Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Minä kertojasta on tullut somejulkkis löydettyään ensimmäisenä kaverinsa kanssa avaruudesta kotoisin olevan patsaan. Patsas nimettiin Carliksi. He julkaisivat Carl ilmiöistä videoita You Tubeen. Seurasi rikastuminen, haastatteluja ja tv esiintymisiä. Seuraavaksi oli sitten kirjan tekemisen vuoro.
Tarinan näyttämönä on uniikin luonnon ja eläimistön omaava Galápagos saaret. Luonnonvalinta onkin merkittävä osa tarinan kulkua. Luonnonvalinta ja sattuma muovaavat sen minkälainen elämä ja ihminen on miljoonan vuoden päästä. Tapahtumien kulussa toisen epäonni on toisen onni ja selviytymisedellytys.
Tarina oli todentuntuinen sillä tapahtumat sijoittuvat naapurimaahan ja maailmanmenossa on vahvasti esillä nykymaailman ilmiöitä. Ilmastokriisi on kuitenkin edennyt jo nykypäivää pidemmälle. Ilman kuumuutta kuvataan niin, että sen ahdistavuuden tuntee. Kerronta on makuuni hieman liian hidasta ja ihmissuhde kuviot eivät ole myöskään ominta kiinnostuksen aiheitani. En pitänyt näkökulmahahmoista, tietty pinnallisuus esiintyi ainakin parissa yksilössä. Kerronnassa nykytilanne vaihtuu takaumaksi ja takaisin lennosta, mutta tarina on silti hyvin seurattava. (27.2.2023)
Kirja on yleisvaikutelmaltaan aika lämminhenkinen, vaikka synkempääkin sisältöä löytyy. Kirjassa käytetään muiden kirjojen hahmoja ja juonen palasia hyväksi. Tarinassa viitataan kirjailijoihin, heidän kirjoihinsa ja hahmoihin sekä erilaisiin satuihin. Ray Bradburyn Paha saapuu portin taa on yksi sellainen kirja, joka sai huomiota. Ihan mukava luettava, vaikka ainakin alussa olisi voinut hieman tiivistää. (16.2.2023)
Mainio novellikokoelma, jossa ei ole yhtään huonoa tarinaa.
Kokoelman aloittaa sopivan outo Bonnie ja Clyde tyylinen kasari aikaan sijoittuva tarina Pitkä kuuma kesä. Hautalaa ei syyttä ole verrattu Stephen Kingiin. Mielestäni yhtymäkohta on siinä, miten kirjailijat tulkitsevat aikaa ja yleistä maailmanmenoa. He molemmat kykenevät luomaan aidon tuntuisen ympäristön tarkkanäköisyydellään ajankuvasta. Hautalan ympäristö on usein Suomi (Vaasan seutu), Kingillä taas oma asuinseutunsa Maine.
Tapahtumat sijoittuvat pieneen sisäänlämpiävään Chapel Croft nimiseen kylään Englannissa. Kylän historiassa 1500-luvulla roviolla poltettiin protestantteja, jotka eivät suostuneet luopumaan uskostaan - heidän mukanaan kaksi teinityttöä. Tästä juonsi tapa risunukkien polttamiseen vuosittain merkkipäivänä. Yhteisössä kirkko ja perinteet ovat tärkeitä ja sukuja, jotka polveutuvat marttyyreista kunnioitetaan ja heillä on vaikutusvaltaa yhteisössä. Historiassa piilee pohja nykyhetken kuolemantapauksille ja mysteerille.
Sørensenin kirja on nopealukuinen, vetävä, ja aikuisen harkinnalla varmasti jopa nuorempien lukijoiden viihteeksi sopiva esitys pohjoismaisista myyteistä. Eduksi on, että se on julkaistu ennen pahinta amerikkalaista viikinkibro-buumia, joten se osaa tarvittaessa yhä nauraa jumalhahmoille ja historiallisen tarinaperinteen kummallisuuksille - kuten kuuluu.
Luin koko setin ja toivon etten olis lukenut. Luin, koska toivoin hyvää loppua. Käteen ei jäänyt mitään.
Tiedettä kirjassa on paljon. Avaruustiedettä ja varmasti monia muita tieteen haaroja, joita tarvitaan avaruuslentämisessä mukaan lukien viestinnän mahdollistaminen sekä geologiaa kuuperän tutkimisessa. Kertojana on kokenut astronautti, joten tekniikan kuvailun paikkansapitävyyttä ei ollut syytä epäillä. Välillä tuntui, että yksityiskohtainen teknologiasta kertominen oli pääosassa tarinaa ja juoni tuli siinä sivussa. Juonen pääelementtinä on Neuvostoliiton ja Amerikan välinen kyräily kylmänsodan aikana, jossa Kuun valloittamisen kunnia on osa tarinaa. (26.3.2023)
Merkillinen tarina, jossa sekoitetaan muun muassa filosofiaa, taidetta, ajan virtaa ja mysteeriä. Pääosin tarinan lukeminen sujui kuitenkin hyvin ja juoni oli myös jokseenkin kiinnostava. Aikamatkustus ja elämän kulun muuttaminen on aina kiinnostava aihepiiri. Toisaalta kirjan taidefilosofointi osuudet olivat melko väsyttäviä. Kirjan perusteella Kännön muitakin kirjoja voisin hyvinkin harkita luettavaksi, jos ne olisivat maksimissaan tämän kirjan pituisia. Taitaa kuitenkin olla niin, että kirjailijan myöhemmät teokset ovat melkoisia järkäleitä, joten uskoisin, että ne jäävät minulta lukematta. (9.4.2023)
John Ajvide Lindqvist on itselleni lähtökohtaisesti kauhukirjailija. Nytkin luulin tarttuvani kauhukirjaan, mutta kauhua kirjassa oli harmillisen vähän.
Kirja kertoo neljän sukupolven naisista, joilla on perinnöllinen kyky ”Kuulla” tulevaisuuteen. Berit, Anita, Siw ja Alva. Alva on lapsi ja hänellä kyky on vahvin – hän pystyy aistimaan tapahtumia viikkojen päähän tulevaisuuteen ja pystyy myös siirtämään esineitä/asioita tulevaisuuteen. Yliluonnollinen aines on kirjassa kuitenkin vähäistä ja tarina kertoo ennemminkin kirjan henkilöiden välisistä suhteista nykypäivän Ruotsissa. Henkilökuvan lomassa tarinassa käsitellään Ruotsin yhteiskunnan epäkohtia. Tilaa saa pakolaistilanne, joka on poikinut toisaalta rikollisuutta, toisaalta syrjintää. Yhteiskunnassa vallalla oleva ihmisten eriarvoisuus nousee myös esille. Mm. halveksunnan kohteiksi katukuvassa joutuvat ylipainoiset naiset. (16.4.2023)
Tässä yhteiskunnallisessa scifi kirjassa käsitellään ihmisoikeuksia ja luokkajakoa. Tapahtumat sijoittuvat kansanäänestyksen kynnykselle, missä päätetään ”Merkinnän” pakollisuudesta. Merkinnällä testataan ihmisen kykyä empatiaan ja tuloksien perustella yhteiskunta jakautuu. Asialla on kannattajansa ja vastustajansa sekä hyvät ja huonot puolet riippuen katsantokannasta. Kirjassa on eri lähtökohdista olevia hahmoja, joilla on omat näkökulmansa asiaan. Hahmojen tarinat linkittyvät kivasti toisiinsa.
Kirja kertoo orjuudesta ja orjuutta vastaan taistelevasta maanalaisesta liikkeestä 1800-luvun Amerikassa. Aika hidassoutuinen, loppupuolella tarina alkoi vähän kyllästyttää eli liian pitkä kirja sisältöön nähden. (14.5.2023)
Itsetuhoinen ja tasapainoton valokuvaaja, Cass, sai haastattelu tehtävän syrjäiselle Paswegas saarelle, mistä kesäasukkaat olivat jo poistuneet talven tieltä. Harva asui saarella talven yli ja ne, jotka asuivat, olivatkin aika kummallista väkeä. Mantereen puolella on niin ikään pieni harvaan asuttu kaupunki Burnt Harbor, missä osa tapahtumista käytiin. Synkänpuoleinen tarina, jossa tunnelma oli paikoin onnistuneesti kammottavaa. (18.5.2023)
Reipas varhaisnuorille suunnattu fantasia seikkailu villinlännen ympäristössä. En koe lajityyppiä omakseni. Tuntui kuitenkin, että tarina oli lajissaan ihan mukiinmenevä. (25.5.2023)
Tapahtumat sijoittuvat kaupunkilaisnuoren Kristianin kesälomaan mummolassa. Maalla tapahtuu kaikkea yliluonnollista. Harmi, kun tarina ei temmannut yhtään mukaansa. (19.6.2023)
Tarina alkoi varsin mukaansatempaavasti. Alku kerrottiin aikajanalla takaperoisesti ja hetken kesti, että pääsi jyvälle, mistä oikein on kyse. (En lukenut ennakkoon takakantta enkä mitään muutakaan kirjaesittelyä.) Kerronta jatkui menneisyys/nykyisyys vuorottelulla ja paksun kirjan luki mielellään loppuun saakka. Lopussa pedataan jatko-osaa varten, mutta tarina ei jää kuitenkaan kesken. (29.6.2023)
Ihan kivasti rakennettu tarina, jossa mysteeriä ratkotaan takaperoisella kerronnalla. (15.7.2023)
Tapahtumien ajankohta on joskus 2037 jälkeinen aika – ehkä 2040 luku eli kirjaa kirjoittaessa 60-luvulla hyvän matkaa tulevaisuudessa, mutta nykyhetkestä katsottuna vain lähitulevaisuudessa. Kirja kertoo pääosin Kuussa kulkevan matkustaja-aluksen (veneen) onnettomuuden pelastusoperaatiosta. Tämä tarina lukeutuu niihin Clarken kirjoihin, joista pidin avaruuden kuvailuineen kaikkineen. (10.8.2023)
Kaikkiin tarinoihin liittyy sama maaginen lipas, joka päätyy päähenkilön Gwendyn haltuun hänen ollessa eri ikäinen. Ensimmäisessä tarinassa hän on teini/nuori aikuinen, toisessa tarinassa menestynyt kirjailija/poliitikko ja viimeisessä ikääntyvä muistisairas. Kirjassa on viittauksia Kingin aiempaan tuotantoon. Ei hirveästi temmannut mukaansa tämä kahden kirjailijan yhteystyönä syntynyt kokonaisuus. (26.8.2023)
Kanadan pohjoisosaan on perustettu tutkimusasema, jonka tarkoitusperä selviää lukiessa. Kaikki aseman sotilaalliset tiedeihmiset ovat naisia. Päätapahtumat sijoittuvat vuosiin 2049-2050, mutta tapahtumia on myös aikaisemmasta ajankohdasta lähitulevaisuudessa.
Murhabotti robotin mietteitä sai seurata jälleen sarjan toisessa osassa. Ei kovin vetävä ollut. Enismmäinen osa vielä meni uutuuden viehätyksenä, mutta toisessa osassa ei tuotu mitään uutta ja juonikaan ei ollut erikoinen. (26.6.2024)
Kevyehkö ja huumoria sisältävä scifi seikkailu, jonka keskiössä tutkimus retkikunnan turvaksi pestattu oman tahdon omaava androidi. Lyhyen ja palkitun kirjan luki ihan mielellään, mutta siinä kaikki. (11.5.2023)