Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Hyvä kirjasarja Harry Potter kirjat lukeneille sekä taikafantasiakirjoista pitäville.
Tykkäsin tästä kirjasta vähemmän kuin edellisestä. Tämän lukeminen oli usein jotenkin tosi epämukavaa. Claryn ja Jacen kohtaukset olivat epämukavaa luettavaa (vaikka tiedänkin mitä heidän suhteensa tulevaisuudessa tapahtuu), kuten olivat myös kohtaukset Claryn ja Simonin välillä. En yhtään ymmärrä miksi Clary ja Simon eivät voineet pysyä vain ystävinä. Jokaiseen kirjaan on näköjään pakko tunkea mukaan kolmiodraamaa, vaikka sitten väkisin.
Surunhauras, lasinterävä oli lopulta täysin erilainen teos kuin olin odottanut takakannen ja Enorannan edellisen kirjan perusteella (joka ei sekään ollut huono). Tarina oli mieletön, ehkä se on paras sana kuvaamaan kirjaa. Upea, hämmästyttävä. Kirjaa lukiessa tuntui, kuin tarina olisi vain soljunut kirjailijasta ulos, koska eihän kukaan voi keksiä tälläistä. Surukauriin saaria ja Merennielemän toria ja Viidakkolaaksoa ja Sidrineian lasinkirkasta prinsessaa. Ja se kuinka tarina koottiin ja kerrottiin ja kuinka tarina aukeni lukijalle oli hurmaavaa ja surullista ja nokkelaa ja jotenkin hyvin omintakeista.
Aloin lukea tätä täysin tietämättömänä juonesta tai edes kirjan genretyypistä. Tarinan alku oli kiinnostava ja mielenkiinnon herättävä, mutta aika nopeasti tarina meni itseään toistavaksi ja tylsäksi. Hiukan tässä oli sellaista Twin Peaks tyylistä fiilistä, mutta muutamat selvät viittaukset Tw:een pistivät vain irvistämään. Kirjan tarinasta tuli hyvin paljon Hugh Howeyn Siilo mieleen, eikä todellakaan hyvässä mielessä. Kaiken kaikkiaan siis tylsähkö ja paikoitellen puuduttava lukukokemus, mutta plussaa siitä, että tarinaan oli saatu outoutta ajanvääntelyllä ja että lopun paljastus avasi koko tarinan.
Aluksi en pitänyt kirjasta yhtään. Luin kirjaa melkein kuukauden, koska kirja oli helppo jättää sivuun. Se ei pitänyt otteessaan, mutta oli kuitenkin mukavaa ajanvietettä. En aluksi pitänyt myöskään siitä, miten asioita kerrottiin usean eri henkilön näkökulmasta. Mutta lopulta aloin pitämään kirjasta. Opin pitämään päähenkilöistä ja huolestuin jo etukäteen, kun joku oli vaarassa, koska en halunnut kenenkään kuolevan. Lopussa en voinut jättää kirjaa enää sivuun, mutta oli pakko, jotta sai nukuttuakin hieman jossain välissä. Juonenkäänteet olivat hyviä, vaikka välillä tuntuikin siltä, että haluaisi vain hypätä seuraavan kohtaukseen, jossa tapahtuisi jotain kiinnostavaa. Välillä häpesin päähenkilöitä heidän tekemiensä ratkaisujen takia, mutta pidin heistä samaan aikaan ja ymmärsin, miksi he tekivät niin kuin tekivät. Suosittelen lukemaan kirjan, vaikka se ei ehkä alussa vaikuta ihan niin hyvältä kuin toivoisi. Mutta loppu palkitsee. Nyt vain odottelemaan, että saisi kirjastosta seuraavan osan :)
Piiri oli mielestäni todella hyvä kirja. Minulle juuri sopivasti jännitystä ja vähän romantiikkaakin. Kaksi seuraavaakin osaa odottaa jo hyllyssä ja odotankin innolla niiden lukemista. Kirja oli yksi parhaista
Nova Swing lupasi paljon, mutta antoi vähän. Tapahtumamiljöö oli kiehtova, mutta kirjailija ei hyödyntänyt sitä juuri ollenkaan. Henkilöt jäivät pinnallisiksi ja enemmän tai vähemmän sekopäisen oloisiksi.
Juoni on sekava ja varsinainen punainen lanka tuntuu puuttuvan tyystin. Kertomus poukkoilee milloin missäkin ja takakansitekstin asioita sivutaan oikeastaan hyvin vähän.
Toimiva kokoelma suomalaisia Cthulhu-mytologiaan perustuvia novelleja.
Lue koko arvostelu täältä: http://haaveenakirjailijanura.blogspot.fi/2016/09/kirja-arvostelu-jari-nummelin-kirotun.html
Siis kirjanhan oisi voinut olettaa olevan ihan hyvä, tuon takakannen perusteella. Mutta tästä kirjasta en kyllä osannut sanoa oliko se hyvä vai ei... Inkan ajatusmaailma oli kyllä aika rasittava. Loppuratkaisuksi olisin toivonut jotain muuta. Mutta silti kirja oli ihan ok. Vaikea sanoa... Ei kai se huono ollut muttei ihan lempparikaan.
Olen aina tykännyt tästä sarjasta, mutta tämä osa oli mielestäni pettymys. Zoey alkaa olemaan jopa rasittava ajatuksineen. Mutta silti aion lukea seuraavankin osan. Joka on valitettavasti viimeinen.
Rakastin tätä kirjaa ja koko sarja kuuluu tällä hetkellä ehdottomasti suosikkeihini. Trilogian kolmas osa oli mielestäni koko sarjan paras osa, mutta samalla myös todella haikea. Loppua ei oltu väkisin venytetty liian pitkäksi niin kuin useimmissa sarjoissa käy vaan se oli pidetty sopivan lyhyenä ja ytimekkäänä niin kuin sarjan aikaisemmissakin osissa. Hieman jäi haikea olo kun kirjan sai luettua jo ihan siksikin, että siitä on pitkä aika kun viimeksi luin mitään näin hyvää sarjaa. En ole sellainen ihminen joka lukisi kirjoja (saatikka kokonaisia sarjoja) uudelleen, mutta tämän kohdalla saatan jopa tehdä poikkeuksen. Edelleen ainoana miinuksena on tuo lyhyys, sillä olisin mielelläni lukenut hieman enemmän Lumikin seikkailuista. Pidin kovasti siitä kuinka vahva ja itsenäinen sarjan päähenkilö Lumikki on ja pidin myös siitä kuinka aidosti Salla Simukka on osannut tarinan kirjoittaa. Kaikki sarjan hahmojen reaktiot oli sellaisia kuinka itsekin kuvittelisi kyseisissä tilanteissa reagoivan ja siksi kertaakaan ei tullut sellainen olo, että tarina olisi ollut liian yliampuva. Vaikka itse tavallisesti pitäydyn fantasiassa mitä kirjoihin tulee niin siitä huolimatta tämä sarja on yksi suosikeistani, vaikka se ei fantasiaan lukeudukaan. Voin ehdottomasti suositella sarjaa ja aion lukea kyseisen kirjailijan muitakin teoksia.
Pidin kirjasta kovasti, eikä se tuottanut pettymystä muttei myöskään aivan täyttänyt sille asettamiani odotuksia. Pidin Outolinnusta erittäin paljon, mutta toinen osa ei mielestäni yltänyt aivan samalle tasolle ensimmäisen osan kanssa. Silti mielenkiintoni tarinaa kohtaan ei lopahtanut missään vaiheessa ja mielestäni juoni oli edelleen hyvin rakennettu ja piti lukijan mielenkiintoa yllä viimeisille sivuille saakka. Voin suositella kirjaa ja aion kyllä lukea sarjan kolmannenkin osan.
Näytelmä, joka oli ihan helposti luettavaa, vaikka sisälsi myös runomittaa. Positiivista oli, että tarina oli lyhyt. Kirjan alussa oli useiden sivujen verran tarinan analysointia, jonka selasin nopeasti läpi luettuani ensin itse näytelmän. En ihastunut, mutta en pitänyt myöskään huonona. Olen elämässäni lukenut alle 5 näytelmää, joten omaan armottoman asiantuntemattomuuden tyylilajin suhteen. Tuskin olisin tähänkään tarttunut ilman lukuhaastetta, johon näytelmä piti saada luettua.
Edellinen teos oli vielä suhteellisen hyvässä muistissa kun tämä tipahti postiluukusta kätösiini. Mielenkiintoista, että edellisessä kirjassa nähty sinnikäs Yarvi ei ollutkaan enää pääosassa vaan hän siirtyi sivuun ja pelaili pelejään sieltä käsin. Kyseinen hahmo kuitenkin nähtiin tässä kirjassa omassa roolissaan, mutta jotenkin minusta tuntui, että hänestä oli tullut paljon häijympi persoona. Kirja käynnistyi vakaasti kuin täydellisesti öljytty moottori ja kun rattaat lähtivät pyörimään, huomasin taas lukijana olevani koukussa ja kykenemätön pysähtymään. Tarinaa kerrottiin tällä kertaa kahden henkilön näkökulmasta, joka ehkä toi kirjaan lisää mielenkiintoa eikä jättänyt lukijaansa tylsistymään missään vaiheessa. Thornista tuli suosikkini heti alkutelijöissään ja Brand oli alusta loppuun hyvin symppis persoona, jota ei voinut jättää huomiotta. Sukelsin täysin näiden päähahmojen, vanhojen tuttujen hahmojen ja jokusen uudenkin hahmon maailmaan ja elin jälleen kerran mukana heidän seikkailuissaan halki puolen maailman. Erityisesti pidin päähenkilöiden matkasta aina Gettlannista Keisarinnan luokse saakka. Tämä tarina paranee kirja kirjalta, en malta odottaa seuraavaa osaa ja sen värikkäitä hahmoja!
Ajattelin aluksi, että kirja olisi tylsä, eikä kannen perusteella voinut oikein päätellä kirjasta paljoakaan. Kuitenkin jo muutaman sivun jälkeen tiesin, että tästä tulisi yksi suosikki kirjoistani ja olin oikeassa. Tarina oli samaan aikaan jännittävä, mielenkiintoinen ja koskettava. Tarina oli hyvin mukaansatempaava ja muutaman sivun luettuaan huomaa ettei kirjaa voi laskea käsistään ennen kuin sen on lukenut viimeiselle sivulle saakka.
Pidin kirjasta todella paljon huolimatta siitä, että minulla oli paljon ennakkoluuloja kirjaa kohtaan. En yleensä tykkää lukea kirjoja joiden tapahtumat sijoittuvat suomeen, mutta kyseisessä kirjassa se seikka ei haitannut yhtään. Jos on pakko keksiä jonkin negatiivinen asia kirjasta niin se on lyhyys, sillä tarina on niin mukaansatempaava, että sitä olisi voinut lukea pidempäänkin. Salla Simukka on mielestäni poikkeuksellisen taitava kirjoittamaan ja rakastin sitä miten itsenäinen ja vahva sarjan päähenkilö Lumikki on. Voisin suositella kirjaa meilkeinpä kelle tahansa.
Sainpahan luettua tän viimeinkin! Valitettavasti spoilaannuin lopun tapahtumista, joten loppu ei tullut yllätyksenä. Siitä huolimatta kirja oli hyvä ja mielenkiintoinen, vaikka vähän liikaa taas oli junnaamista. Tarina on ainakin menossa jännään suuntaan!
Luin The Selection sarjan ensimmäisen osan, Valinnan, viime kesänä ja rakastuin siihen välittömästi. Sarja kertoo sotien jälkeen syntyneestä yhteiskunnasta, jossa ihmiset on jaettu kahdeksaan kastiin. Kiera Cass kuvaili hienosti hierarkiaan pohjautuvaa tarinaa. Valinnan ydinjuoni on kisa, jossa 35 tyttöä lähetetään Nälkäpelityylisesti kilpailemaan voitosta, mutta tällä kertaa palkintona onkin prinssin sydän. Jokaisesta kastista tulee ainakin yksi tyttö osallistumaan kisaan. Päähenkilö America Singer on melko köyhästä perheesta ja hänellä on salasuhde huonompiarvoiseen Aspeniin. Kirjan alussa he salailevat suhdettaan kaikin keinoin, mutta mitä tapahtuukaan, kun American äiti suostuttelee tytärtään hakemaan Valintaan. Ihmetyksekseni Aspen oli yhtä mieltä hänen kanssaan. Suurin osa kirjan tapahtumista sijoittuu kuninkaanlinnaan ja mukana on tyttömäistä draamaa ja suloisia kohtauksia prinssi Maxonin kanssa. Luvassa on paljon riitoja, muutama hyökkäys linnaan ja sydänsuruja. Täydellinen paketti siis. Suosittelen lämpimästi kaikille, jotka eivät ole lukeneet!
Taas yksi kirja jonka lukemista olen lykännyt aivan turhaan, pidän kirjan juonesta ja koko kirjan ideasta muutenkin, eikä erilaisilta tunnetiloiltakaan voi välttyä, kirja alkaa heti surullisissa tunnelmissa, mutta matkan aikana mukaan mahtuu myös huvittuneisuutta ja vihastumisia. Myös kirjan hahmot ovat omia persooniaan, joista oli helppo löytää omat suosikit ja inhokit.
Paljastettu oli tekstiltään tähän mennessä paras, kirjassa ei ollut niin paljoa kinastelua sun muuta ylimääräikstä ja turhaa, mitä muissa kirjoissa oli. Myös Zoey alkoi tuntua jopa siedettävältä, luultavasti johtuu mustan magian vaikutuksesta häneen, mutta se kelvatkoon. Täytyy kuitenkin sanoa, että valitettavasti tämäkin osa edeltäjiensä tavoin junnasi aika ajoin paikoillaan.
Olin kirjassa mukana heti alusta alkaen. Tämä kirja oli täynnä yllättäviä juonenkäänteitä. Tykkäsin todella paljon tästä kirjasta. Innolla odotan jatko osaa!!