Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Hiukan hitaanlaisesti käynnistyi luku-urakkani taas näin keväällä, mutta hiukan kun pääsin tämän kirjan makuun niin huomasin taas ahmivani sivuja ihan urakalla. Ensimmäisen osan lukemisesta ei ole vielä kovin pitkä aika, joten oli helppo päästä myös tähän toiseen osaan sisälle. Mukavan nopeatempoinen kirja, joka esittelee jälleen kasan mahtavia hahmoja ja syventää entisestään tuttuja hahmoja. Ehkä tässäkin tarinassa on joitain samankaltaisuuksia muihin vähän samantyylisiin kirjasarjoihin, mutta ei mitenkään selkeästi ja häiritsevästi.
Tarinaa kerrotaan kolmen minäkertojan näkökulmasta. Martta on ihmissusi, Lauman matriarkka, jonka päämäärä on säilyttää viimeiseen asti Lauma ja suojella sen paljastumiselta ulkopuolisille. Varga on Laumasta irtautunut nuori nainen, joka elää ihmiselämää kaupungissa. Marraskuu on Vargan rakastettu, joka on tietämätön Laumasta. Menneitä tapahtumia kerrotaan takaumien kautta.
Tarinasta on kertynyt suomennoksia jo useampia. Luin Alice Martinin suomennoksen, jossa sanaleikit oli keksitty varsin onnistuneesti. Vertasin joitain kohtia Kirsi Kunnaksen ja Eeva-Liisa Mantereen suomennokseen, jossa sanaleikit olivat ratkaistu eri tavalla – ehkä enemmän alkuperäistekstin mukaisesti. Kumpi tai mikä suomennoksista miellyttää eniten lienee lukijasta kiinni.
Jälleen yksi melkoinen mötkäle Kingin kynästä.. Eipä mitään, niihin on totuttu. Pieni suklaapuoti tribute..? Meh.. Ehkä ei aivan. Mutta kieltämättä alkuasetelmasta tuli vahvasti se mieleen, siksi haluan mainita. Mutta ei kuitenkaan aivan niin viatonta ole meininki sitten lopulta.. Joskin alussahan se siltä saattaa vaikuttaakin. Itse asiassa juuri sitä seikkaahan siinä korostetaankin. Tai tarkemmin sanottuna tämä tarinamme päähenkilö tahtoo asiakkailleen korostaa. Mutta kun kertomuksen arkkitehti on King, voimme arvata, että pikkuhiljaa homma muuttuu vähemmän viattomaksi.. tällä kertaa likaiseksi ja suorastaan sotaiseksi. En löytänyt tästä paljonkaan aidon kauhun elementtejä, mutta eihän se ollenkaan poikkeuksellista ole, mr. King kirjoittaa mitä tahtoo. Muuten tämä vaikuttaa tyyliltään oikein perus-Kingiltä. Yliluonnollisuutta toki on, se "korvatkoon" kauhuelementtien puuttumisen. Oikein hyvä tarina, mutta en pysty arvostamaan aivan herran parhaimpien tasolle.. siltikin oikein hyvä.
Luin kirjan englanniksi, koska en millään löytänyt suomennettua versiota. Pakko myöntää, että Showalter on luonut aivan uskomattoman koukuttavan kirjasarjan. Oli kiva huomata, että Väkivallan riivaama Maddoxin tekoja ei sokerikuorrutettu. Hänen mielensä on synkkä, väkivaltainen ja julma ja se pysyi kutakuinkin sellaisenaan kirjan loppuun saakka. Ashlyn totta kai on ainoa, joka pystyy rauhoittamaan hänen demoninsa.
Muut soturit, Reyes, Lucien, Paris, Aeron ja Torin ovat niin... ihania? Rakastuin jokaiseen heihin aivan mittamattomasti, enkä malta odottaa että pääsen lukemaan heidänkin tarinansa.
Kirja leiskui kuumia kohtauksia ja kutkuttavia juonenkäänteitä. Takaan, ettei kirja jätä sinua kylmäksi!
Tarina oli heti mukaansa tempaava.Kirjassa oli sopivasti jännitystä ja juonittelua. Kun oli lukenut ensimmäisen kirjan oli pakko päästä lukemaan heti toinen osa Lasinen Miekka.
Muitakin tämän tapaisia kirjoja on mutta, tämä on ehdottomasti paras lukemani kirja.
Sarjan neljännellä kirjalla ei ollut ihan samanlaista mukaansatempaavuutta kuin edellisillä osilla. Tämä tuntui enemmän suvantovaihekirjalta juonen osalta, vaikka lopussa päästiinkin taas tekemisen makuun. Tarinaan tuli uusia hahmoja omilla agendoillaan ja onkin mielenkiintoista nähdä miten ne kietoutuvat juoneen mukaan. Tämän osan anti oli pääparin parisuhteen kuvailussa, millaista se on kun alkuhuuma häviää ja arki koittaa.
Kirja oli hyvä ja kiinnostava loppuun asti. Jos haluaa lukea kirjaa, jossa on romantiikkaa ja jännitystä kannattaa ehdottamasti lukea Lucian.<3
Kevätuhrien toinen osa on juurikin samantasoista luettavaa kuin ensimmäinenkin osa. Kirjassa on hyvät ja osaksi ennalta-arvaamattomat juonenkäänteet, eikä kirjaa olisi malttanut laskea käsistään, vaan olisi tehnyt mieli kahmaista se kerralla loppuun.
Mielestäni kirja oli niin tylsä etten jaksanut lukea sitä edes loppuun. Tahtumat olivat niin paikallaan junnaavia ja ihmiset aivan liian yksiuloitteisia että kirja olisi saanut minua innostumaan. Olisin tarvinut enemmän tunnetta ja vimmaa.
Sagan kolmas osa kärsii hiukan siitä, että mitä enemmän hahmoja tulee mukaan, sitä vähemmän niiden jokaisen tekemisiä seurataan. Mutta edelleen vaikuttava ja koukuttava tarina. Tämänkin ahmaisi nopeasti, ja miellyttävästi tässä oli vähemmän gliffhanger loppu kuin edellisissä osissa. Tarina oli synkempi joiltain osin ja huumorin määrä oli selvästi pienempi, joka oli kuitenkin Ihan mukavaa vaihtelua.
Sarjan toinen osa oli paljon vauhdikkaampi kuin edeltäjänsä, sillä nyt hahmojen esittelyihin ei mennyt aikaa. Tarina eteni paikoitellen aika vauhdikkaastikin, joskus ehkä jopa liian; minä olisin halunnut jäädä fiilistelemään joitain kohtia pidemmäksikin aikaa. Piirrosjälki oli edelleen moitteetonta, pidin tässä osassa erityisesti hahmojen ilmeistä. Tarinallisesti tässä oli muutamia tosi hienoja twistejä, jotka todella yllättivät. Ja huumori tulee näissä minulle aina yllättäen vastaan ja se kirvoittaa joka kerta jopa yllättyneitä naurahduksia. Se pitää tarinan virkistävänä. Täydet viisi tähteä, toivottavasti taso jatkuu yhtä korkeana jatkossakin.
Tämä teos ei napannut, ei sitten yhtään. Odotukset tarinan suhteen olivat aika korkeat, mutta niitä kirja ei saavuttanut. Kerronta oli hiukan liian tajunnanvirtaa minulle, olin suurimman osan ajasta ihan pihalla, että mitä tapahtuu. Vaikka tarina välillä vei mukanaan, silti suurimman osan ajasta odotin vain kirja loppuvan. Olisin kovasti halunnut pitää tästä, mutta tämä teos ei vain ollut minua varten.
Olin kuullut paljon kehuja tästä sarjasta, ja sarjan kuudennen osan Hugo-ehdokkuuden siivittämänä päätin aloittaa tämän lukemisen. Ensimmäinen osa lunasti kaikki odotukset kirkkaasti! Kiinnostava aloitus, kiinnostava maailma ja sympaattiset päähenkilöt. Yllätyin jopa hiukan sarjakuvan huumorista, se tuli vastaan yllättäen, mutta tarpeeksi luonnollisesti, että koin sen huvittavaksi. Tämä ensimmäinen osa tuntui ehkä enemmän makupalalta maailmaan kuin omalta osaltaan, mutta ehkä toisessa osassa päästään sitten paremmin kiinni juoneen. Tästä huolimatta täydet viisi tähteä.
Kirja tuntui paikka paikoin vähän junnaavan paikoillaan, mutta starttasi kuitenkin aina uudelleen. Kirjan ehdoton kohokohta oli loppupuoli, kun alkoi tapahtua oikein rytinällä ja koko juoni alkoi avautua paremmin. Kirja loppuikin niin jännään kohtaan että seuraava osa on vaan pakko taas kahmaista. Langenneiden enkelten kaupunki on kuitenkin ehdottomasti Varjojen kaupungit -sarjan heikoin lenkki tähän astisista lukemistani osista, toivottavasti seuraava osa ei jää tämän tasolle, vaan nousee jälleen yläpuolelle.
Upea kirja, jonka teemat nousevat hengästyttävätahtisen juonen uumenista. Lewis käsittelee anteeksiantoa ja sovitusta niin raa'an kauniilla tavalla, ettei herkkä lukija voi olla tuntematta liikahdusta sielussaan. Suosittelen varauksetta. (Blogistani löytyy pidempi analyysi kirjasta.)
Mahtava kirja! Loistavia vitsejä ja jännittäviä käänteitä yhdistettynä upeisiin hahmoihin. Alex on aivan ihana!
Ei ole mitään parempaa kuin Heimdall ja selfiet. EI MITÄÄN.
Peruslaatu Kingiä. Pidin Mersumiehestä ehkä aavistuksen enemmän, mutta ei mitenkään huono jatko ollenkaan.
Jess!
Neljäs osa on kuin onkin (luultavasti) tulossa. Odottelen tässä vain, että se julkaistaan.. ja käännetään.. ja pääsen taas lukemaan!
Tsekkasin englanninkieliseltä puolelta. Tässä linkki sinne:
https://www.risingshadow.net/library/book/48575-doom-of-the-dragon
Ihan mahtava kirja!
Mutta onko jatko-osia tulossa? Haluan jatkaa!
+Todella erilainen verrattuna muihin lukemiini vampyyrikirjoihin.
+ Päähenkilö Zoey, sekä hänen ystävänsä ovat ihania.
+ Eteni sopivaa tahtia.
+ Teinihömppää!!
+ Romanttinen.
Pidin tästä kirjasta. Juoni oli jännittävä ja vaihtelua ensimmäisestä kirjasta, Orrin, Usvasaaren sankari. Oli toki mukavaa, että kirja oli saman päähenkilön näkökulmasta, (en pidä siitä kun päähenkilöt vaihtuvat) mutta oli myös hyvä, ettei itse Orrin ole aina se päivän pelastaja. Kirjan tunnelma oli hyvä ja siihen saattoi eläytyä ja mennä mukana. Orrin oli kuitenkin erittäin pitkään vangittuna samassa paikassa ja se pitkästytti, tosin oli tylsillä hetkillä muidenkin kiinnostavien hahmojen näkökulmaa. Hyvä, että kirjasarjaa on vielä osia, joita en ole lukenut. Jos pidät ihmisten lailla käyttäytyvistä eläimistä, seikkailuista ja arvoituksista, tämä kirja sopii sinulle. Suosittelen lukemaan!