Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
En ymmärrä hypeä tämän ympärillä. Hahmot jäi kepeiksi, juoni paikoittain sekavahkoa, eikä kielessä ole kauheasti kehumista. Odotin paljon enemmän, enkä varmaankaan lue jatko-osaa.
Vuonna 2060 Edla joutuu eroon rakkaistaan ja löytää itsensä vieraaksi muuttuneesta maailmasta. Hänellä on salaisuus, jota hän on valmis suojelemaan tarvittaessa vaikka hengellään.
Runsaat kaksikymmentä vuotta myöhemmin Ingridin elämä etenee valinnan paikkaan, jossa tarjolla vaikuttaa olevan pelkkiä huonoja vaihtoehtoja. Hän ottaa riskin ja suostuu mukaan tutkimusryhmään, joka lähtee kartoittamaan muurintakaisia, vaaralliseksi tiedetyn metsän hallitsemia maita.
Vähän aikaa meni ennenkuin maalainen pääsi kärryille. Kirjailijan tapa jakaa maailma valkoisiin (pahoja) ja mustiin (hyviä) ihmisiin vähän ärsyttää. Mutta enpä ole Nykissä ikinä käynytkään.
Aika villi idea antaa kaupungeille tietoisuus, vaan onhan muurahaisillakin jonkinlainen joukko-äly.
Airepolis-scifisarjan avaava kirja. Suljetussa kaupunkivaltio Airepoliksessa ei mene hyvin, kun innovaatiot on asetettu ihmisten elämien edelle. Päähenkilö Kipinä yrittää päästä perheineen pois, mutta suunnitelmat särähtävät sirpaleiksi. Täytyy yrittää selviytyä.
Olipa kerran särkynyt sydän -fantasiasarjan toinen osa. Sarja sijoittuu kirjailijan aiemmin julkaistun Caraval-sarjan maailmaan. Nyt päähenkilömme on päättänyt olla luottamatta Herttaprinssiin, mutta yhteinen tehtävä ajaa heitä yhteen. Kaikilla tuntuu olevan juonia mielessään, mutta mihin he pyrkivät ja kuka säilyy hengissä?
Ray Bradburyn ”Kuolema on yksinäinen juttu” oli ensimmäinen Bradburyltä lukemani kirja. Kirja ei ole pitkä, vain 313 sivua, mutta jouduin tahkoamaan tämän kanssa yllättävän kauan. Kirjan takakannessa luvataan kirjan olevan dekkari ”vanhaan hyvään tapaan”, no jokainen saa itse päättää millainen on mielestään ”dekkari vanhaan hyvään tapaan”, mutta minulle ”Kuolema on yksinäinen juttu” ei sitä ole. Kirjan kieli on hyvin kuvailevaa, mutta jotenkin oudolla tavalla, niin että varsinkin alkuun siitä on vaikea saada kiinni. Yleensä lukiessani kirjaa, piirrän silmieni eteen sanoista muodostuvaa tarinaa kuvana ja tässä kirjassa kuva ei lähtenyt muodostumaan, aivoistani nousi vain isoja kysymysmerkkejä, että Mitä tämä on? Ja vastauksia, Tämä on Outo!
Minulla ei ollut juuri ennakko-odotuksia Siiloa kohtaan. Tartuin siihen, kun kaipasin lukea vaihteeksi jykevämpää spefikirjallisuutta. Ajattelin antaa itselleni aikaa lukea kirjan vaikka pieninä palasina, jos ei se kovin terhakkaasti imaisisi minua otteeseensa.
Ei ehkä ihan omaan makuuni. Martinin proosa ei ole laadukkainta mahdollista, vaikka hahmot ovatkin mielenkiintoisia. Ajoittain pitkäveteinen, varsinkin joissain Daeneryksen luvuissa. Aryan kappaleet olivat helposti parhaita :)
Aivan ihana! Fitz on niin rakastettava ja koko saaga huokuu ammattimaista otetta!
Ihan sydäntä riipaisi kun luin tämän sarjan loppuun. Nyt kun ikää on kertynyt, niin on lukukertojakin lähemmäs kymmenen... :)
Mahtava sarja, jolle ei ole vertaistaan. Odotan HBO:n tulevaa sarja-adaptaatiota innolla!!!
Hieno teos! Soljuva kieli, kiinnostava maailmanrakennus ja kiva juoni! Hahmot eivät aivan iskeneet, mutta kaiken kaikkiaan lukemisen arvoinen kirja.
Kalevalan tarinoita uudelleen Pohjolan näkökulmasta kertova nuortenkirja. Päähenkilönä on Pohjolan nuorin tytär Tiku, joka ei selittelyjä kuuntele. Hänen mielestään Sammon hankkiminen kuulostaa hyvin huonolta idealta, mutta mitäs kun kukaan ei kuuntele häntä?
Äidit ja pojat. Isät ja tyttäret. Miehet ja vaimot. Ystävykset. Rakastavaiset. Ihmissukupolvi toisensa perään tulee, elää ja poistuu. Vain metsä ja suo pysyvät, ja ne näkevät kaiken ja tietävät kaiken.
Maria Turtschaninoffin Suomaa on maagista realismia klassisimmillaan. Vertailua erääseen eteläamerikkalaiseen lajityypin klassikkoteokseen on liki mahdotonta olla tekemättä. Suomaan alussa 1600-luvun versio Koskelan Jussista kohtaa metsänneidon, ja lukija saa heti huomata, ettei kyseessä ole mikä tahansa historiallinen romaani. Maagisuus aaltoilee vuosisatojen halki virtaavassa tarinassa pulpahtaen uudelleen pintaan aina aika ajoin ja odottamatta. Loppua kohti realismi tuntuu valtaavan yhä enemmän alaa, minkä tulkitsen vertauskuvaksi ihmisen luontosuhteen vähittäiselle muuttumiselle teollistumisen ja kaupungistumisen myötä. Tai kenties taikuus ottaa ja kätkeytyy lukijalta, kuten se tosimaailmassakin on meiltä kätkeytynyt. Yhä 2000-luvullakin Suomessa metsiä ja soita on joka paikassa, mutta helposti katsomme niitä vain materialismin ja hyötyopin sumentamin silmin.
Nerokkaan hyvä juoni, hahmot, kieli ja ja kaikki. Jos tämä kirja ei saa Finlandia-palkintoa, saa Finlandia-palkinnon kantaa tunkiolle ja upottaa. Raateinensa!
Tämä oli lukulistallani Greg Bearin Maailmojen Synnyn jälkeen ja ehkä kenen tahansa muun kirjailijan jälkeen tämä olisi saanut paremman arvosanan. Nyt kuitenkin liiallinen ihmissuhteita puiva ja siinäkin melko yksinkertaiselle tasolle jäävä osakuvio juonesta tiputti arvosanaa. Mysteerin ja tunnistamattomuuden tuntu leijuu kuitenkin koko ajan tarinan taustalla ja se kannustikin lukemaan tämän kirjan melko nopeassa tahdissa.
1600-luvulla eläneen Punaisen noidan, eli Valpuri Kinnin tarinaan perustuva kertomus. Kirja kertoo ihmisestä, joka haluaa auttaa aikana, jolloin paholainen väijyi jokaisen kulman ja puolihuolimattomasti huudahdetun heiton takana.
Todellista scifitykitystä alusta loppuun. Oli vieläpä parempi edeltävää osaansa ja maalaili tyylillä olentoja, jotka ovat ajan, todellisuuden ja ihmisymmärryksen ulkopuolella. Osa käänteistä oli jopa kylmääviä intensiivisen kuvailunsa vuoksi. Ehdoton suositus tälle, mikäli on kovan scifin ystävä ja vieläpä sellaisen scifin, johon ei ole sotkettu nykypäivän tympeitä kertakäyttöaatteita.
Haastava ja vangitseva teos, joka useamman lukukerrankin jälkeen osaa tarjota uutta ajateltavaa. Aikamatkustuksen, tietoisuuden ja vaihtoehtoisten maailmankaikkeuksien ilotulitus pyörii juonikuvion ympärillä, joka puolestaan keskittyy osoittamaan neuvostoihmisen heikkouksia, ihmisen luomien dogmeihin tarrautumisen naurettavuutta sekä sodan järjettömyyttä. Greg Bear on todellakin kovan scifin erityisosaaja ja tämän kirjan jälkeen on pakko hypätä heti seuraavaan osaan.
Ihana tarina ❤️ Mielikuvituksellinen maailma ✨ Niin lämminhenkinen
Fantasiasarja Vampyrian avausosa, jossa
ranskan Aurinkokuningas onnistui muuttumaan vampyyriksi 300 vuotta sitten ja on luonut Keski-Euroopasta valtakuntansa. Päähenkilö on alimpaan ihmisten yhteiskuntaluokkaan kuuluva Jeanne, joka maksaa kymmenyksiään veroina vampyyreille. Tai ainakin kunnes kotioveen koputetaan ja pimeys pääsee sisään.
Tämä kirja kyllä heittää lukijan suoraan syvään päähän, mitä tulee Tolkienin kirjoituksiin.
Suurin osa kirjasta on melko raskaslukuista, koska tekstit käsittelevät Tolkienin luomaa maailmaa, sen luonnetta ja ilmiöitä jopa tieteellisellä tarkkuudella. On mukana kuitenkin myös vähän kevyempiä tekstejä.
Käärmeiden kaupunki on omaperäinen kirja, ja pidin aavikkomiljööstä. Kerrontaan ja kieleen tykästyin myös kovasti. Vaikka varsinkin alussa tarina etenee verkkaisesti, upea teksti tempaisee mukaansa. Rauhallinen tahti antaa myös aikaa tutustua kirjan maailmaan ja sen henkilöihin. Hahmot ovat ihanan inhimillisiä vikoineen, eivät tavallisia jaloja sankareita.
Tämä teos ei tyylillisesti uponnut minuun millään tasolla. Kirja pyrkii olemaan jonkinlainen ristisiitos scifin ja fantasian välillä mutta lopputuloksena onkin vain irvokas ja vääristynyt mutantti, joka ei kykene olemaan kumpaakaan. Pahinta on kuitenkin väkipakolla parodiaan ja huumoriin pyrkivä tyyli, joka nauratti vasta siinä vaiheessa kun kirjan viimeisen sivun sai käännettyä.
Hieman kankeasti liikkeelle lähtevä teos, joka kuitenkin parantaa juoksuaan loppua kohti. Yllättävä ja mielikuvitusta kutkutteleva kirja leikittelee tulevaisuuden ja menneisyyden maailmoilla ja tuo välillä mieleen jopa Gulliverin Retket. Ja tämä on pelkästään hyvä asia.
Erinomainen yhteenveto toisen ajan tapahtumista.
Monet tapahtumat on kuvattu enemmän tai vähemmän samanlaisina jo muissa teoksissa, mutta kokonaisuus on ollut vähän hankalasti hahmotettavavissa, koska tieto on ollut silppuna vähän siellä sun täällä. Tähän teokseen oli nämä tiedon palaset osattu mielestäni hyvin kasata yhdeksi kokonaisuudeksi.