Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Tämä kirja on Mahtava erittäin isolla M:llä! Paolini on luonut upean maailman upeine olentoineen ja upean tarinan upeine hahmoineen. Kun kirjan aloittaa, ei sen lukemista malta lopettaa. Muinainen kieli on upeaa.
Tosi mielenkiintoinen kirja, verrattuna seuraavaan osaan. Ei ollut hirveästi mitään turhaa pälpätystä ja selitystä, hahmot oli ihanan persoonallisia. En ehkä suosittelisi tätä kirjaa kuitenkaan teineille, ehkä enemmän semmosta ala-aste ikäisille suunnattua tekstiä.
Tosi kiva! Tykkäsin paljonkin verrattuna seuraavaan osaan!
Ihana kirja! Tää oli tosi kivaa luettavaa, ja luinkin tän muutamassa päivässä!
Tää oli ihan sika hyvä! Suosittelen tätä sarjaa oikeesti mun kaikille kavereille :D
Ihan ok, vähän tylsä, koska se matka oli niin pitkä.
Matka jatkuu siitä, mihin ensimmäisessä osassa jäätiin. Roland on saavuttanut ensimmäisen kirjan tavoitteensa ja oikeastaan vasta nyt varsinainen matka kohti Tornia voi kunnolla alkaa. Heti ensimmäiseksi on huomioitava pituus, kirja on kutakuinkin tuplat ensimmäisestä. Tässä osassa keskitytään pitkälti ka-tet:in kokoamiseen, siis toisin sanoen sen joukkion, jonka kohtalo on nivoutunut Rolandin tavoitteen ja Tornin ympärille. Myös kerronnallisessa tyylissä on havaittavissa muutoksia, sekä itse tarinan realistisuudessa. Siinä missä "Revolverimies" on kirjasarjan ensimmäiseksi kirjaksi uudelle lukijalle paikka paikoin vielä sangen korkealentoista (en sano, että se olisi huono asia), ollaan tässä osassa jo hyvin kärryillä. Nythän sitä paitsi liikuutaan paljon myös ns. "meidän maailmassamme", Kingin fantasiamaailman lisäksi. Kaiken kaikkiaan hoitaa osansa kunnialla ja pitää mielenkiinnon tarpeeksi tehokkaasti yllä, että pakottaa lukijaa jatkamaan sarjan lukemista, mutta eeppisyydessä ollaan silti yhä vasta alkutahdeissa.
Tää oli ihan hyvä, keskitason paremmalla puolella.
Henkilöt olivat kiinnostavia ja kohtuu hyvin rakennettuja, tosin Jade ja Sausette olivat niin ärsyttäviä, että en taida edes sanoa. Onneksi seuraavat henkilöt eivät olleet niin ärsyttäviä.
Ranskalaisen Hugues Douriauxin "Kalliohin paholaisenpalvojat" (Finn Lectura, 1992) ilmestyi 1990-luvun alkupuolella neljään osaan jääneessä Musta virta -euroscifisarjassa, jota lähinnä oppikirjamateriaaleihin erikoistunut kustantamo yritti lanseerata myös täällä.
Kirja oli ihan ok. Välillä tuli turhautunut olo. Loppua kohden kirja parani ja sai uusia juoni käänteitä.
Trilogia saa hyvän lopun. Mielessäni kävi vaihtoehtoja mahdollisesta päätöksestä mutta ohi meni, hyvä niin. Suosittelen.
Kuoleman salaliitto ei vetänyt alussa mukaansa sarjan edellisten osien tapaan. Kerros kerrokselta se kuitenkin syveni ja sytytti sitten arvaamatta lukijansa. Juoni oli mielekäs ja arvaamattomia käänteitäkin löytyi. Roarke oli hahmoista jälleen suosikkini ja lumoava itsensä. Eve taas alkoi hieman kyllästyttää minua ikuisten ongelmiensa kanssa. Luulisi, että hänen menneisyydestään olisi jo päästy eteenpäin, mutta aina jäädään jumiin lapsuuteen. Even ja Roarkeen avioliiton olisin toivonut syvenevän. Kirja oli kaiken kaikkiaan.... hyvä.
En keksi paljoa sanottavaa tästä kirjasta, mutta mielestäni se oli kuitenkin parempi kuin edeltäjänsä :)
Jatkaa ekan osan tavoin ajassa hyppelyä, luvut saattavat kertoa ihan eri ajoista siilon kannalta. Hyvä trilogian toinen osa. Jos viimeinen on kahden edellisen kaltainen, trilogia on loistava. Loppua odotellessa.
Voi voi, en meinannut päästä ollenkaan tähän kirjaan kiinni kun sen aloitin. Ideanahan tämä oli erikoinen, en ole tämän tyylistä varmaan lukenutkaan, mutta jotenkin tämä ei vaan vienyt minua mukanaan. Monet tästä ilmeisesti ovat tykänneet ja kirjaakin myyty yli 20 maahan, mutta se jokin tästä puuttui, jotta itse olisin huokaillut ihastuksesta. Päähenkilö oli vähän omaan makuun liian naiivi ja nössykkä, vaikka taisi hänkin saada vähän tempperamenttia kirjan loppua kohden. Tämän tarinan elokuvaoikeudetkin on vissiinkin jo ostettu, tämä saattaisi ehkä upota paremmin elokuvana koska visuaalisesti tästä saisi varmasti todella näyttävän oikean elokuvan tekijän käsissä. Tässä kirjassa oli ripaus mystisyyttä, romantiikkaa ja vähän enemmän taikuutta, niin hyvää kuin sitä pahaakin, ja tämä varmasti löytää omat faninsa, en epäile. Teos jäi vähän sellaiseen kohtaan, että voisikohan tähän olla jatkoakin tiedossa. En tiedä vaan, että jaksaisinko itse lukea enää toista kirjaa.
Hyvä, mutta ei Pratchettin parhaita kirjoja. Lue koko arvostelu täältä: https://haaveenakirjailijanura.blogspot.fi/2017/07/kirja-arvostelu-terry-pratchett-taytta.html
Stephen Kingin Opus Magnum, part I. Mitä tästä voi sanoa.? Jos tätä pitäisi arvioida itsenäisenä kirjana, tarinana vailla jatkumoa, olisi se huomattavasti hankalampaa. Sellaisena tämä ei yksinkertaisesti toimisi. Mutta sinä, mihin tarkoitukseen tämä on tehtykin, siis suuren matkan ja seikkailun avauksesi, tämä toimii ja hoitaa tarkoituksensa kunnialla. Verrattain lyhyt verrattuna jälkimmäisiin osiin, mutta seikkailun tarkoitus tulee kyllä selville. Tyylikäs ja mielenkiintoinen aloitus matkalle kaiken kaikkiaan, mutta kritisoitaavaakin löytyy: kuten on oletettavissa, tähän tarttuva lukija useimmiten aloittaa Musta Torni-sarjan lukemisen ensimmäistä kertaa ja tällaisessa tilanteessa kirjan teksti on paikoin turhankin korkealentoista ja sekavaa, lähinnä liittyen käsitteistöön ja erilaisiin nimityksiin. Kysehän kuitenkin on Kingin itse luomasta fantasiamaailmasta ja paikoin lukijan on vaarana mennä jokseenkin sekaisin. Mutta ei tämäkään ongelma mielestäni liikaa vaivaa, matkaan päästään ilman sen suurempia kompasteluja, joskin kyseessä on sittenkin vain jonkinasteinen lämmittely, ikään kuin "harjoitusalusta", tulevalle eeppiselle seikkailulle.