Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Tämän kirjan aloitin syksyllä lentokoneessa ja ennen kuin huomasinkaan kone oli jo laskeutunnut! Yhtenäistä kerrontaa ja luovaa kuvailua. On ihanaa lukea, kuinka rinnakkaistodellisuus voi löytyä niinkin läheltä kuin vaatekaapista! Suosittelen ehdottomasti luettavaksi.
Siitä on hieman aikaa kun tämän kirjan luin, mutta nyt kun tämä tuli vastaan en voinnut olla kirjoittamatta omaa arviotani. Langennut enkeli oli ensimmäinen enkeleistä kertova kirja jonka luin. En todellakaan pettynnyt, sillä juoni on monimuotoinen ja Patchia ei vain voi vastustaa! Kirja vangitsi sisälleen kunnes huomasin jo tarttuvani seuraavaan osaan. Olen ensimmäisen kerran jälkeen lukennut kirjan monesti uudestaan ja nyt saattaisi taas olla aika!
Pidin tästä kirjasta kovast ja se todellakin tempaisi mukaansa! Rakastan kaikkia fantasiakirjoja erityisesti vampyyrikirjoja, joten surunsyöjät oli ehdottomasti lukulistallani! Löysin tämän kirjan äskettäin erään blogin kautta ja olen iloinen saatuani sen luettua. Päähenkilö Hope on persoonallinen ja häneen oli helppo samaistua. Victor taas oli ehdottomasti hurmaava, mutta kiinostukseni Fredericiä kohtaan kasvoi kirjan aikana valtavasti! Kirjan hohtoa heikensi hieman se, etten tiedä koska jatko-osa ilmestyy... Suosittelen kuitenkin luettavaksi!
Mukava vampyyritarina. Alustus ja juonen kehittäminen toimii oikein hyvin. Loppuratkaisu jätti epämukavan maun suuhun. Voisi kutsua jopa laimeaksi.. Joka tapauksessa kirjailijan kehittyminen kuvastuu hyvin ja ero Carrieen on selkeä. Hyvä romaani, klassikkoainesta jopa joidenkin mielestä. Ehkä, mutta varauksella.
Kirja oli aivan huippu ja juonikin todella hyvä. Jälleen yksi kirja joka singahtaa ehdottomasti parhaiden lukemieni kirjojen joukkoon. Kirjassa oli tasaista jännitystä alusta loppuun asti. Osuin oikeaan uumoillessani kuka loppujen lopuksi murhasi tytön vanhemmat ja siinä samalla muutamia muitakin, mutta silti se tuli yllätyksenä kun sen aika koitti. Myöskään romantiikkaa ei kirjasta puuttunut, sillä ei päässyt kunnolla mässäilemään, mutta se ei todellakaan haitannut. Rakkautta juuri sopivassa suhteessa.
Pakko oli skipata muut luku-urakat ja tarttua tähän kirjaan kun se tulla tupsahti. Ward se vaan saa taiottua seikkailua toisensa perään, ja etenkin juonikuvioita toisensa perään. Rhage on ihan mielenkiintoinen ja hauska hahmo, mutta ehkä silti tässäkin kirjassa sivujuonet oli mielenkiintoisempia. Ehkä se kun on kerran jo lukenut jostakin parista niin mielenkiinto ehkä vähän laskee heitä kohtaan ja toivois jonkun kivan uuden parin muodostuksen. Lisäksi mua ei hirveästi nämä lapsikuviot kiinnostaneet. Ei siinä, aina kun luen näitä kirjoja niin tulee kivan kotoisa olo. Tässä nähtiinkin melkoista äksöniä. Rhage joutuu tiukkaan paikkaan heti alussa ja veljeskunta kasvattaa rivejään. Uutta mielenkiintoa toi myös uusi henkilö, joka astuu kuvioon ihan yllättävältä suunnalta ja nivoutuu pakkaan taas uuden juonen kautta. Ei voi mitään, kyllä tämä Laylan ja Xcorin tilanne häiritsee itseä eniten. Mietin miten heidän tarinansa voi saada mahdollisuuden kaikkien mutkien ja mäkien takia. Jään siis odottamaan seuraavaa kirjaa!
Tämä neljän pienoisromaanin kokoelma on aina kuulunut Kingin katalogissa sinne henkilökohtaiseen kärkiryhmään. Näissä tarinoissa on jotain kiehtovan mystistä ja etenkin aika - lainaten takakansitekstiä - "neljä tirisevää kauhukertomusta joiden täytteenä aika ja sen syövyttävä vaikutus ihmismieleen", on eräs kirjan mieltä kiihottavista, kantavista voimista. Tarinoista etenkin "Langolieerit" kuuluu Kingin koko uran kiehtovimpiin. Myös "Salainen ikkuna, salainen puutarha" sekä "Kirjastopoliisi" ovat allekirjoittaneelle kovasti mieleen. Jos olisi pakko valita vähiten laadukas kertomus, se olisi Aurinkokoira (etenkin tarinan puolivälin vaihe, jossa Pop yrittää kaupata kameraa monelle, tuntuu täytteeksi tehdyltä), kaikissa tarinan perusideoissa on jotain salaperäisen viehättävää. Todella vahva paketti.
Kirjassa seurataan kolmen täysin erilaisista ympäristöistä tulevien karhunpentujen matkaa, joilla jokaisella on kuitenkin samankaltaiset uskomukset. Matka alkaa on hyvin samantapainen Hunterin aiempien kirjojen kanssa, mutta Ujurakin erilaisuus yllätti minut täysin, en olisi uskonut törmääväni tällaiseen Hunterin kirjoja lukiessani. Kirjassa käsitellään aika voimakkaita tunteita, menetyksen tuskasta hylätyksi tulemisen tunteeseen. Juoni on ihan mielenkiintoinen, vaikkakin se tuntui välillä saman toistamiselta ja sen takia menetti osan hohdostaan.
Perinteinen fantasiakirja petoksesta ja kostoretkestä, joka paranee loppua kohden.
Lue koko arvostelu täältä: https://haaveenakirjailijanura.blogspot.fi/2016/11/kirja-arvostelu-joe-abercrombie-vain.html
Tämä sarja on ollut aivan ihana. Hiukan haikea olo kun se loppuu. Kirjan alku oli tässä osassa hieman tylsä mielestäni, mutta mielenkiinto kuitenkin pysyi. Loppua kohti, kuten näissä kirjoissa aiemminkin, alkoi varsinainen tapahtuminen. Loppu oli haikean surullinen. Kokonaisuutena samankaltainen kuin aiemmat. Mutta aivan varmasti lukemisen arvoinen.
Wayward Pines -trilogian toinen osa oli paljon parempi kuin ensimmäinen osa. Tai sitten petyin ensimmäiseen osaan niin paljon, että laitoin odotukset matalalle tämän osan suhteen. Mutta yhtä kaikki, positiivinen yllätys. Kirja oli nopeasti luettu, ja helposti nielty. Tässä tarinassa ei ollut mitään vaikeaa; se oli hyvää ajankulua ja se jopa koukuttikin aika ajoin. Kirja lähtee liikkeelle siitä mihin ensimmäinen osa jäi ja aika nopeasti etenee sitten siitä. En ollut ihan varma, että miten se etenee, joten iso plussa siitä. Tosin, kun päästiin selvälle tarinapolulle, loppu oli kohtalaisen arvattava, mutta se ei häirinnyt. Ihan loppu oli sitten gliffhanger vikaan osaa (jonka aion lukea aika nopeasti tämän jälkeen). Hiukan nitisen siitä, että sarjan eka osa oli selvästi oma kokonaisuus, mutta toinen kirja oli sitten jo selvästi jatkuvajuonisempi. Miksi koko sarja ei voinut olla tällainen?
Tykkäsin kyllä erittäin paljon! Juonenkäänteitä oli riittävästi, ja hahmojen elämään oli helppo päästä sisälle. Suosittelen kyllä kaikkia Potter-faneja lukemaan, luin itse englanniksi, mutta uskon tämän suomennetun olevan ihan yhtä hyvä, kunhan muistaa että tämä tosiaan on näytelmän käsikirjoitus, joten siinä on eroa normi kirjoihin.
Luettuani kirjan loppuun ja tultuani arvioimaan sitä tänne tajusin, että tämän kirjan oli merkinnyt luetuksi vain yksi minua ennen. Olen tietysti itsekin myöhässä, kun kirja on julkaistu melkein kymmenen vuotta sitten. Mikä on mennyt pieleen, kun kukaan ei näytä löytäneen tätä tarinaa? Tämä on tarina Laurasta ja hänen ystävistään, Keravasta ja kesästä ja talvesta ja metsästä. Kirjoista ja kirjallisuudesta. Ja ehkä yksinäisyydestä, nimenomaan yksinäisyydestä. Mitä ihmiset ovat valmiita tekemään etteivät olisi yksin. Kirjan taika on Kolun kirjoitustyyli ja taito kuljettaa tarinaa eteenpäin. Tapahtumien kerrontajärjestys on lähestulkoon nerokas. Lukija ei pääse ihan helpolla, ainakaan aluksi. Joutuu miettimään, että koskas tämä nyt tapahtuukaan. Eikä kaikkeen saada suoraa vastausta, ajoittain ei oikeastaan mihinkään. Kerronta on niin kutkuttavaa ja häkellyttävää, että välillä huomasin hymyileväni sanojen käytön nerokkuudelle.
Hiukan huvitti kun lueskelin uutisotsikoita, joissa fanit kertoivat olleensa pettyneitä tähän kirjaan. Tuntui osalle ainakin tulleen yllätyksenä, että tämä on näytelmän käsikirjoitus, ei varsinainen tarina. Tätähän ei ole toitotettu kuin alusta asti. Nyt kirjan luettuani harmittaa, etten päässyt katsomaan tätä näytelmää ja toivon, että näytelmästä saisi joskus vaikka DVD-version, jonka itse sitten voisi ostaa hyllyyn. Noh, sitten kirjaan. Hämmentyneen alun jälkeen pääsin aika hyvin kirjaan ja sen hahmoihin sisään. Ei tästä ehkä tullut ihan samanlaista Potter-tunnelmaa kuin alkuperäisiä kirjoja lukiessa, liekö syy iäkkäämmässä Harryssa vai siinä, että tätä luomassa oli muitakin kuin Rowling. Tämä kyllä koukutti siinä missä aiemmatkin teokset ja oli jotenkin hauska palata tässä kirjassa menneisiin tapahtumiin. Vaihtoehtoiset todellisuudet olivat aika kammottavia. Tarina oli reippaasti eteenpäin vievä eikä ainakaan minua saanut tylsistymään missään vaiheessa. Huonona puolena se, että tämän luettuaan alkaa kaipaamaan jatko-osaa tai elokuvaa. Todella kiva lisä kirjahyllyyni!
Paras! Ylivoimaisesti paras soturikissat kirja tähen mennessä! Juoni oli loistava ja täysin ennalta arvaamaton ja mukaansa tempaava. Juonessa oli paljon täysin yllättäviä ja mielenkiintoisia käänteitä. En malttaisi millään odottaa kevääseen että saan uuden soturikissat kirjan käsiini.
Rabelais'n tuotannon komeimpia lippulaivoja edustava Suuren Gargantuan hirmuinen elämä ei ole pelkästään absurdilla ja groteskilla huumorilla höystetty keskiaikaisen karnevalismin ilmentymä, vaan myös oppinut satiiri, joka vaatii lukijaltaan valtavaa yleissivistystä. Rabelais on lumonnut valtavan joukon myöhempien vuosisatojen suurimpia kirjailijoita kuten Lawrence Sternen ja Honoré de Balzacin, ja kirjallisuushistoriassa on nähtävissä Rabelais'n tuotannosta juontuva merkittävä linja.
Jos talviyönä matkamies on moneen eri suuntaan laskostuva filosofinen ja semanttinen pohdinta lukemisen ja kirjoittamisen olemuksesta. Sen rakenne on kiinnostava ja tunnelma mainion unenomainen ja absurdi. Hieman harmillisesti tosin kaiken aikaa pidetään huoli, ettei rakenne pääse hämmentämään lukijaa osoittamalla kädestä pitäen mistä milloinkin on kysymys. Jos talviyönä matkamies on haastava romaani, joka toimitetaan kirjallisten apupyörien kanssa. Teos oli ihan kutkuttava luettava, mutta mukaansa se ei suoranaisesti koskaan tempaissut ja viimeinenkin pohdinnan ilo lannistettiin tarjoamalla kysymyksiin vastaukset viimeistään lopussa.
Väliosan makuinen ja tuntuinen lopun cliffhangeria myöten. Näkökulman vaihdokset toisaalta piristivät, toisaalta kampittivat tunnelmaa.
Lue koko arvostelu täältä: https://haaveenakirjailijanura.blogspot.fi/2016/11/kirja-arvostelu-p-c-cast-kristin-cast.html
Tykkäsin tästä kirjasta ihan niin kuin aikaisemmistakin, mutta erityisestri tykkäsin siitä, että tässä oli enemmän myös sivuhenkilöt esillä eikä ainoastaan ns.päähenkilö. Ei muuta kuin seuraavaa lukemaan....
Tämän teoksen klassikkoarvoa ja legendaarisuutta ei voi kiistää. Mutta minkä tasoinen romaani loppujen lopuksi on? Sanotaanko näin, että King-asteikolla sitä alapäätä. Tässä täytyy sanoa heti, että se ei todellakaan tarkoita, että se olisi huono. Muttei mitenkään erikoisen hyväkään. Minun mielestäni toimii eräänlaisena harjoitusalustana mestarin tuleville töille. Lisäksi rakenne, jossa pompitaan lehtijuttujen ja nykytapahtumien välillä ei ollut mieleeni, muttei varsinaisesti mikään ylivoimainen ärsytystekijäkään. Mutta Kingin vangitsevimpien teosten tunnelmaa ei tavoiteta, sen tavallaan ymmärtääkin kun on kyseessä ensiteos.
Ihan mukava idea ja alku vaikuttikin lupaavalta, mutta petyin silti suuresti. Mitään mahtavaa, jännittävää tai ihmeellistä ei oikein tapahtunut. Kirjaa voi kuvailla hyvin sanalla "tylsä", sillä mitään erityisemmin kiinnostavaa ei tapahtunut.
Hyvin mielenkiintoinen ja erilainen kirja. Idea on kieltämättä hyvä, ja tekstikin kirjoitettu ihan kelvollisesti. Välillä tarina uhkasi käydä tylsäksi ja takkuiseksi, muttei koskaan epäselväksi. Loppujen lopuksi ihan kelvollinen kirja.
Vaikka tämän lukikin lyhyessä ajassa, mietin tapahtumia vielä pitkään. Eniten pidin ensimmäisestä tarinasta, vaikka toinenkin oli mieleeni.
Vaikeaa on keksiä valittamista, mutta etenkin ensimmäinen tarina ikään kuin loppui kesken. Viimeiset sivut olivat vähän hutiloitua ja kiireessä tehtyjä, mutta muuten pidin kovasti.