Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Night School, Yön valitut piti alun perin olla minulle vain välilukemista odotellessani erään kirjan ilmestymistä. No voin sanoa ettei Yön valitut suostunut olemaan niin vähäpätöisessä roolissa! Allie on persoonallinen ja omapäinen tyttö, jonka tarinaa on ihana seurata. Sylvanista kuoriutui jotakin aivan odottamatonta ja hulppeaa. Cartner tuntui minusta aika pehmolta, mutta Sylvainin lähellä tämä sai todellakin pitää pintansa! Juoni oli kekseliäs ja pakotti minut kahlaamaan aina vain eteenpäin tarinaa. Koulu kuvattiin useaan eri tapaan ja jokainen oppilas tuntui suhtautuvan siihen eri tavalla. Itse rakastaisin juuri sen kaltaista paikkaa, sillä kukapa ei suuresta kirjastosta nauttisi? Yön valitut yllätti positiivisesti ja nousi ehdottomasti yhdeksi suosikeistani!
Varjot on Mustan tikarin veljeskunnan koskettavin kirja tähän mennessä. Päähenkilöinä on tällä kertaa Trez ja iAm, varjoveljekset. Selenan ja Trezin romanssi jatkuu ja kyyneliltä en edes minä säästynyt. iAm löytää vihdoinkin jotain tärkeää itselleen ja Xcorin ja Laylan suhde mutkistuu entisestään. Rhagekin pääsi esiintymään kirjassa, ja hänellä on omat ongelmansa selvitettävänään. -- Ei hävetä myöntää, että minä todella itkin. Kirja oli aivan ihana ja luultavasti yksi parhaimpia koko sarjassa. Selena oli aivan älyttömän ihana hahmo ja yksi suosikeistani. Hän ja Trez luovat yhdessä niin sensaatiomaisen parin, että he voittavat kaikki jo sarjassa esiintyneet pariskunnat. Jouduin nieleskelemään kyyneleitä montakin kertaa heidän kohtauksiaan lukiessa... iAmin tarina alkaa kunnolla vasta kirjan puolivälissä. Hänen romanssiinsa ei oikeastaan keskitytty yhtä paljon kuin Trezin, mutta enpä minä oikeastaan muuta odottanutkaan ottaen huomioon mikä kirjan loppuratkaisu oli. Maichen ja iAm ovat ihania ja olen oikeastaan aika helpottunut, että ainakin toinen veljeksistä sai jonkinlaisen onnellisen lopun. Entä Xcor ja Layla sitten? Heidän välinsä kuumenevat entisestään ja opin rakastamaan Xcoria entistä enemmän. Throe esiintyi kirjassa aika yllättävässä roolissa ja aloin vihata häntä sydämeni pohjasta. -- Loppujen lopuksi... kirja jättää sanattomaksi. Ward on luonut taas aivan upean teoksen. Lukija todellakin tuntee kaikki tunteet, mitä kirjan hahmot käyvät läpi, niin sensaatiomaisesti kirja on kirjoitettu. En törmännyt yhteenkään tylsään kohtaan ja voin sanoa, että Varjot ovat yksi parhaimpia teoksia, joita olen koskaan lukenut.
Kirja on loistava! Se vie mukanaan eikä lukemista malta lopettaa. Lydia on mielenkiintoinen päähenkilö ja pidän hänestä kovasti. Maalareista ja maalausten malleista suosikkini ovat Leonardo da Vinci ja Mona Lisa. Maalareista hauskimpia ovat Leonardo da Vinci ja Salvador Dali.
Yön talo-sarja muuttui juuri omituiseksi, mutta hyvällä tavalla. Hitaasti alkava, mutta loppua kohden uutta vauhtia saava kirja ihastuttaa ja yllättää.
Lue koko arvostelu täältä: https://haaveenakirjailijanura.blogspot.fi/2017/01/kirja-arvostelu-p-c-cast-kristin-cast_24.html
Olin ihan älyttömän onnellinen, kun sain tämän kirjan käsiini. Mustan tikarin veljeskunnan sisäpiirin oppaassa on henkilöiden haastatteluja, Wardin mietteitä kirjojensa kirjoittamisesta, lyhyt novelli Zsadistista ja Bellasta (riemukiljuntaa!), veljesten välisistä vitseistä jne. -- Voi luoja, nauroin vatsa kippurassa tätä lukiessani. Vaikka ei tämä mikään kirja ollutkaan, se oli aivan ihana ja yksi rennoimmista lukukokemusista pitkään aikaan. Rhage ja Lassiter ovat tässä niin älyttömän huvittavia, voin taata sinulle todella makeat naurut. Ihana kirja oli. Lainaan varmaan sen taas pian, ihan vain Bellan ja Zsadistin novellin takia. Se oli aaaaaaivan ihana! Lue ihmeessä!
Ruohometsän kansa oli ihan luettava teos, mutta ei minusta kyllä sellainen mahtava lukukokemus kuin mitä odotin. Todennäköisesti ennakko-odotukset olivat siis liian korkealla. Tarinana kiinnostava ja erilainen, ymmärrä kyllä tästä aspektista sen suosion ja klassikkoaseman, mutta yksityiskohdissa oli monta häiritsevää seikkaa. Tarina peilaa aika paljon asioita todellisesta maailmasta, joka ei sinänsä ole ongelma, mutta allegoriat olisivat voineet olla vähemmän alleviivaavia. Josta päästääkin tähän melko selvään hyvis-pahis -asetteluun. Kumma juttu, että Pähkinä et kumppanit olivat aina niitä hyviksiä. Tällaisessa ainoastaan yhden ryhmittymän näkövinkkelistä kertovassa tarinassa on vaarana, että päähahmosta tulee tai tehdään kaikkien pelastaja -henkinen hahmo, niin kuin tässä nyt sitten kävi. Kaikki hahmon teot saadaan näyttämään oikeutetuilta, myös muiden hengen kustannuksella. Jotenkin tuntui vielä oikeutetummalta olla selvästi brutaali päähahmo/-joukkio, kun hahmoina tosiaan oli jotain muita kuin ihmisiä. Joten en ollut vaikuttunut, vaikkakin tarinallisesti tässä oli hienoja juttuja.
Noniin, tulipahan luettua. Huh. Melkoinen eepos. Ei siinä, ettenkö lukuihmisenä olisi tottunut pitkiin romaaneihin.. mutta kyllähän tämä silti pienet "päivittelyt" ansaitsee. Tuli mieleeni eräs arvostelu kyseisestä teoksesta, jonka olen lukenut.. "Olisi suotavaa, ettei kukaan tutustuisi Stephen Kingiin ensimmäistä kertaa Tukikohtaa lukemalla, koska kirjaa ei voi suositella kuin kaikkein sitkeänahkaisimmille King-faneille." Voin allekirjoittaa tuon puoliksi, mutta haluan silti tarkentaa. Tämä ei missään nimessä ole tyypillisintä Stephen Kingiä, tuota kauhun kuningasta. Kukaan ei varmastikaan suosittelisi tätä teosta ensimmäiseksi sellaiselle, joka haluaa tutustua Kingin tuotantoon. Ja niin, se "puoliksi".. tarkoittaa, että King-fanaatikoille tämä on tietysti pakkoluettavaa, mutta muuten pystyvät tätä toisetkin lähestymään, sellaiset joilla ei välttämättä ole muuten intressejä kyseisen herran tuotantoon.. Tämä on loppujen lopuksi kuitenkin melkoisen poikkeava tarina kyseisessä katalogissa. Dystopia käsitteenä on hyvä ottaa haltuun ennen kuin tähän kirjaan tarttuu. Ja vahva apokalyptinen pohjavire tässä on myös.. Olkoon sitten omien uskonasioidensa kanssa mitä mieltä tahansa. Mutta onhan tämä mestariteos. Ei jumaliste mikä eepos. Kuten takakansitekstissä luvattiin, tämä todellakin valvottaa. Reilu 1300 sivua saattaa tuntua arveluttavalta ja kyseenalaiselta, kantaako juoni ja mihin kaikkeen tyhjänpäiväiseen se King ne sivut on tuhlannut.. Mutta ei. En poistaisi sivuakaan. En tiedä onko tämä paras Stephen Kingin kirjoittama teos, mutta kärkipäätä se on silti aivan ehdottomasti.
Aloittaessani tämän kirjan odotin jotain aivan muuta. Aika oli yllätys ja samoin sisältö. Tamara oli vanhempi, mitä odotin ja "mies" oli aika laimea ja mitäänsanomaton. Mainittu uusi elämä jäi kyllä välistä. Onko takakansi vaihtunut painon aikana? Sisältö oli kuitenkin helppolukuista ja tarina uudenlainen lukukokemus. Esittelyä muuttamalla en olisi odottanut niin paljoa, joten tämä oli kyllä pettymys. Mitenköhän tästä on saatu kymmenosainen? Tuntui että tarina loppui jo tähän kirjaan. No luen seuraavan osan ja katson miten sarja lähtee käyntiin.
Täydet pisteet ja enemmänkin tälle kirjalle. Ihan älyttömän upea lukukokemus, johon tekee mieli mennä aina takaisin jokaisen tilaisuuden tullen. Gwendolyniin rakastuin enemmän ja enemmän jokaisen sivun myötä. Gideon on myös niin uskomattoman ihana hahmo ja hän yhdessä Gwenin kanssa ovat sensaatiomainen pari. Leslie ja Xemerius sivuhenkilöinä ovat aivan huikeita. Kirjan loppupuolella tehty paljastus sai silmät revähtämään auki ja yllätti minut läpikotaisin. Loppu oli niin tyydyttävä kuin kirja voi vain suinkin olla. Rakastan tätä sarjaa mittaamattomasti.
Nauran vieläkin tätä arvostelua kirjoittaessani, niin uskomaton kirja oli kyseessä. Juoni oli ihan eri maata kuin kaikki ihmissusi ja vampyyri hömpötykset. Ajassa taaksepäin matkustaminen ja historia oli niin uskomattoman viihdyttävää, kun kertojana on joku Gwendolynin kaltainen hahmo. Kirja on täynnä huikeita kohtauksia ja juonin tahti etenee tasaisesti jokaisen sivun myötä! Tätä lukukokemusta vaalin ikuisesti!
Jälleen aivan upea suoritus Wardilta. Blay ja Qhuinn ovat niin yhteensopivia, että huhhuh. Qhuinnia rakastan yli kaiken ja Blaykin hahmona on aivan uskomattoman ihana. Saxtonista en ihme kyllä ole ikinä oppinut pitämään. Laylan osuus kirjassa oli todella yllättävä, mutta ihanaa yhtä kaikki. Xcor ja äpäräjoukon suunnitelmat saavat entistä pahaenteisemmän sävyn (en valita!). Rakastan Xcoria ihan älyttömästi. Qhuinn todella kasvoi kukkaan tässä kirjassa, pääosin Blayn ja muun veljeskunnan avulla. Oli ihanaa päästä lukemaan Zsadistista, vaikkakin vain parissa sivussa. Loppu oli tyydyttävä kaikin tavoin. Blay ja Qhuinn ovat vain niiin... täydellisiä! Lukekaa ihmeessä!
Sarjan viimeinen osa oli niin ihana, että sen luettuani minulla oli hirveän tyhjä olo. Ihan kuin minulta olisi riistetty jotain mittaamattoman kallista - ja sellaisiahan Nora ja Patch hahmoina ovatkin olleet. Kirja oli todella koskettava joissain kohdissa ja suupielet kääntyivät pakostikin alaspäin. Juoni eteni tasaista tahtia ja monia uusia hahmoja astui kuvaan. Dante kuvotti minua jollain oudolla tapaa heti ensikättelyssä. Marcien, Scottin ja ehkä jopa vähän Veen loppu olivat todella surullisia. Onneksi kuitenkin Nora ja Patch saivat toisensa. Ikuisesti.
Kolmas osa tästä sarjasta on paljon surullisempi ja syvempi kuin kaksi muuta edellistä. Patch on vieläkin vallannut sydämeni ja tämän kirjan lopussa rakastin häntä entistä enemmän. Nora on ihanan vahva persoona ja rakastin hänen ajatustenkulkua tässä kirjassa. Vee ärsytti minua älyttömästi tässä kirjassa, mikä oli melkoinen yllätys minulle. Noran ädin ja Marcien isän suhde syvenee (kröhöm..) ja Scott astuu taas kuvaan. Kirja on täynnä hengästyttäviä kohtauksia ja sellaisia letkautuksia, joita pitää lukea pariinkin otteeseen. Erinomainen kirja, lue ihmeessä!
Tykkäsin todella paljon sarjan toisesta osasta. Tämä kirja oli täynnä kuumaa intohimoa, kateutta ja sellainen määrä epätoivoa, että huhhuh. Patchin osuus kirjassa oli hieman epäselvä ja sekava joka ärsytti minua hieman, mutta rakastan häntä vieläkin anteeksiantamattoman paljon. Vee nauratti minua aivan suunnattomasti (kuten aina) ja Scott hahmona vaikuttaa todella mielenkiintoiselta. Noran tulisuus tässä osassa saa minulta täydet pisteet. Lukekaa ihmeessä!
Minä rakastin tätä osaa mustan tikarin veljeskunnasta ihan mittaamattoman paljon! Wrath ja Beth ovat aina kiehtoneet minua ja tämän lainatessani odotukset olivat todella korkealla. En pettynyt ollenkaan! Kirja on täynnä suhdekiemuroita, joista monet jättivät palan kurkkuun. Trezin ja Selenan tarinaa alan lukea hyvillä mielin ja toivon todella paljon, että iAmkin löytäisi kumppaninsa. Assailin ja Solan suhde syvenee entisestään (HOT, HOT & HOT). Laylan ja Xcorin osuus tässä kirjassa jäi hiukan ärsyttävän epäselväksi, mutta toivokaamme että se selkiintyy jatko-osissa. Kirjan loppu oli niin ihana, etten voinut sitä lukiessani muuta kuin istua hetken paikallani ja ihailla Wardia ja tämän taideteoksia.
Yksi suosikki kirjasarjoistani kautta aikojen. Ihana Patch ja vielä ihanempi Nora on sensaatiomaisen mukaansatempaava pari, josta ei voi olla lukematta lisää. Langennutta enkeliä lukiessani hihittelin montakin kertaa (kiitos Noran parhaan kaverin, Veen) ja mielenkiintoni pysyi vahvana silloinkin, kun olin viimeisen lauseen kirjasta lukenut. Patch on uskomattoman vastustamaton ja juuri sellainen mieshahmo, jollaisen jokainen lukija toivoo päähenkilön olevan. Lukekaa ihmeessä, takaan ettette kadu!
Ihanan lämmi kirja, jota tekee mieli lukea aina talvisin pehmeän sohvan äärellä kaakaomuki toisessa kädessä. Rentoa menoa, niin juonen kuin henkilöidenkin osalta. Rakastin todella paljon kirjan tunnelmaa. Tokihan siinä oli joitakin ahdistavia kohtia, joissa tekee mieli kiljua kurkku suorana eitä. En kuitenkaan muuttaisi mitään tässä lukukokemuksessa. Ihanan koskettava tarina rakkaudesta ja ihmisten pahimmasta vihollisesta - ajasta. Lue ihmeessä.
Mukavan rentoa luettavaa. Suosittelen lämpimästi romantiikan rakastajille (:
Tekee mieli täyttää koko tämä arvostelu kirosanoilla. Toinen osa tästä sarjasta oli aivan järkyttävä pettymys ja niin turhauttava, että paiskasin kirjan monta kertaa seinää päin. Oikeasti, American tekopyhyys toi kyyneleet silmille. Hän valittaa ja voivottelee, että prissi Maxon tapailee muita tyttöjä hänen ohellaan, vaikka itse nuoleskelee Aspenia joka tilaisuuden tullen. Kunnioitus Americaa kohtaan laski aivan mittaamattomasti tässä kirjassa. Muuten tykkäsin aika paljon linnan tapahtumien tahdista ja kapinallisten hyökkäyksistä. Mielenkiintoista lukea tulevaisuudessa lisää heidän osallisuudestaan ja aikeistaan. Odotan seuraavaa osaa ja toivotaan, ettei Kiera Cass ole myrkyttänyt sitä täyteen kaikella -piip-.
Tykkäsin todella paljon. Ihana päähenkilö kyseessä, vaikka minua ärsyttikin American nimi. Siis, America Singer? Ihan oikeasti? Aspen oli aika mitäänsanomaton hahmo ja niin oli toisaalta ah, niin ihana prinssi Maxon. Kirja eteni tasaista tahtia ja oli todella viihdyttävää lukea. Kaikki mekot, meikit ja kamerat toivat mieleeni hämärästi Nälkäpelin. Ehkä Cass on ottanut hiukan ideoita sieltä. -- Suosittelen kirjaa kaikille nuorille, jotka tykkäävät lueskella juuri sellaisia stereotyyppisiä kirjoja, jotka on pumpattu täyteen romantiikkaa. Hehheh, en itse perusta sellaisesta mutta tämän kirjan kohdalla oli poikkeus. Rakastin tätä.
Aivan järkyttävän tylsää kamaa. Hehkutettu taivaisiin, mutta jouduin pakottamaan itseni lukemaan loppuun. En suosittele, ellei rakasta pitkäveteistä tarinan kerrontaa, jossa koetellaan lukijan hermoja raastavilla tavoilla.
Vau. Kunnioitan Lauren Oliveria aivan mittaamattomasti. Melkein kaikki kirjat ovat täynnä rakkautta ja sitä miten ihanaa sen on päläpälä, mutta tämä onkin aivan näiden kirjojen vastakohta. Rakkaus on nimittäin sairaus ja siihen sairastuneelle ihmiselle tehdään lääketieteellinen toimenpide. Lena ja Alex yhdessä ovat juuri sellainen parivaljakko, jollaisia hallitus pelkää. -- Fiksua, fiksua, fiksua! Rakastan tätä sarjaa niin ahdistava kuin se onkin, se todella pistää miettimään kaikenlaisia yhdentekeviä asioita omassa elämässä. Ahh, pakko lainata tämä kirjasarja uudestaan.
Tästä kirjasta alkoi rakkauteni tätä sarjaa kohtaan. Yksi parhaimpia päätöksiä oli napata tämä kirjaston hyllyltä ja laittaa muiden lainausteni joukkoon. Rakastan Jacea niin uskomattoman paljon. AHHHHH.
Oukei. En oikein saa kokoon mitään kovin rakentavaa mielipidettä tästä kirjasta. Juoni oli täynnä virheitä, mutta hahmoista minä kyllä pidin. Luin tämän kirjan kauan sitten, mutta muistan vieläkin että kirjan luettuani oli sellainen 'mitä helvettiä'-fiilis. Juoni koetteli mielestäni jopa fantasian rajoja ja oli aika epätodennäköinen joissakin kohdissa. Ihan mukava kirja. Ei kuitenkaan mikään sellainen, jonka ottaisin mukaani jos taloni syttyisi tuleen ja minulla olisi mahdollisuus napata vain lempikirjani. Hehheh.