Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Tykkäsin hirveästi tästä ja edellisestä osista, mutta nyt huomasin että kolme vika teosta ei ole suomennettu. Jos jollakin on tietoa suomennetaanko niitä, kirjoittakaa yksityisviesti.
Tämä oli vannoutuneelle GoT-ganille aika pakollinen hankinta. Hitusen olin pettynyt siitä, että tässä ei ollut kuvia ja muuta kivaa sälää, mutta kun aloin lukemaan tätä niin silmäni suorastaan vilisivät kirjan sivuilla. Tämä kirja käsittelee asiantuntevasti ja kattavasti kaikkien tuontantokausien tapahtumia, henkilöitä ja kaikkea siltä väliltä. Se tuo fanin eteen paljon uutta nippelitietoa sarjasta ja pariin kertaan oikeasti kohottelin kulmian hämmästyksestä kun tajusin miten paljon asioita minulta oli jäänyt sarjaa katsoessa huomaamatta. Yllätyksenä tuli mm. se miten musiikki liittyy mihinkin kohtaukseen ja henkilöön ja miten esimerkiksi hahmojen vaatetus muuttuu tarinan edetessä. Hauskoja juttujakin löytyi esimerkiksi kulissien takaa kun näyttelijät ja käsikirjoittajat tekivät toisilleen metkoja piloja. Sanoisin, että tämä on aika monen fanin pakko-osto. Toki jos olet aktiivisesti etsinyt vuosien saatossa sarjasta kaikenlaista faktaa niin tämä ei välttämättä tuo hirveää tietojen kirjoa nenän eteen. Suosittelen kuitenkin lukaisemaan jos sarja on lähellä sydäntä.
Hyvä Kingin kirja.
Minulle kirja ei ollut kauhua vaan jännitystä. Pidin siitä miten Timin ja Luken tarinat alkavat ja jatkuvat hyvän matkaa ominaan kunnes hahmojen matkat yhdistyvät.
"Lespaava mies" oli mielestäni varsin huvittava ilmaisu. Suosittelen!
Kaunis tarina! Surullinen tunnelma hieman hidasti lukutahtia, mutta se ei haitannut. Tytön ja suden suhde oli hyvin suunniteltu ja kaunis.
Seitsemän kuningaskunnan ritari muodostuu kolmesta pienoisromaanista, jotka ovat alun perin ilmestyneet vuosina 1998–2010. Hienoa, että ne ovat lopultakin saatavilla myös suomalaisille lukijoille. Dunk ja Egg ovat olleet pitkään osa Tulen ja jään laulun maailmaa, sillä Puskaritari julkaistiin Valtaistuinpelin ja Kuninkaiden koitoksen välissä. Kokoelman lopussa Dunkin ja Eggin tarina ei saa päätöstä, ja Martinin tarkoituksena onkin kirjoittaa useita tarinoita lisää kaksikon seikkailuista, aina Suvisalin tragediaan saakka.
Hyvä päätös sarjalle.
Loppu ei ollut kliseinen kuten pelkäsin. Osa tapahtumista tuntui tosin etenevän liiankin joutuisasti.
Suosittelen.
"Kaltaiseni koneet" jäi polveilevine juonineen häiritsemään minua. Romaanilla tuntui olevan kaikki tarvittavat palikat käsissään ollakseen tuore ja virkistävä lukuelämys, mutta se jätti niiden käyttämisen puolitiehen. Virkistävän elämyksen sijaan romaani kallistui enemmän tönkköyteen. Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että päätin tarttua teokseen, sillä se herätteli ajatustoimintaani. Tulevaisuus ja sen mukanaan tuomat koukerot ovat arvaamattomia. Ei sitä tiedä, vaikka androidit olisivatkin "se juttu" ajan porskuttaessa hieman eteenpäin.
Kaunistelematon romaani lihateollisuudesta ja metsästämisestä. "Voimakas kokemus" lienee yksinkertaisin tapa kuvailla tätä kirjaa. Vastaavaa lukuelämystä en ole aiemmin kokenut. Lähtökohdiltaan hyvin poikkeava dystopiaromaani, joka pistää ajattelemaan lihaa ja lihantuotantoa ihan uudelta kantilta. Jos Bazterrican maailma kävisi toteen, olisinko itse vaarassa joutua syödyksi vai sortuisinko ihmissyöjäksi? On samanaikaisesti hyvin mielenkiintoista ja pelottavaa pohtia asiaa.
Ainoa on hyvä päätös varsinaiselle Valinta-sarjalle. Sillä mielestäni sarjan neljäs ja viides osat ovat enemminkin itsenäisiä jatko-osia, kuin täysiä jatko-osia. Mutta niin, asiahan ei nyt tähän liity. Mielestäni Valinta-sarja on hyvä ja koukuttava, siinä on mukavasti romantiikkaa ja jännitystä sekä hahmot ovat ihan kivoja. America ja Maxon ovat hyviä hahmoja, ja heillä on hieno kemia. Aspenista en pitänyt koko sarjan aikana, mutta onneksi hän ei päätynyt uudelleen American kanssa yhteen.
Luin uudelleen 20 vuoden tauon jälkeen. Edelleen kova ja huikea kyberpunkin klassikko. Eikä voi sanoa vanhentuneen häiritsevästi, sen verran tässä on iätöntä dekkaria, ettei se taida vanhalta koskaan tuntuakaan.
Ensimmäinen lukemani scifi-kirja, ja yhä oman listan ykkösenä.
Yksinkertaisesti kaunis ja jylhä teos siltä toiselta fantasian suurmestarilta Tolkienin ohessa.
Kirja jatkaa samanlaisella tyylillä, kuin aiemmatkin osat. Pohjoismaalaiseen kansanperinteeseen liittyvät kohdat tarinasta olivat minusta todella kiinnostavia, muuten kirja oli melko keskinkertainen. Pidän tässä sarjassa myös viittauksista ympäristönsuojelun tärkeyteen. En koe tarvetta lukea uudelleen, koen saaneeni tästä sarjasta kaiken mahdollisen ensimmäisellä lukukerralla.
Hieman tylsästi alkavan ja loppua kohden lässähtävän dystopiakuvauksen paras puoli on sen pähkähullu juoni teemestareista pohjois-Suomessa maailmassa, jossa vedestä on krooninen pula. Lue koko arvostelu täältä: https://haaveenakirjailijanura.blogspot.com/2020/01/kirja-arvostelu-emmi-itaranta.html
Jotain tästä vielä puuttui, ehkä hieman liian tasainen teos, mutta ehdottomasti parempi kuin sarjan ensimmäinen osa. Ensimmäisessä oli jonkin verran turhia tapahtumia, jotka eivät vieneet tarinaa eteenpäin, tässä niitä on karsittu. Pääsin maailmaan paremmin kiinni tätä lukiessani, vaikka se voi johtua siitä, että luin ensimmäisen osan silloin kun se ilmestyi, eli jonkin aikaa sitten. Mm. meinion funktion ymmärsin nyt paremmin.
Kiehtova keskiajan maailmankuvaan sukeltava teos, joka on rakennettu dekkarin muotoon. Samalla kun selvitetään luostarissa tapahtuvia murhia, päädytään myös pohtimaan teologisia kysymyksiä ja muun muassa tekstien olemusta.
Kajo oli hyvä, mutta jotkin kohdat siinä olivat hieman tylsiä. Kirjasta hyvän teki sen erilaisuus, ja kirjan päähenkilö tytön itserakkaita ja sosiopaattisia piirteitä ei ollut läheskään niin paljon, kuin ensimmäisessä osassa. Kajon viimeiset luvut jäivät minulta lukematta, koska löysin parempaa luettavaa, mutta aion lukea Kajon myöhemmin loppuun. Voin suositella kirjaa niille, jotka pitävät nuorten reaalifantasia kirjoista.
Valehtelematta ehkä mukaansa tempaavin trilogia tähän mennessä jonka itse olen lukenut. Ensimmäinen osa herätti mielenkiintoni ja kirjailijan tekstiä on mielekästä ja helppoa lukea. Tarina vie mennessään ja sitä haluaisi jatkaa loputtomiin.
Ei yhtä hyvä kuin edeltäjänsä, mutta en silti jättäisi lukemattakaan! Mielekästä luettavaa ja tarina jonka kulkua seuraa mielellään. Välillä ei malttaisi edes laskea käsistään.
Ei siis missään nimessä huono, mutta osiltaan juoni oli ennalta-arvattavissa. Tykkään kuitenkin kirjailijan tyylistä. Omaan makuuni ainakin Green osaa kirjoittaa tarinan johon ei kyllästy. Aina ei tarvitse edes paljoa tapahtua kirjassa ja silti tuntuu ettei sitä haluaisi laskea käsistään, vaan olisi pakko saada lisää. Suosittelen siis lämpimästi tätäkin osaa luettavasti, vaikkei omalla kohdallani kirja saanut niin suurta suosiota kuin edeltäjänsä.
Osui ja upposi. Puoliksi paha oli lukukokemus jollaista en ollut taas hetkeen nähnyt. Kirjassa osiltaan käytetty erilainen kirjoitusasu herätti itsessäni ihmettelyä ja mielenkiintoa. Pitkään aikaan mikään kirja ei ole pitänyt näin otteessaan ja pysynyt koko kirjan ajan yhtä mielekkäänä luettavana. Yhtään pitkästymisen tunnetta ei päässyt syntymään tämän kirjan parissa. Tarina siinsi eteenpäin eikä edes huomannut kääntävänsä sivuja ennen kuin ne loppuivat ja piti etsiä seuraava osa käsiinsä. Välillä melkein kuin olisi hyvän sarjan pariin uppoutunut. Hyvin viihdyttävä teos, ainakin omaan makuuni. Mielestäni sopivan erilainen ja mukavaa vaihtelua. Suosittelen lämpimästi kaikille.
Luin kirjan, vaikka en erityisemmin pitänyt sarjan ensimmäisestä osasta. Sarjasta tekee mielestäni kiehtovan sen kytkökset suomalaiseen kansanperinteeseen, se sai minut tarttumaan tähän kirjaan. Tämäkin osa oli liian dekkarimainen (mitä sarja toki mainostaakin olevansa) minun makuuni, aivan kuten ensimmäinenkin. Siinä oli hetkensä, mutta ei oikein napannut mukaansa. Olin luultavasti väärää kohdeyleisöä, liian vanhakin kai kun pidin hieman epäuskottavana tämän 12 vuotiaan maailmanpelastuksia...
Kuninkaiden viimeinen keino oli selkeästi Ensimmäinen laki -trilogian paras osa. En vielä ensimmäinen kirjan jälkeen arvannut, että tarinan päätöksestä tulee näin hyvä. Sotimista ja suuria taisteluja löytyi nyt paljon, mieleeni jäivät erityisesti pari todella rajua Veriysi-kohtausta. Vaikutteita näihin oli taidettu ottaa Michael Moorcockin Elricin riehumisesta Myrskyntuoja-miekkansa kanssa.
Hyvä ja melko koskettava tarina Adara-nimisestä pikkutytöstä, joka rakasti talvea ja kylmää toisin kuin muut.
Tarinan alku ja keskiosa on hyvä, mutta loppu on kiirehdityn oloinen. En myöskään ymmärrä miksi Adaran erilaisuutta ei hyödynnetty lopussa kun siihen oltiin kaiken aikaa viitattu että niin kävisi. Joo, olihan siellä lohikäärme joka auttoi Adaraa mutta en kyllä ainakaan käsitä sitä miksi hänen koko persoonansakin muuttui ja miten siitä tehtiin positiivinen asia että on kuin muutkin, eikö voi olla sankari ja silti olla erilainen?
Eliitti jatkaa Valinta-sarjaa todella hienosti. Juoni, juonenkäänteet ja juonittelut ovat edelleen upeaa luettavaa. Henkilöt pysyvät aika lailla samanlaisina: America on hyvä päähahmo, mutta hänen mustasukkaisuutensa Maxonia kohtaan oli monesti tosi kohtuutonta, hän kun itse pussaili vähän väliä Aspenin kanssa; Maxon on edelleen tosi ihana, kaikki sympatiani oli hänen puolellaan; sekä Aspen, joka ei parantunut ainakaan tässä kirjassa.
Ihan jees kokoelma, vaikka ei ollutkaan sitä mitä odotin. Mielestäni sana "aikuisille" ohjasi väärään mielikuvaan.
Osan novelleista unohdin heti ne luettuani, mutta ehkä jokaiselle löytyy tästä jotain luettavaa.
Omia suosikkejani oli Tyttö nimeltä Kari ja Hantta ja Kertsi