Uusimmat kirja-arviot ja kommentit

Rakastin tätä kirjaa ja koko sarja kuuluu tällä hetkellä ehdottomasti suosikkeihini. Trilogian kolmas osa oli mielestäni koko sarjan paras osa, mutta samalla myös todella haikea. Loppua ei oltu väkisin venytetty liian pitkäksi niin kuin useimmissa sarjoissa käy vaan se oli pidetty sopivan lyhyenä ja ytimekkäänä niin kuin sarjan aikaisemmissakin osissa. Hieman jäi haikea olo kun kirjan sai luettua jo ihan siksikin, että siitä on pitkä aika kun viimeksi luin mitään näin hyvää sarjaa. En ole sellainen ihminen joka lukisi kirjoja (saatikka kokonaisia sarjoja) uudelleen, mutta tämän kohdalla saatan jopa tehdä poikkeuksen. Edelleen ainoana miinuksena on tuo lyhyys, sillä olisin mielelläni lukenut hieman enemmän Lumikin seikkailuista. Pidin kovasti siitä kuinka vahva ja itsenäinen sarjan päähenkilö Lumikki on ja pidin myös siitä kuinka aidosti Salla Simukka on osannut tarinan kirjoittaa. Kaikki sarjan hahmojen reaktiot oli sellaisia kuinka itsekin kuvittelisi kyseisissä tilanteissa reagoivan ja siksi kertaakaan ei tullut sellainen olo, että tarina olisi ollut liian yliampuva. Vaikka itse tavallisesti pitäydyn fantasiassa mitä kirjoihin tulee niin siitä huolimatta tämä sarja on yksi suosikeistani, vaikka se ei fantasiaan lukeudukaan. Voin ehdottomasti suositella sarjaa ja aion lukea kyseisen kirjailijan muitakin teoksia.

Pidin kirjasta kovasti, eikä se tuottanut pettymystä muttei myöskään aivan täyttänyt sille asettamiani odotuksia. Pidin Outolinnusta erittäin paljon, mutta toinen osa ei mielestäni yltänyt aivan samalle tasolle ensimmäisen osan kanssa. Silti mielenkiintoni tarinaa kohtaan ei lopahtanut missään vaiheessa ja mielestäni juoni oli edelleen hyvin rakennettu ja piti lukijan mielenkiintoa yllä viimeisille sivuille saakka. Voin suositella kirjaa ja aion kyllä lukea sarjan kolmannenkin osan.

Näytelmä, joka oli ihan helposti luettavaa, vaikka sisälsi myös runomittaa. Positiivista oli, että tarina oli lyhyt. Kirjan alussa oli useiden sivujen verran tarinan analysointia, jonka selasin nopeasti läpi luettuani ensin itse näytelmän. En ihastunut, mutta en pitänyt myöskään huonona. Olen elämässäni lukenut alle 5 näytelmää, joten omaan armottoman asiantuntemattomuuden tyylilajin suhteen. Tuskin olisin tähänkään tarttunut ilman lukuhaastetta, johon näytelmä piti saada luettua.

Edellinen teos oli vielä suhteellisen hyvässä muistissa kun tämä tipahti postiluukusta kätösiini. Mielenkiintoista, että edellisessä kirjassa nähty sinnikäs Yarvi ei ollutkaan enää pääosassa vaan hän siirtyi sivuun ja pelaili pelejään sieltä käsin. Kyseinen hahmo kuitenkin nähtiin tässä kirjassa omassa roolissaan, mutta jotenkin minusta tuntui, että hänestä oli tullut paljon häijympi persoona. Kirja käynnistyi vakaasti kuin täydellisesti öljytty moottori ja kun rattaat lähtivät pyörimään, huomasin taas lukijana olevani koukussa ja kykenemätön pysähtymään. Tarinaa kerrottiin tällä kertaa kahden henkilön näkökulmasta, joka ehkä toi kirjaan lisää mielenkiintoa eikä jättänyt lukijaansa tylsistymään missään vaiheessa. Thornista tuli suosikkini heti alkutelijöissään ja Brand oli alusta loppuun hyvin symppis persoona, jota ei voinut jättää huomiotta. Sukelsin täysin näiden päähahmojen, vanhojen tuttujen hahmojen ja jokusen uudenkin hahmon maailmaan ja elin jälleen kerran mukana heidän seikkailuissaan halki puolen maailman. Erityisesti pidin päähenkilöiden matkasta aina Gettlannista Keisarinnan luokse saakka. Tämä tarina paranee kirja kirjalta, en malta odottaa seuraavaa osaa ja sen värikkäitä hahmoja!

Ajattelin aluksi, että kirja olisi tylsä, eikä kannen perusteella voinut oikein päätellä kirjasta paljoakaan. Kuitenkin jo muutaman sivun jälkeen tiesin, että tästä tulisi yksi suosikki kirjoistani ja olin oikeassa. Tarina oli samaan aikaan jännittävä, mielenkiintoinen ja koskettava. Tarina oli hyvin mukaansatempaava ja muutaman sivun luettuaan huomaa ettei kirjaa voi laskea käsistään ennen kuin sen on lukenut viimeiselle sivulle saakka.

Pidin kirjasta todella paljon huolimatta siitä, että minulla oli paljon ennakkoluuloja kirjaa kohtaan. En yleensä tykkää lukea kirjoja joiden tapahtumat sijoittuvat suomeen, mutta kyseisessä kirjassa se seikka ei haitannut yhtään. Jos on pakko keksiä jonkin negatiivinen asia kirjasta niin se on lyhyys, sillä tarina on niin mukaansatempaava, että sitä olisi voinut lukea pidempäänkin. Salla Simukka on mielestäni poikkeuksellisen taitava kirjoittamaan ja rakastin sitä miten itsenäinen ja vahva sarjan päähenkilö Lumikki on. Voisin suositella kirjaa meilkeinpä kelle tahansa.

Sainpahan luettua tän viimeinkin! Valitettavasti spoilaannuin lopun tapahtumista, joten loppu ei tullut yllätyksenä. Siitä huolimatta kirja oli hyvä ja mielenkiintoinen, vaikka vähän liikaa taas oli junnaamista. Tarina on ainakin menossa jännään suuntaan!

Luin The Selection sarjan ensimmäisen osan, Valinnan, viime kesänä ja rakastuin siihen välittömästi. Sarja kertoo sotien jälkeen syntyneestä yhteiskunnasta, jossa ihmiset on jaettu kahdeksaan kastiin. Kiera Cass kuvaili hienosti hierarkiaan pohjautuvaa tarinaa. Valinnan ydinjuoni on kisa, jossa 35 tyttöä lähetetään Nälkäpelityylisesti kilpailemaan voitosta, mutta tällä kertaa palkintona onkin prinssin sydän. Jokaisesta kastista tulee ainakin yksi tyttö osallistumaan kisaan. Päähenkilö America Singer on melko köyhästä perheesta ja hänellä on salasuhde huonompiarvoiseen Aspeniin. Kirjan alussa he salailevat suhdettaan kaikin keinoin, mutta mitä tapahtuukaan, kun American äiti suostuttelee tytärtään hakemaan Valintaan. Ihmetyksekseni Aspen oli yhtä mieltä hänen kanssaan. Suurin osa kirjan tapahtumista sijoittuu kuninkaanlinnaan ja mukana on tyttömäistä draamaa ja suloisia kohtauksia prinssi Maxonin kanssa. Luvassa on paljon riitoja, muutama hyökkäys linnaan ja sydänsuruja. Täydellinen paketti siis. Suosittelen lämpimästi kaikille, jotka eivät ole lukeneet!

Taas yksi kirja jonka lukemista olen lykännyt aivan turhaan, pidän kirjan juonesta ja koko kirjan ideasta muutenkin, eikä erilaisilta tunnetiloiltakaan voi välttyä, kirja alkaa heti surullisissa tunnelmissa, mutta matkan aikana mukaan mahtuu myös huvittuneisuutta ja vihastumisia. Myös kirjan hahmot ovat omia persooniaan, joista oli helppo löytää omat suosikit ja inhokit.

Paljastettu oli tekstiltään tähän mennessä paras, kirjassa ei ollut niin paljoa kinastelua sun muuta ylimääräikstä ja turhaa, mitä muissa kirjoissa oli. Myös Zoey alkoi tuntua jopa siedettävältä, luultavasti johtuu mustan magian vaikutuksesta häneen, mutta se kelvatkoon. Täytyy kuitenkin sanoa, että valitettavasti tämäkin osa edeltäjiensä tavoin junnasi aika ajoin paikoillaan.

Olin kirjassa mukana heti alusta alkaen. Tämä kirja oli täynnä yllättäviä juonenkäänteitä. Tykkäsin todella paljon tästä kirjasta. Innolla odotan jatko osaa!!

Loistava kirja, joka kestää useimmankin lukukerran pysyen silti yllättävänä, ajatuksia herättävänä ja nauruhermoja kutkuttavana.

Lue koko arvostelu täältä: http://haaveenakirjailijanura.blogspot.fi/2016/08/kirja-arvostelu-terry-pratchett-vapaat.html

Alku tässä kirjassa oli aika pitkävetinen. Jossakin vaiheessa alkoi teksti muuttumaan mielenkiintoiseksi. Tykkäsin kirjasta, se oli hyvä jatko-osa aikaisemmalle kirjalle. Ainut miinus, minkä löysin oli se että tässä kirjassa oli aika paljon tapahtumia vanhasta osasta, mikä vei tilaa uudemmalta tuotannolta. Kuitenkin ihan hyvä lukukokemus :)

Ruotsalaisten Allan Rune Petterssonin "Frankensteinin täti" (Kirjateos, 1985) on humoristinen lastenromaani, jossa tomera täti-ihminen Hanna Frankenstein saapuu sukulinnaansa. Hulttiomainen veljenpoika on päästänyt linnan rapistumaan, mutta kaikkein pahiten on rapistunut kai suvun maine. Ainakin kyläläiset suhtautuvat Frankensteinin nimeen aika nuivasti. Hanna ei kuitenkaan anna pikkujuttujen estää itseään, vaan päättää apulaisensa Franzin ja huonohampaisen Igorin kanssa pistää hihat heilumaan. Hirviö herätetään uudestaan henkiin, onhan se riittävän voimakas huolehtimaan linnan remontoinnista. Se herättää kyläläisten epäluulot, eivätkä ne ainakaan hälvene, kun paikalle saapuvat myös kuuhun neuroottisesti suhtautuvat Larry Talbot -niminen miekkonen ja itse kreivi Dracula. Täti päättää voittaa ihmisten sydämet puolelleen järjestämällä kulttuuri-iltamat Frankensteinin linnassa - mutta miten ne mahtavat sujua, etenkin kun ne järjestetään perjantaina 13. päivä täysikuun aikaan? Vuonna 1978 ilmestynyt "Frankensteinin täti" osoittautui varsin hauskaksi ja sopivan jännittäväksi alakoululaisten romaaniksi. Luullakseni voisin edelleen vinkata sitä nelos-viitosille, etenkin kun kauhugenren klassiset hahmot lienevät heillekin tuttuja erilaisten kirjojen ja elokuvien myötä. Lastenkirjojen maailmankuva on sinänsä muuttunut neljässäkymmenessä vuodessa: vaikea olisi enää kuvitella, että alakoululaisten romaanissa juotaisiin sherryä ja poltettaisiin ketjussa, puhumattakaan siitä, että käytännössä kaikki henkilöhahmot ovat täysikäisiä!

Epätasaisesti etenevä jatko-osa nuorten fantasiasarjalle.

Lue koko arvostelu täältä: http://haaveenakirjailijanura.blogspot.fi/2016/08/kirja-arvostelu-essi-tammimaa-noaidin.html

Tykkäsin tästä kirjasta, ja kuten aina tämän sarjan kirjat, olisin voinut lukea paljon enemmänkin. Todella harmillista, että tämä sarja loppui näin pian. Kiitoksista ymmärsin, että ilmeisesti lisää tuotantoa on tulossa, mutta eri sarjaa. Todellakin pidän Gierin tavasta kirjoittaa. Pidin myöskin salaseura Secrecystä! Aivan mahtavaa oli välillä pysähtyä miettimään kuka sen takana on :)

Ihana kirjasarja! Mutta täytyy myöntää, että kaksi ensimmäistä oli paljon parempia... aika paljon vanhojen osien kertausta :( mutta silti lukemisen arvoinen kirja :)

Sain viimeinkin luettua Liiton loppuun. Alku oli kankea, joten päätin jättää tämän kirjan hetkeksi aikaa tauolle ja lukea jotakin ihan muuta. Sen tauon jälkeen oli mukava palata takaisin tähän maailmaan. Pidin Liitosta ja Unien kirjat -trilogiasta aika paljon. Tunnelma oli paikoin hyvinkin ihana, mutta tapahtumat eivät muuten olleet erityisen mieleenpainuvia. Hahmot jäivät mielestäni vähän etäisiksi, enkä kiintynyt heihin juuri ollenkaan. Haluaisin lukea tämän trilogian jossakin vaiheessa putkeen. Ehkä saisin silloin tästä enemmän irti. Ja on pakko mainita, että todella siistit kannet!

Tarinan tunnelma ja tyyli on saman oloinen kuin Sadan vuoden yksinäisyydessä. Koin Henkien talon kevyemmäksi ja helpommin seurattavaksi, mutta molemmissa on realistiseen maailmaan upotettua hienoista maagisuutta sekä juoni on punottu yhden suvun vaiheiden ympärille.

Hiukan Pottermaisia viboja antanut kirjan alku käynnistää taas tapahtumien ketjun, joka ei hellitä missään vaiheessa otteestaan. Äksöniä riittää alkumetreiltä loppuun, joten lukija ei ainakaan ennätä tylsistymään missään vaiheessa. Rohkeat päähenkilöt ovat taas uusien haasteiden edessä ja jälleen sinnikkyys palkitaan. Hiukan kyllä ehkä häiritsi päähahmojen ikä. Kirjassa heidän sanotaan olevan 13-vuotiaita, mutta olemukseltaan he eivät kyllä vaikuta yhtään niin nuorilta. Noh, annetakoon se anteeksi koska kirja on noin muuten ihan hauskaa viihdettä tylsään iltaan. Mitään maailmaa suurempia kiksejä ei mysteereitä rakastava lukija ehkä tästä saa, mutta Callumin kohtalo kiinnostaa hirveästi nyt kun tiedän millaista taakkaa hän sisällään kantaa. Seuraavakin osa on varmaan sitten luettava kun uteliaana ihmisenä haluan tietää mikä näiden erikoisten päähahmojen kohtalo tulee olemaan ja mikä omaperäinen lisko Warren oikein on liskojaan.

Parempi kuin edeltäjänsä. Viihdyttävä ja sujuvaa luettavaa, mutta ei herätä suuria tunteita tai ajatuksia.

Lue koko arvostelu täältä: http://haaveenakirjailijanura.blogspot.fi/2016/08/kirja-arvostelu-p-c-cast-kristin-cast.html

Nyt on tämäkin lyhyt sarja tullut luettua kirjat olivat kaikki nopeasti luettuja. Tämä osa oli mielestäni paras mutta minusta tarina jää kesken sen pitäisi vielä jatkua. Juoni oli tässä paras mutta kirjoja lukiessa en saanut kyllä kertaakaan nauraa.

Minusta tämä oli parempi kuin ensimmäinen osa. Juoni oli parempi ja tykkäsin siintä kun päähenkilö "vaihtui" välillä. Mutta kumpaakaan kirjaa lukiessani en ole kertaakaan kyllä nauranut. Kirjassa on välillä aika tylsiä kohtia.

Mystic city - sarjan päätös osa Hehkuva ruumis oli hyvä lukukokemus. Se täydensi jo ennalta tuttua tarinaa ja toi esille uusia puolia hahmoista. Lawrence on kehittynyt paljon kirjailijana ja hänen kirjoitustyylinsä on mukaansa tempaavampaa ja sujuvampaa. Lukemisessa menoa haittasi jokseenkin ennalta-arvattavuus ja pitkä aika edellisten kirjojen lukemisen välillä. Pääsin kuitenkin suhteellisen helposti mukaan taas juoneen, vaikka toivonkin, että olisin ehtinyt lukea aikaisemmat osat ennen tätä kertauksen vuoksi. Suosittelen ehdottomasti Mystic city - sarjaa ja odotan ehdottomasti Lawrencen tulevia teoksia!