Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Eletään tulevaisuuden maailmassa, jossa sieni-infektio on päässyt valloilleen aiheuttaen tartunnan saaneiden aivoissa muutoksia. Tauti on levinnyt kulovalkean tavoin kaikkialle ja terveitä ihmisiä on enää harvassa.
Juoni etenee tavanomaiseen jännityskertomuksen tapaan. Se ei päässyt juurikaan säväyttämään muutamia kauhukohtauksia lukuun ottamatta.
En saanut millään itseäni tarttumaan Hämärän muistoihin luettuani Ikiyön tarinoita. Aiempi kirja oli ollut pettymys, eivätkä henkilöt olleet mieleiset. En lukenut tämän kirjan takakantta, joten yllätys oli suuri kun henkilöt vaihtuivat! En olisi jaksanut lukea enään yhtäkään kirjaa Tamaran näkökulmasta ja sitten Rhiannon iski kuin salama kirkkaalta taivaalta! Olin jo aikaisemmassa teoksessa ihaillut Rolandia ja tässä sitä nyt oltiin! Innostuin ja alon lukea kirjaa, vaikka edellisestä osasta oli jo kulunnut aikaa. Tähän kirjaan oli saatu aivan uudenlaista puhtia ja viimeisetkin epäilykseni Maggie Shaynesta kaikkosivat! Ihanaa luettavaa, jossa eri aikakausi ei haitannut mitään! Sarjan muut osat odottavatkin jo hyllyssä!
Vanhan ajan tarina, joka eteni hyvään malliin ja oli nopealukuinen noin muutenkin. Tosin ei ollut missään kohdin yllättävä, koska olen nähnyt moneen kertaan Peter Jacksonin elokuvan aiheesta.
Vaikka kirja oli näytelmäkäsikirjoitus kirja oli hyvä ja juoni lennokas ja selkeä
Pidin kirjasta, mutta melko samantyyppinen kun Outolintu. Tietääkö kukaan onko kirjasta tulossa jatko-osaa?? Päähenkilöillä oli erikoisia edesottamuksia mutta se saatiin kuulostamaan siltikin melko realistiselta
Törmäsin ensimmäisen kerran Lauren Katen Langennut kirjaan noin vuosi sitten. Olin aivan innoissani kirjasta, mutta huomatessani kirjan kustantamisen vain siirtyvän ja siirtyvän petyin. No, nyt sen vihdoin sain ja odotus oli kyllä sen arvoista! Pidin siitä, että kirja ei matkinut muita vaan erosi särmikkyydellään. Kirjasta löytyi pari sanaa, joiden tarkoitus oli minun selvitettävä sanakirjasta... Meillä kaikilla ei ole käsitystä hankalista termeistä, joita kirjaan oli laitettu. Luce on juuri se sympaattinen tyttö, joka saa kaikkien empatian puoleensa. Danielista ei taas osannut sanoa mitä hän on. Kokonaisuudessa kaikki hahmot olivat hyviä ja joidenkin kohdalla mietin useasti, mikä ihme juuri kyseisessä henkilössä kiinnitti huomioni. En tosin saanut ikinä selville, mitä Lucen poikaystävälle oikeastaan kävi? Mikä sen tulpalon sai aikaan? Tai kirjaston suurkohtaus? Mistä se putkahti? No, toivon vain lukevan jo seuraavaa osaa! (Toivottavasti se suomennetaan. Ja tällä kertaa ei kustannuksen siirtämistä kiitos!) Tuleva elokuvakin on pakko mennä katsomaan!
Tätä sitä kovasti hypetettiin ja odotettiin, suomennos siirtyi ja siirtyi siirtymistään, elokuvasta huhuttiin ja sen pitäisi tulla ulos tänä vuonna, mutta silti sitä ei näe missään uutisista. Mainoskikka? En tiedä. Vihdoin kuitenkin minäkin sain tämän kirjan hyppysiini. Odotin kyllä vähän jotenkin jännempää ja koukuttavampaa tarinaa, mutta omalta osalta tämä jäi kyllä aika laimeaksi. Useaan otteeseen tätä lukiessa minulle tuli mieleen jokin muu kirja, niin paljon oli vähän samanlaisia vaikutteita. Ideana kyllä ihan hyvä, mutta minusta tämä juoni vähän lässähtää kuin pannukakku loppua kohden. Kirjassa oli mielestäni kuitenkin aika paljon kivoja ja hauskojakin hahmoja, joista pidin. Kuitenkin Lucen pakkomielle Danieliin oli vähän ehkä surkuhupaisaa luettavaa. En tiedä, kyllä tämän sen kerran luki vähän silleen kieli poskella, mutta ei ainakaan itseä hirveästi vakuuttanut. Jos niitä jatko-osia tulee niin voisihan ne kyllä lukaista.
Victoria Aveyardin Lasinen miekka tempaisi tarinaansa mukaan, kuten Punainen kuningatarkin. Pidin siitä, että kirja jatkui suoraan edellisen kirjan tapahtumista eikä hypännyt esim. kolmen kuukauden päähän viimeisistä tapahtumista. Maren elämä oli välillä hyvinkin dramaattista ja juonenkäänteitä oli sekoitettu mahtavasti! Cal pysyi edelleen suosikkina, vaikka Shade nousi myös korkealle. Mavenista oli onnistuttu luomaan juuri oikeanlainen kuva muiden pettureiden rinnalle. Tapahtumapaikat heilahtelivat ja pitivät mielenkiintoa yllä. Loppu tuli yllättäen, enkä ole vieläkään varma mitä siinä oikestaan kävi... Aveyard loi kokonaisuudessa oikein mehevän ja kerrallaluettavan kirjan! Minun oli aivan pakko ostaa itselleni sarjan kummatkin kirjat ja nyt sitten odotellaan seuraavaa osaa!
Tätä lukiessa on jännä miettiä mitkäköhän kohdat ja luvut saattavat olla Kingin, mitkä taas herra Straubin käsialaa. Asialla ei sinänsä ole merkitystä itse kirjan laatuun, mutta tuskin lienen ainoa, joka sitä on pohtinut. Ainakin minusta ovat onnistuneet varsin mutkattomasti kiteyttämään tyylinsä yhteen, eikä mitään sen ihmeempiä notkahduksia tai merkittäviä tyylin muutoksia ole havaittavissa suuntaan tai toiseen. Mitä itse tarinaan tulee, niin tuskin edes tarvitsee mainita, että Musta Tornihan tästä tulee useammin kuin kerran mieleen. Tarina on kylläkin aivan oma kokonaisuutensa, mutta sen huomaa kyllä, milloin King on ruvennut väsäämään fantasiaa. Muutamissa kohdissa tuli aivan aavistuksen verran korni olo, mutta ei missään nimessä häiritsevyydeksi asti, kyllä tämä toimii kestonsa varran varsin mukavana fantasiaseikkailuna. En sitten tiedä mihin tätä varsinaisesti vertaisi joidenkin muiden kirjailijoiden tuotantoon viitaten tai kenet ottaisi kohderyhmäksi, jolle suositella, parempi kun vain tutustuu itse kirjaan ja tekee omat johtopäätöksensä. Sopiva sekoitus todellista maailmaa ja elämää sekä aivan täyttä satua ja keksittyä maailmaa, laadukasta fantasiaseikkailua.
Tämä on varmaankin paras R. L. Stinen koskaan kirjoittama kirja. Juonessa olisi ainesta ihan täysiveriseksi kauhuelokuvaksikin asti.. Mutta olkoonkin, että kyseessä on "pelkkä" nuortenkirja, se on mainio sellainen. Neljä tähteä ei ole lainkaan liioiteltu, pikemminkin tuli mieleen onko se liian vähän.. Mutta sitten tuli mieleen myös eräät tuhatsivuiset mestariteokset ja ajatus palasi maan pinnalle, oikeisiin mittasuhteisiin.. Olkoon kuinka hyvänsä, tämä on laatukamaa, paras Stinen kirjoittama nuorisokauhutarina, jos minulta kysytään.
Ei yhtään niin hyvä kirja, kuin sarjan kaksi edellistä osaa. Tämä oli itselle jopa puuduttavaa lukemista, koska tarinaan ei vain päässyt sisään kovinkaan hyvin. Olin hieman pettynyt. Mieli teki jopa jättää kirja kesken, mutta kyllä se loppuun tuli luettua. Aikaa siihen kylläkin meni aika paljon.
Valitsin kirjan alunperin kannen ja nimen perusteella ja se kyllä kannnatti! Kirja tempasi mukaansa aivan täysin. Olisi tätä enemmänkin voinut lukea. Tekstistä huomaa kyllä, että kirjoittaja on nuori, mutta ei se kirjasta huomnoa tehnyt. Omalla tavallaan hyvinkin erikoinen kirja, mutta minuun tämä kyllä osui ja upposi.
Omaan makuuni ei niin hyvä, kuin aiemmat osat, mutta hyvä kirja tämäkin oli. Kyllä tämä nopeasti tuli luettua, mutta kirjaan ei kuitenkaan tullut uppouduttua täysin.
Tämä oli ehdottomasti hyvä jatko ensimmäiselle osalle.Tämä oli ehkä vielä ensimmäistä kirjaa koukuttavampi. Heti piti lukea loppuun, kun aika vain suinkin riitti.
Tämä oli kyllä hyvä kirja. Vähän ehkä erilainen, mitä yleensä luen, mutta hyvä kuitenkin. Tarina eteni sujuvasti, eikä ollut ennalta-arvattava.
Tässä on kaunis kirja ulkoisesti ja sisällöllisesti. Kirja on painettu laadukkaalle sileäpintaiselle painavalle paperille. Alan Leen piirtämä kuvitus on kaunista, niin isot sivun kokoiset värikuvat kuin pienet mustavalkoiset piirroksetkin. Kirjan lopussa on luettelo tarinassa käytetyistä nimistä ja kartta. Molemmat tulivat tarpeeseen ja niitä joutui vilkuilemaan useampaan otteeseen tarinan lomassa. Alussa nimien paljous ja samankaltaisuus tuskastutti, mutta pian niistä pääsi kartalle eikä häirinnyt enää lukemista.
Melko keskinkertainen. Juonen perusidea on varsin mielenkiintoinen, tosin ehkä siitä olisi saattanut saada paremmankin tarinan aikaan.. Toisaalta oman kestonsa verran se kyllä jaksaa jokseenkin kantaa. Tämä nyt on hieman vaikea arvostella omassa sarjassaan, kun periaatteessa kirjalla on hetkensä, mutta toisaalta se ei silti tunnu mitenkään erityisen kummoiselta.. Kertalukemisena menee varsin kivuttomasti.
Halloween tarinan keskeisenä elementtinä on luonnollisesti mitä kutkuttavin. Siitä saisi varmasti aikaiseksi yhden jos toisenkin mainion kauhutarinan myös nuorille - tämä ei valitettavasti kuulu niihin. En tiedä mitä kirjalta odotin, mutta tämä oli melkoista jahkailua oikeastaan yhden kysymyksen ympärillä. Lopun pienoinen lopputwistin poikanen pelastaa vähäsen. Saattaisi edellä mainitusta päätellä, että pidän kirjaa aivan surkeana.. ei nyt sentään, mutta paljon paljon mielenkiintoisemmankin näistä aineksista olisi Stine varmaankin saanut nuorisolle aikaan.
Jälleen kerran täyden 5 tähden kirja Pratchettilta. Tästä tarinasta jäi hyvä mieli eikä mitään valittamista. Minä, joka keksin melkein mistä tahansa ainakin yhden negatiivisen asian, en löytänyt tästä yhtäkään. Alkuasetelma oli lupaava, parimetrinen Porkkana lähtee ihmisten joukkoon kasvettuan sitä ennen aikuisuuteen kääpiöiden parissa, ja samaan aikaan Ankh-Morporkissa salaseura suunnittelee vallankaappausta. Salaseura ja sen rakenne oli kuin Monty Pythonista, näin mielessäni kirjan hahmojen paikalla Pythonit kaavuissa. Porkkana oli sympaattinen comic relief -hahmo, hauska ihan omalla tavallaan muihin verrattuna. Pratchett ei tyydy viljelemään kirjoissaaan vain yhdenlaista huumoria, mikä selvästi pitää kirjojen idean (irvailun kliseille) mielenkiintoisena. Suosikkini tämän tarinan hahmoista oli toki Kapteeni Vimes, joka ainakin tässä teoksessa oli pohdiskeleva, itsepäinen ja asioita aikaansaava. Olen ymmärtänyt, että Vimesin hahmo muuttuu sarjan edetessä, joten mielenkiinnolla odotan mitä hahmolle tapahtuu. Pidin kirjan tarinasta kokonaisuutena, vaikkakin ne yksityiskohdat olivat lähempänä sydäntä, erityisesti Errol ja muutenkin lohikäärmeet. Tämän kirjan kanssa oli sama juttu kuin monen muunkin Kiekkomaailma-sarjan teoksen kanssa, eli tarinan alussa ei koskaan tiedä mihin suuntaan juoni lähtee etenemään. Kirjan luettuaan on sitten se fiilis, että totta kai juoni meni näin, ei voisi edes kuvitella mitään muuta, mutta alussa ei vaan ole mitään käsitystäkään. Mahtava lukukokemus!
Kirjan juju on formaatissa. Se on haastattelujen, päiväkirja merkintöjen, uutisartikkelien ja raporttien muotoon kerrottu tarina muinaisen maapallon ulkopuolista perua olevan artefaktin löytymisestä ja hyödyntämisestä valtapolitiikassa. Haastattelijana toimii nimetön henkilö, kylmän laskelmoiva hallituksen salaisen palvelun agentti. Ilman haastattelu muotoista kerrontaa, tarina saattaisi jäädä valjuksi ja hukkua muiden poliittisten trillereiden jalkoihin. Formaatti mahdollistaa tarinankuljetuksen, missä suvantovaiheet puuttuvat ja keskitytään olennaisiin tapahtumiin. Myös huumori tulee esiin haastattelujen osapuolten sanailujen lomassa.
Punainen kuningatar yllätti minut suuresti! Hopeiset ja punaiset ovat toistensa ääripäät ja oli mielenkiintoista oppia kummistakin enemmän. Kirjan juoni oli ihana, eikä käynyt kuten usein muita kirjoja lukiesssa, eli en arvannut loppua! Käännekohtia oli valtavasti ja löysin hurjasi kohtia joita en olisi osannut ennustaa. Mare onnistui olemaan jotain paljon enemmän, kuin päähenkilö. Huomasin punastuvani ja suuttuvani hänen mukanaa, kuin olisin osa häntä. Tämä oli minulle täysin uusi kokemus, enkä voi kieltää ettenkö olisi nauttinut tästä kermakupista suuresti! Purppurakaarti epäilytti minua hieman ja monet hahmot saivat sympatiani. Hallitsijaperhe olikin omaa luokkaansa! Prinssit olivat kuin yö ja päivä, mutta vain toinen sytytti minut! Tässä vaiheessa en hänen henkilöllisyyttään paljasta, mutta voimakkaat taistelijat ovat minun makuuni.....;) Kirjan alkuun sijoitettu kartta oli kekselijäs ja fantasiamaailma oli rakennettu upeasti! Toivoin kuitenkin Maren suhteisiin enemmän säpinää. Punainen kuningatar antoi uuden käsitteen sanalle uskomaton ja Victoria Aveyard osaa todellakin kirjoittaa! Pakko lähteä saalistamaan seuraavaa osaa kirjastosta!
Sanoinkuvaamattoman julma pahuus, joka ruumiillistuu juuri Siksi, jona sinä uskot Sen näkeväsi.. Sinä ja sinun alitajuntasi.. lapsuuden suurin pelkosi. Jos Se tahtoo, Se voi näyttäytyä naarashämähäkkinä, tai kuten Sillä useimmiten on ollut tapana, klovnina, pellenä.. Pennywise... Bob Gray... SE. Yliluonnollinen, sadistisen paha olento. Ehkäpä Stephen Kingin koko tuotannon hirmuisin pahis, peto vailla vertaa. Kenempä mielestä viattomia lapsia kylmäverisesti ja raa'asti murhaava olio ei olisi kauhuskenaarioista mitä järkyttävin, ällöttävin, kamalin. Tiiliskivimäisen paksu romaani, jonka kantavana voimana on lapsen mieli, lapsuuden pahimmat pelot.. Mutta myös ystävyys, periksiantamaton sellainen ja ennen kaikkea siitä kumpuava voima.. Oikeastaan on melko vaikea kiteyttää kovin tiivisti tämän romaanin sisältöä mihinkään tiettyyn teemaan, sen juoni on kyllä tietyllä tavalla yksinkertainen, mutta samalla myös moniulotteinen. Mitä tulee itse romaanin rakenteeseen, siihen että se hyppii kahden eri nykyhetken välillä, niin minusta se sopii oikein mainiosti.. Jos voisi ilmaista sen hieman kliseisesti, niin juuri niin tämä tarina "oli tarkoitettu" kerrottavaksi. Mutta ymmärrettävästi sen seikan suhteen mielipiteet jakautuvat. Juuri tällä hetkellä odotellaan romaanista tekeillä olevaa uutta filmatisointia, saa nähdä mitä sieltä tulee, onko Bill Skarsgårdista vertoja Tim Curryn esittämälle Pennywiselle ja kuinka leffa muuten onnistuu.. Oli kuinka hyvänsä, yksikään elokuvaversio ei tietenkään voi muuttaa sitä, mitä ajattelemme itse romaanista.. Minä ajattelen, että se on Kingin koko uran vaikuttavimpia teoksia. Parhaimpia. Kunnianhimoisilla kokonaisuuksilla on aina se vaara, että ne saattavat kompastua omaan "suuruuteensa". Mutta ainakaan minusta semmoisesta ei voida puhua tämän teoksen kohdalla. En oikein näe muuta vaihtoehtoa, kuin antaa täydet pisteet.. Klassikon asemassahan tämä on jo nyt, mutta uskoisin, että se tulee kestämään hyvin aikaa myös tulevaisuudessa.. Se.
Sain tämän arvosteltavaksi jo viime vuoden puolella, mutta kiireet johtivat siihen, että pääsin tarttumaan tähän teokseen harmillisesti vasta hiljattain. En oikein tiennyt mitä odottaa, jotain taikaa ehkä. Kirjassa on kuvattuna tarinaa muutaman eri henkilön näkökulmasta, joka tuo siihen ehkä uutta mielenkiintoa ja jännittävyyttä, koska jokaisella on se oma taakka kannettavanaan. Kuvailua on paljon, välillä ehkä sitä on liiankin paljon, ainakin tällaiselle hätähousulle kuin minä olen. Samalla kuitenkin kuvailu auttaa luomaan vahvasti oman mielikuvan hahmoista, tapahtumista ja paikoista, en sanoisi, että se siis täysin huonokaan asia olisi. Kirjan alussa myös esimerkiksi kuukaudet ja vuodet kuvataan eri tavalla ja olin ehkä vähän pihalla kirjan aikana minkälaisista ajanjaksoista oli kyse kun laiskana ihmisenä en jaksanut joka kerta etsiä kirjan alusta selvennystä tähän. Lisäksi kirjaan oli upotettu mystisiä vihjeitä, joista osaa en oikein itse ymmärtänyt, mutta osa jätti miettimään, että mikähän niiden merkitys mahtaakaan olla, ehkä tähänkin tulee jonkunlainen selvitys jatkossa. Ihan mielenkiintoinen ja erilainen kirja verrattuna siihen mitä yleensä luen, ehkäpä jossain välissä luen jatko-osaakin.