Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Taas on luettu Soturikissojen elämää yhden kirjan verran lisää. Tarina saa mielenkiintoisia vivahteita tässä osassa ja odotan jo miten kolmen nuoren Myrskyklaanin kissan asiat tulevat jatkossa menemään ja mitä uutta seuraava osa Karkotus tarjoaa. Pidän niin paljon Erin Hunterin eläinfantasiaan uppoutumisesta, se saa hetkeksi unohtamaan kaikki omat murheet ja huolet.
Nappasin e-kirjana, ja sujui kännykän näytöltä yllättävän hyvin.
Nämä reittaukset ovat kyllä kohdaltani melko mielenkiintoisia, pidin tästä kovin paljon, mutta ei mikään "absolute fave". Jatkan tästä nopeasti seuraavaan osaan.
Jon Snow on vielä aika kaukana.
Hyvää viihdettä, mutta hiukan likaa teinifantasian kliseitä ollakseen "amazing". Jos olet lukenut valinta- sarjaa (Valinta), ja pitänyt sitä ok-hömppänä, vaihda heti tähän.
vähän erilainen kirja vaihteeksi ainakin mun kohdalla. Sujuvaa tekstiä ja juoni on koukuttava, vaikka odotinkin jotain suuria uutisia tai järkytystä jossain kohtaa. Mutta olen todella tyytyväinen että luin kirjan ja koin tämän uuden maailman. Onko tähän muuten tulossa jatko-osaa?
Nuorille aikuisille ensisijaisesti suunnattu Ilkka Auerin "Anastasia" (Haamu, 2017) on kauhugenren täysverinen ja vieläpä melko perinteinen edustaja. Yliluonnollinen on yliluonnollista, piste, eikä sitä yritetä pehmentää tai selittää miksikään muuksi, ja pahuutta vastaan taistellaan uskonnollista kuvastoa - ikoneja, pyhää vettä - käyttäen.
Alussa ei heti päässyt kirja juoneen mukaan ja en tajunnut mikä tämä ikielämä on ja toiselämä, mutta kun luin kirjaa eteenpäin aloin ymmärtää.
Kirja oli muuten aivan loistava ja kiinnostava. Luin niin paljon että en pystynyt lopettamaan.
Herttainen tarina Muumipeikosta, joka herää kesken talviunien. Ennenkuulumaton tapahtuma, josta seuraa kaikenlaista jännää. Vietin tämän teoksen parissa viihdyttävät pari tuntia, joista ehkä suurin osa meni kuvitusten ihailuun. Pidän Janssonin piirrostaiteesta kovin, ohut terävä viiva ja hauskat yksityiskohdat tarjosivat paljon hämmästeltävää. Tarinassa itsessään oleva hienoinen brutaalius yhdistettynä naiiveihin hahmoihin toimi todella hyvin. Mutta ehdoton suosikkini kaikista oli esi-isä, jonka söpöä olemusta ei ole kukaan vielä päihittänyt.
Kauan odottamani saagan päätösosa ei jätä kylmäksi. Fantasia- western-, scifi- ja kauhuelementit toimivat vuorenvarmasti ja tyypillinen onnellinen loppu puuttuu. Tunteet vellovat ja silmät kostuvat tragedioiden kohdalla. Ainoa pieni miinus tulee siitä, että pahisten loppu on ehkä liian helppo. Varsinkin punainen kuningas, jota on hehkutettu kirjakaupalla, on loppujen lopuksi lievä pettymys. MMutta ei se mitään, tarina toimii ja lukija on mukana. Legendaaristen kohtausten joukkoon nousee Mordredin ja Walterin kohtaaminen, sekä Callahanin ja Jaken taistelu Dixie Pigissä. Tämä on satua parhaimmillaan!
Tämä on mestarillisen tarinankertojan loistavasti rytmitetty teos. Pieni tyttö jolla on valtava voima, paha virasto, joka haluaa tuon voiman. King kuljettaa tarinaa erittäin mukaansatempaavasti ja lukija ei malta laskea kirjaa käsistään.
Kingin kunnianosoitus Draculalle. Jäljittelemättömällä tavallaan King astuu klassisiin kauhukuvioihin tuoden silti oman kynänjälkensä mukaan. Perinteisen kauhun rinnalla toimii Kingin musta huumori ja makaaberit toimintajaksot.
Loistava iltasatu lapsille. Ei hirveän pitkä ja tarina on nopea kulkuinen jolloin lapsi jaksaa keskittyä helposti. Nimet oli kyl välillä haastavia mut nopeesti nekin oppi vanhempikin lukea.
Vanhemmalle lukijalle kirja voi olla vähän liian satunainen mutta silti Tolkien fanin on pakko tämä lukea.
4/5
Olin ensin innoissani kun kirja kolahti postilaatikkoon ja ilman sen kummempia takakannen lukemisia aloitin kirjan. Petyin suuresti kun tajusin ettei kirja kerrokaan enää Americasta ja Maxonista, vaan kirja alkaa toistaa itseään taas alusta. Jatkoin kuitenkin sitkeästi lukemista, onneksi! Cass onnistui jälleen kerran tempaisemaan minut mukaan palatsin tapahtumiin, enkä meinannut saada silmiäni irti tekstistä. Onhan kirja vähän saman kaavan toistoa, mutta tällä kertaa päästään seuraamaan tapahtumia valitsijan näkökulmasta, rooli ei myöskään ole missään nimessä kantajalleen helppo.
Kirjan osuttua käteen kirjastossa epäilin hieman, että jaksanko lukea yli 500 sivuisen teoksen, jossa pääasiassa liikutaan pelimaailmassa, mutta loppuun asti tuli luettua, koska eihän tätä voinut käsistään laskea! Ansaitsee 5 tähteä :)
Todella hyvä uusi sarja. Sopii yli kaksikymppisellekin luettavaksi samalla tavalla kuin Nälkäpelit. Aion ehdottomasti lukea seuraavankin osan :)
Keplo Leutokalma Sarja on paras sarja mitä olen ikinä lukenut
Juoneltaan kirja on hyvä ja uskottava, siinä on paljon realistisia piirteitä, jotka tuovat kirjaan vain lisää elävyyttä ja aitouden tunnetta. Välillä tuntui ettei kirjaa vain voinut laskea käsistään, vaan olisin heti halunnut kauhaista ison osan siitä. Myös paljon jäi itselleni kuitenkin pimentoon ja olisin kaivannut näihin mietteisiini vastauksia, mutta olen ihan tyytyväinen lopputulokseen, vaikken vastauksia saanutkaan. Marko Hautala alkaa kyllä sijoittua yhdeksi omaksi lempparikseni, mitä tulee kotimaiseen kirjallisuuteen.
Tarina kirjassa eteni sopivaa vauhtia ja pidin siitä, että Pimeyden suudelmassa oli vahvasti esillä päähenkilöiden lisäksi myös muut valtiaat. Edtenkin Paris, joka on ehdottomasti yksi suosikeistani. Lucian oli mielyttävää seuraa alusta loppuun asti ja Anyan tarinaa oli yllättävää seurata. Kaipasin kuitenkin jotain enemmän. Ehkä sitä on odotettavissa seuraavassa osassa.
Ehdottomasti kannati tämä lukea. Vaikka joitakin perusasetelmia juonestä löytyikin, tarina oli silti omaperäinen käärmeineen ja aavikkomiljöineen. Plussaa myöskin siitä, että vaikka keskiössä alunperin onkin kolme lapsuuden ystävää, ei kyseessä onneksi ole tuleva kolmiodraama, vaan keskinäisen luottamuksen merkitys.
Kolmannen osan kuluessa käy selväksi, että mitä pidemmälle matka etenee, sitä eeppisemmäksi tarina käy ja suuremmaksi mittasuhteet kasvavat. Myös tunnelma syvenee. Huomioitava piirre on myös Rolandissa yhä enemmissä määrin esiintyvät inhimmilliset piirteet. Joo, tokihan on ollut alusta lähtien tiedossa, että hän on pelkkä ihminen, mutta tähän saakka hahmo on esiintynyt varsin myyttisenä, luoksepääsemättömänä ja "kylmänä", tämä kirja tuo omalta osaltaan tarinamme keskushenkilöön mm. tunteellisuutta ja haavoittuvuutta. Itse juonen kulusta ja sen yksityiskohdista onkin tarkemmin turha puhua, minä en tykkää kirjoittaa spoilailevia arvosteluita. Anyway, selvästi sarjan vahvinta antia tähän mennessä, eikä päästä lukijaansa otteestaan - pakottava tunne, että tarinaa on yhä jatkettava seuraavaan osaan säilyy vahvana.