Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Rakastuin hahmojen välisiin keskusteluihin sekä lohikäärmeiden piikkitteleviin vuorosanoihin.
Samanlainen teos kuin Hobitti Tolkienin silmin (kts. ko. arvio).
Vähemmän valmiita teoksia ja enemmän luonnoksia kuin HTS:ssä, koska Tolkien ei tehnyt viimeisteltyjä kuvia juurikaan TSH:ta varten. Näitä luonnoksiakin on otettu melko paljon mukaan TSH:n uuteen tekijän kuvittamaan yhteisniteeseen.
Alkuteos The Dying Earth julkaistu 1950, käännös suomeksi 1988. Sisältää kuusi lyhyehköä miekka, magia ja neito -tarinaa, jotka ovat osin kytköksissä toisiinsa. Tolkieniin verrattuna humoristisempaa ja raadollisempaa tarinointia. Erinomainen suomennos, kieli on rikasta ja runsaasti kuvailevaa. Tarinat ovat ihan kelpoja, hieman huumoriakin. Paikoin tuli mieleen Edgar Rice Burroughsin Mars-kirjasarjan asetelmat. Tiettävästi Dungeon & Dragons -lautapelin pelimekaniikkaan Vancen taikuuden lainalaisuudet ovat vaikuttaneet merkittävästi. En ole Harry Pottereita lukenut, mutta voisin kuvitella, että Jack Vancen tarinoilla on ollut vaikutusta niihinkin.
Alkuteos julkaistu 1965, käännös suomeksi 1995. Humoristinen tarina, jossa kritisoidaan erityisesti armeijan koneistoa. Hyvin synkkä kuva tulevaisuudesta ja ihmiskunnasta. Tätä lukiessa tuli paikoin mieleen Linnunradan käsikirja -kirjasarja, Kubrickin Full Metal Jacket, Franz Kafkan Oikeusjuttu ja Alien-elokuva. Paikoin hauska, mutta pohjavireeltään hyvin synkkä tarina.
En yleensä lue tällaista kirjallisuutta. Kirjan kansi herätti huomioni ja jäin totaalisesti koukkuun kahden ensimmäisen sivun jälkeen. Aivan älyttömän mielenkiintoiset henkilöhahmot ja juoni. Kiitos mukavuusalueelta poistumiselle tällä kertaa!
Todella iso pettymys verrattuna Hobbin muihin suomennettuihin kirjoihin. Antikliimaksia alusta loppuun.
Jatkuvan juonittelun, julmuuden, väkivallan ja sadismin vastapainoksi kirjasta uupuu lähes täysin inhimillisyys ja syvällisyys, joita Hobbin muissa kirjoissa on.
Kopioin nyt pääosin ensimmäiseen osaan kirjoittamani arvion muihinkin osiin, koska luin koko sarjan peräjälkeen, enkä oikein muista mitä kuului mihinkin kirjaan.
Ehdottomasti sarja jonka aion lukea uudestaankin, ja kirja tempaisi heti mukaansa. Harmittelen nyt, että luin Thone of Glassin ennen Valtakunta-sarjaa (siitä ensimmäinen osa nyt luettu juuri) koska mielestäni tässä kirjoitustyyli, tai ehkä kerronnan eteneminen enemmänkin, on sujuvampaa eikä jätä aukkoja juurikaan. Ei toki myöskään selitä liikaa asioita.
Kopioin nyt pääosin ensimmäiseen osaan kirjoittamani arvion muihinkin osiin, koska luin koko sarjan peräjälkeen, enkä oikein muista mitä kuului mihinkin kirjaan.
Ehdottomasti sarja jonka aion lukea uudestaankin, ja kirja tempaisi heti mukaansa. Harmittelen nyt, että luin Thone of Glassin ennen Valtakunta-sarjaa (siitä ensimmäinen osa nyt luettu juuri) koska mielestäni tässä kirjoitustyyli, tai ehkä kerronnan eteneminen enemmänkin, on sujuvampaa eikä jätä aukkoja juurikaan. Ei toki myöskään selitä liikaa asioita. Eka osa luettu nyt kahteen kertaan, koska ensimmäisen osan luin joskus vuosia sitten kun olin kirjan löytänyt kirpputorilta, enkä löytänyt silloin paria seuraavaa osaa käytettyinä (harvoin ostan kirjoja uutena), joten sarjan luku jäi kesken kunnes muutama viikko sitten sain kahta lukuun ottamatta lopun sarjan ostettua, ja kun en ole näitä kahta mistään löytänyt (Taistelun myrskyt ja Aamunkoiton torni), jouduin antamaan periksi ja ostin ne e-kirjoina. Luin siis lasipalatsin uudestaan ja lopun sarjasta vajaassa kahdessa viikossa kunnes pari päivää sitten sain viimeisen luettua loppuu. Joten todella hyvä ja mukaansa tempaava sarja. Oli useita yllätyksiä jopa minulle, vaikka olen kirjoja ja eniten fantasiaa, lukenutkin yli 40 vuoden ajan. Hahmot hyvin kuvattuja, ja monessa kohtaa suorastaan vihasin miten idiootti joku osasi olla. Ja ssi myöskin itkeä useammassakin kohtaa. Joten todella hyvä sarja.
Kopioin nyt pääosin ensimmäiseen osaan kirjoittamani arvion muihinkin osiin, koska luin koko sarjan peräjälkeen, enkä oikein muista mitä kuului mihinkin kirjaan.
Ehdottomasti sarja jonka aion lukea uudestaankin, ja kirja tempaisi heti mukaansa. Harmittelen nyt, että luin Thone of Glassin ennen Valtakunta-sarjaa (siitä ensimmäinen osa nyt luettu juuri) koska mielestäni tässä kirjoitustyyli, tai ehkä kerronnan eteneminen enemmänkin, on sujuvampaa eikä jätä aukkoja juurikaan. Ei toki myöskään selitä liikaa asioita. Eka osa luettu nyt kahteen kertaan, koska ensimmäisen osan luin joskus vuosia sitten kun olin kirjan löytänyt kirpputorilta, enkä löytänyt silloin paria seuraavaa osaa käytettyinä (harvoin ostan kirjoja uutena), joten sarjan luku jäi kesken kunnes muutama viikko sitten sain kahta lukuun ottamatta lopun sarjan ostettua.
Kopioin nyt pääosin ensimmäiseen osaan kirjoittamani arvion muihinkin osiin, koska luin koko sarjan peräjälkeen, enkä oikein muista mitä kuului mihinkin kirjaan.
Ehdottomasti sarja jonka aion lukea uudestaankin, ja kirja tempaisi heti mukaansa. Harmittelen nyt, että luin Thone of Glassin ennen Valtakunta-sarjaa (siitä ensimmäinen osa nyt luettu juuri) koska mielestäni tässä kirjoitustyyli, tai ehkä kerronnan eteneminen enemmänkin, on sujuvampaa eikä jätä aukkoja juurikaan. Ei toki myöskään selitä liikaa asioita. Eka osa luettu nyt kahteen kertaan, koska ensimmäisen osan luin joskus vuosia sitten kun olin kirjan löytänyt kirpputorilta, enkä löytänyt silloin paria seuraavaa osaa käytettyinä (harvoin ostan kirjoja uutena), joten sarjan luku jäi kesken kunnes muutama viikko sitten sain kahta lukuun ottamatta lopun sarjan ostettua.
Kopioin nyt pääosin ensimmäiseen osaan kirjoittamani arvion muihinkin osiin, koska luin koko sarjan peräjälkeen, enkä oikein muista mitä kuului mihinkin kirjaan.
Ehdottomasti sarja jonka aion lukea uudestaankin, ja kirja tempaisi heti mukaansa. Harmittelen nyt, että luin Thone of Glassin ennen Valtakunta-sarjaa (siitä ensimmäinen osa nyt luettu juuri) koska mielestäni tässä kirjoitustyyli, tai ehkä kerronnan eteneminen enemmänkin, on sujuvampaa eikä jätä aukkoja juurikaan. Ei toki myöskään selitä liikaa asioita. Eka osa luettu nyt kahteen kertaan, koska ensimmäisen osan luin joskus vuosia sitten kun olin kirjan löytänyt kirpputorilta, enkä löytänyt silloin paria seuraavaa osaa käytettyinä (harvoin ostan kirjoja uutena), joten sarjan luku jäi kesken kunnes muutama viikko sitten sain kahta lukuun ottamatta lopun sarjan ostettua, ja kun en ole näitä kahta mistään löytänyt (Taistelun myrskyt ja Aamunkoiton torni), jouduin antamaan periksi ja ostin ne e-kirjoina. Luin siis lasipalatsin uudestaan ja lopun sarjasta vajaassa kahdessa viikossa kunnes pari päivää sitten sain viimeisen luettua loppuu. Joten todella hyvä ja mukaansa tempaava sarja. Oli useita yllätyksiä jopa minulle, vaikka olen kirjoja ja eniten fantasiaa, lukenutkin yli 40 vuoden ajan. Hahmot hyvin kuvattuja, ja monessa kohtaa suorastaan vihasin miten idiootti joku osasi olla. Ja sai myöskin itkeä useammassakin kohtaa. Joten todella hyvä sarja.
Kopioin nyt pääosin ensimmäiseen osaan kirjoittamani arvion muihinkin osiin, koska luin koko sarjan peräjälkeen, enkä oikein muista mitä kuului mihinkin kirjaan.
Ehdottomasti sarja jonka aion lukea uudestaankin, ja kirja tempaisi heti mukaansa. Harmittelen nyt, että luin Thone of Glassin ennen Valtakunta-sarjaa (siitä ensimmäinen osa nyt luettu juuri) koska mielestäni tässä kirjoitustyyli, tai ehkä kerronnan eteneminen enemmänkin, on sujuvampaa eikä jätä aukkoja juurikaan. Ei toki myöskään selitä liikaa asioita. Eka osa luettu nyt kahteen kertaan, koska ensimmäisen osan luin joskus vuosia sitten kun olin kirjan löytänyt kirpputorilta, enkä löytänyt silloin paria seuraavaa osaa käytettyinä (harvoin ostan kirjoja uutena), joten sarjan luku jäi kesken kunnes muutama viikko sitten sain kahta lukuun ottamatta lopun sarjan ostettua, ja kun en ole näitä kahta mistään löytänyt (Taistelun myrskyt ja Aamunkoiton torni), jouduin antamaan periksi ja ostin ne e-kirjoina. Luin siis lasipalatsin uudestaan ja lopun sarjasta vajaassa kahdessa viikossa kunnes pari päivää sitten sain viimeisen luettua loppuu. Joten todella hyvä ja mukaansa tempaava sarja. Oli useita yllätyksiä jopa minulle, vaikka olen kirjoja ja eniten fantasiaa, lukenutkin yli 40 vuoden ajan. Hahmot hyvin kuvattuja, ja monessa kohtaa suorastaan vihasin miten idiootti joku osasi olla. Ja ssi myöskin itkeä useammassakin kohtaa. Joten todella hyvä sarja.
Kopioin nyt pääosin ensimmäiseen osaan kirjoittamani arvion muihinkin osiin, koska luin koko sarjan peräjälkeen, enkä oikein muista mitä kuului mihinkin kirjaan.
Ehdottomasti sarja jonka aion lukea uudestaankin, ja kirja tempaisi heti mukaansa. Harmittelen nyt, että luin Thone of Glassin ennen Valtakunta-sarjaa (siitä ensimmäinen osa nyt luettu juuri) koska mielestäni tässä kirjoitustyyli, tai ehkä kerronnan eteneminen enemmänkin, on sujuvampaa eikä jätä aukkoja juurikaan. Ei toki myöskään selitä liikaa asioita. Eka osa luettu nyt kahteen kertaan, koska ensimmäisen osan luin joskus vuosia sitten kun olin kirjan löytänyt kirpputorilta, enkä löytänyt silloin paria seuraavaa osaa käytettyinä (harvoin ostan kirjoja uutena), joten sarjan luku jäi kesken kunnes muutama viikko sitten sain kahta lukuun ottamatta lopun sarjan ostettua, ja kun en ole näitä kahta mistään löytänyt (Taistelun myrskyt ja Aamunkoiton torni), jouduin antamaan periksi ja ostin ne e-kirjoina. Luin siis lasipalatsin uudestaan ja lopun sarjasta vajaassa kahdessa viikossa kunnes pari päivää sitten sain viimeisen luettua loppuu. Joten todella hyvä ja mukaansa tempaava sarja. Oli useita yllätyksiä jopa minulle, vaikka olen kirjoja ja eniten fantasiaa, lukenutkin yli 40 vuoden ajan. Hahmot hyvin kuvattuja, ja monessa kohtaa suorastaan vihasin miten idiootti joku osasi olla. Ja ssi myöskin itkeä useammassakin kohtaa. Joten todella hyvä sarja.
Ehdottomasti sarja jonka aion lukea uudestaankin, ja kirja tempaisi heti mukaansa. Harmittelen nyt, että luin Thone of Glassin ennen Valtakunta-sarjaa (siitä ensimmäinen osa nyt luettu juuri) koska mielestäni tässä kirjoitustyyli, tai ehkä kerronnan eteneminen enemmänkin, on sujuvampaa eikä jätä aukkoja juurikaan. Ei toki myöskään selitä liikaa asioita. Tämä eka osa luettu nyt kahteen kertaan, koska ensimmäisen osan luin joskus vuosia sitten kun olin kirjan löytänyt kirpputorilta, enkä löytänyt silloin paria seuraavaa osaa käytettyinä (harvoin ostan kirjoja uutena), joten sarjan luku jäi kesken kunnes muutama viikko sitten sain kahta lukuun ottamatta lopun sarjan ostettua, ja kun en ole näitä kahta mistään löytänyt (Taistelun myrskyt ja Aamunkoiton torni), jouduin antamaan periksi ja ostin ne e-kirjoina. Luin tämän ensimmäisen osan siis uudestaan ja lopun sarjasta vajaassa kahdessa viikossa kunnes pari päivää sitten sain viimeisen luettua loppuu. Ja koska luin koko sarjan aivan peräjälkeen, en oikein osaa arvostella kirjoja erikseen, koska en täysin muista mitä kuului mihinkin kirjaan :D. Joten todella hyvä ja mukaansa tempaava sarja. Oli useita yllätyksiä jopa minulle, vaikka olen kirjoja ja eniten fantasiaa, lukenutkin yli 40 vuoden ajan. Hahmot hyvin kuvattuja, ja monessa kohtaa suorastaan vihasin miten idiootti joku osasi olla. Ja ssi myöskin itkeä useammassakin kohtaa. Joten todella hyvä sarja.
Muokataan alkua kun kolmas osa luettuna: *Jos ensimmäinen osa tökkii, niin sinnittele, ja jatka seuraaviin. Paranee todella paljon, ja kuten arvelin, sarja on todella hyvä!*
Ennakko-odotukset ehkä turhan korkealla, kun olin lukenut Throne of glass sarjan kokonaan vajaassa parissa viikossa (ja jouduin jopa ostamaan elämäni ensimmäiset e-kirjat, koska en ole löytänyt kahta osaa vielä mistään suomennettuina kirjoina..) sekä Cressent City ekan osan. Molemmista pidin todella paljon heti alusta asti. Okaruusujen valtakunta alussa ehkä jotenkin hieman ontuvampaa kirjoitustyyliä ja mielestäni jää paljon asioita selittämättä välistä. Sen tarkemmin erittelemättä, koska en juonipaljastuksia halua laittaa. Jos olisin lukenut tämän ensin Maasin kirjoista, niin olisin pitänyt paljon enemmän, eli tässä vaikuttivat nyt nimenomaan ennakko-odotukset, joita minulla harvoin on kirjoista, yli 40 vuotta kirjoja lähes joka päivä lukeneena.. Ja fantasiaa aikalailla lapsesta asti. Seuraavat osat lukulistalla nyt heti perään. Tarina ja hahmot tempaisivat kyllä mukaansa, ja tiesin että luen koko sarjan yhtä soittoa kun aloitin.
Kirja sisältää kaikki tiedossa olevat Tolkienin piirrokset ja maalaukset, jotka liittyvät Hobittiin. Kaikki tarkoittaa tässä yhteydessä todellakin kaikki.
Mukana on valmiiden teosten lisäksi liuta eritasoisia luonnoksia, joista alkeellisimmat eivät ole sen kummempia kuin muutama viiva satunnaiselle sillä hetkellä saatavilla olleelle paperille sutaistuja. Ilman taustatietoja näistä olisi mahdotonta sanoa, mihin ne liittyvät.
Valtaosa kirjan kuvista löytyy myös uusista tekijän kuvittamista Hobitin, TSH:n (yhteisnide) ja Silmarillionin laitoksista. Tässä kuvat ovat toki huomattavasti suurempia ja mukana on myös kuvien taustoja C.R. Tolkienin kertomana.
Ihan näppärä hakuteos Hobitin, TSH:n, Silmarillionin ja KTK:n karttojen paikoista.
Paikannimet on selitetty aakkosjärjestyksessä ja nimien yhteydessä kerrottu ko. paikoissa tapahtuneita asioita. Ennen paikkalistausta on lukujen alussa tiivistetysti kerrottu kirjojen tapahtumat.
Arvostelussa Michael Crichtoninin Sphere, jonka on suomenkielinen nimi on Vieras tulevaisuudesta. En tiedä miksi siihen nimeen on päädytty. Tavallaan se jo spoilaa osan tarinasta. Muuten lisäpisteitä kannesta, joka on ihan onnistunut.
Kirjasarjan arvostelu 4/4:
Joka kirjassa taistellaan. Siltä osin jonkin verran muistuttaa Ghost In The Shell -sarjaa. Jounikuvioissa mukana ihmishengestä välinpitämättömiä rahanahneita jättiyhtiöitä, sikäli mm. Alien- ja Blade Runner -elokuvien jalanjäljillä. Mikään kirja ei sarjasta erottunut edukseen tai muita heikompana. Sujuvaa, kevyttä ja nopeaa luettavaa. Ei huono, mutta ei erityisen mieleenpainuvakaan.
Kirjasarjan arvostelu 3/4:
Lyhyitä kirjoja, kukin hieman yli 200 sivua. Hiukan haittaa, että näissä jatko-osissa kerrataan, mitä edellisissä jaksoissa on tapahtunut, missä oltu ja keidenkä ihmisten kanssa on oltu aiemmin tekemisissä. Näissä jatkokirjoissa aika paljon toistoa. Hieman rahastuksen makua, että on täysihintainen kirjasarja, kun tarina ei juurikaan kehity eikä jatko-osissa tule juurikaan uusia elementtejä eikä tuoreita ideoita.
Kirjasarjan arvostelu 2/4:
Hakkerointia, paranneltuja ihmisiä, dataportteja, tietoverkkoja, tietokoneviruksia, bottiohjattuja avaruusaluksia, droneja ja valvontakameroita. Tekniseltä puolelta huomattavasti sujuvampaa ja uskottavampaa tekstiä kuin William Gibsonin umpisurkea Neurovelho.
Kirjasarjan arvostelu 1/4:
Tuore kirjasarja, nopeasti suomennettu. Sujuvaa tekstiä, hyvä käännös, ei kirjoitusvirheitä.
Pääosassa tunteistaan epävarma ihmisen ja koneen risteymä, joka hakee omaa paikkaansa ihmiskunnassa. Toteutettu perinteisellä amerikkalaisella Hollywood/Marvel -kaavalla: ei seksiä, ei huumeita, mutta kyllä aseita. Kirjasarja suunnattu selvästi nuorille. Kirjoitettu päiväkirjan muotoon, kuten kirjasarjan nimikin viittaa.
Tarina kertoo usean henkilön näkökulmaa ja heidän elämänsä ja tarinat sivuuttavat toisiaan. Pidin tästä saman tyyppisestä rakenteesta kuin Asema 11 kirjassakin oli ja kerronta oli muutenkin hyvää. Valitettavasti itse tarina ei ollut niin kiinnostava - pyramidihuijauksesta kertova osuus jopa puuduttava. Lasihotellin luin vain, koska tulevassa Rauhallisuuden meri romaanissa on sanottu olevan viitteitä sekä Asema 11:aan että Lasihotelliin ja näin ollen voi olla hyödyksi, että molemmat aiemmat kirjat ovat luettuna.