Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
En tiedä miksi haukutaan Potter-Jackiksi. Korjasin arviota ylöspäin luettuani TJ Klunen: Kuiskailevan oven alla. Eihän Klunen kirja huono ole. Mutta on selvästi kehnompi kuin "DARKin" teos.
Alkaa tympii tuo homojen ja vegaanien tunku joka tarinaan. Eihän se itseäni haittaa.
Lähitulevaisuuden Reykjavikissä ihmiset riitelevät siitä, tulisiko uusi myötätuntotesti ottaa laajemmin käyttöön. Kokeen läpäisseet voivat ottaa merkinnän, joka parantaa heidän asemaansa yhteiskunnassa. Hylätyn saaneisiin taas aletaan suhtautua tulevina rikollisina. Kirja on epäilemättä kriitikoiden ylistämä ja kirjallisuuspalkintoja kauhova, koska minä en lämmennyt tälle lainkaan. Kokonaisuus on mielestäni monine näennäisen irtonaisine näkökulmahenkilöineen äärimmäisen sekava ja juonikin keskittyy lähinnä esittelemään ihmisten henkilökohtaisia ongelmia. Ajatushan tässä on kyllä mielenkiintoinen, siitä saa plussaa. Kirja tuo mieleeni Nielsenin Euroopan kevät -teoksen. Näissä on samanlaista henkeä, tosin Euroopan keväästä pidän henkilökohtaisesti enemmän.
Vaikka olen lukenut tämän kirjan vuosikausia sitten niin edelleen muistan mikä pettymys tämä oli. Koko kirjasarjan surkein kirja. En suosittele lukemaan.
Eipä oikein iskenyt omaan huumorintajuun. Jotkin suomentajan valinnat aiheuttivat muutaman hyväntahtoisen hymähdyksen, joista yksi lisätähti.
Akhilleen tarina hänen bestiksensä Patrokleen kertomana. Eletään tosiaan tarujen Kreikassa Troijan sodan aikaa ja Patrokleella on aitiopaikat kamunsa legendan kasvun seuraajana. Kirja sisältää paljon käänteitä lähestulkoon runolliseen sävyyn kerrottuna. Kirjassa maalataan päähenkilön rakastavin silmin Akilleesta peräti inhimillinen kuva. Myöskään ajan hengen kuvailussa ei säästellä, kun piirityksen ajan ryöstely ja orjuuttaminen läväytetään lukijan silmille luonnollisena osana elämää. Ja on muuten pitkä piiritys! Se ei ole tässä vuosisatojen kuluessa kyllä mihinkään muuttunut, että alamaiset kuolevat hallitsijoiden tekemien päätösten johdosta... Kerronta on kirjassa hyvin todentuntista. Lukiessa unohtui, ettei kyseessä ole elämänkerta. Aiemmin olen lukenut kirjailijalta Kirken ja tämä on kovin samantyylinen.
Dystopia Suomesta, jossa väki kärsii vesipulasta ja veden piilottelusta rankaistaan kuolemalla. Noria opettelee isänsä johdolla Teemestariksi, mikä antaa hänelle pääsyn suvun kätkettyyn salaisuuteen. Mikä on oikein tilanteessa, jossa on vain huonoja vaihtoehtoja? Kirja tarjoilee erittäin ahdistavan kuvauksen tulevaisuudesta, joka voi ilmastonmuutoksen edetessä muuttua todellisuudeksi Suomessa. Siinä sekoitellaan myös suomalaista ja japanilaista kulttuuria keskenään, mikä tuo mielenkiintoisen vivahteen tarinaan. Siinä mielessä muutama vuosi sitten julkaistu Sensored Reality -trilogia on jatkanut samantyylisissä jalanjäljissä. Suomen jakaminen kiellettyyn / mystiseen pohjoiseen ja sallittuun / elettävissä olevaan etelään on myös useammassa suomalaisessa kirjassa käytetty idea (esim. Suomea lohikäärmeille -duologian kirjat). Tämä kirja vaikuttaakin innostaneen monia sen jälkeen tulleita kirjailijoita. Kirja on kestänyt hyvin aikaa, siitä ei mitenkään pysty kuulemaan yli vuosikymmenen vierähtäneen sen kirjoittamisesta. Mikä kamalinta, kirjassa esitelty mahdollinen tulevaisuudenkuva on vain tullut lähemmäs toteutumista tänä aikana.
Kirja vei mukanaan ja luin tämän ihan muutamassa päivässä. Loppua kohden kirjan laskeminen käsistä oli mahdotonta ja ajatukset olivat lukuhetkien ulkopuolellakin siinä, mitä seuraavaksi tapahtuu.
Kirjan aloitus oli raskas. Kirja odotti kuukausitolkulla yöpöydällä, jotta jaksaisin jatkaa. Mutta kun tarinaan pääsi kiinni, yhtäkkiä olinkin lukenut koko kirjan ja himoitsin jo uuden aloittamista.
Hieman kliseinen kirja kyllä, heti alussa tiesi ainakin osittain, mitä tarinassa tulee tapahtumaan. Kuitenkin kirja vei mukanaan, eikä kirjaa meinannut malttaa laskea käsistään.
Poliittinen trilleri, joka ei mielestäni kuuluisi Risingshadowiin. Tapahtumat sijoittuvat Suomeen, ja ns. scifiä edustavat ainoastaan kuvitteellinen poliittinen tilanne ja henkilöt. Tämä tiputti yhden tähden arviossani.
Juoni tarjoaa käänteitä vähän liiankin paljon ja välillä lipsahdetaan epäuskottavankin puolelle. Loppuhuipennuksen paikkeilla mieleen nousivat vanhat Bondit ja SMERSHin suuruudenhullut pahikset. Myös kirjailijan tapa pihdata yllätysten paljastamista alkoi ärsyttämään, varsinkin kun osan kykeni jo arvaamaan.
Tämä on semmoinen kirja sekä kirjasarja mihin ei ikinä kyllästy ja jota voisi lukea kokoajan uudestaan ja uudestaan kyllästymättä!!❤️
Kirja oli värikäs, mielikuvituksellinen, mystinen sekä mysteerejä täynnä yksityiskohtiaan myöten!! Äänikirjan kuunneltuani kirja vaikutti tosi sekavalta enkä ajatellut jatkaa sarjan lukemista mutta luettuani kirjan toiseen otteeseen lainattuani sen kirjastosta sain kirjasta enemmän kiinni ja aijon lukea loputkin sarjan kirjat. Kirjan juoni kuitenkin loppussa oli vähän laimea mutta omalla tavallaan hyvä.
Pienessä Rauniaran valtakunnassa asuu kaksi nuorta naista, jotka alkavat päästä selville kotimaansa haudatuista salaisuuksista. Kirjassa on kaksi kertojaa, jotka käyvät läpi omia seikkailujaan. Toinen kertojista on parantajaoppilas Malka ja toinen on eloseppä Arona. Nyt on poikkeuksellisen koukuttava kirja kyseessä. Kirja viihdytti tarjoilemalla kutkuttavaa ja hykerryttävää romantiikkaa, mutta myös avaamalla hitaasti mysteeriensä kerää lukijan ihmeteltäväksi. Minun meinasi olla vaikea saada kiinni kaikista nimistä ja olennoista, joita kirjassa esitellään aluksi rivakkaan tahtiin. Kun tästä alkuhäkellyksestä pääsi yli, juoneen pystyi keskittymään ja se tempaisi mukaansa. Siitä pidin kovasti, ettei kertoja vaihdu jokaisen luvun jälkeen, mikä mahdollistaa aina yhden kertojan tarinaan syventymisen kerrallaan. Kertojien erilaiset kerronnan aikamuodot hämmensivät nekin aluksi hieman, mutta kyllä siihenkin tottui. Ja onhan tämä kansi aika törkeän upea myös.
Todella kiinnostava ja hyvin kirjoitettu kirja! Lopussa alkoi vähän ärsyttää Kvothen jatkuva ”täydellisyys” ja Dennan perässä juokseminen, mutta kokonaisuutena hyvä kirja. Ehkä olisin toivonut enemmän tietoa valtioista joihin tarina sijoittui ja joista oli tehty kartta, mutta muuten mikään ei jäänyt häiritsemään.
Kihlattu- sarjan toinen ja samalla viimeinen osa esittelee valtapeljä särkyneen sydämen ja muiden odotusten riepoteltavana. Hollis päätyy vieraaseen maahan uuden perheensä mukana ja siellä hänen täytyy osallistua pahisten saattamiseen oikeuden eteen. Koin kirjan melko tylsänä ja raskaslukuisena. Päähenkilö toistelee jatkuvasti itselleen tapahtuneita asioita ja haluaa uhrata itsensä muiden takia. Äh, tämä teema on luettu jo niin monesti ennenkin. Kirjassa ei oikeastaan ole mitään ihmeellistä tai erikoista. Jos nyt jotain hyvää haluaisi sanoa, voisi todeta, että onhan juonessa vähäsen yllätyksiä sentään ja kirja on nopealukuinen, kunhan siihen saa tartuttua.
Nappasin tämän kirjan kerran kirjastoautosta mukaan kannenkuvan perusteella etsiessäni luettavaa ja kirja veikin heti mukanaan. Tämä kirja on ihan erimaata perus fantasiakirjojen rinnalla. En ole aikaisemmin törmännyt tämänkaltaisiin kirjoihin. Tämän kirjan juoni sekä entisajan vaatteiden ja tapojen kuvailu oli todella yksityiskohtaista ja värikästä. Pidin kirjasta ja muista kirjan osista paljon.
Tämä on yksi lempi kirjoistani vaikka aluksi kirja tuntuikin hieman tylsältä Kuitenkin juonen päästyä vauhtiin en pystynyt sitten irrottamaan otetta kirjasta vaan piti lukea kirja yhdeltä istumalta. Tähän kirjaan ei kyllästy ja rakastan sitä miten tässä kirjassa ja muissa kirjan osissa on osattu käyttää huumoria joka oikeasti pisti nauramaan.
Erinomainen henkilökaarti, pitkästä aikaa sellainen porukka, johon pystyin kunnolla kiintymään (Kaz on oma suosikkini). Ehkä itse ryöstökeikka olisi voinut saada enemmänkin sivutilaa, paljon käytettiin aikaa pohjustamiseen ja jotenkin jännitys olisi voinut olla tiiviimpi itse h-hetkellä. Odotan silti innolla seuraavaa osaa.
Harrastajakirjoittajalle suunnattu opas, joka keskittyy näiden spefin kolmen lajityypin piirteisiin. Opas sisältää paljon lukusuosituksia, kirjoitusharjoituksia ja kirjoittajansa mielipiteitä totuuksia esitettyinä. Teoriaosuudet eivät olekaan tässä kirjassa minua koukuttaneet osiot, mutta kirjoitusharjoituksista innostuin. Ne ovat monipuolisia niin aiheiltaan, kuin tyyleiltäänkin. Teoksesta huomaa, että kirjailija on ollut pitkään mukana kirjailijapiireissä. Ikävä kyllä välillä tämä näyttäytyy siten, että hän olisi kirjoittanut tämän kirjan vain päästäkseen pätemään laajalla tietovarannollaan aihepiiristä. Minua eniten innosti kirjan lopusta löytyvä osio, jossa häsitellään nuorille kirjoittamista.
Kirjan juoni on hyvä mutta Celaenan luonne ei oikein sopinut salamurhaajalle. Hän käyttäytyi puolet ajasta kuin pikkulapsi eikä muutenkaan tehnyt vaikutusta päähenkilönä. Onneksi kirjassa oli kuitenkin muita parempia hahmoja
Pidin Outolinnusta erityisesti koska hahmoista kuten Tris ei oltu tehty liian täydellisiä. Oli virkistävää, että päähenkilö osasi olla itsekäs eikä aina täydellinen, kiltti sankari.
Kihlattu-sarjan ensimmäisessä osassa lady Hollis kiinnittää kuninkaan huomion ja paistattelee aikansa hänen ihailussaan. Sitten kuuma pakolaispoika alkaa kiinnostella ja hän on vaikean valinnan edessä. Kirja on teemaltaan hyvin samanlainen kuin kirjailijan aiempi Valinta-sarja. On ihmissuhdedraamaa, kuninkaallisia ja ennen kaikkea näille kuninkaallisille vastustamaton päähenkilö. Tämä sarja ei kuitenkaan yllä Valinnan veroiseksi mielestäni. Kaikki tuntuu jotenkin käsikirjoitetulta, tästä puuttuu yllätyksellisyys ja jännitys. En oikein osaa sanoittaa mistä se johtuu, koska kyllähän tässä kaikenlaista tapahtuu. Tässä on sellaista "seuraa sydäntäsi, niin kaikki järjestyy" -henkeä.
Sujuva teknotrilleri Tom Clancyn hengessä, aiheena Apollo-avaruusohjelman viimeinen (kuvitteellinen) kuulento. Omaan makuuni olisi hieman kaivannut juonen painotuksen hienosäätöä, ja lopun olisi voinut kääriä kokoon vähän huolellisemmin. Mutta kaiken kaikkiaan viihdyttävä ja toimiva esikoiskirja kaikille avaruusohjelmasta kiinnostuneille.
Pääosin pojille suunnattu kertomus, jossa luovitaan raskaiden aiheiden meressä. Päähenkilö Lauri herää sairaalasta vakavan onnettomuuden jälkeen ja joutuu muuttamaan tätinsä luo pikkukylään toipumaan. Siellä hän alkaa nähdä outoja asioita, joista yksi on sarvipäinen hahmo, jota muut eivät tunnu huomaavan. Kertomus on mukavan yksinkertainen ja selkeä, eikä pituuttakaan ole liiaksi. Juuri sellainen kirja, jota suosittelisin lukemisesta ei niin paljon välittävälle nuorelle. Kauhuelementtejä kirjassa on runsaasti, mutta vasta lopussa minulla teki hieman fyysisesti pahaa lukiessa. Muuten ei lainkaan kamala kokemus tällaiselle nössölle kuin minä, joka ei lue kauhua.
Pidän kyllä Maarit Verrosen kirjoista, mutta "Yksinäinen vuori" ei mitenkään erityisemmin iskenyt. Kiehtovinta kirjassa on varmaankin sen miljöö, eristäytynyt laakso Sveitsin takamailla. Päähenkilö Peter on myös ehdottomasti pidettävä hahmo, jolle lukija toivoo vain parasta. Samalla Peter on yksi kirjan pahimmista ongelmista. Suunnilleen kirjan puolivälissä alkaa väkisin kyllästyttää Peterin yli-ihmillinen kyky onnistua ja selviytyä kaikesta eteen tulevasta. Peter on paras, loistava ja aina oikeassa. Vaikka se kuinka onkin kirjan idea, se lopulta kääntyy kirjaa vastaan. Supermies-hahmot ovat tylsiä.