Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Len Deightonin "SS Lontoo" (WSOY, 1979) on vuoteen 1941 sijoittuva vaihtoehtohistoriallinen jännäri, jonka tapahtumat sijoittuvat saksalaisten miehittämään Iso-Britanniaan. Scotland Yardin rikostarkastajana työskentelevä Douglas Archer sotkeutuu murhaa selvittäessään kovaan ja kyyniseen peliin, johon liittyvät niin atomipommiprojektin salaiset kaavat kuin Towerin linnaan teljetyn kuninkaan tulevaisuuskin.
Fullmetal Alchemist on minusta parhain mangasarja ikinä, en tiedä sitten paljonko sillä on merkitystä, että aloitin mangaharrastukseni sillä useita vuosia sitten. Fma on myös siitä mukava manga, että sitä voi suositella myös muillekin ei-mangan ystäville. Olen nyt lukemassa tätä kolmatta kertaa uudelleen ja voisinpa jopa väittää, että sarja kestää uudelleen luvun vaikka kuinka monta kertaa. Taustajuoni on erinomainen ja sarjan hahmojen rikkaus, ilmekkyys ja syvyys kolahtavat joka kerta.
Kuoleman käytävä oli kokonaisuutena onnistunut, se piti otteessaan ja jätti loppujen lopuksi hyvän mielen. Kauhukirjallisena teoksena en tätä pysty näkemään, mutta jotain hyvin kingimäistä se kuitenkin oli. Pohjalla on hyvin yksinkertainen idea, josta on kuitenkin saatu monipolvinen juoni. Olen nähnyt leffan joskus aikoja sitten ja siitä on jäänyt aika vahvat mielikuvat, mutta oli tämä kirja parempi. Ehdottomasti lisätähdet siitä, että King ei jaarittele turhia tai yritä selittää mitään auki, aika moni asia jätetään lukijalle itselleen pohdittavaksi. Jos jostain rutisen, niin siitä, että teoksen kirjasarjamaisuus näkyi. Aina kun uusi osa (uusi kirja) alkoi, alussa oli tiivistys edellisistä tapahtumista, jotka olin juuri itse lukenut...
Aluksi tuntui ettei tarina oikein etene kun se jo äkkiä onkin täydessä vauhdissa. Paljon tapahtui ja välillä ei oikein mitään. Kirja oli hyvä! Yllättävän mutta silti niin "no niin tietysti" lopun kanssa.
Ihanan kepeää luettavaa kesälomalaiselle. Ei mitenkään erityisen mieleenpainuva, mutta aloitan sarjan toisen osan
hyvillä mielin.
Cecelia Ahernin kirjat ovat aina olleet mieleeni. Tähänkin tartuin suurin odotuksin. Kirjassa oli kaksi lyhyttä aikuisille suunnattua kertomusta. Ensimmäinen tarina oli oikein hienosti rakennettu, mutta loppui ikävästi lyhyeen. Aiheesta olisin voinut lukea enemmänkin. Toinen tarina oli hieman sekava eikä sykähdyttänyt minua samalla tavalla kuin ensimmäinen.
Odotin kovasti Legioonan ilmestymistä ja toivoin jotakin mullistavaa. No, ihan siihen ei päästy.... Juonesta puuttui intohimo aivan täysin, enkä käsittänyt Emberin sekoilua. Miksi hänen on niin väikea tajuta, että Riley on ainoa oikea vaihtoehto?! No, Garret jatkoi tavanomaista (lue ärsyttävää) käytöstään ja sai minut repimään hiuksiani. Hänen pitäisi jo oikeasti ymmärtää olevansa väärässä kirjasarjassa ja palata omaan gentreensä. Kirja oli kuitenkin hyvin kirjoitettu ja veti mukaansa. Dante oli hyvä hahmo ja kehittyi, kuten vihollisen kuuluukin. Käännekohtia oli hyvin ja Riley toi mukaan oikean määrän säpinää. Legioona oli jotain erillaista. Yritän vieläkin päättää, oliko se hyvä vai huono asia.
Selkeästi edellistä osaa parempi ja kaiken kaikkiaan muutenkin mukiinmenevä päätös America Singerin tarinalle.
Lue koko arvostelu täältä: https://haaveenakirjailijanura.blogspot.fi/2017/08/kirja-arvostelu-kiera-cass-ainoa.html
Vauhdikas jatko-osa, jossa henkölöitä piisaa ja vauhtia, mutta loppuu ärsyttävästi kesken...Samasta ideasta tulossa jo kolmas kirja...???
Ei kiitos enempää...Onko Remeksen uudet ideat loppu..??
Odotukseni tätä kirjaa kohtaan eivät olleet korkeat. Oli jo aikaa siitä, kun olin lukenut sarjan aiemman osan. Tämä kirja kuitenkin tuntui erilaiselta alusta asti. Lieneekö syynä Isaac, joka oli loistava valinta päähenkilöksi vai Jim, josta esiin tuli uusia puolia. Joka tapauksessa Himo toivotti juonenkäänteet ja arvoitukset sisäänsä. Pidin kirjasta, tosin Isaac häiritsi minua päätöksillään parissa kohdassa.
Ihan luettava kunhan alkukankeudesta päästiin. Harmi vain ettei Garberjaan ole tyytynyt tekemään vain yhtä kirjaa, johon Caraval olisi kyllä pysynyt. Mutta taas on kyseessä sarjan ensimmäinen osa. Miksi kaikesta pitää tehdä sarja nykyisin?
Lasipalatsi on aivan mahtava kirja. Juoni on erittäin onnistunut ja toteutus aivan mahtavuutta. Kirjassa tapahtuu koko ajan, mutta ei kuitenkaan liian nopeasti. Ehtii kuitenkin hengähtää aina välillä. Kirja ei missään vaiheessa ole tylsä ja ahmin sen niin nopeasti kuin kaikilta velvollisuuksiltani pystyin.
Tämä kirja on Mahtava erittäin isolla M:llä! Paolini on luonut upean maailman upeine olentoineen ja upean tarinan upeine hahmoineen. Kun kirjan aloittaa, ei sen lukemista malta lopettaa. Muinainen kieli on upeaa.
Tosi mielenkiintoinen kirja, verrattuna seuraavaan osaan. Ei ollut hirveästi mitään turhaa pälpätystä ja selitystä, hahmot oli ihanan persoonallisia. En ehkä suosittelisi tätä kirjaa kuitenkaan teineille, ehkä enemmän semmosta ala-aste ikäisille suunnattua tekstiä.
Tosi kiva! Tykkäsin paljonkin verrattuna seuraavaan osaan!
Ihana kirja! Tää oli tosi kivaa luettavaa, ja luinkin tän muutamassa päivässä!
Tää oli ihan sika hyvä! Suosittelen tätä sarjaa oikeesti mun kaikille kavereille :D
Ihan ok, vähän tylsä, koska se matka oli niin pitkä.
Matka jatkuu siitä, mihin ensimmäisessä osassa jäätiin. Roland on saavuttanut ensimmäisen kirjan tavoitteensa ja oikeastaan vasta nyt varsinainen matka kohti Tornia voi kunnolla alkaa. Heti ensimmäiseksi on huomioitava pituus, kirja on kutakuinkin tuplat ensimmäisestä. Tässä osassa keskitytään pitkälti ka-tet:in kokoamiseen, siis toisin sanoen sen joukkion, jonka kohtalo on nivoutunut Rolandin tavoitteen ja Tornin ympärille. Myös kerronnallisessa tyylissä on havaittavissa muutoksia, sekä itse tarinan realistisuudessa. Siinä missä "Revolverimies" on kirjasarjan ensimmäiseksi kirjaksi uudelle lukijalle paikka paikoin vielä sangen korkealentoista (en sano, että se olisi huono asia), ollaan tässä osassa jo hyvin kärryillä. Nythän sitä paitsi liikuutaan paljon myös ns. "meidän maailmassamme", Kingin fantasiamaailman lisäksi. Kaiken kaikkiaan hoitaa osansa kunnialla ja pitää mielenkiinnon tarpeeksi tehokkaasti yllä, että pakottaa lukijaa jatkamaan sarjan lukemista, mutta eeppisyydessä ollaan silti yhä vasta alkutahdeissa.