Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Kirjassa on viisi kummitustarinaa 1800-luvun tunnetuilta kirjailijoita.
Hämärätarinoita novellissa matkaoppaat kertovat kummitustarinoita toisilleen. Marmoriritarit tarinassa kirkon patsaat lähtevät liikkeelle aina pyhäinpäivänä. Amerikkalaisperhe ei ottanut Cantervillen kummituksen pelotteluyrityksiä todesta vaan kujeili kummituksen kustannuksella. Ratavartija näki kohtalonsa haamun välityksellä. Kummitustarinassa kivijättiläisen haamu halusi rauhallisen leposijan.
Tämä oli ehdottomasti huonoin tämän sarjan kirjoista. Venyi ja mateli ja oli todella tuskastuttavaa luettavaa ..
Antologiatyyppisenä käännösprojektina toteutettu kokoelma nostaa esiin tarinankerrontaa arvokkaana asiana sinänsä. Mun mielestäni se juuri on pohjoismaisen kulttuuriperinnön rikkaus - kaiken ei aina tarvitse olla "järkevää", "totta", "vakavaa" tai "taiteellista". Joskus on aivan mahtava etuoikeus sukeltaa menneisyyteen sen kautta, mitä ajanviete on saattanut ihmisten kesken olla.
Sørensenin kirja on nopealukuinen, vetävä, ja aikuisen harkinnalla varmasti jopa nuorempien lukijoiden viihteeksi sopiva esitys pohjoismaisista myyteistä. Eduksi on, että se on julkaistu ennen pahinta amerikkalaista viikinkibro-buumia, joten se osaa tarvittaessa yhä nauraa jumalhahmoille ja historiallisen tarinaperinteen kummallisuuksille - kuten kuuluu.
Luin koko setin ja toivon etten olis lukenut. Luin, koska toivoin hyvää loppua. Käteen ei jäänyt mitään.
Mahdollisuus lukea kirja tuli minulle vähän vahingossa, joten päätin tarttua siihen ihan sivistääkseni itseäni. Tuskin olisin oma-aloitteisesti tullut tätä lukeneeksi.
Kirjan vahvuus on ehdottomasti mukavasti soljuva ja yksityiskohtainen kerrontatapa. Kirja kannattaa lukea yhdeltä istumalta tai ainakin pitkissä pätkissä, jotta pysyy paremmin kärryillä. Jos on lukemisessa pidempiä taukoja niin tahtoo vähän unohtua kenestä olikaan kyse milloinkin. Toisaalta ei se suuresti haitannut vaikka oli unohtunutkin.
Lin mielestä hänen isänsä uusi naisystävä on hyvin epäilyttävä tyyppi, ihan selkeä mantikora. Ihmisen kasvot, leijonen ruumis, kynnet ja häntä. Kukaan muu vain ei näe sitä kuin hän. Niinpä Lin täytyy ryhtyä toimiin pelastaakseen itsensä ja veljensä ennen kuin äitipuoli iskee.
Kalmanperho-sarjan toisessa osassa taistellaan itsensä ja muiden kanssa kauaskantoisin seurauksin. Lilja palaa takaisin toiseen maailmaan parantaakseen rannikkotaudista kärsivät ihmiset ja auttaakseen ystäviään. Pian hänen polkunsa vie hänet kuitenkin pitkälle matkalle, jonka aikana kaikki tuntuu vieraalta ja vaikealta. Onko kaikki kuitenkin sen arvoista?
Nuorten dystooppinen romaani, jossa ihmiskunnalle annetaan viikko aikaa ennen suurta mullistusta. Viikkoa ennen syysloman alkua osalle ihmiskunnasta ilmestyy nimittäin hohtavia hahmoja, jotka merkitsevät he. Siitä alkaa odotus ja epätietoisuus. Mitä tapahtuu viikon päästä perjantaina klo 18.10.?
Lightfall-sarjakuvasarjan avausosassa seikkaillaan tositarkoituksella. Irpan metsän kätköissä asuvat Possuvelho ja hänen adoptiolapsensa Bea. Seikkailu alkaa, kun Possuvelho katoaa ja Bea lähtee etsimään häntä epätodennäköisen seuralaisen kanssa.
Lightfall-sarjakuvasarjan toisessa osassa Bea ja Cad yrittävät estää valon katoamisen. Tehtävä osoittautuu kuitenkin kovin haastavaksi. Seikkailuun tulee mukaan myös vanhoja tuttuja, mikä on aina mukava juttu.
Tämä sarja on mahtava! Kuvitus on upea, tarina jännittävä ja hahmojen välinen dialogi hykerryttävä. Pidän erityisesti siitä, miten hahmojen keskustelutyylillä saadaan vietyä muuten hyvinkin hurjan tarinan ahdistavuutta pois.
Moorna-sarjan aloittava YA-fantasia, jossa seurataan puoliverisen Moornan koettelemuksia. Päähenkilö on muuten kuin ihminen, mutta ei-ihmisvanhemmalta hän on perinyt suipot korvat. Näin hän ei kuulu ihmisiin eikä haltioihin, vaan seilaa ulkopuolisena jossain siellä välissä.
Kahvia ja aikamatkailua sarjan avausosa tarjoilee sitä mitä voi tämän nimiseltä sarjalta olettaa: Kahvia ja aikamatkustusta. Syrjäisellä kujalla Tokiossa sijaitsee nimittäin kahvila, jonka erään pöydän yhdeltä tuolilta on mahdollista matkustaa ajassa. Kirjassa kerrotaan neljän ihmisen tarina, jotka kaikki päättävät matkustaa ajassa yhden kesän aikana.
Kirja oli todella hyvä, mutta ei vedä vertoja liikkuvalle linnalle. Tarina tempaisi mukavasti matkaan, tykkäsin taikatalosta ja lupokit antoivat mukavaa jännitystä koko kirjalle. Howl ja Sophien osuus jäi minusta aika laimeaksi ja odotin taas heitä enempi tähän kirjaan.
Luonnollisesti pidän omasta kirjastani, koska en mää sitä ois muuten antanut julkaista, mutta tässä tarkoituksenani ei ole varsinaisesti kirjoittaa arviota. Viestiä ei kuitenkaan voi julkaista ilman tähtiarviota, anteeksi siispä siitä! (edit. Ois sittenkin voinut ihan vaan merkkaamalla kirjan luetuksi, argh! Nyt niitä tähtiä ei vaan enää saa kokonaan pois.)
LISÄYS, varoitus teille, jotka luette väärin: kirjailija ilmeisesti kokee asiakseen puuttua lukijoiden lukukokemuksiin goodreadsissa parin tunnin aikajänteellä kriittisen arvion postaamisesta. Julkaisin tämän saman arvion siellä, ja hän halusi välittömästi ilmoittaa, että kuulemma keksin kirjaan sisältöä päästäni.
Ihanasti oli Nestan tarina kirjoitettu ja ahmin kirjan nopeasti. Josko seuraavana vuorossa olisi Elain?
Ihan hyvä, ehkä odotin enemmän tältä kirjalta luettuani liikkuvan linnan ja sitä että Sophie ja howl olisi saanut olla mukana vähän aikaisemmin. Oli jotenkin hidas alku kirjalle, kun odotti milloin tarinassa alkaa kunnolla tapahtua. Ikäväksi se tapahtui niin lopussa, että tuntui kirjan jäävän kesken. Kaiken kaikkiaan ihan luettava kirja. Innolla aloitan viimeisen osan.
Öö, en oikein tiedä, mitä tämä kirja tahtoo sanoa.
Takakansitekstin, sisäkansitekstin ja esittelytekstien perusteella kuvittelin, että työ ja työttömyys olisivat isompiakin teemoja. Sen sijaan suurimman huomion Välityössä saavat tennispallon lyömisen kliininen kuvailu, estoton seksipuhe ja setämiesten rasistis-seksistiset rääh räh -vitsit. Luulin, että kirjan piti olla oikeasti hauska, mutta mitä, sen sijaanhan se tuntuu viljelevän tarkoituksella huonoa ja sopimatonta huumoria.
Kirjan kolmesta novellista mielestäni ensimmäinen oli paras, mutta kaikki olivat kuitenkin hyviä. Ensimmäinen osa oli erittäin mukaansa tempaava. Toisessa taas huomasi Kingin kädenjäljen puuttumisen mutta loppu oli erityisesti kiinnostava ja teksti tuntui kevyemmältä ja nopeampilukuiselta (myös varmaankin siksi, että luku vaihtui hyvin tiuhaan tahtiin, joten monet sivut olivat puolityhjiä). Vasta kolmas osa oli kyllä mielestäni luvattu "aarrearkku King-faneille", varsinkin Musta torni -kirjasarjan lukeneille. Paljon oli myös viittauksia Castle Rockin ja Derryn tapahtumiin, mutta minua ei ainakaan häirinnyt, vaikka Castle Rockista en tiedä mitään ja Derrystäkin voisin tietää enemmänkin.
Tähän mennessä paras kirja tästä sarjasta. Paranee näköjään mitä edemmäs menee
Siis tämä kirja jotenki mennyt ihan ohi. Onneksi pisti kirjastossa silmään, ihan 6/5 kirja. Elokuva jää kyllä laimeaksi tämän teoksen varjolla! Suosittelen jos joku ei ole vielä lukenut mutta olet katsonut elokuvan, aikasi ei mene hukkaan tämän luettua ❤️.
Koukuttava tarina, joka etenee arvoituksia ratkoen. Piti vähän alusta lukea, mutta meni saman tien koko kirja.