Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Kirjailijan aikaisempi teos Siilin eleganssi oli mielestäni erinomainen, mutta tämä taittui minun makuuni liikaa daideellisuuden puolelle. Yritin sinnitellä kirjan loppuun, mutta en pystynyt. En ole ikinä jättänyt kirjaa kesken 30 sivua ennen loppua. Toivottavasti joku muu pitää tästä enemmän.
Ihan hyvä kirja tämä oli. Alku oli kyllä kamalan pitkäveteinen ja loppu taas eteni vähän turhankin nopeasti. Ei ehkä ihan niin tasokas päätösosa sarjalle kuin mitä odotin, mutta hyvä päätös kuitenkin. Pakko lukea, jos on lukenut aiemmatkin osat :)
Hyvä kirja. Sarjan edellinen kirja oli kyllä ehdottomasti silti tätä parempi. Mukava ja mielenkiintoinen kirja oli kuitenkin lukea. Ihan kiva lukea vanha tarina tavallaan eri tavalla kerrottuna.
Dreaming 3 päättää loistavan sarjakuvasarjan. Loppuhuipennus ja se kuinka kaikki selitetään oli jotain aivan käsittämättömän hienoa. Koko sarja on ollut mielestäni aivan loistava ja jotenkin vain täydellinen. Piirrosjälki on mahtavaa ja tunnelmallista. En muuttaisi tästä sarjasta yhtään mitään, se oli vain liian täydellinen.
Dreaming 2 jatkaa erinomaista sarjaa loistavasti. Edellisen osan loppu oli todella loistava ja tämä osa jatkaakin erinomaisesti tarinaa. Se kuinka traumatisoituneita tytöt ovat tapahtumista oli erittäin tunnelmallista. Kirjan tapahtumat saivat monissa kohdissa kylmät väreet kiirimään pitkin selkäpiitäni. Piirrosjälki on edelleen aivan moitteetonta ja mahtavaa.
Pidin tosi paljon Dreaming-sarjasta. Juoni oli todella erinomainen, ja se piirrosjälki. Aivan ensiluokkaista! Monet tytöt oli piirretty aivan loistavasti, heitä pystyi aivan vaivattomasti sanomaan kauniiksi. Ensimmäinen osa aloittaa vahvasti sarjan, eikä jätä lukijaansa kylmäksi. Ehdottomasti parasta sarjakuvataidetta jota olen ikinä lukenut.
Kiersten White on onnistunut luomaan piristävää vaihtelua yliluonnollisten olentojen maailmaan ja keksinyt aivan toisenlaisen tarinan. Kirjan juoni on mukaansatempaava ja innostaa erilaisuutensa takia lukemaan kirjan vauhdilla loppuun.
Hyvä päätös sarjalle. Olisin mielelläni lukenut lisää mutta oli hyvä loppu.
Jännittävä ja koko ajan annettiin pieniä täkyjä, jotta mielenkiinto pysyy yllä. Välillä tosin häiritsi kun hypittiin ihmisestä toiseen, jolloin sai vähän aikaa hahmottaa missä sitä oikein ollaan ja kenen ihmisen "sisällä" olemme..
Piti hyvin otteessaan ja tarina eteni todella hyvin. Suosittelen!
Erittäin loistava jatkokausi loistavalle Buffy vampyyrintappaja sarjalle. Piirrosjälki on mahtavaa, monissa kohdissa hahmot näyttävät aivan esikuviltaan.
Rämeen olento lähtee pelastamaan rakasta Abbyaan Gotham Citystä ja joutuu tukkanuottasille itse Batmanin kanssa. Mitä ihmettä? Kauhua on vähemmän kuin sarjan aiemmissa osissa, mutta kieli ja kuvat ovat tasan yhtä kauniita.
Lue koko arvostelu täältä: https://haaveenakirjailijanura.blogspot.fi/2016/10/kirja-arvostelu-alan-moore-rameen.html
Huh, siitä onkin aikaa kun olen viimeksi tämän sarjan maailmaan sukeltanut kun tämä uusin suomennos antoi odottaa itseään aika pitkään. Hetken mietin jo, että tuleeko uusia suomennoksia lainkaan koska kirjailijan sivulta ei tätä kirjaa edes löytynyt, tai sitten ei vain sattunut silmään. Eniweis, hetki meni kyllä, että sisäistin taas kaikki hahmot ja paikat koska niitä tuntui tässä osassa ainakin vilisevän enemmän ja vähemmän. Mitään äärettömän suuria fanituksia tämä sarja ei ole koskaan aiheuttanut, mutta sinä on silti se oma juttunsa. Päähenkilöiden kolmiodraama on ehkä vähän surkuhupaisa ainakin Victorian osalta kun hän pyörittää kahta poikaa häpeilemättömästi sen minkä kerkeää ja ekassa kirjassa niin ärhäkkä Christian on valitettavasti vähän nössööntynyt tähän osaan mennessä. Hän oli ehdoton suosikkini heti alkumetreiltä asti. Ei siinä, kirjaa kerrotaan monen hahmon näkökulmasta joten tylsistymään ei pääse ja tarina on täynnä erilaisia ulottuvuuksia, hahmoja ja tapahtumia. Ihan viihdyttävästi tämän kanssa aika meni vaikka välillä en meinannut saada ollenkaan kiinni lukemisesta kaiken kiireen keskellä. Toivottavasti tähän nyt tulee vielä se päätösosakin suomeksi, kiva olisi tietää miten hahmoille käy.
Arto Paasilinna on vähän sellainen rajatapaus minulle kirjailijana. Mieheltä löytyy kovia romaaneita, kuten Jäniksen vuosi, Onnellinen mies ja tämä, mutta sitten on niitä teoksia, jotka eivät mitään isoja tunteita herätä. Eniten miehen tuotannossa vaivaa tietynlainen kaavamaisuus. Plotit ovat suurimmassa osassa kirjoista sen verran lähellä toisiaan, että melkein luulisi kirjailijan kirjoittaneen kirjansa jonkun tietokoneohjelman avituksella. Tämä Ukkosenjumalan poika sen sijaan on pirun väkevä teos. Ei ole ainakaan itselleni tullut vielä sellaista teosta vastaan, joka irvailisi kristinuskolle näin maukkaasti. Jonkinlainen vaikutus tällä kirjalla on ollut myös omaan "tuotantoon", ja nimenomaan käytetyn huumorin puolesta. Suosittelen.
Varmasti keskustelua herättänyt kirja aikoinaan. Plotti saa nykylukijassa aikaan pientä hörähtelyä: ihminen ammutaan perkeleenmoisella kanuunalla kuun kiertolaiseksi. Jatko-osa sisältää muistaakseni myös erinäisiä koomisia hetkiä. Mutta etupäässä viihdyttävää lukemista tämä oli. Ihan tuoreena tämä ei enää muistissa ole, mutta muistelisin henkilögallerian olleen myös täynnä mielenkiintoisia ja toimeliaita persoonallisuuksia.
Alkukankeuden jälkeen kirjaa ei pystynyt jättämään käsistä. Nyt harmittaa että kirja tuli ahmittua! Haluaisin heti lisää!
Tähtihatussa on sekoitettu juuri sopivassa määrin toimintaa, huumoria ja draamaa. Loistava kirja ja loistava kirjasarja. Suosittelen lämpimästi kaikille nuortenfantasian ystäville.
Lue koko arvostelu täältä: https://haaveenakirjailijanura.blogspot.fi/2016/09/kirja-arvostelu-terry-pratchett.html
Myyttinen, maaginen, koukuttava ja yksinkertaisen upea. Eräs Turtschaninoffin parhaista, ja myös tähän mennessä vuoden paras kirja mihin olen törmännyt, ja sellaiseksi se melko varmasti myös jää.
Pymin tapaus on tullut luettua pari kertaa, ja juuri sen toisen kerran ko. kirja myös auetakseen tarvitsi. Kirjasta löytyvä haaksirikkokohtaus on ehkä lempikohtaukseni missään kirjassa ikuna, ja tarinan loppu linkittyy mukavasti erääseen toisen fiktion ison nimen stooriin - jonka luin paljon ennen tätä. Kiitos vaan siskolle hyvästä männävuosien joululahjasta.
Ei yllä ensimmäisen osan tasolle, mutta silti jotakin Eliitti tekee oikein, kun sen hahmot herättävät näin voimakkaita tunteita.
Lue koko arvostelu täältä: https://haaveenakirjailijanura.blogspot.fi/2016/09/kirja-arvostelu-kiera-cass-eliitti.html
Salvatoren tyyli ja ennen kaikkea taistelukohtaukset ovat pysyneet tutun loistavina. Nautin suuresti siitä, ettei Drizzt noin vain pääse eroon perimästään ja Menzoberranzanin väestä. Tuo yhteiskunta ja kulttuuri ovatkin Salvatoren yksi kiehtovimmistä luomuksista. Salvatoren hahmot ja juonikuviot ovat mitä puhtainta korkeaa fantasiaa, mikä on toisaalta ihanaa mutta myös hieman kyllästyttävää. Erityisesti tässä kirjassa yllättäviksi tarkoitettuja juonikäänteitä osasi jo odottaa ja alku tuntui hitaalta. Itseäni myös tökki Salvatoren tapa kuvata Menzoberranzanin drowit taistelukohtauksissa "pahoina droweina" tehden siten erotuksen Drizztiin. Tässä kirjassa aletaan aktiivisesti kyseenalaistaa tällaista mustavalkoista rasismia, jossa örkki, drow ja hiisi on automaattisesti paha ja hänet voi tappaa pelkän rotunsa perusteella. Näin ollen se, ettei drowin adjektiivi "paha" muutu edes kirjan edetessä, iskee särön päähenkilöissä kehittymässä olevaan ajattelutapaan arvioida henkilöitä yksilön ominaisuuksien perusteella. Jos myöhemmissä kirjoissa (tämän ajattelutavan todennäköisesti vahvistuessa) kuvaustavan käyttö kuitenkin vähenee ja loppuu, voidaan termin käyttö mielestäni hyväksyä osana ajatustavan muutoksen hitautta.
En päässyt sisään. Oli puoleenväliin asti pakkolukemista. Tämän jälkeen alkoi tapahtua. Ei minun makuuni.