Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Loistava kirja, joka kestää useimmankin lukukerran pysyen silti yllättävänä, ajatuksia herättävänä ja nauruhermoja kutkuttavana.
Lue koko arvostelu täältä: http://haaveenakirjailijanura.blogspot.fi/2016/08/kirja-arvostelu-terry-pratchett-vapaat.html
Alku tässä kirjassa oli aika pitkävetinen. Jossakin vaiheessa alkoi teksti muuttumaan mielenkiintoiseksi. Tykkäsin kirjasta, se oli hyvä jatko-osa aikaisemmalle kirjalle. Ainut miinus, minkä löysin oli se että tässä kirjassa oli aika paljon tapahtumia vanhasta osasta, mikä vei tilaa uudemmalta tuotannolta. Kuitenkin ihan hyvä lukukokemus :)
Ruotsalaisten Allan Rune Petterssonin "Frankensteinin täti" (Kirjateos, 1985) on humoristinen lastenromaani, jossa tomera täti-ihminen Hanna Frankenstein saapuu sukulinnaansa. Hulttiomainen veljenpoika on päästänyt linnan rapistumaan, mutta kaikkein pahiten on rapistunut kai suvun maine. Ainakin kyläläiset suhtautuvat Frankensteinin nimeen aika nuivasti. Hanna ei kuitenkaan anna pikkujuttujen estää itseään, vaan päättää apulaisensa Franzin ja huonohampaisen Igorin kanssa pistää hihat heilumaan. Hirviö herätetään uudestaan henkiin, onhan se riittävän voimakas huolehtimaan linnan remontoinnista. Se herättää kyläläisten epäluulot, eivätkä ne ainakaan hälvene, kun paikalle saapuvat myös kuuhun neuroottisesti suhtautuvat Larry Talbot -niminen miekkonen ja itse kreivi Dracula. Täti päättää voittaa ihmisten sydämet puolelleen järjestämällä kulttuuri-iltamat Frankensteinin linnassa - mutta miten ne mahtavat sujua, etenkin kun ne järjestetään perjantaina 13. päivä täysikuun aikaan? Vuonna 1978 ilmestynyt "Frankensteinin täti" osoittautui varsin hauskaksi ja sopivan jännittäväksi alakoululaisten romaaniksi. Luullakseni voisin edelleen vinkata sitä nelos-viitosille, etenkin kun kauhugenren klassiset hahmot lienevät heillekin tuttuja erilaisten kirjojen ja elokuvien myötä. Lastenkirjojen maailmankuva on sinänsä muuttunut neljässäkymmenessä vuodessa: vaikea olisi enää kuvitella, että alakoululaisten romaanissa juotaisiin sherryä ja poltettaisiin ketjussa, puhumattakaan siitä, että käytännössä kaikki henkilöhahmot ovat täysikäisiä!
Epätasaisesti etenevä jatko-osa nuorten fantasiasarjalle.
Lue koko arvostelu täältä: http://haaveenakirjailijanura.blogspot.fi/2016/08/kirja-arvostelu-essi-tammimaa-noaidin.html
Tykkäsin tästä kirjasta, ja kuten aina tämän sarjan kirjat, olisin voinut lukea paljon enemmänkin. Todella harmillista, että tämä sarja loppui näin pian. Kiitoksista ymmärsin, että ilmeisesti lisää tuotantoa on tulossa, mutta eri sarjaa. Todellakin pidän Gierin tavasta kirjoittaa. Pidin myöskin salaseura Secrecystä! Aivan mahtavaa oli välillä pysähtyä miettimään kuka sen takana on :)
Ihana kirjasarja! Mutta täytyy myöntää, että kaksi ensimmäistä oli paljon parempia... aika paljon vanhojen osien kertausta :( mutta silti lukemisen arvoinen kirja :)
Sain viimeinkin luettua Liiton loppuun. Alku oli kankea, joten päätin jättää tämän kirjan hetkeksi aikaa tauolle ja lukea jotakin ihan muuta. Sen tauon jälkeen oli mukava palata takaisin tähän maailmaan. Pidin Liitosta ja Unien kirjat -trilogiasta aika paljon. Tunnelma oli paikoin hyvinkin ihana, mutta tapahtumat eivät muuten olleet erityisen mieleenpainuvia. Hahmot jäivät mielestäni vähän etäisiksi, enkä kiintynyt heihin juuri ollenkaan. Haluaisin lukea tämän trilogian jossakin vaiheessa putkeen. Ehkä saisin silloin tästä enemmän irti. Ja on pakko mainita, että todella siistit kannet!
Tarinan tunnelma ja tyyli on saman oloinen kuin Sadan vuoden yksinäisyydessä. Koin Henkien talon kevyemmäksi ja helpommin seurattavaksi, mutta molemmissa on realistiseen maailmaan upotettua hienoista maagisuutta sekä juoni on punottu yhden suvun vaiheiden ympärille.
Hiukan Pottermaisia viboja antanut kirjan alku käynnistää taas tapahtumien ketjun, joka ei hellitä missään vaiheessa otteestaan. Äksöniä riittää alkumetreiltä loppuun, joten lukija ei ainakaan ennätä tylsistymään missään vaiheessa. Rohkeat päähenkilöt ovat taas uusien haasteiden edessä ja jälleen sinnikkyys palkitaan. Hiukan kyllä ehkä häiritsi päähahmojen ikä. Kirjassa heidän sanotaan olevan 13-vuotiaita, mutta olemukseltaan he eivät kyllä vaikuta yhtään niin nuorilta. Noh, annetakoon se anteeksi koska kirja on noin muuten ihan hauskaa viihdettä tylsään iltaan. Mitään maailmaa suurempia kiksejä ei mysteereitä rakastava lukija ehkä tästä saa, mutta Callumin kohtalo kiinnostaa hirveästi nyt kun tiedän millaista taakkaa hän sisällään kantaa. Seuraavakin osa on varmaan sitten luettava kun uteliaana ihmisenä haluan tietää mikä näiden erikoisten päähahmojen kohtalo tulee olemaan ja mikä omaperäinen lisko Warren oikein on liskojaan.
Parempi kuin edeltäjänsä. Viihdyttävä ja sujuvaa luettavaa, mutta ei herätä suuria tunteita tai ajatuksia.
Lue koko arvostelu täältä: http://haaveenakirjailijanura.blogspot.fi/2016/08/kirja-arvostelu-p-c-cast-kristin-cast.html
Nyt on tämäkin lyhyt sarja tullut luettua kirjat olivat kaikki nopeasti luettuja. Tämä osa oli mielestäni paras mutta minusta tarina jää kesken sen pitäisi vielä jatkua. Juoni oli tässä paras mutta kirjoja lukiessa en saanut kyllä kertaakaan nauraa.
Minusta tämä oli parempi kuin ensimmäinen osa. Juoni oli parempi ja tykkäsin siintä kun päähenkilö "vaihtui" välillä. Mutta kumpaakaan kirjaa lukiessani en ole kertaakaan kyllä nauranut. Kirjassa on välillä aika tylsiä kohtia.
Mystic city - sarjan päätös osa Hehkuva ruumis oli hyvä lukukokemus. Se täydensi jo ennalta tuttua tarinaa ja toi esille uusia puolia hahmoista. Lawrence on kehittynyt paljon kirjailijana ja hänen kirjoitustyylinsä on mukaansa tempaavampaa ja sujuvampaa. Lukemisessa menoa haittasi jokseenkin ennalta-arvattavuus ja pitkä aika edellisten kirjojen lukemisen välillä. Pääsin kuitenkin suhteellisen helposti mukaan taas juoneen, vaikka toivonkin, että olisin ehtinyt lukea aikaisemmat osat ennen tätä kertauksen vuoksi. Suosittelen ehdottomasti Mystic city - sarjaa ja odotan ehdottomasti Lawrencen tulevia teoksia!
Tohtori Uni ei pääse lähellekään Hohtoa ja sen tunnelmaa, mutta ei kirja huono ollut. Keskinkertainen teos kaikilta osiltaan, mutta minusta kuitenkin 4 tähden arvoinen. Siinä oli paljon uusia asioita verrattuna Hohtoon ja se teki teoksesta oman itsenäisen tarinan eikä Hohdon kopiota, jota aluksi pelkäsin. Tohtori Uni olisi toiminut sellaisenaankin, mutta linkitys Hohtoon toi siihen oman lisänsä. Kauhua ja pelkoa tässä teoksessa ei ollut, ei edes sitä yhtä pientä kauhun väreiden värähdystä, jota toivoin. Siltä osin kirja oli pettymys, mutta jälleen kerran King osoittaa kykynsä kertoa hahmoista ja heidän kehittymisestään ja muuttumisestaan ajan myötä kiehtovasti.
Aivan ihana kirja! Olen pitkään odottanut että saan lukea taas jotain joka vie mukanaan, ja tämä oli vihdoin se! Kirja kertoo hyvin American näkökulman asioihin. America on hyvin vahva ja itsenäinen päähenkilö, jonka ajatuksia on mukava lukea. Kirja oli hieman ennalta-arvattava, mutta se ei lukua haitannut. Odotan innolla, että saan käsiini seuraavat osat! Suosittelen lämpimästi kaikille!
Wau..mikä kirja! 5. Aalto on todellakin yksi parhaista vähään aikaan lukemistani scifeistä ja yleisesti ottaen kirjoistakin. Aivan uskomattoman hyvin huumoria mausteena muuten niin ahdistavissa oloissa ja henkilöt loistavia! Suosikkini ehdottomasti ovat Evan ja Sammy, tai sanotaanko Nugetti :') tuo nimi sai mut nauramaan melkein joka kerta kun se sieltä pongahti, miten voikaan olla osuvampi! xD Evan sekä Sammy kummatkin kolahti muhun heti. Zombi oli ihan ok, mutta ei uponnu niin hyvin kun toinen kandidaatti (Evan). Hitsi! Evan ei muuten saanut kuolla tossa lopussa!? En haluu luopuu maalaispojusta, palaako vielä? Cassiesta tykkäsin kans; persoonallinen, nerokas! +niin hauska lueskella tämän monologeja :'D nämä kirjan maailmanlopun tunnelmat karmivat ja idea pelottava, mutta kun näistä Toisista alkaa myös paljastua enemmän ja enemmän, ja tapahtumat vierivät eteenpäin, siihen tottuu. Ehdottomasti luen seuraavatkin osat tästä trilogiasta! :D innolla ootan millon varaus kirjastoon tupsahtaa.. Voin vaan ihailla kirjailijan mielikuvitusta ja älykkyyttä plus nerokkuutta! Lämpimästi suosittelen kaikille! mutta ehkä ihan pienimmille en väkivallan ja pelottavan idean vuoksi.
Tämän kirjan lukeminen alkoi vähän tahmeasti ja hitaasti, en oikein meinannut päästä koko tarinaan sisään millään. Hetken päästä kuitenkin huomasin lukeneeni kirjaa jo puoleen väliin. Kerronta oli oikein sujuvaa ja selkeää, vaikkakin kirjan alkupuolella esiteltiin iso liuta ihmisiä ja outoja nimiä. Onhan tässä vähän sellaista tyypillistä "tavistytöstä tulee supertyttö"-meininkiä, mutta se ei niinkään haitannut. Mare oli aika kipakka tyttö alusta loppuun ja silti tossun alla pahisten pyöritellessä peliään kaikkialla. Tyypillistä romantiikkaa ei vielä saatu edes kehiteltyä, jotain pientä, mutta ei liiaksi. Sen osalta juoni oli aika jännästi kehitelty. Mietin puolet kirjasta miten tämä nyt oikein tulee päättymään koska vastassa oli kaikenlaisia haasteita. Lopussa oikeastaan jopa yllätyin kun juoni teki melkoisen kuperkeikan ja osat vaihtuivat kuin lennosta. Hyvin viihteellistä ja toiminnallista luettavaa, ja aion varmasti lukea myös jatko-osan kunhan se joskus tulee suomeksi.
Alku oli mielestäni aika sekava mutta kun jatkoin lukemista alkoi kirja tuntua selkeämmältä ja mielenkiintoisemmalta. Vauhdikas kirja. Mukavaa luettavaa.
Olin pitkään tuijotellut kirjaa kirjaston hyllyssä ja viimein se tarttui mukaan. Ja taisin rakastua. Niin kuin muutkin ovat sanoneet kirja on eeppistä fantasiaa olematta kliseinen. Juoni kuulostaa miltä tahansa perus-fantasiakirjalta mutta se on PALJON enemmän. Alku oli hidas mutta sen kertomistapa yllätti minut täysin. Kvothe on nokkela, viisas ja erittäin voimakas taikuuden käyttäjä. SIlti pidin kirjassa siitä, että hän on inhimillinen, hän tekee virheitä, aika isojakin virheitä. Vaikka hän on hyvin lahjakas, on hän silti kokematon, eikä tiedä kaikkea maailmasta. Lisättääköön vielä, että jos George R. R. Martin on kehunut kirjaa sen on oltava hyvä, realistinen sekä ei mikään kainostelija.
Helppo- ja nopealukuinen, ihan menettelevä tarina. Puolikas tähti lisää siitä, että kirja oli parempi kuin aluksi odotin ja siitä, että päähahmona oli vanha death-metal-muusikko. Alku oli vakuuttava ja kiehtova, mutta valitettavasti juoni muuten latistui melkoisen nopeasti. Kerronta oli kuitenkin hyvää, se viihdytti ja kantoi aika pitkälle.
Tämän kirjan jälkeen jäi masentunut olo, kun seikkailu oli ohi. Nautin kovasti siitä, että Tulitähti sai pentuja. Enpä vain osannut aavistaa, että tämä ihana kissa ei olisi päähenkilönä enää pidempään. Toisten näkökulmasta sen päätöksissä ei tunnu olevan järkeä. Kirjoitan tätä Pitkien varjojen jälkeen, eikä Taivasklaani ainakaan toistaiseksi ole muuttanut toisten klaanien luokse (ikävä kyllä). (Ymmärrät äskeisen lauseen vain jos olet lukenut Tähtiyöhön asti).
Mahtava kirja!! Pidin erityisesti kaksijalkala-osiosta. Pajutuuli on yksi lempi soturikissa-hahmoistani, kuten nyt myös Väärätähti. Aiemmin tuntui, että Väärätähti oli aivan turha hahmo. Kun Hopeavirta kuoli ja Mutaturkki sanoi, että Väärätähti tulee surulliseksi, ajattelin, että mitä väliä. Tiesin kyllä, että Hopeavirta on Väärätähden pentu, mutta en ymmärtänyt miksi se piti erikseen mainita (siis se, että Väärätähti tulee surulliseksi) . Nyt ymmärrän. Mutaturkista muuten, se on varmaan maailman vanhin soturikissa-hahmo. Kun Väärätähti syntyi, Mutaturkki oli jo soturi. Sitten se rupesi parantajaksi. Kun Väärätähti sitten kuoli, niin ilmoitaa Mutaturkki hänen eläneen vanhaksi. Vanha parantaja palvelee vielä Leoparditähteäkin vielä pitkään. Tavallinen kissa elää vanhemmaksi kuin iäkäs yhdeksänhenkinen päällikkö???
