Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Kirja on loistavaa luettavaa, kuten Salamavaraskin. Pidän kaikissa kirjoissa erityisesti lukujen hauskoista nimistä. Kirjan juoni on loistava ja etenkin lopussa on jännittävää, kun selviää Kronoksen suunnitelleen koko jutun. Lempiolentojani kirjassa ovat hippokampit ja bailuponit. Lempihahmoni on Tyson. Tysonin esittely on alussa on hauska.
Kirja on hyvä ja loistavaa luettavaa. Iltatähden kilta vaikuttaa voimakkaalta viholliselta, kuten se kirjan hahmoille on. Jännitystä lisää myös petturi Myyttihovissa. Alku on jännittävä, kun Seth tekee tuttavuutta sammakkopatsaan kanssa. Lempihahmoni on Warren.
Kirja on aivan mahtava! Demonivankilan avaimet on ehdottomasti paras kaikista osista. Lempihahmoni kirjassa on aivan ehdottomasti Sananjalka!
Pidän tästä kirjasta, koska fantasia on todella lähellä sydäntäni. Kendra ja Seth ovat hauskat päähenkilöt, joiden tekemisiä on hauska seurata. Vaikka Seth hölmöilee, tunnen myötätuntoa häntä kohtaan aina, kun hän tekee jotakin tyhmää ja maksaa siitä esim. kun hän muutti keijun pikkupiruksi ja keijut muuttivat hänet... joksikin mursu-olennoksi. Lempihahmoni ovat Kendra, Seth, Newel, Doren, Sorenson-vaari ja Lena.
Pidin kirjasta heti, kun luin sen ensi kerran. Juoni on hyvä ja hahmot hienoja. Riordan on tehnyt loistavaa työtä kirjoittaessaan tämän kirjan. Sadiessa ja Carterissa on monia eroja, ja vaikka he ovat sisarukset, he ovat melkein toistensa vastakohdat. Myös kerrontatapa on mielenkiintoinen, koska Percy Jacksonit on kerrottu Percyn omasta näkökulmasta, ja Olympoksen sankarit taas eri hahmojen näkökulmasta vuorotellen. Kanen aikakirjat on kerrottu Carterin ja Sadien näkökulmista vuorotellen. He myös kommentoivat toistensa puheenvuoroja ja nälvivät toisilleen.
Pidän tästä kirjasta, koska pidän skandinaavisesta mytologiasta. Kun luin kirjan takakansitekstin, kiinnitin huomiota erityisesti tähän: "On kulunut viisisataa vuotta Ragnarökistä, maailmanlopusta, ja maailma on rakentanut itsensä uudelleen." (Jos se edes noin meni). Lempihahmojani ovat Maddy, Yksisilmä, Loki, Skadi ja Kuiskaaja. Myös kirjassa esiintyvät riimut, kuten Thuris ja Raedo, ovat mielenkiintoisia.
Kun olin lukenut Percy Jacksonit, aloin kuumeisesti etsiä lisää luettavaa. Etsiessäni törmäsin tähän kirjaan. Se oli mielenkiintoisen kuuloinen ja se sisälsi vanhojen suosikkieni lisäksi uusia hahmoja. Lainasin kirjan ja aloin lukea. Mielestäni Riordan on tehnyt oikein, kun on kirjoittanut tämän kirjan ja sen jatko-osat. Kun olin lukenut koko sarjan, suosikkejani olivat ehdottomasti Eksynyt sankari ja Athenen merkki. Lempihahmojani ovat Jason, Piper, Leo, Boreas ja ehdottomasti myös Festus.
Kun näin tämän kirjan kirjastossa, luin sen takakansitekstin ja ajattelin että "Hei, tämähän kuulostaa mielenkiintoiselta." Kotona alkaessani lukemaan en tiennyt mitään kreikkalaisesta mytologiasta. Tiesin vain suunnilleen, mikä ja missä kreikka on. Kun luin kirjan, se nousi heti ylivoimaiseksi suosikkikirjakseni ja halusin heti lukea sen jatko-osat. Kun luin sarjan viimeisen osan, ajattelin että "Onpa mälsää, kun se loppui."Aloin lainata kirjoja kirjastosta yhä useammin ja useammin. Salamavarkaan olen lukenut useiten, sitten Hirviöidenmeren, Labyrinttitaistelun, Jumalten sodan ja Titaanien kirouksen. Aluksi luin kirjat järjestyksessä, mutta sen jälkeen en koskaan lukenut niitä järjestyksessä. Lempihahmoni on Percy, sitten tulevat Poseidon, Sally Jackson, Annabeth, Grover, Clarisse, Athene ja Zeus.
Muistan lukeneeni tämän ala-asteella useampaankin otteeseen ja oli silloin yksi suosikkikirjoistani jännittävän tarinan ansiosta. Pitäisi napata jollain kirjastoreissulla mukaan ja lukea uudestaan, josko tarina yhä jaksaa innostaa.
Tämä sarjakuva oli hyvännäköinen, helppolukuinen ja kiinnostava vampyyritarina. Sarjakuvassa seurataan toisaalla Pearl Jones nimistä nuorta naista 1920-luvun Yhdysvalloissa, missä hän menee juhliin, joihin ei olisi ollut syytä mennä. Toisaalla taas seurataan Skinner Sweet nimisen lainsuojattoman historiaa ja kehitystä vampyyriksi. Ja kuten voi olettaa, näiden kahden hahmon tiet risteävät tarinassa. Minä henkilökohtaisesti pidin enemmän Pearlin tarinasta ja hahmosta, vaikkakin Skinner Sweet on omalla tavallaan kiehtova, mutta hiukan liian stereotyyppinen pahisvampyyrihahmo.
Luettuani tämän kirjan takakansitekstin, innostuin kirjasta heti. Olin saanut kavereiltani suosituksia ja he olivat pitäneet tästä kirjasta. Aloin sitten itse lukea tätä kirjaa ja petyin. Mielestäni tämä kirja oli todella tylsä ja sen takia lukeminen oli hidasta. En lukisi tätä kirjaa uudestaan.
Hyvin pitkälti samat sanat pätevät tähän kuin ensimmäiseenkin osaan. Tarinoista jälkimmäisessä oli ehkä eniten juuri niitä kauhuelementtejä mukana näistä kaikista. Se oli ehkä muutenkin niukasti paras, jos olisi pakko valita - tosin näiden kaikkien neljän suhteen ei mitään suuria tasoeroja ole havaittavissa. Ykkösosan kommenttia toistaakseni, näppäriä pikku välipaloja.
Sitä hieman erilaisempaa Kingiä. Ainakin ilmestymisajankohtanaan, jolloin mies oli vielä leimallisesti "pelkkä kauhukirjailija" - tosin onhan suomennoksessa päädytty lisäämään vuodenaikojen eteen "kauhun", vaikkeivät tarinat suoranaisesti sitä ole. Ensimmäisessä pisti silmään yllättävän suuret erot tarinan ja elokuvan välillä - mikä ei tietenkään itse arviointiin ole vaikuttanut. Tällaisia mukavia, näppäriä "välipalojahan" nämä. Ei mitään maata mullistavaa.
Tämä kirja oli hyvä, muttei muuta ajatustani siitä, että Salamavaras on kirjasarjan parhain. Pidän siitä, että lukujen nimet ovat omaperäisiä ja juoni pääsee yllättämään. Suosittelen!
Mielestäni Salamavaras on koko kirjasarjan parhain kirja. Tässä oli jännittävyyttä ja koko ajan tapahtui jotakin. Kirjan henkilöt olivat mielenkiintoisia ja rakastin sitä, että tässä kirjassa kerrottiin Antiikin Kreikan jumalista. Niitä ei nimittäin monessa kirjassa esiinny. Kirjan juoni, teema ja koko idea oli todella hyvä. Ihailen Rick Riordanin kirjoitustapaa, varsinkin sitä, kuinka hyvin henkilöitä ja tapahtumapaikkoja on kuvailtu.
Kuoleman ikuistama sukelsi jälleen uusien murhien ja niiden selvittelyjen keskelle. Kirja avasi Even menneisyyttä ja sai minut tuntemaan suuren kirjon eri tunteita. Menneisyyden lisäkisi Eveä hämmensivät hääsuunitelmat ja iki ihana Roarke! Huumeista en ole aikaisemmin lukenut, mutta tässä kirjassa se ei haitannut. Juoneen pääsi helposti mukaan ja se otti omakseen. Uskoin jo lopun jäävän avoimeksi, mutta niin vain Roberts sai parille viimeiselle aukeamalle hämmästyttävän loppuratkaisun! Murhaaja tuli minulle täysin yllätyksenä! Ei voi kuin ihailla kirjailijan kykyä yllättää aina uudelleen!
Tämä kirja oli huomattavasti erilaisempi, kuin sarjan aiemmat osat. Pidin kuitenkin kirjasta ja mielestäni Matt on mielenkiintoinen henkilö.
Mielestäni tämä kirja ei ollut mikään paras mahdollinen. En oikeastaan pidä Skysta ja minun oli vaikea hahmottaa hänen ulkonäkönsä ja suhteet muihin ihmisiin. Edelliset osat olivat parempia ja petyin siksi tähän kirjaan.
Mielestäni tämä oli edeltäjäänsä parempi kirja, vaikka pidänkin Lucienista enemmän. Pääsin hyvin kirjan juoneen mukaan ja oli kiva, että kirjassa kerrottiin myös hevosista. Tykkäsin!
Aiemmin mietin, ettei Nälkäpeli ole varmaankaan mitenkään mielenkiintoinen kirjasarja, mutta päätin pian kuitenkin lukea sen. Alku oli tylsä, mutta kun pääsi juoneen mukaan ja kirjassa alkoi tapahtua enemmän, en meinannut laskea kirjaa kädestäni. Juoni on oikeasti todella hyvä ja uskon, että se saa lukijan jos toisenkin ihastumaan siihen. Vaikka teema onkin aika synkkä ja hieman raaka, pidän kirjasta todella paljon! Kirjaa lukiessani sain erittäin hyvän vaikutelman Galesta, Peetasta, Katnissista ja muista kirjan henkilöistä, mutta elokuvan katsoessani petyin suuresti. Pidin eniten trilogian viimeisestä osasta.
Kirja oli hieman tylsähkö, mutta se sai minut kuitenkin lukemaan sarjan seuraavan osan. Juoni oli ihan mielenkiintoinen, mutta se olisi voinut olla hieman jännittävämpi.