Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Hyvin pitkälti samat sanat pätevät tähän kuin ensimmäiseenkin osaan. Tarinoista jälkimmäisessä oli ehkä eniten juuri niitä kauhuelementtejä mukana näistä kaikista. Se oli ehkä muutenkin niukasti paras, jos olisi pakko valita - tosin näiden kaikkien neljän suhteen ei mitään suuria tasoeroja ole havaittavissa. Ykkösosan kommenttia toistaakseni, näppäriä pikku välipaloja.
Sitä hieman erilaisempaa Kingiä. Ainakin ilmestymisajankohtanaan, jolloin mies oli vielä leimallisesti "pelkkä kauhukirjailija" - tosin onhan suomennoksessa päädytty lisäämään vuodenaikojen eteen "kauhun", vaikkeivät tarinat suoranaisesti sitä ole. Ensimmäisessä pisti silmään yllättävän suuret erot tarinan ja elokuvan välillä - mikä ei tietenkään itse arviointiin ole vaikuttanut. Tällaisia mukavia, näppäriä "välipalojahan" nämä. Ei mitään maata mullistavaa.
Rakastin tätä kirjaa! Juoni ei ollut mitenkään erityinen, mutta pidin paljon tapahtumista hauskuuden ja jännittävyyden vuoksi. Taiteilijoista ja heidän töistään sai kivasti lisätietoa ja oli kiva, kun Lydia kävi myös Leonardo Da Vincin luona. Mieleenpainuvin kohta oli se, kun siihen yhteen kaupunkiin tuli tulva. Se oli jännittävä ja tapahtumarikas kohta, minkä vuoksi pidin siitä eniten.
"Paluu Pompeijiin" oli erittäin hyvä kirja, josta pidin valtavasti. Kirjan lyhyys ja sen ei-omaperäisyys olivat ainoa miinus. Kirjan kansi ei kyllä ole mikään maailman paras ja otsikosta pystyy jo päättelemään, mitä kirjassa tapahtuu. Mielestäni takakansiteksti paljastaa liikaa kirjasta. Kuitenkin kirjan idea on hyvä ja pidän siitä, että kirjassa on myös romantiikkaa. Kirja loppuu ihanasti ja Ramonan luokkakaverit ovat varmasti ihan hämmästyneitä siitä, kun Theo ilmestyy 'nykyaikaan' kuluneissa vaatteissaan.
Tämä kirja oli hyvä, muttei muuta ajatustani siitä, että Salamavaras on kirjasarjan parhain. Pidän siitä, että lukujen nimet ovat omaperäisiä ja juoni pääsee yllättämään. Suosittelen!
Mielestäni Salamavaras on koko kirjasarjan parhain kirja. Tässä oli jännittävyyttä ja koko ajan tapahtui jotakin. Kirjan henkilöt olivat mielenkiintoisia ja rakastin sitä, että tässä kirjassa kerrottiin Antiikin Kreikan jumalista. Niitä ei nimittäin monessa kirjassa esiinny. Kirjan juoni, teema ja koko idea oli todella hyvä. Ihailen Rick Riordanin kirjoitustapaa, varsinkin sitä, kuinka hyvin henkilöitä ja tapahtumapaikkoja on kuvailtu.
Minua harmittaa, että jokainen tämän kirjasarjan kirja toistaa samaa kaavaa, mutta toisaalta se yhdistää näitä kaikkia kirjoja ihan kivalla tavalla. Jotenkin arvasin edellisen kirjan perusteella, että Laurasta tulee seuraava stravagantti, sillä hän oli erittäin onneton. Oli jännittävää, kun Laura joutui sairaalaan viiltelyn takia ja tuntui, että jokainen kirjan henkilö olisi saanut jonkinlaisen shokin. Ei siitä asiasta olisi niin suurta numeroa tarvinnut tehdä, mutta toisaalta siten kirjaan saatiin lisää toimintaa ja jännittävyyttä. Lauran ja Ludon suhde tuntui aluksi todella oudolta, mutta kyllä siihen lopulta alkoi tottua ja pystyi arvaamaan, että mitä he sanoisivat toisilleen.
En tiedä miksi, mutta en pystynyt samaistumaan Isabeliin samalla tavalla, kuin sarjan muihin henkilöihin. Hänen luonteensa on niin erilainen. Classen meritaistelu oli mieleenpainuvin kohta, sillä se oli jännittävä ja tapahtumarikas. Juoni oli todella hyvä ja se sai minut jatkamaan lukemista. En pitänyt Alicesta ja mielestäni oli hyvä juttu, että hän ja Sky erosivat, sillä Alice ei oikein välittänyt stravagoimisesta. Oli kiva, kun Nucceistakin kerrottiin enemmän ja Beatrice oli rohkea, kun meni naimisiin Nuccin kanssa, vaikka kyseinen suku onkin Di Chimicien vihollinen. Minua harmittaa se, että suvut edes ovat riidoissa, mutta se saa kuitenkin kirjoihin hieman lisää tapahtumia ja jännitystä.
Kuoleman ikuistama sukelsi jälleen uusien murhien ja niiden selvittelyjen keskelle. Kirja avasi Even menneisyyttä ja sai minut tuntemaan suuren kirjon eri tunteita. Menneisyyden lisäkisi Eveä hämmensivät hääsuunitelmat ja iki ihana Roarke! Huumeista en ole aikaisemmin lukenut, mutta tässä kirjassa se ei haitannut. Juoneen pääsi helposti mukaan ja se otti omakseen. Uskoin jo lopun jäävän avoimeksi, mutta niin vain Roberts sai parille viimeiselle aukeamalle hämmästyttävän loppuratkaisun! Murhaaja tuli minulle täysin yllätyksenä! Ei voi kuin ihailla kirjailijan kykyä yllättää aina uudelleen!
Tämä kirja oli huomattavasti erilaisempi, kuin sarjan aiemmat osat. Pidin kuitenkin kirjasta ja mielestäni Matt on mielenkiintoinen henkilö.
Mielestäni tämä kirja ei ollut mikään paras mahdollinen. En oikeastaan pidä Skysta ja minun oli vaikea hahmottaa hänen ulkonäkönsä ja suhteet muihin ihmisiin. Edelliset osat olivat parempia ja petyin siksi tähän kirjaan.
Mielestäni tämä oli edeltäjäänsä parempi kirja, vaikka pidänkin Lucienista enemmän. Pääsin hyvin kirjan juoneen mukaan ja oli kiva, että kirjassa kerrottiin myös hevosista. Tykkäsin!
Aiemmin mietin, ettei Nälkäpeli ole varmaankaan mitenkään mielenkiintoinen kirjasarja, mutta päätin pian kuitenkin lukea sen. Alku oli tylsä, mutta kun pääsi juoneen mukaan ja kirjassa alkoi tapahtua enemmän, en meinannut laskea kirjaa kädestäni. Juoni on oikeasti todella hyvä ja uskon, että se saa lukijan jos toisenkin ihastumaan siihen. Vaikka teema onkin aika synkkä ja hieman raaka, pidän kirjasta todella paljon! Kirjaa lukiessani sain erittäin hyvän vaikutelman Galesta, Peetasta, Katnissista ja muista kirjan henkilöistä, mutta elokuvan katsoessani petyin suuresti. Pidin eniten trilogian viimeisestä osasta.
Kirja oli hieman tylsähkö, mutta se sai minut kuitenkin lukemaan sarjan seuraavan osan. Juoni oli ihan mielenkiintoinen, mutta se olisi voinut olla hieman jännittävämpi.
Keskinkertainen trilogia, jossa muutama pahasti vaivaava epäloogisuus. Mm. miksi Lilith haluaa tuhota ihmiskunnan? Mitä vamppyyrit sitten söisivät? Miksi Larkin taistelee mieluummin ihmisenä kuin jonain hirviönä? Miksi voimallinen velho Midir pokkuroi häntä halveksivaa Lilithiä? Eikö lapsille tarinaa kertova vanha mies käytä välillä aika rohkeita kuvauksia...?
Yleensä en rikoskirjallisuutta lue, mutta Nora Roberts on saannut minut vannoutuneeksi Eva Dallas-sarjan faniksi! Taas kerran häikäisevä ja arvaamaton juoni yllätti minut useaan otteeseen. Roarke ja Eve onnistuivat jopa tiputtamaan pari kyyneltä silmäkulmastani. Loppuratkaisu oli hyvä ja tapahtumaketju rikas. Täytyy varmaankin tarttua heti seuraavaan osaan, niin paljon haluan tietää mitä ongelmia Roarke ja Eve saavat seuraavaksi ratkottavakseen! Suosittelen ehdottomasti!
Mahti on mielestäni koko sarjan paras osa! Hirka on käynnyt monessa maailmassa ja hän on sopeutunnut niihin aina. Nyt on kuitenkin tosi kyseessä. Voiko sokeiden maa olla jopa Hirkalle liikaa? Hirka päättää näyttää kaikille mihin pystyy ja poikkeaa isänsä suunnitelmasta. Tämä tapahtumaketju saa lisää säpinää Rimen sekoillessa ja etsiessä paikkaansa ilman Hirkaa. Hankalaa vieläkin uskoa että tämä sarja oli nyt tässä. Lukisin mielelläni vielä useammankin osan!
Jälleen kerran Hirka sai juonen heräämään eloon. Rakastuin sivuhenkilöihin ja välillä tuli huudettua Rimelle, kuinka hänen olisi pitänyt toimia eri tavalla. No, ehkä Rime kuuli huutoni, sillä päätökset johtivat hänet toiminnan keskelle. Hirka ei todellakaan jäännyt muiden varjoon, vaan selviytyi mitä ihmeellisempien vaarojen halki kohti tavoitettaan! Suosittelen luettavaksi.
Tämä teos nousi yhdeksi lempikirjoistani, kun sitä luin. Hirka on itsepäinen ja tulinen sielu, joka ulkopuolisuudestaan huolimatta näkee maailman kulkua. Rime taas luo itsestään vaikutusvaltaisen ja voimakkaan kuvan. Tarinan alku ei ollut kiinnostavin, mutta uppouduin siihen pikkuhiljaa. Oikein mukavaa ja mielenkiintoista luettavaa.
Eliitti on Valinta -sarjan toinen osa, joka ei yllä edeltäjänsä tasolle, mutta on kuitenkin koukuttavaa luettavaa. America pähkäilee kahden ihastuksensa välissä, jolloin Maxonin mielenkiinto jakautuu myös toiselle Eliittiin kuuluvalle tytölle. Eliitti on tasaista luettavaa, joka tarjoaa kuitenkin myös omia huippuhetkiään ja arvaamattomia juonenkäänteitä.
Sarja oli aivan ihastuttava ja luin kaikki putkeen! Damon toi mukaan juuri oikean laista julmuutta, eikä Stefan missään vaiheessa voinnut syrjäyttää Damonia lempihahmonani! Luin onneksi kirjat ennen kuin aloitin sarjan katsomisen ja se kyllä kannatti. Näitä kahta ei voi verrata toisiinsa ja ketson sarjaa sekoittamatta juonta kirjoihin, sillä ero on suuri. Kumpikin ovat silti koukuttavia ja mukaansa tempaavia!
Tähän kokoelmaan oli saatu monia erillaisia teoksia jokaiseen makuun! Pidin tarinoista lyhyinä, vaikka monista olisin halunnut lukea enemmän. Kokoelma oli juuri sellainen kuin oli, eikä yrittänyt esittää muuta. Suosittelen kyllä ainakin selailtavaksi.
Kirja oli suuri pettymys. Lienneekö syynä Ethanin näkökulma vaiko sekava juoni, mutta kirja tuntui siltä että kirjailija oli vain heitellyt paperille ideoita ja arponut järjestyksen. Lopua kohti lukeminen alkoi venyä eikä tarina enään jaksanut kiinnostaa. Oli kirja kuitenkin uusi kokemus, mutta seuraavaa osaa en ole näillä näkymin lukemassa.
Liekki nousi ehdottomasti yhdeksi lempikirjoistani! Lohikäärmeitä (tai tässä tapauksessa drakeja) ja salaisuuksia oikeassa mittakaavassa. Juoni oli katkeran suloinen ja persoonallinen. Jatko-osaa jään kovasti odottamaan!
Väristys oli herkkä ja mieleenpainuva tarina erillaisesta rakkaudesta. Olen aina tuntennut tietyllä tapaa vetoa susiin ja tämä kirja oli lumoava. Jatko-osaan en ole vielä tarttunnut, mutta luen sen varmasti kun oikea hetki koittaa!
























