Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
"Mikä saatanan paranormaali romanssi tämä on?" (s. 340)
Terhi Tarkiaisen esikoisromaani "Pure mua" (Tammi, 2018) on kai jokin sellainen, tai ainakin urbaani fantasiaromaani meidän tavallisten kuolevaisten ja vuosisatoja vanhojen verenimijöiden välisestä suhteesta, josta ei puutu väkivaltaa ja erotiikkaa.
Nimensä mukaisesti kyseessä on scifinkirjoitusopas. Kirjan pääpaino on kirjoitusharjoituksissa, joita tämä opas tarjoileekin pienestä koostaan huolimatta runsain mitoin. Hieman annetaan myös tietoa scifistä genrenä, mutta tämä anti jää laihaksi. Luultavasti siksi, että kirjan sisällöt on suunnattu lapsille ja heille halutaan antaa tietoa vain pääpiirteissään. Opas toimiikin vallan mainiosti opettajan innoituksen lähteenä oppitunteja suunnitellessa. Siitä pidin, että osa harjoituksista on myös varttuneempien lukijoiden käytettävissä ja niitä voi tehdä itsekseen. Sanoisin, että tämä opas toimii mainiosti kohderyhmäänsä, mutta muut eivät luultavasti tule saamaan tästä aivan valtavasti irti. Ainakaan jos on jo vähänkään perehtynyt scifiin genrenä.
Hyvä tietokirja, jos haluaa tietää enemmän Soturikissoista tai muuten vaan verestää muistia. Jotkut kuvailut kissoista ovat hieman ristiriidassa muiden kirjojen kanssa ja se vähän häiritsee. Mustavalkokuvat ovat hauska ja erilainen lisä.
Vahvasti ihmisen erottumiseen luonnosta ja luonnon tuhoamiseen kantaa ottava teos. Tarina lähtee siitä, kun päähenkilö voi huonosti kaupungissa ja päättää muuttaa ihmisten karttelemalle alueelle, Aberraniaan. Hänelle selviää pian, että kaikki ei ole uudessa kotipaikassa aivan "normaalisti". Kirja herätti minussa ristiriitaisia tunteita. Toisaalta aihe on tärkeä, koska se nostaa lukijan silmien eteen ihmisten ja meitä ympäröivän luonnon suhteen. Toisaalta taas kirjoitustyyli ei sopinut minulle pohdiskeluineen, tällainen juonivetoisen kerronnan ystävä kun olen. Kirja on kuitenkin aiheeltaan äärimmäisen tärkeä enkä ihmettelisi, jos tämä voittaisi palkintoja.
Oli todella nopealukuinen. Mielenkiintoinen ajatus tarinasta, mutta omituisia käänteitä ja ajatuksia. Miksi ostettiin se kallis talo, vaikka tiedettiin siinä olevan monia ongelmia? Miksi kukaan ei puhunut heti niistä haamuista ja oudoista jutuista? Ja miksi ei edes yritetty säästää missään menoissa? Lopussa jotenkin hämärtyi se loppukin logiikka. Omasta mielestäni lopussa ajassa hypittiin ihan oudosti tai mitä se loppu meinasikaan, meni jotenkin ihan "yli" ja juttelin tästä ystäväni kanssa, joka oli aivan samaa mieltä. Koko kirjan ajan oli vielä jotenkin ymmärrettävä, mutta tosiaan ihan loppupäätös oli niin hämmentävä, etten ole aivan varma mitä siinä oikeasti tapahtui, mitä kirjailija sillä haki? Vaikka se siis ajatukseltaan oli mielenkiintoinen, niin se sekavuus ja lopun epäloogisuus otti kyllä päähän.
En tiedä johtuiko tämä yhteistyöstä Richard Chizmarin kanssa vai onko kyseessä ehkä Kingin ikääntyminen tai ehkä hän ei sittenkään jaksanut keskittyä Gwendyn tarinaan. Tämä oli todella omituinen kirja. Itse tarina oli mielenkiintoinen, mutta jotenkin todella "lyhyt", tai yksityiskohdaton. Kingin parhaita puolia on ollut ehdottomasti yksityiskohtaiset tarinat, ja tässä tuntui että monessa kohdassa ohitettiin monta mielenkiintoista kohtaa, lyhennettiin kohtaukset nopeasti ohimeneviksi, vaikka niistä olisi saanut irti paljon enemmän. Kappaleet olivat todella lyhyitä, kirja tuli luettua nopeasti, kun yhdellä sivulla saattoi olla parhaimmillaan 4 riviä tekstiä.
Kirja oli hyvä ja pidin ystävyys-teemasta. Itse luin tämän alun perin saksaksi, eli alkuperäiskielellä, ja luettuani tämän nyt suomksi totesin sen paljon huonommaksi kuin ensimmäisellä kerralla. Saksaksi on imestynyt jo 8. osa. Moni ei ehkä ole vielä lukenut tätä kun ei siitä ole vielä kuin kaksi osaa. Myöhemmät osat ovat mielestäni parempia kuin ensimmäinen osa.
Todella kiehrova ja kiinostava, vaikken uskokaan kaikkia juttuja mitä kirjassa kerrottiin :)
Hyvä kirja! Sopivasti jännitystä ja romanttiikkaa, ja hauskoja kohtiakin oli. Joistakin juonenkäänteistä yllätyin erittäin paljon, mikä on tietenkin positiivista. Kirja muistutti kuitenkin hahmoiltaan aika paljon kerstin gierin aiempia nuortenkirjoja.
Tämä kirja kuuluu ehdottomasti suosikki-kirjoihini! Kirjassa on yllättäviä juonenkäänteitä ja Valitut ovat kiinnostavia päähenkilöitä. Kirja kuvaa realistisesti nuorten elämää ja tunteita.
Suosittelen :)
Vaikka tämä kirja onkin saanut aika huonot arviot, pidän siitä. Juoni on jännittävä, ehkä kuitenkin vähän yksinkertainen. Se on juuri hyvää helppolukuista kirjallisuutta, johon ei travitse käyttää niin plajon aivoja ;)
Leppoisaa lukemista lomapäiville.
Todella jännittävä. En ole koskaan lukenut mitään tämän kaltaista, pidin tästä hyvin paljon. Joidenkin mielestä ehkä hiukan raaka, mutta senhän arvaa jo kun lukee takakannen. Loppuosassa kirjasta tuli mielestäni hiukan imelä kun Katnissilla ja Peetalla oli heidän valerakkaussuhteensa. Pidin kuitenkin hahmoista (lempihahamoni oli Rue).
Todella hyvä kirja!! Rakastin kaikkia hahmoja ja kirjasarja on täynnä jännitystä ja toimintaa. Luin tämän kirjan oikeastaan jo vuosi sitten, mutta en tajunnut kirjoittaa arviota.
Suosittelen vahvasti!!
Pitihän se ottaa omiin pikku kätösiin ja alkaa lukea vaikka se jotenkin hirvittikin. Henkilökohtaisesti eniten harmitti se, että oikolukuun ei ollut suoraan sanottuna varaa ja kauhulla mietin miten paljon virheitä tekstissä tulee olemaan vaikka se tulikin syynättyä tuhottomia kertoja läpi. Onnekseni huomasin, että omaan silmään sattuvat virheet olivat melko vähäisiä ja joissakin lauserakenteissa tai sanojen käytössä oli pientä huolimattomuutta. Pohdin myös tarinoiden pituutta. Kirjoitin tarinat jo vuosia sitten ja niiden olikin tarkoitus tuolloin olla lyhyttarinoita. Mietinkin olisiko niihin halutessaan saanut enemmän tekstiä ja syvyyttä vielä ennen julkaisua, mutta rehellisesti ajateltuna uskon että ei. Ne olivat sen ajan ajatuksen virtaa ja mielikuvitusta ja koen, että olisin jotenkin pilannut tarinat lisäämällä niihin sivuja vuosia myöhemmin. Jos joku hakee tarinalta syvyyttä ja syvällisyyttä, niitä näistä ei löydy. Tarinat ovat kevyttä luettavaa ja tarinan juoni etenee normaalia nopeammin kuin kokonaisessa isossa kirjassa, jossa on vain yksi tarina.
Luin nuorena ja se iski kuin miljoona volttia, korkeajänistysten selailut loppuivat kuin seinään.
Väli-aseman taisin kuitenkin lukea ensin.
Paljon en enää muista kirjoista, koska tottakai hukkasin satoja kirjoja muutoissani.
Gummerus voisi uusia koko sarjan. Ai mutta Gummeruskin taidettiin ostaa...
Kerrassaan nerokas. Vain kiinalainen, joita on kuin muurahaisia voi keksiä tällaisen tarinan.
Täällä annetaan jollekkin sarah j maas ja cassandra clare paskalle 9-10 tähtä ja klassikkoscifi on saanut 4-7 tähteä. Ei paljoa luottoa tämän sivun arvostelijoihin, sivun voisi jo muuttaa vaikka cassandra clare fanisivuksi
Kirja oli mielestäni alusta asti hyvin koukuttava ja jäin loppujen lopuksi koukkuun sarjaan epäilyksistäni huolimatta. Kirjassa päästiin syvemmälle myyttihovin salaisuuksiin ja Iltatähdenkiltaan. Iltatähdenkilta vaikuttaa hyvin pahalta ja synkältä. Lempi kohtani kirjassa olivat Sethin Bisnekset satyyrien Newelin ja Dorenin kanssa se oli hauskaa luettavaa.
Seitsemän naista kohtaavat tuntemattomassa, valkoisessa maailmassa. He tulevat siihen johtopäätökseen, että ovat kuolleita. Mutta miksei maailmassa vaikuta olevan muita kuin he? Mikä heitä yhdistää?
Oneiron on omalaatuista proosaa. Se eroaa aika paljon melkein kaikista aiemmin lukemistani fantasiaromaaneista ja oli sillä tavalla virkistävä lukukokemus. Kirjassa taikuus on selittämätöntä, ja vaikka samaan aikaan se on halki kertomuksen jatkuvasti läsnä, se sulautuu kiehtovalla tavalla henkilöhahmojen realistisiin elämän- ja kuoleman kokemuksiin. Juuri tällaisessa muodossa toivonkin tätä nykyä saavani ammentaa taikuutta kirjojen sivuilta: taikuutta, joka on luonteeltaan enemmän kuin vain spekulatiivista.
Juonta ei osannut ollenkaan arvata ennalta ja juonen kulku sekä kirjan maailma oli pimennossa ja arvoituksellinen samallalailla kuin ekassakin kirjassa ja ne hahmottuivat vähän kerrallaan lukijalle. Kirja oli koukuttava heti alusta asti ja loppu jäi mielenkiintoiseksi.
Kirja alkoi hyvin, mutta epäluotettavan kertojan takia olin toistuvasti hämmentynyt. Sekalaiset fiilikset jäi.