Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Painajaisia ja unikuvia-kokonaisuuden ensimmäinen osa on Kingille hyvin tyypillistä, tasaisen vahvaa novellijälkeä, kuitenkaan mitään erityisiä kohokohtia, mutta toisaalta taas myöskään varsinaisia floppeja sisältämättä. Jos kuitenkin pakko olisi hieman eritellä tarinoita ja nostaa esille joitain, jäi itselleni paras maku "Siellä on muuten helvetin hyvä bändi"-, sekä toisaalta "Dolanin Cadillac"-novelleista. Vaikea näitä on, tai toisaalta turhakin ruveta sen enempää järjestelemään, jälleen yksi perusvarmaa kauraa oleva nippu novelleja, Kingille hyvin tavanomaisella tyylillä.
Olin kuullut paljon hyvää tästä kirjasta ennen kuin aloin itse lukemaan sitä. Nopeasti etsittyäni tietoa kirjasta, huomasin että kirjasta pitäisi löytyä kaikki ne elementit joita lempikirjoissani on: fantasiamaailma, mielenkiintoisia voimia ja jopa romanttisia teemoja. Näin ollen aloin hyvillä mielin lukemaan kirjaa.
Alkupuoleltaan hieman laahaava, mutta loppua kohden melkein jännäksi yltyvä kirja vie mukavasti sarjan juonta eteenpäin.
Lue koko arvostelu täältä: https://haaveenakirjailijanura.blogspot.fi/2017/06/p-c-cast-kristin-cast-salattu.html
Ihan mukava lukukokemus. Alussa kirjaan oli jotenkin vaikea päästä mukaan ja tuntui ettei mitään oikeastaan tapahdu, mutta loppua kohti tarina alkoi viemään mukanaan. Kirjasta tuli mieleen muutama muu kirja, kuten esim. Nälkäpeli, Outolintu ja jopa Kiera Cass:in Valinta-sarja, mutta tässä kirjassa oli mukana fantasiaa, toisinkuin edellä mainituissa. Ei mikään maata mullistava kirja, vaan aikalailla samaa sarjaa muiden dystopia- tyylisten kirjojen kanssa.
Kirja oli mielenkiintoinen omintakeisen fantasiansa vuoksi.
Teksti oli helppolukuista, mutta omasta mielestäni välillä hieman pitkäveteistä.
Oli kyllä loppujen lopuksi lukemisen arvoinen.
Piti nyt äkkiä lukaista tämä pois alta kun tässä oli niin lyhyt laina-aika. Ai että kaipaan Manalan valtioita ja vähän ehkä harmittaa, että niitä ei sitten suomenneta loppuun, mutta muuta kirjailijan tuotosta kylläkin.
Ihastuin Siilin eleganssiin noin vuosi sitten ja törmäsin tällä sivustolla sattumalta Haltiaelämää opukseen ja kiinnostuin, koska Muriel oli kirjoittanut fantasiaa.
En löytänyt selkeää juonta kirjasta ja ajankulu kirjassa tuntui, että tapahtumat olisi tapahtuneet viikon sisään, mutta oli kulunut parisen vuotta kirjaan loppuun päästessä. Jotenkin Muriel onnistui turhilla selityksillä, muisteloilla ja muulla hukuttamaan itse juonen ja saamaan siitä sekavan ja hyppelevän.
Tarina voisi olla kaunis, jos siinä edettäisiin paremmin juonessa, eikä sekaisesti kaikessa muussa ja isommat tapahtumat myös selitettiin niin lyhyesti ja epämrääräisesti, että ne tuntuivat sivujutuilta.
Tämä on ensimmäinen kirja elämässäni, jonka kanssa nukahdin sitä lukiessani, mutta uteliaisuuteni sai minut lukemaan kirjan loppuun saakka. Jatko-osaa tuskin tulen koskaan lukemaan, mistä oli puhe kirjan kansilärpäkkeessä.
Kirjan novellit vaan parani loppua kohden. Parhaita stooreja olivat mielestäni Siihen Kasvaa Kiinni, Omistus, Siellä on muuten Helvetin hyvä bändi ja Kotikonstein. Taattua King-laatua koko teos, mutta pari vähän heikompaa stooria laski pisteet neloseen.
Aloittaessani Caravalin en tiennyt mitä tältä kirjalta olisin odottanut. Yleensä kirjailijan esikoisromaani määrittää, tulenko lukemaan kyseisen kirjailijan muita teoksia. No, voin sanoa että olen ensimmäisenä ryntäämässä Stephanine Garberin tulevien kirjojen luo! Garber loi kirjan, joka oli aivan uusi siemaus kategoriassaan. En löytänyt tästä yhtään samankaltaisia juonen pätkiä tai henkilöitä, kuin muissa lukemissani kirjoissa.
Tämän kirjan lukeminen on jo pitkään pyörinyt mielessä ja takakannen perusteella kirja vaikutti todella mielenkiintoiselta ja erilaiselta, mutta valitettavasti todellisuus oli toinen. Pidin paljon kirjan ideasta ja juonesta juurikin sen erilaisuuden vuoksi, mutta jollain tavalla teos jäi todella laimeaksi ja jopa tylsäksi. Teksti oli jotenkin liian yksinkertainen ja hahmotkin jääneet vähän puolitiehen, jäi vähän sellainen tunne että teos oli vähän hätäisesti tehty.
Kuten kirjan nimestä ja esittelytekstistäkin käy ilmi, tämä kirja on oikeastaan yksi tunnustustarina - ei sen enempää eikä vähempää. Ainakin itse olen sitä mieltä, että 273 sivun pituus ei ole yhtään liiaksi, vaikka kirja ei käytännössä muuta olekaan kuin yhden ihmisen tarina, joka kattaa yhden kuulustelun ajan. Mutta niistä tapahtumista kertomisessa meneekin sitten tovi jos toinenkin.. Mitään varsinaista kauhua tai yliluonnollisuutta tältä on turha hakea, niitä ei löydy. Muuten kuin edellisessä arvostelussa mainitsemani linkittymä romaanin "Julma Leikki" kanssa.. Kirjojen juonet ovat keskenään täysin erillään toisistaan, mutta näitä jänniä linkittymiä King on tykännyt ennenkin viljellä.. Mitä sitten muuta tästä osaisi sanoa.. Ei nyt ehkä voisi sanoa, että tämän luettua tuntisi niinkään liikutusta.. Mutta ehkä jonkinasteista myötätuntoa tai jos se kalskahtaa jonkun mielestä liian vahvalta sanalta, niin ainakin ymmärrystä. Siis nimenomaan päähenkilöä kohtaan. Kaikesta huolimatta mitä on tapahtunut.. Paljon muuta ei oikein osaa kertoa, ettei spoilaisi.
Tämän romaanin tunnelmasta tulee paljolti mieleen Piina - ahdistavuutta todella löytyy. Ja kuten Piinassakin, kaikki ahdistus ja kauhu kumpuaa sinänsä ihan "tavallisista" asioista (lue: ei yliluonnollisuuden häivääkään). Kyllä ymmärrätte, sitä on vaan hieman vaikea ilmaista.. Tässä on nimenomaan kyse yhden ihmisen suunnattomista kauhun hetkistä tilanteessa, jolle hän ei itse käytännössä voi mitään. Kamppailua elämästä ja kuolemasta ja kuvausta siitä mitä ihmismielessä oikein tapahtuu niillä hetkillä, kun joutuu tällaiseen äärimmäiseen ja pakokauhun omaiseen, epätodelliseen tilanteeseen. Oikeastaan ainoa ns. "yliluonnollinen" pikkuseikka, joka tästä on poimittavissa on vahvasti kytköksissä Kingin seuraavaksi tämän jälkeen ilmestyneeseen romaaniin "Doloreksen tunnustus".. Sinänsä jännä yksityiskohta, jolla ei ole kummankaan kirjan juonen kulun kannalta mitään merkitystä, mutta silti maininnan arvoinen.. Näitä linkittymiähän King rakastaa viljellä. Anyway, tämä oikeastaan hieman yllätti minut positiivisesti, en oikein osannut odottaa juuri mitään
Taipumaton on aloitusosa avaruussota kirjasarjasta Kadonnut laivasto. Alianssin laivasto on jumissa vihollisen, Syndikin, hallinnoimalla alueella ja tarkoitus olisi päästä kotiin omaan avaruuteen. Ensimmäinen osa kattaa alkutaipaleen pitkästä kotimatkasta, mikä ei suju ilman vastoinkäymisiä. Tarinan pääpaino on sodankäynnissä ja sotastrategioissa. Laivaston kapteenina toimii 100 vuoden syväjäästä herätetty ”Black Jack” Geary. Osa miehistöstä pitää Gearya melkein jumalolentona hänen historiassa tapahtuneen menestyksen vuoksi. Toiset palvoo ja toiset on legendaa vastaan. Gearyn sotastrategiat ovat miltei virheettömiä ja ainoastaan käskyjä tottelemattoman miehistön vuoksi hommat eivät aina suju tarkoitetulla tavalla. Geary tuntuu muutenkin olevan täydellinen persoona. Inhimillinen ja ei kaipaa toimillaan kunniaa eikä mammonaa.
Kissa muurin läpi on Heinleinin myöhäistuotantoa. Alku lähti kohtuullisen hyvin vauhtiin ja olin siinä uskossa, että saattaisin jopa pitää kirjasta. Alkuun heitetään kehiin mysteeri, mikä enteili ajassa matkustamista ja kiinnostavaa juonta. Tarinan minäkertoja Richard Ames aka Colonel Colin Campbell on pulp kirjailija, entinen sotasankari. Hänen seuralaisensa, pian aviovaimo, Gwendolyn Novak omaa melkein supernaisen kyvyt. Hän on neuvokas, älykäs ja lähestulkoon kaiken osaava.
Matka maan keskipisteeseen oli viihdyttävä teos. Pidin erityisesti tarinan alusta, joka ansiokkaasti veti mukaan juoneen, mutta sen jälkeen homma hiukan lässähti. Minä koin varsinaisen seikkailuosuuden jokseenkin tylsäksi, ehkä odotukset olivat korkeammalla kuin mitä olisi ollut syytä. Luulen myös, että osasyy löytyy tarinan temmosta. Alku oli suhteellisen nopea, mutta keskivaiheilla ajauduttiin suvantohenkiseen menoon ja sitten jonkin aikaa ennen tarinan loppua tempo nousi taas merkittävästi. Pidän seikkailukertomuksista ja olihan Vernen ajatukset siitä, mitä maapallon pinnan alta löytyy, jänniä, mutta ei tämä kiehtonut ihan samalla tavalla kuin moni muu vastaavan genren teos.
Tolkienin nuoruudentyö Kullervon tarina on alle 30 sivun mittainen novelli. Novelli, joka on variaatio Kalevalan vastaavasta runosta. Novelli itsessään on viimeistelemätön ja keskeneräiseksi jäänyt. Tolkien on myöhemmin kehittänyt tarinaa, josta on syntynyt tarina Túrin Turambarista (kirjana hieno Húrinin lasten tarina).
Kirja on jaoteltu kolmeen osaan. Elämä, Teokset ja Vaikutus.
Elämää kuvaava osio on hyvin pintapuolinen ja lyhyt. Siitä ei saa kunnolla käsitystä kirjailijan persoonasta. Tolkienin elämää sivutaan kyllä myöhemmissä osioissa jonkin verran. Kovin tarkkaa elämän yksityiskohtia en olisi kaivannutkaan, mutta hieman syventävämpi katsaus olisi ollut paikallaan.
Kirja vaikutti aluksi todella tylsältä ja ajattelinkin viimeisen osan olevan täysi floppi ja sarjan vaan huononevan loppua kohti, mutta sitten kaikki muuttui. Pian tapahtumat olivat jo niin jännittäviä ja käsinkosketeltavia, etten olisi millään malttanut laskea kirjaa kädestäni.