Uusimmat kirja-arviot ja kommentit

Olen yleensä pitänyt Jyrki Vainosen kirjoista, mutta nyt tämä kokoelma ei erityisemmin iskenyt. Ehkä tarinat olivat tähän hetkeen liian synkkiä ja muutenkin pointti jäi monesta tarinasta tajuamatta. _^(18.3.2019)

Ylämaiden valtapiirien suvuilla oli kullakin omat erityiskykynsä. Tarinassa keskitytään kahteen - kyky kutsua eläimiä ja kyky tehdä tyhjäksi. Tyhjäksi tekemisen taito oli tarinan kertojan, Orrec pojan sukulinjan lahja. Taidolla pystyttiin tuhoamaan perin pohjin haluttu kohde käyttäen silmää, kättä, sanaa ja tahtoa. Eläinten kutsumisen taito oli Orrecin ikäisen Gry tytön suvun lahja. Kykyä käytettiin kyseenalaisesti eläinten metsästyksissä ja jahdeissa.

Alkuteos on vuodelta 1912. Lyhentämätön suomennos ilmestyi 1916. Se löytyy ilmaiseksi Project Gutenbergista. Aloitin ensin lukemaan tätä versiota mutta lopulta päädyin lukemaan hyllyssäni olevaa lyhennettyä versiota, joka ilmestyi vuonna 1948.

Tytöt saavat ympäristötekijöiden muuttumisen seurauksena evoluutiossa itselleen mutaation, sähköisen voiman, joka mahdollistaa naisille sukupuolisen valta-aseman yhteiskunnassa. Ennen miesten hallitsema yhteiskunta on kääntynyt päälaelleen kaikkine lieveilmiöineen - sukupuoliroolit ovat vaihtaneet paikkaa.

Kirjan päähenkilö on 15-vuotias poika, joka päätyy fantasiamaailmaan peilien kautta. Runsas sisältöistä tarinaa kerrotaan lähinnä selostamalla tapahtuma painotteisesti ja paikasta toiseen siirtymällä. Tunnesisältöinen anti jää vajaaksi. Tällainen kerronta tekee tarinan seuraamisen raskaaksi. Keskittyminen kertomusta kohtaan katoaa kun tapahtumasta toiseen siirrytään pysähtymättä liian nopeasti.  Kirja on tarinalle liian lyhyt, sisällössä olisi pitänyt olla enemmän lihaa luiden päällä. _^(2.2.2019)

Tarinassa kuvataan pääosin perhe ja kyläyhteisön elämää ja äiti-tytär suhde on avain asemassa. Tarinaa kerrotaan teini-iän kynnyksellä olevan vilkkaan mielikuvituksen omaavan Gwenni tytön näkökulmasta. Oman äidin heikkohermoisuus kilpistyy vihaan omaa tytärtään kohtaan. Tytön elämää ei helpota yhtään ärsyttävä sisar, mutta onneksi hänellä on perheessä muita henkilöitä, joihin voi tukeutua. Toisaalta Gwenni kertoo tarinaansa niin rauhallisesti, että ei jää tunnetta että hän erityisesti tukea kaipaa ja hän kaikesta huolimatta on säilyttänyt rakkautensa hirviömäistä äitiään kohtaan.  Tapahtumat sijoittuvat 50-luvulle, mutta ajanhenkeä en tarinassa juurikaan tuntenut. Juonellisesti tarina ei ole kovinkaan monisäikeinen eikä tarina temmannut heti mukaansa toivotulla tavalla.  Kiinnostavuus tarinaa kohtaan parani kuitenkin loppua kohti mentäessä. _^(30.1.2019)

Kirja tyyli on kovaa scifiä mielikuvituksella höystettynä. Suuri osa hahmoista on eri alojen tiedemiehiä ja kirjassa esitellään ja myös selostetaan useita tieteen ja teknologian saavutuksia. Tiede puolen selostukset on tarpeellisia kirjan juonen kannalta ja sen määrä ei vähennä tarinan mielenkiintoisuutta vähääkään. Tarina ei myöskään ole kuivan tieteellinen vaan humoristisiakin kohtia esiintyy. Kirja käsittelee mm. Kiinan historian kulttuuri vallankumousta ja herättää monenlaisia ajatuksia ihmisyydestä. Pidin kovasti. (13.1.2019)

Tarinan ja koko sarjan sydän on kirjoissa. On Unohdettujen kirjojen hautausmaa, Semperen suvun kirjakauppa sekä harvinainen Henkien labyrintti teos on keskeinen juonessa.

Alkupuoliskon kerronta esittelee irrallisia tapahtumia, jotka herättävät kysymyksiä, kuka ja mitä? Alku ei vetänyt ihan toivotulla tavalla, mutta noin puolessa välissä tarina alkoi paranemaan ja muuttui varsinaiseksi jännitysnäytelmäksi.  Juonen lankojen irtonaiset päät alkoivat pikkuhiljaa yhdistyä, kokonaiskuvio alkoi selvitä askel askeleelta. Lopulta tapahtumien vyöry oli sitä luokkaa, että kirjaa oli vaikea laskea käsistä.(6.1.2019)

 Kirjan tapahtumat pyörivät vanhan shakkipelin ympärillä – aikanaan Kaarle Suurelle kuuluneen pelin, joka tuo haltijalleen oikein käytettynä suunnattomasti valtaa. Pelin osat on kätketty ja lähes jokainen kirjan suuresta henkilökaartista on pelaajia, jotka tekevät siirtojaan löytääkseen pelin kaikki osat ratkaistakseen sen arvoituksen.

Tarinaa kerrotaan kahdella aikajanalla – 1790 luvulla ja 1970 luvulla. Varsinkin 1790 luvun jaksoissa on todellisia historiallisia hahmoja älytön määrä.  Osa hahmoista on hyvinkin tuttuja kuten Katariina Suuri ja Napoleon, mutta suuri osa henkilöistä on vähemmän tunnettuja nimiä. Aika hyvin kirjailija saa hahmojen todellisen elämänkulun ujutettua tarinaansa – joitain oli ihan pakko tarkistaa Wikipediasta.

Kirja on kirjoitettu 1988 ja saanut jatko-osansa kahden vuosikymmenen jälkeen 2008. (Luin vuoden 1989 suomennoksen nimellä Musta kuningatar, missä kirjan kansipaperissa kirjailijan nimikin on kirjoitettu väärin. Sittemmin kirjasta on tehty uusi laitos nimellä Kahdeksan.) En innostunut kirjasta niin paljoa, että jatko-osa, Tuli, olisi lukulistalla. Kirjassa olevat ratkaisut osuivat vähän liian kätevästi kohdilleen, epäuskottavuus oli ilmeistä.  Tarinan luki kuitenkin suuresta sivumäärästä huolimatta kohtalaisen sujuvasti. _^(3.1.2019)

Luulin, että kirja olisi pienoisromaani, mutta olikin novellikokoelma, jonka tarinat ovat sidoksissa toisiinsa. Tarinoissa on keskiössä vanhan suvun kuolematon ”pahis” vampyyri, ja ”hyvis”, josta oli tehty kuolematon vastoin hänen tahtoaan.  En oikein ihastunut. Tarinoiden lopetuksessa olisi ollut parantamisen varaa ja tarinat eivät ihan iskeneet muutenkaan. _{^(11.10.2018)}

hyvä kirja vähän omituinen

Pidin kirjasta. Oli mukava lukea mitä edellisen osan hahmoille "kuului" parikymmentä vuotta myöhemmin. Kirjassa oli aika vahvana oman elämänpolun kulkemisen tarpeen teema ja sen oikeuttaminen onnellisuudella. Ajoittain tapahtui ehkä hieman liikaa, kokonaisuutena kuitenkin aivan luettava teos. 

Kirjasarjan luettuani en voi muuta kuin katua, etten osaa jättää kirjoja kesken, olivat ne miten huonoja tahansa. Nuoremmille lukijoille kirjasarja saattaa mennä läpi, vaikka jokaisessa osassa on pari sataa sivua turhaa junnailua, mutta vanhemmille ei. 

Kirjan hieman tavallisuudesta poikkeava lukujen jakaminen meinasi saada minut lopettamaan kirjan lukemisen heti alkuunsa. Onneksi kuitenkin jatkoin, sillä kun henkilöstä toiseen pomppivaan kerrontatyyliin tottui, kirja imaisi mukaansa. Pidin erityisesti suomalaisista vivahteista henkilöiden arjessa ja romanttisista fantasiaelementeistä. Utukka tassutteli suoraan sydämeeni ja jäi sinne! <3

Mukaansatempaava, tyyli kuitenkin poikkesi jonkun verran aiemmista kirjoista

Vähän laahaava ja raskaslukuinen kirja. Mikäli pidit Maresista, on tämä hyvä jatko sille. Lue koko arvostelu täältä: https://haaveenakirjailijanura.blogspot.com/2019/11/kirja-arvostelu-maria-turtschaninoff_14.html

Nopealukuinen, mutta harmillisen yksinkertainen fantasiaromaani. Lue koko arvostelu täältä: https://haaveenakirjailijanura.blogspot.com/2019/11/kirja-arvostelu-maria-turtschaninoff.html

Kiinnostava kirja, jossa oli odottamaton juoni. Pidin kirjoitustyylistä, kirja oli myös yllättävän jännä. Loppu oli sellainen, että jatkoa olisi luvassa (eli ärsyttävä jos sitä ei olekaan). Mitenköhän on? 

Ihan mukiinmenevää fantasiaa ja teiniromantiikkaa, mutta ehkä hienoinen pettymys kaiken kaikkiaan. Lue koko arvostelu täältä: https://haaveenakirjailijanura.blogspot.com/2019/11/kirja-arvostelu-magdalena-hai-kolmas.html

Finale on kaunis tarina kauniisiin kansiin kiedottuna. Tämän kirjan ilmestymistä olin odottanut todella pitkään ja oli ihastuttavaa päästä viimein lukemaan tämän tarinan viimeinen sinetti. Heti ilmestymispäivänä riensin ostamaan tämän teoksen kirjakaupasta omiin hyppysiini. Hieman harmillista minusta oli se, että tarinaa kerrottiin eri henkilöiden näkökulmasta, mutta joku muu voisi sanoa tämän olleen tärkeä osa tarinankerronnan ulottuvuudessa. Ja näinhän se onkin. Finalen hahmot eivät pettäneet odotuksiani ja juonenkäänteitä tuntui olevan jokaisen kulman takana. Kukin käännös johti lähemmäs keskiötä ja tarinan päätöstä, joka oli minusta hieman laimea muuten niin mahtipontiselle teokselle.

Luin tämän kirjan vähän aikaa sitten ja en oikein tiennyt, mitä odotin Okaruusujen valtakunnalta. Varmaa on, että olivat odotukseni mitä tahansa ne täyttyivät! Tämä tarina piti tiukasti otteessaan, eikä tylsiä kohtia tullut! Hahmot olivat yksilöllisiä ja kunkin ominaispiirteistä sai hyvin kiinni. Okaruusujen valtakunta nousi kyllä ehdottomasti yhdeksi suosikeistani ja luin kirjan todella nopeasti! Tämä todellakin on kirja, jonka haluan koristamaan omaa kirjahyllyäni. Kirjan loppu sai minut uskomaan siihen, että tulen ehdottomasti ahmimaan sarjan loputkin kirjat kunhan ne vain käännetään (toivottavasti) pian!

Kirjassa oli todella monia erilaisia nimiä, joita vyörytettiin lukijan päälle heti alusta alkaen. Minulta kesti tovin päästä mukaan tarinaan eikä se lopulta imaissut mukaansa, vaikka jännittävä olikin. Teoksen yleissävy oli ahdistava ja synkkä, en oikein pitänyt. Tarina itsessään oli monipuolinen ja kiinnostava, ehkä ongelma oli siinä, miten juonta rynnittiin eteenpäin ennen kuin olin ehtinyt sisäistää mitä edellisessä seikkailun osasessa tapahtui.

Pendragonin legenda ammentaa vahvasti goottilaisen kirjallisuuden perinteestä niin juoneltaan, miljööltään kuin hahmoiltaankin. Teos on myös hyvin genretietoinen: brittiläisyyden yliampuvassa kuvailussa on ironiaa, joka osaltaan tekee teoksesta oikein hauskaa luettavaa. Juoni on vetävä, hahmot toimivat ja tunnelmaltaan teos on aidosti omintakeinen.