Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Sagan kolmas osa kärsii hiukan siitä, että mitä enemmän hahmoja tulee mukaan, sitä vähemmän niiden jokaisen tekemisiä seurataan. Mutta edelleen vaikuttava ja koukuttava tarina. Tämänkin ahmaisi nopeasti, ja miellyttävästi tässä oli vähemmän gliffhanger loppu kuin edellisissä osissa. Tarina oli synkempi joiltain osin ja huumorin määrä oli selvästi pienempi, joka oli kuitenkin Ihan mukavaa vaihtelua.
Sarjan toinen osa oli paljon vauhdikkaampi kuin edeltäjänsä, sillä nyt hahmojen esittelyihin ei mennyt aikaa. Tarina eteni paikoitellen aika vauhdikkaastikin, joskus ehkä jopa liian; minä olisin halunnut jäädä fiilistelemään joitain kohtia pidemmäksikin aikaa. Piirrosjälki oli edelleen moitteetonta, pidin tässä osassa erityisesti hahmojen ilmeistä. Tarinallisesti tässä oli muutamia tosi hienoja twistejä, jotka todella yllättivät. Ja huumori tulee näissä minulle aina yllättäen vastaan ja se kirvoittaa joka kerta jopa yllättyneitä naurahduksia. Se pitää tarinan virkistävänä. Täydet viisi tähteä, toivottavasti taso jatkuu yhtä korkeana jatkossakin.
Tämä teos ei napannut, ei sitten yhtään. Odotukset tarinan suhteen olivat aika korkeat, mutta niitä kirja ei saavuttanut. Kerronta oli hiukan liian tajunnanvirtaa minulle, olin suurimman osan ajasta ihan pihalla, että mitä tapahtuu. Vaikka tarina välillä vei mukanaan, silti suurimman osan ajasta odotin vain kirja loppuvan. Olisin kovasti halunnut pitää tästä, mutta tämä teos ei vain ollut minua varten.
Olin kuullut paljon kehuja tästä sarjasta, ja sarjan kuudennen osan Hugo-ehdokkuuden siivittämänä päätin aloittaa tämän lukemisen. Ensimmäinen osa lunasti kaikki odotukset kirkkaasti! Kiinnostava aloitus, kiinnostava maailma ja sympaattiset päähenkilöt. Yllätyin jopa hiukan sarjakuvan huumorista, se tuli vastaan yllättäen, mutta tarpeeksi luonnollisesti, että koin sen huvittavaksi. Tämä ensimmäinen osa tuntui ehkä enemmän makupalalta maailmaan kuin omalta osaltaan, mutta ehkä toisessa osassa päästään sitten paremmin kiinni juoneen. Tästä huolimatta täydet viisi tähteä.
Kirja tuntui paikka paikoin vähän junnaavan paikoillaan, mutta starttasi kuitenkin aina uudelleen. Kirjan ehdoton kohokohta oli loppupuoli, kun alkoi tapahtua oikein rytinällä ja koko juoni alkoi avautua paremmin. Kirja loppuikin niin jännään kohtaan että seuraava osa on vaan pakko taas kahmaista. Langenneiden enkelten kaupunki on kuitenkin ehdottomasti Varjojen kaupungit -sarjan heikoin lenkki tähän astisista lukemistani osista, toivottavasti seuraava osa ei jää tämän tasolle, vaan nousee jälleen yläpuolelle.
Upea kirja, jonka teemat nousevat hengästyttävätahtisen juonen uumenista. Lewis käsittelee anteeksiantoa ja sovitusta niin raa'an kauniilla tavalla, ettei herkkä lukija voi olla tuntematta liikahdusta sielussaan. Suosittelen varauksetta. (Blogistani löytyy pidempi analyysi kirjasta.)
Mahtava kirja! Loistavia vitsejä ja jännittäviä käänteitä yhdistettynä upeisiin hahmoihin. Alex on aivan ihana!
Ei ole mitään parempaa kuin Heimdall ja selfiet. EI MITÄÄN.
Peruslaatu Kingiä. Pidin Mersumiehestä ehkä aavistuksen enemmän, mutta ei mitenkään huono jatko ollenkaan.
Jess!
Neljäs osa on kuin onkin (luultavasti) tulossa. Odottelen tässä vain, että se julkaistaan.. ja käännetään.. ja pääsen taas lukemaan!
Tsekkasin englanninkieliseltä puolelta. Tässä linkki sinne:
https://www.risingshadow.net/library/book/48575-doom-of-the-dragon
Ihan mahtava kirja!
Mutta onko jatko-osia tulossa? Haluan jatkaa!
+Todella erilainen verrattuna muihin lukemiini vampyyrikirjoihin.
+ Päähenkilö Zoey, sekä hänen ystävänsä ovat ihania.
+ Eteni sopivaa tahtia.
+ Teinihömppää!!
+ Romanttinen.
Pidin tästä kirjasta. Juoni oli jännittävä ja vaihtelua ensimmäisestä kirjasta, Orrin, Usvasaaren sankari. Oli toki mukavaa, että kirja oli saman päähenkilön näkökulmasta, (en pidä siitä kun päähenkilöt vaihtuvat) mutta oli myös hyvä, ettei itse Orrin ole aina se päivän pelastaja. Kirjan tunnelma oli hyvä ja siihen saattoi eläytyä ja mennä mukana. Orrin oli kuitenkin erittäin pitkään vangittuna samassa paikassa ja se pitkästytti, tosin oli tylsillä hetkillä muidenkin kiinnostavien hahmojen näkökulmaa. Hyvä, että kirjasarjaa on vielä osia, joita en ole lukenut. Jos pidät ihmisten lailla käyttäytyvistä eläimistä, seikkailuista ja arvoituksista, tämä kirja sopii sinulle. Suosittelen lukemaan!
Kirja oli kevyttä ja viihdyttävää luettavaa ja juonikin kulki sujuvasti eteenpäin tässä osassa. Mielestäni kirja oli juuri hyvä lopetus Selviytyjille ja oli mukava päästä sukeltamaan välillä koirien maailmaan.
Kingin tarina kovia kokevista kirjailijoista, part X. Joo, tuttuakin tutumpi on lähtöasetelma, mitä tulee itse tarinan päähenkilöön. Mutta aika lailla siihen se sitten jääkin.. Kaikki King-fanithan tietävät, että hän kirjoitti aikanaan kirjailijanimellä, pseudonyymillä, nimeltä Richard Bachman. Syiksi tämän "toisen minän" käyttöön King on maininnut mm. kiivaan julkaisutahdin. Todelliset syyt toki löytyvät vain herran omasta päästään, mutta olivat ne loppujen lopuksi mitä olivatkaan, niin aikansa kynäiltyään kahdella nimellä, tuli sitten lopulta Bachmanin todellinen henkilöllisyys selville. Tämän sanottiinkin sitten "kuolleen" äkisti vuonna 1985. Tätä seikkaa vasten peilaten tämä romaani vaikuttaa aivan kuin eräänlaiselta Kingin löyhästi omaelämänkerralliselta painajaiseltaan. Kiehtovilla ja mystisillä yliluonnollisilla aineksilla höystettynä. Lisäksi on mainittava tietty raakuus, eräät kohtaukset ja niiden yksityiskohtainen kuvaaminen on suoranaista gorea. Mukavaa kontrastia tarinan henkimaailmalliseen puoleen. Tämä on kyllä laaturomaani. Ei Kingin terävintä kärkeä, mutta todella vahvaa ylempää keskitasoa, mikä tämän herran tapauksessa on jo hyvin paljon.
Viimeinen tähti ei oikein päässyt mielestäni loistamaan kahden edeltäjänsä rinnalla. Alku tuntui jotenkin todella tahmealta, eikä juoni juurikaan päässyt kukoistamaan, loppua kohti mieleni kuitenkin muuttui kun kirja sai muutamia yllättäviä käänteitä, puhumattakaan kirjan lopusta jota en osannut lainkaan odottaa.
Tämä teos ei ollut kiinnostava, loppuun asti mietitty eikä edes huvittava. Minua tarinaan mukaan tuodut zombit lähinnä vain ärsyttivät ja koko ajan minulla oli se olo, että olisin paljon mieluummin lukenut sen alkuperäisen teoksen. Mutta pohjaideasta plussaa ja jaksoin kiinnostuakin tästä zombie-aspektista parin sivun verran, mutta siihen se sitten jäi. Zombit eivät minusta todellakaan sujahtaneet tarinaan saumattomasti vaan tuntuivat päälleliimatuilta ja täysin irralliselta asialta. Absurdin fiiliksen se toi, joka on omalla tavallaan positiivinen lisä, mutta ei se paranna koko teosta merkittävästi. Minua häiritsi ihan käsittämättömän paljon se, miten hanakasti Elizabeth oli valmis lahtaamaan zombieja ja jopa ihmisiä, mutta sitten kun perheen nimi uhkaa joutua mustalle listalle, häntä heikottaa niin paljon, ettei tahdo tolpillaan pysyä. Irrationaalista ja tympeää.
Kirja koostuu erilaisista aineksista. On kirjeitä, katkelmia teoksista, mainos, opetusaineistoa, kouluaineita, otteita sanakirjasta, novellikatkelma, lehti-ilmoitus, ote lakikirjasta, satu, ote kuulustelupöytäkirjasta, palveluun astumismääräys, laulu, valintatehtävä koe, loru, lehtiartikkeli ja terveysjulkaisu. Tulikohan kaikki mainittua? Kohtalaisen erikoisen formaatin lisäksi on tilaa vielä omaperäiselle tarinalle.
Ainoa oli sarjasta se kirja, jota eniten odotin. Aiemmat kirjat olivat saaneet minut mukaansa ja tunnelma oli korkealla, kun aloitin tämän kirjan. No täytyy sanoa että petyin hieman. Tapahtumia oli ja juoni kulki hyvin. Mielenkiintoista luettavaa ja palatsi oli juuri oike miljöö tälle tarinalle. Ongelma piili kuitenkin henkilöissä. America oli ihastuttava ja hyvä päähenkilönä. Mutta Maxon.... Hän vain oli liian kiltti ja tylsä minun makuuni! Aspen oli koko ajan se, joka kiinnitti huomioni ja sai minut toivomaan tulevaisuutta hänen ja American välille. Aspenista löytyi paloa ja tämä olisi ollut loistava Maxonin tilalle! Kokonaisuus oli ihan hyvää luettavaa ja varsinkin lopussa oleva katkelma seuraavasta osasta (Perijätär) sai mielenkiintoni heräämään! Odotan siis sen julkaisua!
Mielestäni kirja ei yksin ole mitenkään kummoinen teos. Se ei ole mielestäni hyvä, mutta ei huonokaan. Mutta kun olet lukenut koko sarjan, olen sitä mieltä, että pidät ensimmäisestä osastakin enemmän. Kirja sopii mielestäni parhaiten 10-12-vuotiaille pojille, jotka pitävät vauhdikkaasta fantasiasta. Peace out!
Ensin on sanottava, että vihasin tätä kirjaa. Juoni oli pakotetun oloinen ja sekasortoa täynnä. Tästä ei saanut oikein mitään irti. Lucy oli sinänsä hyvä hahmo, mutta ei sopinut tarinaan. James taas tuntui seilaavan aivan eri aalloilla. Positiivistä oli ainoastaan Damien mukana olo, mutta hänkään ei pysty kaikkeen... Ymmärrän tämän olevan itsenäinen jatko-osa sarjalle, mutta Shaynena olisin kyllä jättänyt sarjan edelliseen osaan! Tämä vain pilaa hyvän kirjasarjan imagon. Kirjan loppu tuntuu viittaavan vielä yhteen itsenäiseen osaan, mutta jos näin on, sitä ei ole suomennettu. Minulta ei löydy intoa edes aloittaa toista jatko-osaa, jos sellainen olisi. Eli hyvät ihmiset, jättäkää sarjan lukeminen edelliseen osaan älkääkä tarttuko tähän kirjaan! Tulette nimittäin katumaan ellette tee niin.
Nora Roberts ei petä ikinä!! Taas yksi kirja jota ei pysty laskien käsistä ennen kun viimeinen sivu on luettu...
Odotinkin jo Nora robertsin seuraavaa jumalatar aiheista trilogiaa, henkilöhahmot ovat kaikki ihan mielettömän kiinnostavia.
Hämärän prinssi nousi suosikikseni koko sarjasta! Alussa olin hieman pihalla missä oikein mentiin, mutta pian tarina selkeytyi. Valdin ja Stormyn suhde todella oli mutkikas. Elisabeta siihen päälle niin voilà! Katkeransuloinen juoni on syntynyt. Huomasin, että Shayne oli todella panostanut tähän kirjaan ja rakastanut sen kirjoitamista. Tämä erosi muista sarjan kirjoista kuin yö päivästä! Teksti oli viety loppuun asti ja juoni oli aivan eri! Sarjassa on ollut pari hyvin saman oloista kirjaa, mutta Hämärän prinssi ei sellainen ollut. Beta oli voimakas persoona ja hänestä paljastui jotain aivan muuta, kuin olisi voinut odottaa. Dracula sai kyllä väistyä sivuun, kun suosikkihahmoni pääsi näyttäytymään tässä kirjassa! Mikä niissä lepakoissa minua niin viehättää? ;) Vald on kyllä ihana! Ja Stormy veti osansa aivan loppuun asti. Hän on naishahmoista se, joka on listani kärjessä. Hmm... Mitähän vielä? Aivan! Viimeinen kirja odottaa jo! Mitähän siitä tulee! Haluan ikimuistoisen lopun tälle sarjalle!
Kun tajusin, että Sinisissä varjoissa pääosaa esitti Max halusin hypätä tämän kirjan yli. En ole ikinä pitänyt Maxists, kun olen häneen aijemmin sarjassa törmäillyt. Tämä ei muuttunut. Stormy taas sai minut puoleensa alusta asti! Tästä tytöstä vain pursusi jotakin mahtavaa! Lisäksi tämän ongelma ja juoni olivat hyviä. Lou oli rasittava ja vampyyri sai mielenkiintoni! Ulkonäköä olisi voinut kuvailla enemmän ja Maxin sekoilut jättää pois. Loppu oli se, joka sai kirjasta jotain irti! Se sai janoamaan seuraavaa osaa ja syynä on ehdottomasti Stormy!