Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Ihan liian pitkä aika päässyt vierähtämään ku viimeksi päässyt uppoutumaan wardin vamppyyrien maailmaan. Olin aluksi hieman epäileväinen homo pari asetelmaa kohtaan Mutta rakastuin kyllä pääpariin ja loppujen lopuksi oli tosi virkistävää välillä lukea hieman eri näkökulmasta vaikka pohjimmainen ajatus kirjoissa onkin melko samanlainen. Silti kirjat eivät ole koskaan olleet puuduttavia toistensa toistoja ja tämä kyllä ylsi yhdeksi parhaimmista. Sivujuonia oli myös aika paljon mutta päätarina ei kuitenkaan mielestäni jääny kuitenkaan paitsioon ja matkan varrella ihastuin myös Assailiin ja jäin janoamaan jatkoa hänen ja Solan tarinaan. Kaiken kaikkiaan ihan huippu kirja ainoa mikä harmittaa että sarja jo näin lopussa että mitä mä sitten teen kun oon kaikki lukenut ..
Olipas hyvä! Ja koukuttava!
Aluksi ärsytti, kun moni asia tuntui niin epäselvältä. Esim.se mitä henkilöt ovat, tai mitä eroa on mainituilla yminväellä ja odininsukuisilla, minkälainen kyky henkilöille tärkeä syleily onkaan... saattoi toki vaikuttaa, että luin e-kirjana, joten takakansia ja sivuja ei noin vain selailtu. Mutta kun kysymysmerkkinä vain luki kirjaa, niin kohta huomasi, että kysymyksiin alkoi tulla vastauksia ja ettei kirjaa voinut kesken jättää! Ei mitään simsalabim- taikoja, mutta yliluonnollista silti..
En päässyt kirjassa toista lukua pidemmälle. Jotenkin vain tympi se ylettömään mystisyyteen pyrkiminen. Tai ehkä se vain johtui siitä, että kyseessä on ns. harlekiinihömpän kirjoittaja, jonka teokset vain huononee kirja kirjalta..
Viimeinen kirja luettu, joten josko tähän kirjoittaisi tarkemman arvion koko sarjaan liittyen.
Tekstistä huomasi mielestäni alusta loppuun asti, että on kyse aloittelevasta kirjailijasta. Sarja oli hyvin väkivaltainen, hahmot etäisiä, tunteista kuvailtiin vain ääretöntä vihaa ja raivoa tai järjetöntä/sokaisevaa rakkautta. Mielestä tästä olisi saanut hyvän sarjan, juonen idea oli mielenkiintoinen, mutta ehkä vähän kiireellä tehty ja kirjailija vielä hieman untuvikko.
Tuli luettua tämä heti ensimmäisen osan jälkeen ja täytyy sanoa, että ei pääse vieläkään tämä kirjasarja suosikkeihini. Kyllähän tässä kirjassa tapahtui ja paljon, mutta itseäni häiritsee se väkivaltaisuus ja sen tarkka kuvailu, muuten mennään aika nopeaa tahtia eteenpäin. Tästä puuttuu mielestäni tasapaino, jos kuvaillaan väkivaltaisia kohtauksia pilkun tarkasti, niin kuvailtaisiin muutakin. Minua ei saa innostumaan kirjasta pelkällä väkivallalla, vaan kunnollisella juonella.
Tämä ja toinen osa odotteli hyllyssä pari vuotta, ja viimeinenkin osa hetken, ennen kuin tuli "sopiva" aika lukea. Kerronta tyyli oli erikoinen ja alku oli mielestäni sekava. Kerrontatyyliltään tämä olisi sopinut nuoremmille, mutta väkivaltaisuutensa puolesta ehkä ei. Toivoin tältä kirjalta enemmän.
Kirja on hyvä, tykkäsin erityisesti hauskoista hahmoista (Kingsley on lempparini). Myös viittaukset taiteeseen ja kirjallisuuteen (mm. Gootin Venus, Hebe Poppanen) ovat hyviä. Kuvat ovat myös hienoja ja hyvin piirrettyjä. Rakastan Lucy Borgiaa!!! Hän on niin ihana!!
Vähän väsähtäneempi ja venytetyn tuntuinen osa pitkässä kirjasarjassa.
Lue koko arvostelu täältä: https://haaveenakirjailijanura.blogspot.fi/2017/08/kirja-arvostelu-p-c-cast-kristin-cast.html
Aivan uskomaton kirja! Mukaansa tempaiseva ja samaistuin nopeasti. Välillä sisarukseni katsoivat mua ihan ihmeissään kun itkin ja raivosin silloin kun marekin kirjassa. Loppu jäi pahaan kohtaan ja jäin innolla odottamaan seuraavaa osaa jonka luin heti jälkeen päin. Suosittelen varsinkin nuorille mutta myös joillekin aikuisillekkin.
Tiedän, että arvioin edeltäjän melko huonoksi, mutta kyllä silti tarina pitää saada päätökseen.
Tää oli yhtä epätasainen kuin edeltäjänsä. Lisäksi tämä oli todella tylsä. Joo, trilogiassa on vielä yksi osa tulossa, mutta olisi tässäkin voinut olla jännittävä huippukohta sydämentykytyksineen, sen sijaan sain vain hämmentävän "Mitä tapahtuu" - tarinan. Osa tapahtumista tuntui tapahtuvan ilman mitään syytä, tulevan ihan puskista.
Len Deightonin "SS Lontoo" (WSOY, 1979) on vuoteen 1941 sijoittuva vaihtoehtohistoriallinen jännäri, jonka tapahtumat sijoittuvat saksalaisten miehittämään Iso-Britanniaan. Scotland Yardin rikostarkastajana työskentelevä Douglas Archer sotkeutuu murhaa selvittäessään kovaan ja kyyniseen peliin, johon liittyvät niin atomipommiprojektin salaiset kaavat kuin Towerin linnaan teljetyn kuninkaan tulevaisuuskin.
Fullmetal Alchemist on minusta parhain mangasarja ikinä, en tiedä sitten paljonko sillä on merkitystä, että aloitin mangaharrastukseni sillä useita vuosia sitten. Fma on myös siitä mukava manga, että sitä voi suositella myös muillekin ei-mangan ystäville. Olen nyt lukemassa tätä kolmatta kertaa uudelleen ja voisinpa jopa väittää, että sarja kestää uudelleen luvun vaikka kuinka monta kertaa. Taustajuoni on erinomainen ja sarjan hahmojen rikkaus, ilmekkyys ja syvyys kolahtavat joka kerta.
Kuoleman käytävä oli kokonaisuutena onnistunut, se piti otteessaan ja jätti loppujen lopuksi hyvän mielen. Kauhukirjallisena teoksena en tätä pysty näkemään, mutta jotain hyvin kingimäistä se kuitenkin oli. Pohjalla on hyvin yksinkertainen idea, josta on kuitenkin saatu monipolvinen juoni. Olen nähnyt leffan joskus aikoja sitten ja siitä on jäänyt aika vahvat mielikuvat, mutta oli tämä kirja parempi. Ehdottomasti lisätähdet siitä, että King ei jaarittele turhia tai yritä selittää mitään auki, aika moni asia jätetään lukijalle itselleen pohdittavaksi. Jos jostain rutisen, niin siitä, että teoksen kirjasarjamaisuus näkyi. Aina kun uusi osa (uusi kirja) alkoi, alussa oli tiivistys edellisistä tapahtumista, jotka olin juuri itse lukenut...
Aluksi tuntui ettei tarina oikein etene kun se jo äkkiä onkin täydessä vauhdissa. Paljon tapahtui ja välillä ei oikein mitään. Kirja oli hyvä! Yllättävän mutta silti niin "no niin tietysti" lopun kanssa.
Ihanan kepeää luettavaa kesälomalaiselle. Ei mitenkään erityisen mieleenpainuva, mutta aloitan sarjan toisen osan
hyvillä mielin.
Cecelia Ahernin kirjat ovat aina olleet mieleeni. Tähänkin tartuin suurin odotuksin. Kirjassa oli kaksi lyhyttä aikuisille suunnattua kertomusta. Ensimmäinen tarina oli oikein hienosti rakennettu, mutta loppui ikävästi lyhyeen. Aiheesta olisin voinut lukea enemmänkin. Toinen tarina oli hieman sekava eikä sykähdyttänyt minua samalla tavalla kuin ensimmäinen.
Odotin kovasti Legioonan ilmestymistä ja toivoin jotakin mullistavaa. No, ihan siihen ei päästy.... Juonesta puuttui intohimo aivan täysin, enkä käsittänyt Emberin sekoilua. Miksi hänen on niin väikea tajuta, että Riley on ainoa oikea vaihtoehto?! No, Garret jatkoi tavanomaista (lue ärsyttävää) käytöstään ja sai minut repimään hiuksiani. Hänen pitäisi jo oikeasti ymmärtää olevansa väärässä kirjasarjassa ja palata omaan gentreensä. Kirja oli kuitenkin hyvin kirjoitettu ja veti mukaansa. Dante oli hyvä hahmo ja kehittyi, kuten vihollisen kuuluukin. Käännekohtia oli hyvin ja Riley toi mukaan oikean määrän säpinää. Legioona oli jotain erillaista. Yritän vieläkin päättää, oliko se hyvä vai huono asia.
Selkeästi edellistä osaa parempi ja kaiken kaikkiaan muutenkin mukiinmenevä päätös America Singerin tarinalle.
Lue koko arvostelu täältä: https://haaveenakirjailijanura.blogspot.fi/2017/08/kirja-arvostelu-kiera-cass-ainoa.html
Vauhdikas jatko-osa, jossa henkölöitä piisaa ja vauhtia, mutta loppuu ärsyttävästi kesken...Samasta ideasta tulossa jo kolmas kirja...???
Ei kiitos enempää...Onko Remeksen uudet ideat loppu..??
Odotukseni tätä kirjaa kohtaan eivät olleet korkeat. Oli jo aikaa siitä, kun olin lukenut sarjan aiemman osan. Tämä kirja kuitenkin tuntui erilaiselta alusta asti. Lieneekö syynä Isaac, joka oli loistava valinta päähenkilöksi vai Jim, josta esiin tuli uusia puolia. Joka tapauksessa Himo toivotti juonenkäänteet ja arvoitukset sisäänsä. Pidin kirjasta, tosin Isaac häiritsi minua päätöksillään parissa kohdassa.
Ihan luettava kunhan alkukankeudesta päästiin. Harmi vain ettei Garberjaan ole tyytynyt tekemään vain yhtä kirjaa, johon Caraval olisi kyllä pysynyt. Mutta taas on kyseessä sarjan ensimmäinen osa. Miksi kaikesta pitää tehdä sarja nykyisin?
Lasipalatsi on aivan mahtava kirja. Juoni on erittäin onnistunut ja toteutus aivan mahtavuutta. Kirjassa tapahtuu koko ajan, mutta ei kuitenkaan liian nopeasti. Ehtii kuitenkin hengähtää aina välillä. Kirja ei missään vaiheessa ole tylsä ja ahmin sen niin nopeasti kuin kaikilta velvollisuuksiltani pystyin.