Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Ei yhtään niin hyvä kirja, kuin sarjan kaksi edellistä osaa. Tämä oli itselle jopa puuduttavaa lukemista, koska tarinaan ei vain päässyt sisään kovinkaan hyvin. Olin hieman pettynyt. Mieli teki jopa jättää kirja kesken, mutta kyllä se loppuun tuli luettua. Aikaa siihen kylläkin meni aika paljon.
Valitsin kirjan alunperin kannen ja nimen perusteella ja se kyllä kannnatti! Kirja tempasi mukaansa aivan täysin. Olisi tätä enemmänkin voinut lukea. Tekstistä huomaa kyllä, että kirjoittaja on nuori, mutta ei se kirjasta huomnoa tehnyt. Omalla tavallaan hyvinkin erikoinen kirja, mutta minuun tämä kyllä osui ja upposi.
Omaan makuuni ei niin hyvä, kuin aiemmat osat, mutta hyvä kirja tämäkin oli. Kyllä tämä nopeasti tuli luettua, mutta kirjaan ei kuitenkaan tullut uppouduttua täysin.
Tämä oli ehdottomasti hyvä jatko ensimmäiselle osalle.Tämä oli ehkä vielä ensimmäistä kirjaa koukuttavampi. Heti piti lukea loppuun, kun aika vain suinkin riitti.
Tämä oli kyllä hyvä kirja. Vähän ehkä erilainen, mitä yleensä luen, mutta hyvä kuitenkin. Tarina eteni sujuvasti, eikä ollut ennalta-arvattava.
Tässä on kaunis kirja ulkoisesti ja sisällöllisesti. Kirja on painettu laadukkaalle sileäpintaiselle painavalle paperille. Alan Leen piirtämä kuvitus on kaunista, niin isot sivun kokoiset värikuvat kuin pienet mustavalkoiset piirroksetkin. Kirjan lopussa on luettelo tarinassa käytetyistä nimistä ja kartta. Molemmat tulivat tarpeeseen ja niitä joutui vilkuilemaan useampaan otteeseen tarinan lomassa. Alussa nimien paljous ja samankaltaisuus tuskastutti, mutta pian niistä pääsi kartalle eikä häirinnyt enää lukemista.
Melko keskinkertainen. Juonen perusidea on varsin mielenkiintoinen, tosin ehkä siitä olisi saattanut saada paremmankin tarinan aikaan.. Toisaalta oman kestonsa verran se kyllä jaksaa jokseenkin kantaa. Tämä nyt on hieman vaikea arvostella omassa sarjassaan, kun periaatteessa kirjalla on hetkensä, mutta toisaalta se ei silti tunnu mitenkään erityisen kummoiselta.. Kertalukemisena menee varsin kivuttomasti.
Halloween tarinan keskeisenä elementtinä on luonnollisesti mitä kutkuttavin. Siitä saisi varmasti aikaiseksi yhden jos toisenkin mainion kauhutarinan myös nuorille - tämä ei valitettavasti kuulu niihin. En tiedä mitä kirjalta odotin, mutta tämä oli melkoista jahkailua oikeastaan yhden kysymyksen ympärillä. Lopun pienoinen lopputwistin poikanen pelastaa vähäsen. Saattaisi edellä mainitusta päätellä, että pidän kirjaa aivan surkeana.. ei nyt sentään, mutta paljon paljon mielenkiintoisemmankin näistä aineksista olisi Stine varmaankin saanut nuorisolle aikaan.
Jälleen kerran täyden 5 tähden kirja Pratchettilta. Tästä tarinasta jäi hyvä mieli eikä mitään valittamista. Minä, joka keksin melkein mistä tahansa ainakin yhden negatiivisen asian, en löytänyt tästä yhtäkään. Alkuasetelma oli lupaava, parimetrinen Porkkana lähtee ihmisten joukkoon kasvettuan sitä ennen aikuisuuteen kääpiöiden parissa, ja samaan aikaan Ankh-Morporkissa salaseura suunnittelee vallankaappausta. Salaseura ja sen rakenne oli kuin Monty Pythonista, näin mielessäni kirjan hahmojen paikalla Pythonit kaavuissa. Porkkana oli sympaattinen comic relief -hahmo, hauska ihan omalla tavallaan muihin verrattuna. Pratchett ei tyydy viljelemään kirjoissaaan vain yhdenlaista huumoria, mikä selvästi pitää kirjojen idean (irvailun kliseille) mielenkiintoisena. Suosikkini tämän tarinan hahmoista oli toki Kapteeni Vimes, joka ainakin tässä teoksessa oli pohdiskeleva, itsepäinen ja asioita aikaansaava. Olen ymmärtänyt, että Vimesin hahmo muuttuu sarjan edetessä, joten mielenkiinnolla odotan mitä hahmolle tapahtuu. Pidin kirjan tarinasta kokonaisuutena, vaikkakin ne yksityiskohdat olivat lähempänä sydäntä, erityisesti Errol ja muutenkin lohikäärmeet. Tämän kirjan kanssa oli sama juttu kuin monen muunkin Kiekkomaailma-sarjan teoksen kanssa, eli tarinan alussa ei koskaan tiedä mihin suuntaan juoni lähtee etenemään. Kirjan luettuaan on sitten se fiilis, että totta kai juoni meni näin, ei voisi edes kuvitella mitään muuta, mutta alussa ei vaan ole mitään käsitystäkään. Mahtava lukukokemus!
Kirjan juju on formaatissa. Se on haastattelujen, päiväkirja merkintöjen, uutisartikkelien ja raporttien muotoon kerrottu tarina muinaisen maapallon ulkopuolista perua olevan artefaktin löytymisestä ja hyödyntämisestä valtapolitiikassa. Haastattelijana toimii nimetön henkilö, kylmän laskelmoiva hallituksen salaisen palvelun agentti. Ilman haastattelu muotoista kerrontaa, tarina saattaisi jäädä valjuksi ja hukkua muiden poliittisten trillereiden jalkoihin. Formaatti mahdollistaa tarinankuljetuksen, missä suvantovaiheet puuttuvat ja keskitytään olennaisiin tapahtumiin. Myös huumori tulee esiin haastattelujen osapuolten sanailujen lomassa.
Punainen kuningatar yllätti minut suuresti! Hopeiset ja punaiset ovat toistensa ääripäät ja oli mielenkiintoista oppia kummistakin enemmän. Kirjan juoni oli ihana, eikä käynyt kuten usein muita kirjoja lukiesssa, eli en arvannut loppua! Käännekohtia oli valtavasti ja löysin hurjasi kohtia joita en olisi osannut ennustaa. Mare onnistui olemaan jotain paljon enemmän, kuin päähenkilö. Huomasin punastuvani ja suuttuvani hänen mukanaa, kuin olisin osa häntä. Tämä oli minulle täysin uusi kokemus, enkä voi kieltää ettenkö olisi nauttinut tästä kermakupista suuresti! Purppurakaarti epäilytti minua hieman ja monet hahmot saivat sympatiani. Hallitsijaperhe olikin omaa luokkaansa! Prinssit olivat kuin yö ja päivä, mutta vain toinen sytytti minut! Tässä vaiheessa en hänen henkilöllisyyttään paljasta, mutta voimakkaat taistelijat ovat minun makuuni.....;) Kirjan alkuun sijoitettu kartta oli kekselijäs ja fantasiamaailma oli rakennettu upeasti! Toivoin kuitenkin Maren suhteisiin enemmän säpinää. Punainen kuningatar antoi uuden käsitteen sanalle uskomaton ja Victoria Aveyard osaa todellakin kirjoittaa! Pakko lähteä saalistamaan seuraavaa osaa kirjastosta!
Sanoinkuvaamattoman julma pahuus, joka ruumiillistuu juuri Siksi, jona sinä uskot Sen näkeväsi.. Sinä ja sinun alitajuntasi.. lapsuuden suurin pelkosi. Jos Se tahtoo, Se voi näyttäytyä naarashämähäkkinä, tai kuten Sillä useimmiten on ollut tapana, klovnina, pellenä.. Pennywise... Bob Gray... SE. Yliluonnollinen, sadistisen paha olento. Ehkäpä Stephen Kingin koko tuotannon hirmuisin pahis, peto vailla vertaa. Kenempä mielestä viattomia lapsia kylmäverisesti ja raa'asti murhaava olio ei olisi kauhuskenaarioista mitä järkyttävin, ällöttävin, kamalin. Tiiliskivimäisen paksu romaani, jonka kantavana voimana on lapsen mieli, lapsuuden pahimmat pelot.. Mutta myös ystävyys, periksiantamaton sellainen ja ennen kaikkea siitä kumpuava voima.. Oikeastaan on melko vaikea kiteyttää kovin tiivisti tämän romaanin sisältöä mihinkään tiettyyn teemaan, sen juoni on kyllä tietyllä tavalla yksinkertainen, mutta samalla myös moniulotteinen. Mitä tulee itse romaanin rakenteeseen, siihen että se hyppii kahden eri nykyhetken välillä, niin minusta se sopii oikein mainiosti.. Jos voisi ilmaista sen hieman kliseisesti, niin juuri niin tämä tarina "oli tarkoitettu" kerrottavaksi. Mutta ymmärrettävästi sen seikan suhteen mielipiteet jakautuvat. Juuri tällä hetkellä odotellaan romaanista tekeillä olevaa uutta filmatisointia, saa nähdä mitä sieltä tulee, onko Bill Skarsgårdista vertoja Tim Curryn esittämälle Pennywiselle ja kuinka leffa muuten onnistuu.. Oli kuinka hyvänsä, yksikään elokuvaversio ei tietenkään voi muuttaa sitä, mitä ajattelemme itse romaanista.. Minä ajattelen, että se on Kingin koko uran vaikuttavimpia teoksia. Parhaimpia. Kunnianhimoisilla kokonaisuuksilla on aina se vaara, että ne saattavat kompastua omaan "suuruuteensa". Mutta ainakaan minusta semmoisesta ei voida puhua tämän teoksen kohdalla. En oikein näe muuta vaihtoehtoa, kuin antaa täydet pisteet.. Klassikon asemassahan tämä on jo nyt, mutta uskoisin, että se tulee kestämään hyvin aikaa myös tulevaisuudessa.. Se.
Sain tämän arvosteltavaksi jo viime vuoden puolella, mutta kiireet johtivat siihen, että pääsin tarttumaan tähän teokseen harmillisesti vasta hiljattain. En oikein tiennyt mitä odottaa, jotain taikaa ehkä. Kirjassa on kuvattuna tarinaa muutaman eri henkilön näkökulmasta, joka tuo siihen ehkä uutta mielenkiintoa ja jännittävyyttä, koska jokaisella on se oma taakka kannettavanaan. Kuvailua on paljon, välillä ehkä sitä on liiankin paljon, ainakin tällaiselle hätähousulle kuin minä olen. Samalla kuitenkin kuvailu auttaa luomaan vahvasti oman mielikuvan hahmoista, tapahtumista ja paikoista, en sanoisi, että se siis täysin huonokaan asia olisi. Kirjan alussa myös esimerkiksi kuukaudet ja vuodet kuvataan eri tavalla ja olin ehkä vähän pihalla kirjan aikana minkälaisista ajanjaksoista oli kyse kun laiskana ihmisenä en jaksanut joka kerta etsiä kirjan alusta selvennystä tähän. Lisäksi kirjaan oli upotettu mystisiä vihjeitä, joista osaa en oikein itse ymmärtänyt, mutta osa jätti miettimään, että mikähän niiden merkitys mahtaakaan olla, ehkä tähänkin tulee jonkunlainen selvitys jatkossa. Ihan mielenkiintoinen ja erilainen kirja verrattuna siihen mitä yleensä luen, ehkäpä jossain välissä luen jatko-osaakin.
Todella kaunista tekstiä, mutta tällainen lyyrinen tarina ei vain ole minun mieleeni. En yksinkertaisesti pysynyt kunnolla mukana tarinassa. Lisäksi jotkut henkilöhahmot olisivat saaneet olla syvempiä, vaikkakin päähenkilön "litteyden" voi ehkä perustella hänen "menneisyyden muistojen puutteellaan" taiteellisena tehokeinona. Luin siis suomenkielisen version, jossa nousi myös ongelmaksi, että kohdatessa uuden henkilöhahmon, ei tämän sukupuolta useinkaan kerrottu, mikä aiheuttaa epävarmuutta henkiöiden ja ilmiöiden kuvitteluun ja ymmärtämiseen.
Ihan luettava Rincewind-tarina, kevyt ja paikoitellen huvittavakin. Tässä oli taas ehkä hiukan liiaksi koheltamista minun makuuni... Alankin kääntymään useimmin kuulemani mielipiteen suuntaan Rincewindistä. Tarinana tämä oli hyvä ja pidin ideasta, mutta kokonaisuutena ei kolahtanut. Tämä oli hyvin samanhenkinen kuin Valon tanssi, jopa liikaa. Tässä oli pahasti toiston makua, joka toki saattaa olla tarkoituksellistakin, mutta en silti ollut vaikuttunut.
Ihan ookoo elokuvan selostus, muutamalla Indyn ajatuksilla maustettuna. tuli ainakin kerran luettua, mutta kirjan löytyminen oli erittäin vaikeaa, sillä sitä oli vain yhdessä Suomen kirjastossa.
Tarina tempaisi mukaansa, että meni vain pari päivää kun luin tämän. En ole koskaan ollut kiinnostunut ylpeydestä ja ennakkoluulosta (nähnyt osan televisioelokuvasta), mutta tämä on mielestäni mielenkiintoisempi tulkinta, kuin alkuperäinen.
Tarinaansa kertoo erämaassa, metsän keskellä kasvanut 17-vuotias nuori nainen, Elka. Alussa puhekielen omainen kerronta tyyli vaati totuttelua ja sen lukeminen tuntui takkuiselta, mutta tottumisen jälkeen tyyli tuntui juuri sellaiselta mitä sen pitääkin olla tähän tarinaan. Kerronta on rempseää ja hyvin eläväistä sisältäen hauskoja kielikuvia.
Tämä on Kloonien hyökkäyksen ohella jo useamman kerran lukemani kirja. Kirjassa on useita Anakinin kokemia asioita, mitä elokuvassa ei ollut, joten siitä plussaa. Jotenkin olen aina pitänyt tästä uudemman trilogian tapahtumista enemmän, kuin alkuperäisestä.
Kirja kertoi elokuvien tarinan hyvin. Se vastasi joihinkin kysymyksiin, mitä en elokuvista ymmärtänyt. Pidän yleensä siitä tavasta, että kirja luetaan ensin ja sen perään katsotaan mahdollinen elokuva, mutta tämä perustuu elokuvaan, joten väliäkö sillä.
Tämä oli hyvä tarina ottaen huomioon ajan jolloin se kirjoitettiin. Pidin kertojan tieteelisestä näkökannasta tapahtumiin. Harmitti vaan se että tiesin lopputuloksen etukäteen.