Uusimmat kirja-arviot ja kommentit

Tutkimusretkikunnalla on vaarallinen tehtävä päästä merellä aikaisemmin kartoittamattomaan paikkaan, missä on mausoleumi. Samaa tapahtumaa käydään eri aikakausina ja eri paikoissa – 1800 luvun alussa matkataan meritse purjelaivalla ja 1800 luvun loppupuoliskolla höyrylaivalla, 1920 luvulla zeppeliinillä ja määrittelemättömässä ajassa tulevaisuudessa avaruusaluksella. Kivasti kirjailija oli saanut ajanhenkeä eri aikakausille. Pidin 1800-luvun osioista eniten. Tarinan pohdintana on mm. ihmisyys. _^(5.8.2022)

Tarina killasta, joka harjoitti pimeyden palvontaa ja uhrimenoja. Killan pääjehut olivat rikkaan suvun vanhimpia, jotka eivät kaihtaneet mitään keinoja saavuttaakseen kuolemattomuuden. Tapahtumat käydään sotilasjuntan hallitsemassa Argentiinassa.

Hyvä kirja jälleen. Hyvin samantyylinen kuin ensimmäinenkin. En osaa sanoa, kumpi on parempi. Pidin kohdasta, jossa valitut vaihtavat osia keskenään. Muutamat naurutkin siitä sai. Loppu on yllättävä ja surullinen.

Ehkä paras Andy Weirin kolmesta tähän mennessä suomennetuista romaaneista. Pidin Weirille tutusta kevyestä huumorista ja etenkin empaattisuudesta, mikä tässä kirjassa oli vahvasti mukana. _^(27.9.2022)

Kokoelmassa on 7 kauhutarinaa, jotka on kirjoitettu vuosina 2011 -2014. Monissa kertomuksissa käytetään puhetyylistä kerrontaa ja aaveet ovat tarinoissa hyvin edustettuina. Omaan makuuni kokonaisuus jäi melko keskinkertaiseksi. _^(9.10.2022)

Minulla on kaksijakoiset fiilikset kirjasta. Tarina ja kerrontahan on hyvä, mutta tämä ei oikein ollut minua varten kuitenkaan. Alku veti itselläni tosi hyvin, mutta ilmeisesti väsyin kohtuullisen raskaaseen tarinankuljetukseen, jossa tarinaa ei kerrota aikajärjestyksessä ja lukeminen vaatii kautta linjan tarkkaavaisuutta, jotta tarinasta saa kaiken irti. Raskaalla en tarkoita sitä, etteikö teksti olisi sujuvaa ja ihan nopealukuistakin. _{^(30.10.2022)}

Tarinan alku oli tylsänpuoleinen ja kerronta tuntui jäykältä. Ennen puoltaväliä tarina alkoi käymään kuitenkin vetävämmäksi. Tarinan uskottavuus oli nyt mitä oli, mutta lopulta ihan viihdyttävää luettavaa, kun pääsi ensin vauhtiin. _^(3.1.2023)

Tarinoissa on suomalaisesta kansanperinteestä kotoisin olevaa uskomusta vainajista, jotka pääsevät palaamaan eri keinoin takaisin elämään. Kalman väki lienee lähtökohtana tarinoiden Puolieläville. Hitonhauta niminen paikka on myös olemassa Keski-Suomessa. Kokoelman tarinoilla on yhtenäinen linja samaan mytologiaan. Tarinat vetivät hyvin puoleensa. Suosikkini tarinoista oli lapsihahmoihin keskittyvä Metsäorpo. _^(7.1.2023)

Tämä elokuvasta tehty kirjaversio oli kömpelö. Ainakin tarinan alku oli sekavasti kerrottu ja suomentajan sanavalinnat ja lauserakenteet oli kummallisia ihan huvittavuuteen asti. Häiritsevää, kun tuli kiinnitettyä liikaa huomiota kömpelöön kirjoitukseen, jolloin itse tarinan seuraaminen kärsi. Ei se tarinan juonikaan ollut kovin kummoinen. _^(11.1.2023)

Erittäin hienosti rakennettu epälineaarisesti kulkeva tarina. Henkilöt ovat aidon tuntuisia ja heidän elämiensä ja kohtaloidensa sivuaminen toisiinsa oli oivallisesti kerrottu. Tarina veti puoleensa niin, että olisi tehnyt mieli lukea tarina yhdellä rupeamalla. Lukiessa oli todella kiinnostunut miten tarinan langanpäät kytkeytyvät yhteen ja miten tarina päättyy. _^(17.1.2023)

Kirjassa on viisi kummitustarinaa 1800-luvun tunnetuilta kirjailijoita.

Hämärätarinoita novellissa matkaoppaat kertovat kummitustarinoita toisilleen. Marmoriritarit tarinassa kirkon patsaat lähtevät liikkeelle aina pyhäinpäivänä. Amerikkalaisperhe ei ottanut Cantervillen kummituksen pelotteluyrityksiä todesta vaan kujeili kummituksen kustannuksella. Ratavartija näki kohtalonsa haamun välityksellä. Kummitustarinassa kivijättiläisen haamu halusi rauhallisen leposijan.

Tämä oli ehdottomasti huonoin tämän sarjan kirjoista. Venyi ja mateli ja oli todella tuskastuttavaa luettavaa ..

Antologiatyyppisenä käännösprojektina toteutettu kokoelma nostaa esiin tarinankerrontaa arvokkaana asiana sinänsä. Mun mielestäni se juuri on pohjoismaisen kulttuuriperinnön rikkaus - kaiken ei aina tarvitse olla "järkevää", "totta", "vakavaa" tai "taiteellista". Joskus on aivan mahtava etuoikeus sukeltaa menneisyyteen sen kautta, mitä ajanviete on saattanut ihmisten kesken olla.

Minä kertojasta on tullut somejulkkis löydettyään ensimmäisenä kaverinsa kanssa avaruudesta kotoisin olevan patsaan. Patsas nimettiin Carliksi. He julkaisivat Carl ilmiöistä videoita You Tubeen. Seurasi rikastuminen, haastatteluja ja tv esiintymisiä. Seuraavaksi oli sitten kirjan tekemisen vuoro.

Tarinan näyttämönä on uniikin luonnon ja eläimistön omaava Galápagos saaret. Luonnonvalinta onkin merkittävä osa tarinan kulkua. Luonnonvalinta ja sattuma muovaavat sen minkälainen elämä ja ihminen on miljoonan vuoden päästä. Tapahtumien kulussa toisen epäonni on toisen onni ja selviytymisedellytys.

Tarina oli todentuntuinen sillä tapahtumat sijoittuvat naapurimaahan ja maailmanmenossa on vahvasti esillä nykymaailman ilmiöitä. Ilmastokriisi on kuitenkin edennyt jo nykypäivää pidemmälle. Ilman kuumuutta kuvataan niin, että sen ahdistavuuden tuntee. Kerronta on makuuni hieman liian hidasta ja ihmissuhde kuviot eivät ole myöskään ominta kiinnostuksen aiheitani. En pitänyt näkökulmahahmoista, tietty pinnallisuus esiintyi ainakin parissa yksilössä. Kerronnassa nykytilanne vaihtuu takaumaksi ja takaisin lennosta, mutta tarina on silti hyvin seurattava. _^(27.2.2023)

Kirja on yleisvaikutelmaltaan aika lämminhenkinen, vaikka synkempääkin sisältöä löytyy. Kirjassa käytetään muiden kirjojen hahmoja ja juonen palasia hyväksi. Tarinassa viitataan kirjailijoihin, heidän kirjoihinsa ja hahmoihin sekä erilaisiin satuihin. Ray Bradburyn Paha saapuu portin taa on yksi sellainen kirja, joka sai huomiota. Ihan mukava luettava, vaikka ainakin alussa olisi voinut hieman tiivistää. _^(16.2.2023)

Mainio novellikokoelma, jossa ei ole yhtään huonoa tarinaa.

Kokoelman aloittaa sopivan outo Bonnie ja Clyde tyylinen kasari aikaan sijoittuva tarina Pitkä kuuma kesä. Hautalaa ei syyttä ole verrattu Stephen Kingiin. Mielestäni yhtymäkohta on siinä, miten kirjailijat tulkitsevat aikaa ja yleistä maailmanmenoa. He molemmat kykenevät luomaan aidon tuntuisen ympäristön tarkkanäköisyydellään ajankuvasta. Hautalan ympäristö on usein Suomi (Vaasan seutu), Kingillä taas oma asuinseutunsa Maine.

Tapahtumat sijoittuvat pieneen sisäänlämpiävään Chapel Croft nimiseen kylään Englannissa. Kylän historiassa 1500-luvulla roviolla poltettiin protestantteja, jotka eivät suostuneet luopumaan uskostaan - heidän mukanaan kaksi teinityttöä. Tästä juonsi tapa risunukkien polttamiseen vuosittain merkkipäivänä. Yhteisössä kirkko ja perinteet ovat tärkeitä ja sukuja, jotka polveutuvat marttyyreista kunnioitetaan ja heillä on vaikutusvaltaa yhteisössä. Historiassa piilee pohja nykyhetken kuolemantapauksille ja mysteerille.

Sørensenin kirja on nopealukuinen, vetävä, ja aikuisen harkinnalla varmasti jopa nuorempien lukijoiden viihteeksi sopiva esitys pohjoismaisista myyteistä. Eduksi on, että se on julkaistu ennen pahinta amerikkalaista viikinkibro-buumia, joten se osaa tarvittaessa yhä nauraa jumalhahmoille ja historiallisen tarinaperinteen kummallisuuksille - kuten kuuluu.

Täydellistä.

Luin koko setin ja toivon etten olis lukenut. Luin, koska toivoin hyvää loppua. Käteen ei jäänyt mitään.

Tiedettä kirjassa on paljon. Avaruustiedettä ja varmasti monia muita tieteen haaroja, joita tarvitaan avaruuslentämisessä mukaan lukien viestinnän mahdollistaminen sekä geologiaa kuuperän tutkimisessa. Kertojana on kokenut astronautti, joten tekniikan kuvailun paikkansapitävyyttä ei ollut syytä epäillä. Välillä tuntui, että yksityiskohtainen teknologiasta kertominen oli pääosassa tarinaa ja juoni tuli siinä sivussa. Juonen pääelementtinä on Neuvostoliiton ja Amerikan välinen kyräily kylmänsodan aikana, jossa Kuun valloittamisen kunnia on osa tarinaa. _^(26.3.2023)

Merkillinen tarina, jossa sekoitetaan muun muassa filosofiaa, taidetta, ajan virtaa ja mysteeriä. Pääosin tarinan lukeminen sujui kuitenkin hyvin ja juoni oli myös jokseenkin kiinnostava. Aikamatkustus ja elämän kulun muuttaminen on aina kiinnostava aihepiiri. Toisaalta kirjan taidefilosofointi osuudet olivat melko väsyttäviä. Kirjan perusteella Kännön muitakin kirjoja voisin hyvinkin harkita luettavaksi, jos ne olisivat maksimissaan tämän kirjan pituisia. Taitaa kuitenkin olla niin, että kirjailijan myöhemmät teokset ovat melkoisia järkäleitä, joten uskoisin, että ne jäävät minulta lukematta. _^(9.4.2023)

John Ajvide Lindqvist on itselleni lähtökohtaisesti kauhukirjailija. Nytkin luulin tarttuvani kauhukirjaan, mutta kauhua kirjassa oli harmillisen vähän.

Kirja kertoo neljän sukupolven naisista, joilla on perinnöllinen kyky ”Kuulla” tulevaisuuteen. Berit, Anita, Siw ja Alva. Alva on lapsi ja hänellä kyky on vahvin – hän pystyy aistimaan tapahtumia viikkojen päähän tulevaisuuteen ja pystyy myös siirtämään esineitä/asioita tulevaisuuteen. Yliluonnollinen aines on kirjassa kuitenkin vähäistä ja tarina kertoo ennemminkin kirjan henkilöiden välisistä suhteista nykypäivän Ruotsissa. Henkilökuvan lomassa tarinassa käsitellään Ruotsin yhteiskunnan epäkohtia. Tilaa saa pakolaistilanne, joka on poikinut toisaalta rikollisuutta, toisaalta syrjintää. Yhteiskunnassa vallalla oleva ihmisten eriarvoisuus nousee myös esille. Mm. halveksunnan kohteiksi katukuvassa joutuvat ylipainoiset naiset. _^(16.4.2023)