Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Hyvä kirja. Voisi olla osa tulevaisuutta, toivottavasti ei... Aion kyllä lukea jatko-osan :)
Iso sivujuoni ennalta-arvattavalla lopulla. Siinä Kahlittu pähkinän kuoressa.
Lue koko arvostelu täältä: https://haaveenakirjailijanura.blogspot.fi/2017/01/kirja-arvostelu-p-c-cast-kristin-cast.html
Pienen alkukankeuden jälkeen Elkan pako/etsintämatka erämaan halki tempaa mukaansa kiehtovuudellaan. Vaikka eletään maailmassa, jossa nykyaikainen sivistys on enää muisto, ei tähän asian laitaan juurikaan puututa. Sen sijaan tarinan kiehtovuus tulee juuri armottomasta erämaasta, Elkan kyvyistä selvitä ja uudelleen alkaneen Alaskan kultaryntäyksen tunnelmasta. Suosittelen!
Aloittaessani kirjan Kuoleman riitit lukemista tiesin, että luvassa olisi jälleen hyvä teos Nora Robertsilta. Olin oikeassa. Even ja Roarken suhde tuntuu vain voimistuvan jokaisen kirjan aikana, mutta nyt jäin kaipaamaan jotakin enemmän. Eve jäi varjoihin ja Roarkelta odotin enemmän. Kuoleman riitit erosi sarjan aijemmista teoksista raakuudellaan ja muistettavuudellaan. Mietin pitkään pitäisikö tätä kirjaa ajatella fantasia- vai rikosromaanina. Romantiikkaan teos kyllä kuului, mutta missä määrin muihin lajeihin? Lopulta päätin ettei sillä ole minulle väliä. Roberts vain loi sekoituksen kaikkea ja lukijan on hyväksyttävä se ilman syvällisiä pohdiskeluja. Juoni oli murhien täyttämä ja tämän kertaiset hahmot jotain aivan uutta. Roberts tietää, miten pitää lukijan mielenkiinnon yllä ja se on minusta ihanaa! Loppu oli tällä kertaa osittain jo tiedossa, mutta kulman takaa putkahti aivan uusi käännekohta! Kuka olisi arvannut? Ennustuksista minulla oli suuret odotukset ja odotin missä määrin se loppuun sekoitettaisiin. Petyin, kun sen osa lopuksi oli melkeimpä mitätön. Kuoleman riitit oli vauhdikas ja mystinen kirja sarjasta, jolta odotan seuraavassa osassa hieman enemmän. Ehkäpä Roarkesta siinä saadaan enemmän irti?
Kirja on mielenkiintoinen ja sopii Tolkien - faneille, jotka haluavat tietää lisää. Kaikenkaikkiaan hyvä kirja. Omasta hyllystäkin löytyy.
Kirja on aivan loistava! America on hieno päähenkilö ja myös erilainen, koska ei halua prinsessaksi. Hänen erilaisuutensa käy ilmi myös linnassa etenkin hänen käytöksessään. En malta odottaa, että Ainoa ilmestyy!!!
Siitä on jo aikaa kun tämän kirjan luin, mutta muistan yhä elävästi Rebeccan ja Lucianin tarinan! Juoni oli hyvä, tapahtumia oli riittäväst ja Lucian oli ihana, vaikka välillä minua kauhistutti kuinka paljon Rebeccasta hän todella tiesi! Oli mielenkiintoista lukea parin etenemistä ja menneisyyden aukeamista.Lopun olisin halunnut lukea eri tavalla, se ei minua miellyttänyt. Aina voi kuitenkin kuvitella itse lopun erilaiseksi ja koska alku oli yksi parhaista suosittelen myös muille!
Hienoja pieniä tarinoita täynnä tämä Kingin ensimmäinen novellikokoelma. Parhaiksi tarinoiksi itselleni valikoitui Mörkö, Lopettajat Oy sekä Peluri. Heikompiakin toki löytyi noin monesta (Maininki, Mansikkakevät), mutta kokonaisuudessa todella antoisa.
En voi olla rakastumatta jokaiseen lukemaani J.R.Wardin kirjaan. Hänen kirjoittamistaan kirjoista vain puskee läpi ilo kirjoittamisesta ja se, että Ward tekee juuri sitä mitä rakastaa. Mustan tikarin veljeskunta: sisäpiiritietoa on ihana paketti kaikkea ja paljastaa lisää veljeskunnan iki-ihanista vampyyreista! J.R.Ward antoi myös paljon vinkkejä kirjailijoiksi haluaville ja minulle tästä teoksesta oli todella paljon iloa ja puhdasta, nautinnollista lukukokemusta! Erityisesti Rhage toi itsensä esille ja loisti persoonallaan!
Mielenkiinnolla tartuin tuntemattoman kirjailijan esikoisteokseen. Alun kankeuden jälkeen tapahtumat lähtivät etenemään ja tarina tempaisi mukaansa. Kiinnostava juoni onkin yksi kirjan parhaita puolia, varmaan tulen lukemaan myös jatko-osan jos sellainen tulee, ilmeisesti on tulossa. Persoonalliset henkilöhahmot toivat väriä tarinaan, oli helppo kuvitella millaisia tyyppejä he ovat ja millaisessa maailmassa he elävät.
Sainpas vihdoinkin luettua tämän kaiken väsymyksen ja touhun keskellä! Sain luettavaksi kaksi ensimmäistä osaa ja myös tämän päätösosan, jota odottelinkin innolla. Minusta tuntui, että trilogia kiihdytti tahtiaan ja parani sivu sivulta aina toisen kirjan loppuun saakka. Tämä viimeinen osa ei ehkä käynnistynyt yhtä lennokkaasti kuin aiemmat osat eikä koukuttanut alkuun yhtä hyvin. Tapahtumat käynnistyivät ehkä aavistuksen hitaammin kuin aiemmissa osissa ja varsinainen äksöni nähtiin vasta kirjan loppupuolella. Päähenkilö Skara jäi itselle vähän etäiseksi hahmoksi alussa, mutta loppupuolella kirjaa aloin toden teolla tykästyä hänen asenteeseensa. Hän ikäänkuin kasvoi kirjan aikana tytöstä naiseksi. Sen sijaan aiemmin suosikiksi nousseet hahmot menettivät kirjan loppupuolella vähän hohtoaan. Kirjassa oli jännittäviä tapahtumia, onnellinen ja samalla myös erittäin surullinen loppu. Kirja ei petä kuitenkaan, se yllättää myös viime metreillä ja jättää lukijansa janoamaan lisää jännittävää historiallista maailmaa.
Ihan hyvä,mutta ei niinhyä kuin aikaisemmat sarjan teokset. Tykkään Hukkavaarasta ja sen asukkaista,joten pettymys oli se, kun tapahtumapaikka olikin Kreikka. Romantiikka jäi myös puuttumaan tästä kirjasta.
J.R.Ward kirjoitti jälleen sarjaansa upean kirjan. Rhage ja Mary ovat toinen lempipareistani tähän asti, joten oli ihanaa lukea kirja pitkästä aikaa heidän näkökulmasta. Rhage oli hurmaava itsensä ja nautin hänen seurastaan kovasti. Jokaisessa hyvässä kirjassa pitää olla ainakin yksi hyvän näköinen vampyyri vai mitä? ;)Juonessa oli hyvin tapahtumia ja veljeskunnasta ei voi olla pitämättä! Miinusta kirjaan toi epävakaa alku ja Bittyn ennalta arvattava tulevaisuus. Rakastuin heti mukaan otettuun uuteen Jo:hon ja odotan kovasti lukevani hänestä lisää! Peto tempaisi mukaansa ja jatko osaa odotan kuumeisesti.
Pidin tästä kirjasta todella paljon. Koko sarja on minun paras lukukokemukseni koskaan.
Erittäin mukavaa luettavaa. Pidin kirjasta, koska koko ajan oli seikkailua eikä oikeastaan ollenkaan tylsiä kohtia. Kivana lisänä vielä oppii skandinaavisista jumalista.
Viimeinen partio on minusta ainakin tähän menessä paras osa Partio-sarjaa, vaikkakin vain puolella tähdellä. Jokainen osa on selvästi ollut keskivertoa parempia tarinoita, mutta tämä kyseinen teos oli vielä piirun verran parempi. Kolme hyvinrakennettua ja kiehtovaa tarinaa, jotka taas liittyivät toisiinsa saumattomasti. Juonenkäänteet eivät olleet itsestäänselviä, ja siirtyminen osaksi aikaa Edinburghiin toimi loistavasti, oli kiintoisaa nähdä länsieurooppalaista elämänmenoa Antonin katsantokannasta. Anton on edelleen hahmona yksi suosikeistani, nykyisellään aktiivinen toimija, joka kuitenkin pohtii tekojaan tarkkaan eikä juurikaan hätiköi. Anton tuntuu kypsältä ja aikuiselta hahmolta, niitä ei kovin usein tule vastaan kirjallisuudessa, ei ainakaan yhtä miellyttävässä paketissa kuin Anton.
Varsin kiehtova aihe, joka tekee juonesta puoleensavetävän. Goosebumps-kirjaksi tämä on parempaa keskikastia. Jännite pysyy sopivasti yllä ja kehittyy loppua kohden, eikä ala rönsyilemään. Ja mikä tärkeää, ei mene överiksi, sekin olisi tälle aiheelle ollut mahdollista.
Kirjan teemana on onnellisuus ja geenit. Nyky yhteiskunnassa onnellisuus käy yhä harvinaisemmaksi ja toisaalta myös tavoitelluksi olotilaksi, turvaudutaan pillereihin ahdistuksen poistoon tai arjesta selviytymiseen. Mikä tekijä tekee algerialaisen pakolaistytön Thassadit Amzwarin, poikkeuksellisen valoisaksi ja onnelliseksi, vaikka hän on menettänyt sodassa vanhempansa? Thassan poikkeavuus kantautuu tutkija Thomas Kurtenin tietoon, joka toimii ihmisrodun parantamisen puolestapuhujana geeniteknologian avulla.
Mahti oli hyvä päätösosa trilogialle, mutta ei kuitenkaan ollut tarinana yhtä hyvä kuin kaksi edellistä osaa. Aikaisempien osien juonirakenteita toistettiin liiaksi, ja omintakeisuus yksityiskohdissa ontui. Hahmokehitys oli taas ihailtavan hienoa, mutta tässäkin mentiin paikoitellen liiallisuuksiin, erityisesti Hirkan kohdalla. Pidin hahmoon tuodusta harmaammasta sävystä, mutta tällainen jatkuvasti itsensä ylittävä hahmo muuttuu helposti joksikin muuksi kuin mitä se alunperin oli. Hirka ei tähän ihan totaalisesti lipsahda, mutta lähellä ollaan. Muut uudet hahmot ovat hyvin tehtyjä, kiinnostavia ja persoonallisia, heitä seurasi miellellään. Tarinan loppu jäi miellyttävän avoimeksi, mutta tarpeeksi selkeäksi kuitenkin, että trilogia sai arvoisensa päätöksen.
Perusidea on sinänsä ihan mielenkiintoinen. Pelättimiä maissipellolla ja magiaan seonnut häiskä, joka "manaa" ne elämään. Touteutus tuollaisista lähtökohdista olisi vain voinut olla huomattavasti parempi. Varsin heikko Goosebumps, joskaan ei aivan umpisurkea sentään.
En ole ihan niin vakuuttunut tästä kuin moni muu, vaikka ihan hyvä tarina kaikkinestaan. Mutta tämä on tarkoitettu esitettäväksi, joten luettuna siinä ei ole sitä samaa taikaa. Käsikirjoitusmuodon vuoksi annoin aika paljon anteeksi juonigappeja ja hyvin vahvoja oikomisia. Juoni eteni vauhdikkaasti ja se oli siihen nähden hitusen sekamelskainen. Enkä myöskään ollut vakuuttunut vanhojen juonikuvioden uudelleenkäyttämisestä, minä ehkä kaipasin jotain uutta ideaa. Ei tässä ollut tällaisenaan sitä samaa fiilistä kuin alkuperäissarjassa.
Tämä oli jossain vaiheessa lempikirjojani. En ole uskaltanut lukea vuosiin ja kokeilla uudestaan. Suklaa on aikna hyvä teema ja kirjan tunnelma on taianomainen. Elokuvankin olen nähnyt ja tykkäsin siitäkin.
Olipa kumma kirja. Olin lukenut joskus vuosia sitten Aku Ankka -version kirjasta ja piti tätäkin sitten koittaa. Tämä oli taas niitä, joiden Disney-versio on parempi kuin alkuperäinen.... Onneksi oli kuitenkin ohut kirja: pidemmän olisin luultavasti jättänyt kesken.
Yön kutsu ei vastannut ollenkaan ennakkokäsityksiäni ja juoni oli aivan erillainen kuin olin kuullut. Kirjan hahmoihin oli hankala samaistua osittain aikakautensa takia. Olin toivonut hieman erillaista tarinaa ja henkilösuhteita. Kaikkialla mainittu "rauhallinen perhe-elämä" ei tullut minulle missään välissä mieleenkään. Missä kohtaa sitä perhe-elämää vietettiin? Gillianin ja Rossin suhde oli liian sekava ja turhauttava minun makuuni. Krinardin muista teoksista olen pitänyt, joten ihmettelin kovasti miksi Yön kutsu ei pystynyt vastaamaan näiden tasoa. Kaiken kaikkiaan Yön kutsu oli minulle suuri pettymys.