Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Kirjassa on äärettömän hyvin kuvattu kaikki tapahtumat, ympäristö, tunteet ja eleet niin että siihen maailmaan ei voi olla pääsemättä sisään. Ja se erotiikkapuoli, vitsi miten hyvin kirjotettu että hengästyttää melkein itseäkin :D Kirjan ainut huono puoli oli se että se loppui kesken, eikä lukemisesta saanut tarpeekseen, malttamattomana jatko-osaa odottaen :)
Aloitin tämän kirjan lukemisen nopeasti luettuani Punaisen kuningattaren. Sarjan ensimmäisessä kirjassa oli sen verran potentiaalia, että odotin myös toiselta osalta paljon. Kirja oli kaiken kaikkiaan hyvä, ja hotkaisin tämänkin parissa päivässä. Edelleenkin jatkettiin tapahtumarikkaalla menolla. Helpon luettavuuden, toiminnan ja erityisesti mielenkiintoisten henkilöhahmojen ansiosta sivujen käänteleminen kävi helposti ja ennen kuin huomasinkaan, olin jo kääntänyt viimeisekin sivun. Odotin Maren ja Calin väliseltä suhteelta vieläkin vähän enemmän, mutta ymmärsin niiden puutteen; Mare on varautunut ja järkeilevä hahmo, joka ei juurikaan anna tunteilleen arvoa. Hänen ajatuksensa pyörivät liian tiiviisti tapahtumien laskelmoinnin ja pelon ympärillä jättääkseen tilaa romantiikalle.
Kirjassa kohdattiin paljon uusia hahmoja ja vanhoihin tutustuttiin paremmin. Sarjan toinen kirja antaa kivaa syvyyttä kokonaisuudelle, ja loppu jättää ajatuksille varaa harhailla jo seuraavan kirjan pariin. Kerrassaan ihana sarja!
Takakannen perusteella kirja vaikutti mielenkiintoiselta; fantasiaa, erikoiskykyjä, TOIMINTAA, "hengästyttäviä juonenkäänteitä"... Mahdollisesti ripaus romantiikkaa? Kuulostaa vähän liian hyvältä ollakseen totta. Kirjan luettuani sain kuitenkin todeta, että se tosiaankin on juuri sitä mitä luvattiin. Toimintaa ei puuttunut ja tapahtumat tapahtuivat loogisessa tempossa. Tapahtumia kuvaillaan syventävästi ja tarkasti juuttumatta kuitenkaan liikaa yhteen kohtaan. Vaikka teemoiltaan Punainen kuningatar on hyvin tyypillinen fantasiakertomus verrattavissa esimerkiksi Outolintuun, on Aveyard tuonut fantasiakirjallisuuteen oman uuden vivahteen punaisen ja hopeisen veren muodossa. Punaisen kuningattaren tapahtumille on luotu aivan oma maailmansa. Arvostin sitä, että Aveyard on ottanut vaikutteita sekä historiasta, että nykyajasta. Esimerkiksi teknologia on hänen luomassaan maailmassa kehittynyttä; kameroita ja näyttöjä löytyy kaikkialta, mutta esimerkiksi puhelimet on jätetty pois. Prinssit tanssivat puvuissa mutta lähtevät sotaan haarniskoissa.. Lisäksi Aveyard on antanut mielikuvituksensa laukata ja luoda uutta; laajan valikoiman erikoiskykyjä ja henkilöitä, joita ihailla, joita inhota ja joihin samaistua. Mare on erittäin mielenkiintoinen päähenkilö, jonka terävyys ja luonteenlujuus ei jätä kylmäksi. Kaikki hekilöt on luotu yksilökseen, ja heidänkin ajatuksenjuoksuun syvennytään, vaikka tarinaa kerrotaankin Maren näkökulmasta. Suurena romantiikan ystävänä olisin kaivannut ehkä vähän enemmän vipinää päähenkilöiden välille satunnaisten ja lyhyiden kohtausten sijaan. Loppujen lopuksi tarina ja juonenkäänteet pitivät aivoni kuitenkin sen verran kiireisinä, ettei romantiikan puutetta ehtinyt kummemmin kaipailla.
Perijätär oli mielestäni sarjan paras osa. Samaistuin Eadlyniin paremmin kuin Americaan ja hän vaikutti enemmän luonnolliselta. Kaikki hahmot tuntuivat hyvin mietityiltä ja sopivat tarinaan. Pidin siitä, että jokaisella oli oma piirre, joka tuotiin selvästi esille. Tuntui hieman hämmentävältä lukea kirjaa, johon oli otettu mukaan Suomi... Jokatapauksessa juoni oli mukaansa tempaava ja loppu sai jo hamuamaan seuraavaa osaa. Valitettavasti se julkaistaan vasta keväällä...
Minulla oli jostakin syystä todella kovat odotukset Lasipalatsia kohtaan, mutta päädyin kuitenkin pettymään.. Kirja oli kevyempi ja hupsumpi kuin olisin toivonut, eikä sisällössä tapahtunut juuri mitään mielenkiintoista tai yllättävää. Celaenan taustaa(josta olisin ollut kiinnostunut) käsiteltiin vähäisesti tai epämääräisesti vihjaillen ja olisin jo kirjan alusta toivonut enemmän kerrontaa Celaenan ajasta kaivoksessa, kuin juuri ja juuri puolikas lukua. Kirjan romanssit olivat pitkästyttäviä, eikä minua juurikaan kiinnostanut, kenen kanssa Celaena päätyy olemaan. Celaena itsessään järkytti minua siinä, kuinka nopeasti hän oli valmis unohtamaan, millaista kohtelua hän ja muut vangit olivat saaneet kaivoksessa ja kuinka hän aina tilaisuuden saadessaan flirttailli prinssin kanssa, eli sen miehen, jonka isä lähetti hänet kärsimään elinikäistä rangaistustaan. En voinut käsittää tätä uskottomuutta, vaikka totta oli, että prinssi oli kovasti erilainen, kuin isänsä.
Loistava kirja josta nauttii vanhempikin lukija. Suosittelen lämpimästi.
Katsoin tätä kirjaa monta kertaa kirjastossa mutta se ei kuitenkaan näyttänyt/kuulostanut niin kiinnostavalta kuin se todellisuudessa oli! Ei kannata jättää lukematta pelkästään kannen perustella. Mutta yksi asia pitäisi kysyä, onko kakkos osasta tulossa suomenkielistä versiota tai onko jo?
Kuninkaan kahleet oli lievä pettymys aiempaan osaan verraten. Odotin jotain enemmän, mutta kirjan ensimmäiset sykähdyttävät tapahtumat sijoittuivat vasta reilusti yli puolivälin. Maven oli kirjassa paljon esillä, mutta lähinnä vain häiritsi ja ärsytti lukukokemusta. Mare taas tuntui muuttuneen hahmona suuresti, eikä suunta ollut minulle mieluinen. Häneen joutui tutustumaan uudelleen ja miettimään onko halua lukea kirjaa loppuun. Muita hahmoja tuotiin hyvin esiin luonteensa omaisesti ja kuvailu oli kirjassa jälleen taitavaa sekä mieleenpainuvaa. Kaipasin Calin läsnäoloa kirjan edetessä puoliväliin, mutta lopulta hänetkin saatiin mukaan. Kuninkaan kahleet oli hieman pitkästyttävä ja jouduin lukemaan sen osissa, jotta kiinnostukseni pysyisi kasassa. Mielestäni Victoria Aveyardin olisi kannattanut jättää sarja kaksiosaiseksi.
Kirjan tarina oli mukaansatempaava sekä ajatuksia ja tunteita herättävä. Kirjan lopussa tunsin surun sekaista haikeutta tarinankerronnan loppuessa. Edellisen kerran koin vastaavan haikeuden J.K. Rowlingin kirjoittaman kirjan lopussa. Odotan innolla Kuusenoksan seuraavaa teosta.
Reipas seikkailukertomus, jossa seurataan nuorukaista nimeltä Yarvi. Tälle sattuu ja tapahtuu kaikenlaista jopa jossain määrin liian nopeassa tahdissa. Hyvin selvälinjainen juoni, jossa oli onneksi muutama twist, joka paransi lukukokemusta merkittävästi. Hieno henkilökehistystarina, vaikkakin aika yksioikoinen.
Tämä oli helppolukuinen teos, mutta ei oikein saanut minua mukaansa. Lumimies oli sinänsä ihan symppis hahmo, mutta en jaksanut kiinnostua Oryxista ja Crakesta, mikä olisi ollut jokseenkin oleellista tarinan kannalta.
Rick Riordan on taiteilija.
T A I T E I L I J A.
Yhdyn jokaiseen positiiviseen kommenttiin, joka tästä kirjasta lausutaan (tai kirjoitetaan)
Ei voi sanoa mitään muuta. 100000000000/5
Antaisin tälle kaksoisarvosanan jos voisin. Itse Kullervon tarinalle 3 tähteä, muulle jota oli puuduttavan paljon 2 tähteä. Arvosana tulee siis näiden yhdistelmästä ja yleisestä lukukokemuksesta. Olen hieman pettynyt siihen että itse tarina käsitti kirjasta niin pienen osan. Tietenkään se ei ole kirjan tekijän vika, jos Tolkien ei tarinasta pidempää ja valmiimpaa ole kirjoittanut, mutta ehkä nimeksi olisi voinut laittaa esim. 'Kullervon tarina ja tutkielma sen vaikutukista myöhempään kirjallisuuteen' koska sitä se aika lailla oli. Ja tämä tutkielma osa oli hyvin suurelta osin aika puisevaa luettavaa, minkä vuoksi näinkin lyhyen kirjan lukemisessa meni hämmästyttävän pitkään.
Ihan liian pitkä aika päässyt vierähtämään ku viimeksi päässyt uppoutumaan wardin vamppyyrien maailmaan. Olin aluksi hieman epäileväinen homo pari asetelmaa kohtaan Mutta rakastuin kyllä pääpariin ja loppujen lopuksi oli tosi virkistävää välillä lukea hieman eri näkökulmasta vaikka pohjimmainen ajatus kirjoissa onkin melko samanlainen. Silti kirjat eivät ole koskaan olleet puuduttavia toistensa toistoja ja tämä kyllä ylsi yhdeksi parhaimmista. Sivujuonia oli myös aika paljon mutta päätarina ei kuitenkaan mielestäni jääny kuitenkaan paitsioon ja matkan varrella ihastuin myös Assailiin ja jäin janoamaan jatkoa hänen ja Solan tarinaan. Kaiken kaikkiaan ihan huippu kirja ainoa mikä harmittaa että sarja jo näin lopussa että mitä mä sitten teen kun oon kaikki lukenut ..
Olipas hyvä! Ja koukuttava!
Aluksi ärsytti, kun moni asia tuntui niin epäselvältä. Esim.se mitä henkilöt ovat, tai mitä eroa on mainituilla yminväellä ja odininsukuisilla, minkälainen kyky henkilöille tärkeä syleily onkaan... saattoi toki vaikuttaa, että luin e-kirjana, joten takakansia ja sivuja ei noin vain selailtu. Mutta kun kysymysmerkkinä vain luki kirjaa, niin kohta huomasi, että kysymyksiin alkoi tulla vastauksia ja ettei kirjaa voinut kesken jättää! Ei mitään simsalabim- taikoja, mutta yliluonnollista silti..
En päässyt kirjassa toista lukua pidemmälle. Jotenkin vain tympi se ylettömään mystisyyteen pyrkiminen. Tai ehkä se vain johtui siitä, että kyseessä on ns. harlekiinihömpän kirjoittaja, jonka teokset vain huononee kirja kirjalta..
Viimeinen kirja luettu, joten josko tähän kirjoittaisi tarkemman arvion koko sarjaan liittyen.
Tekstistä huomasi mielestäni alusta loppuun asti, että on kyse aloittelevasta kirjailijasta. Sarja oli hyvin väkivaltainen, hahmot etäisiä, tunteista kuvailtiin vain ääretöntä vihaa ja raivoa tai järjetöntä/sokaisevaa rakkautta. Mielestä tästä olisi saanut hyvän sarjan, juonen idea oli mielenkiintoinen, mutta ehkä vähän kiireellä tehty ja kirjailija vielä hieman untuvikko.
Tuli luettua tämä heti ensimmäisen osan jälkeen ja täytyy sanoa, että ei pääse vieläkään tämä kirjasarja suosikkeihini. Kyllähän tässä kirjassa tapahtui ja paljon, mutta itseäni häiritsee se väkivaltaisuus ja sen tarkka kuvailu, muuten mennään aika nopeaa tahtia eteenpäin. Tästä puuttuu mielestäni tasapaino, jos kuvaillaan väkivaltaisia kohtauksia pilkun tarkasti, niin kuvailtaisiin muutakin. Minua ei saa innostumaan kirjasta pelkällä väkivallalla, vaan kunnollisella juonella.
Tämä ja toinen osa odotteli hyllyssä pari vuotta, ja viimeinenkin osa hetken, ennen kuin tuli "sopiva" aika lukea. Kerronta tyyli oli erikoinen ja alku oli mielestäni sekava. Kerrontatyyliltään tämä olisi sopinut nuoremmille, mutta väkivaltaisuutensa puolesta ehkä ei. Toivoin tältä kirjalta enemmän.
Kirja on hyvä, tykkäsin erityisesti hauskoista hahmoista (Kingsley on lempparini). Myös viittaukset taiteeseen ja kirjallisuuteen (mm. Gootin Venus, Hebe Poppanen) ovat hyviä. Kuvat ovat myös hienoja ja hyvin piirrettyjä. Rakastan Lucy Borgiaa!!! Hän on niin ihana!!
Vähän väsähtäneempi ja venytetyn tuntuinen osa pitkässä kirjasarjassa.
Lue koko arvostelu täältä: https://haaveenakirjailijanura.blogspot.fi/2017/08/kirja-arvostelu-p-c-cast-kristin-cast.html
Aivan uskomaton kirja! Mukaansa tempaiseva ja samaistuin nopeasti. Välillä sisarukseni katsoivat mua ihan ihmeissään kun itkin ja raivosin silloin kun marekin kirjassa. Loppu jäi pahaan kohtaan ja jäin innolla odottamaan seuraavaa osaa jonka luin heti jälkeen päin. Suosittelen varsinkin nuorille mutta myös joillekin aikuisillekkin.
Tiedän, että arvioin edeltäjän melko huonoksi, mutta kyllä silti tarina pitää saada päätökseen.
Tää oli yhtä epätasainen kuin edeltäjänsä. Lisäksi tämä oli todella tylsä. Joo, trilogiassa on vielä yksi osa tulossa, mutta olisi tässäkin voinut olla jännittävä huippukohta sydämentykytyksineen, sen sijaan sain vain hämmentävän "Mitä tapahtuu" - tarinan. Osa tapahtumista tuntui tapahtuvan ilman mitään syytä, tulevan ihan puskista.