Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Tästä kirjasta on vaikea keksiä mitään hyvää tai pahaa sanottavaa. Hivenen hämmentävä olo minulle ainakin jäi.
Takakantensa takia kirja kiinnosti minua, enkä oikeastaan kadu sen lukemista. Välillä, etenkin alussa, oli tylsiä ja pitkästyttäviä kohtia jotka teki vain mieli ohittaa. Toisinaan taas juonenkäänteitä ja jännittäviä tapahtumia oli niin paljon ettei mukana pysynyt.
Onhan kirja ihan hyvä, ja luen ehkä joskus uudestaan, mutta kyllä se parempikin olisi voinut olla.
Vaikka tarina on kategorisoitu kummitustarinaksi, miellän sen ennemmin mysteeriksi - minne outo mies John Jago katosi, onko hän elossa vai kuollut? Kolmiodraaman elkeet on näköjään jo 1800- luvun kertomuksissa tuttu ilmiö - tässäkin tarinassa tapahtuma vyyhdin alullepanija on tyttönen, jonka huomiosta useampi mies kilpailee. Tarina on myös rikoskertomus, joka pohjautuu tositapahtumiin.
Tämä on yksi parhaista lukemistani kirjoista, ja siitä onkin vaikea keksiä valitettavaa.
Emilyn luonne ei ärsytänyt minua(Toisin kuin useimmissa muissa kirjoissa päähenkilöt ovat aivan sietämättömiä), ja hänen kanssaan on helppoa olla samaa mieltä. Kirja on kirjoitettu hyvin ja päiväkirjamaisesti, joka sopii teemaan hyvin.
Loppupuolella kirja alkoi kuitenkin muuttua vähän sekavaksi ja hämmentäväksi, mukana oli vaikea pysyä. Onneksi kaikki kuitenkin selkeni ajan myötä.
Kokoelma sisältää paljon lyhyitä kertomuksia, jotka ovat sivun tai puolen sivun mittaisia. Tarinat eivät ole helposti omaksuttavia, vaan vaatisi useamman lukukerran, jotta avautuisivat kunnolla - jos avautuvat ollenkaan. Joistakin lyhyistä tarinoista pidin, vaikka pointti saattoi jäädäkin epäselväksi. Parhaimmat tarinat löytyivät kuitenkin pidempien kertomuksien joukosta, niistä parhaimpana Muodonmuutos. Siinä kauppamatkustaja, perheen elättäjä, joutuu selittämättömän muodonmuutoksen kouriin – hänestä on tulossa iljettävä hyönteisen kaltainen otus. Tarina kertoo, miten omaiset reagoivat läheisensä muutokseen. Tarinaa voi pitää kauhuna, mutta ensisijaisesti minulle se oli haikea kertomus hylätyksi tulemisesta.
Mielestäni kirja on ihan hyvä, mutta se ei kuulu suosikkeihini. Jotenkin tarina ei vain napannut ja varsinkin loppu oli mielestäni aika sekava. Mutta suosittelen silti ainakin kokeilemaan kirjaa, sillä voihan olla, että te löydätte kirjasta sen punaisen langan, jonka minä kadotin.
Melkoinen pettymys. Tämmöisestä aiheesta olisi pystynyt luomaan paljon mielenkiintoisemmankin tarinan. Mutta tämä oli pitkästyttävä, tylsä. Jopa lapsellinen, siis nimenomaan siihen verrattuna, että kyse onkin murrosikäisten/teinien kauhukirjasta. Kuitenkin kirjan mielenkiintoinen aihe pelastaa puolen pisteen verran. Mutta vain puolen. Pelkkä hyvä aihe ei kirjaa tee eikä tarinaa.
Myönnän heti alkuun, etten ollut lainkaan oikeassa mielentilassa lukemaan tätä kirjaa. Vastaava tasalaatuinen King olisi varmaan saanut kolme tähteä muussa tilanteessa, mutta nyt vain kaksi. Aloin nimittäin kiinnittää turhan paljon huomiota teoksen puutteisiin nyt, kun luin sitä milteinpä vasten tahtoani. Loppu ei mielestäni ollut onnistunut, ja juonen eri elementtien yhteensitominen tuntui osin väkinäiseltä. Lisäksi päähenkilö ei koskaan voittanut sympatioitani puolelleen, vaikka hänet selvästi oli sympatiaa keräämään rakennettu. Hyviä puolia teoksessa olivat Kingin kiireetön tyyli ja kaiketi kauhukin olisi ollut muissa lukuolosuhteissa ihan mukiinmenevää. Suosittelen kirjaa lähinnä kauhun (ja Kingin) ystäville, mutta kaiketi tästä voi jännäreistä yleisesti pitäväkin saada jotain hupia.
Olisin kovasti halunnut pitää tästä kirjasta. Mutten vaan pitänyt. Joko en ole sitten tarpeeksi Twin Peaks -fani tai en tajunnut jotain oleellista, mutta minusta tämä teos oli tylsä, tympeä ja vääränlaisesti vinoutunut. Tai ehkä ongelma oli suomennoksessa. Teksti ei soljunut eteenpäin vaan tökki. Eikä se johtunut siitä, että kyseessä oli päiväkirjan muotoon kirjoitettu teos. Ei ollut minua varten tämä kirja, olisi pitänyt jättää hyllyyn.
Ihan kelvollinen avaus, mutta ei yllä minun suosikkieni kärkeen. Luin lähinnä siksi, että halusin nähdä elokuvan vasta kun olisin lukenut tämän taustaksi.
Osui kerran silmään kirjastossa. mielenkiintoisia variaatioita kaikille tutuista hahmoista. Ei kannata lukea, jos kärsit huumorintajuttomuudesta tai olet ylisuojeleva Tolkien-fani.
Hmm, olipas mielenkiintoinen idea. Tuo ajatus minulle tuli mieleen kun ensimmäisen kerran näin tämän kirjan. Ajattelin voisiko se olla liian lapsellinen minulle? Totuus on kuitenkin se, että Disneyn elokuvat ovat hurmanneet ja hurmaavat edelleenkin kaikkia aina pienistä lapsista aikuisiin. Ne ovat tarinoita, jotka eivät koskaan kuole ja siirtyvät sukupolvilta toisille. Tämän kirjan parissa ei mene koko päivää. Se on tiivistetty ja nopeatempoinen tarina kuningattaresta, jonka menneisyys ja nykyisyys kasaantuvat yhdeksi suureksi vyyhdiksi onnellisuuden ylle. Kirja on oikeastaan aika surullinen. Kaikki tietävät miten tarina elokuvassa päättyy, mutta onko moni miettinyt miten tarina kenties sai alkunsa jo ennen Lumikkia? Jotenkin hassusti minusta tuntuu, että kun seuraavan kerran näen elokuvan niin näen kuningattaren täysin erilaisena ja yhdistän tapahtumia ja tilanteita tähän kirjaan. Aika viihdyttävää luettavaa kaikesta ikävästä huolimatta ja aion ehdottomasti lukea myös jatko-osat sopivan tilaisuuden tullen!
Tätä etsiskelin oikeastaan aika innoissani sen jälkeen kun sain selville, että Kolmen tarina jatkuu. Nyt sitten tuli luettua ja enmmän heräsi kysymylsiä kuin tuli vastauskia. Kirja jätti jälkeensä alkuun vain ison kysymysmerkin. Pidemmän pohdinnan ja unettoman yön jälkeen onnistuin kuitenkin kehittelemään oman teoriani tapahtumista ja kahden kirjan välisistä ristiriidoista(?). Pidin tästä kyllä, ei tämän lopetus herättänyt sellaista karmivaa fiilistä kuin edeltäjänsä, mutta tässä oli jatkuvasti jonkinlainen painostava tunne, johtuen ehkä siitä, että tiedosti, että tässä mennään nyt samoihin juttuihin kuin Kolmessa. Hieno kirja, joka onnistui olemaan pahaenteinen ja painostava loppuun asti. Ikävää kuitenkin, että jätti jälkeensä niin paljon lukittuja ovia, että menetin yöunet omia teorioita pohdiskellessa. Minulla on sellainen olo, että tämä tarinaa saa vielä kolmannen osoan (toivottavasti), joka vastaa useampiin kysymyksiin, kuten "mitä noi on?", "mitä tapahtuu?", "miks tää oli totuus toisessa kirjassa?", "missä noi on?" ja ennen kaikkea "MITÄ?", toinen vaihtoehto toki on, että joku minua viisaampi tekisi jonkin "lisävalaistusta" kirjan, mutta enemmän toivon avaavaa kolmatta osaa.
Aloittaessani tätä kirjaa minulla ei ollut erityisempiä ennakkoluuloja ja suhtauduin siihen melko neutraalisti. Aluksi minua hämmensi suuresti lukujen lyhyt pituus ja "päivien" tarkka kuvailu sekä pitkä kesto, mutta jo vähän ennen puolta väliä se tuntui täysin normaalilta.
Päähenkilöistä oikein kukaan ei ollut mieleeni, jokaisella tuntui olevan jotain suurta salattavaa ja paljon asioita menneisyydestä. Välillä kirja oli sekava ja ehkä vähän tylsä, mutta jaksoin silti lukea loppuun asti.
Yksi huono puoli kirjassa oli se, että vasta vähän puolenvälin jälkeen alkoi todella tapahtua. Muuten pidän Ruttolinnasta suunnattomasti, ja luen sen varmasti joskus uudestaan.
Sumu lupailee hyvää psykologista kauhua, itse kuitenkin vähän petyin teokseen, jota kohtaan oli suuret odotukset. Teos jäi mielestäni vähän vaisuksi kauhun osalta, kirjassa oli kyllä muutamia jännittäviä kohtauksia ja todellista salaperäisyyttä, mutta siihen se sitten omalta osaltani jäikin. Kirjassa koiran kohtalo oli niin kuvottava, että se sai minut lyömään kannet kiinni ja jatkamaan teoksen lukemista vasta parin päivän päästä.
En enää muista syytä miksi luin tämän kirjan, mutta pettymys se ei ollut missään vaiheessa. Kirja on hyvin lyhyt, mutta silti aivan omaa laatuaan. Tähkään rakastuin heti alussa. Oli mielenkiintoista katsella maailmaa hyljeksityn kanan silmin, ja kaikki oli selitetty tarkoin muttei suinkaan tylsästi. Jotenkin ennakoin muutaman kirjan tapahtumista, mutta se ei haitannut yhtään. En yhtään ihmettele miksi kirja on niin suosittu, sillä se on täysin omaa luokkaansa.
Kirja on todellakin mahtava! Se nousi välittömästi yhdeksi suosikeistani erikoisuudellaan ja kauniilla tekstillään. Paksusta koostaan ja pienestä teksistään huolimatta luin Piirin hyvin nopeasti. Tylsää tämän kirjan kanssa ei koskaan ollut, mutta juonenkäänteitä ei ollut suinkaan liikaa. Kaikki tapahtumat olivat hyvin seliteltyjä ja mielenkiintoisia. Ainoa huono puoli on se, että melkein koko kirjan ajan pohditaan loppuratkaisua, ja sitten se yhtäkkiä noin vain keksitään. Luen kirjaa nyt toista kertaa, enkä vieläkään ole kyllästynyt siihen.
Löysin tämän kirjan sattumalta, ja päätin lopulta lukea sen. Yllätyin jo alussa kirjan hiljaisesta ja haikeasta tunnelmasta, joka jatkui viimeisille sivuille asti. Tarina oli hyvin selkeä ja kaunis, missään vaiheessa minulla ei ollut tylsää. Välillä tapahtumien olisi toivonut menevän täysin erilailla, toisinaan ne menivät juuri niin kuin itse halusin ja toivoin. Pahaa sanomista tästä kirjasta en keksi, vaikkakin minua joskus ärsytti Midaksen luonne. Luen tämän kirjan varmasti vielä joskus uudelleen.
Kun sain tämän kirjan käsiini olin kuullut siitä pelkkää hyvää. Aluksi en meinannut edes koskea koko kirjaan, mutta vähäisten sivujen takia lopulta luin sen. Upposin mukaan heti ensimmäisillä sivuilla. Joka ainoan sivun ajan vallitsi kauniin haikea tunnelma ja en halunnut kirjan loppuvan koskaan. En kadu yhtään tämän kirjan lukemista, ja olenkin nyt lukenut sen useaan kertaan. Tarina on lyhyt, mutta ytimekäs.
Tämä kirja on juurikin sellainen kirja jonka haluaisin lukea uudestaan ja uudestaan. Mitään valittamista en keksi, kaikki eteni juuri sopivan nopeasti eikä mikään jäänyt epäselväksi. Aluksi luulin kirjan olevan tylsä ja tavallinen, mutta keskivaiheella mielipiteeni kirjasta muuttui täysin. Se ei todellakaan sovi heikkohermoisille, ja joka ainoa sivu piti minua tiukasti otteessaan.
Kolmas kirja ylsi jopa samalle tasolle kuin ensimmäinen, ellei jopa korkeammalle. Tarinaa oli mukava seurata, kun porukka alkoi liikkua yhdessä. Tämä oli iso ero aiempiin kirjoihin, ja oli osa syy miksi tämä osa oli edeltäjäänsä parempi.
Edellisen kirjan kahmittuani, siirryin suoraan lukemaan tätä osaa. Aluksi oli hirveä pettymys, kun tarina ei jatkunutkaan samasta kohtaa mihin edellinen päättyi. Mutta Percyn tarinan alkaessa mieli muuttui, ja oli oikeastaan mukava lukea saman hetken tapahtumia toisaalta ja toisten näkökulmasta.