Uusimmat kirja-arviot ja kommentit

Luettuani kirjan loppuun ja tultuani arvioimaan sitä tänne tajusin, että tämän kirjan oli merkinnyt luetuksi vain yksi minua ennen. Olen tietysti itsekin myöhässä, kun kirja on julkaistu melkein kymmenen vuotta sitten. Mikä on mennyt pieleen, kun kukaan ei näytä löytäneen tätä tarinaa? Tämä on tarina Laurasta ja hänen ystävistään, Keravasta ja kesästä ja talvesta ja metsästä. Kirjoista ja kirjallisuudesta. Ja ehkä yksinäisyydestä, nimenomaan yksinäisyydestä. Mitä ihmiset ovat valmiita tekemään etteivät olisi yksin. Kirjan taika on Kolun kirjoitustyyli ja taito kuljettaa tarinaa eteenpäin. Tapahtumien kerrontajärjestys on lähestulkoon nerokas. Lukija ei pääse ihan helpolla, ainakaan aluksi. Joutuu miettimään, että koskas tämä nyt tapahtuukaan. Eikä kaikkeen saada suoraa vastausta, ajoittain ei oikeastaan mihinkään. Kerronta on niin kutkuttavaa ja häkellyttävää, että välillä huomasin hymyileväni sanojen käytön nerokkuudelle.

Hiukan huvitti kun lueskelin uutisotsikoita, joissa fanit kertoivat olleensa pettyneitä tähän kirjaan. Tuntui osalle ainakin tulleen yllätyksenä, että tämä on näytelmän käsikirjoitus, ei varsinainen tarina. Tätähän ei ole toitotettu kuin alusta asti. Nyt kirjan luettuani harmittaa, etten päässyt katsomaan tätä näytelmää ja toivon, että näytelmästä saisi joskus vaikka DVD-version, jonka itse sitten voisi ostaa hyllyyn. Noh, sitten kirjaan. Hämmentyneen alun jälkeen pääsin aika hyvin kirjaan ja sen hahmoihin sisään. Ei tästä ehkä tullut ihan samanlaista Potter-tunnelmaa kuin alkuperäisiä kirjoja lukiessa, liekö syy iäkkäämmässä Harryssa vai siinä, että tätä luomassa oli muitakin kuin Rowling. Tämä kyllä koukutti siinä missä aiemmatkin teokset ja oli jotenkin hauska palata tässä kirjassa menneisiin tapahtumiin. Vaihtoehtoiset todellisuudet olivat aika kammottavia. Tarina oli reippaasti eteenpäin vievä eikä ainakaan minua saanut tylsistymään missään vaiheessa. Huonona puolena se, että tämän luettuaan alkaa kaipaamaan jatko-osaa tai elokuvaa. Todella kiva lisä kirjahyllyyni!

Paras! Ylivoimaisesti paras soturikissat kirja tähen mennessä! Juoni oli loistava ja täysin ennalta arvaamaton ja mukaansa tempaava. Juonessa oli paljon täysin yllättäviä ja mielenkiintoisia käänteitä. En malttaisi millään odottaa kevääseen että saan uuden soturikissat kirjan käsiini.

Rabelais'n tuotannon komeimpia lippulaivoja edustava Suuren Gargantuan hirmuinen elämä ei ole pelkästään absurdilla ja groteskilla huumorilla höystetty keskiaikaisen karnevalismin ilmentymä, vaan myös oppinut satiiri, joka vaatii lukijaltaan valtavaa yleissivistystä. Rabelais on lumonnut valtavan joukon myöhempien vuosisatojen suurimpia kirjailijoita kuten Lawrence Sternen ja Honoré de Balzacin, ja kirjallisuushistoriassa on nähtävissä Rabelais'n tuotannosta juontuva merkittävä linja.

Jos talviyönä matkamies on moneen eri suuntaan laskostuva filosofinen ja semanttinen pohdinta lukemisen ja kirjoittamisen olemuksesta. Sen rakenne on kiinnostava ja tunnelma mainion unenomainen ja absurdi. Hieman harmillisesti tosin kaiken aikaa pidetään huoli, ettei rakenne pääse hämmentämään lukijaa osoittamalla kädestä pitäen mistä milloinkin on kysymys. Jos talviyönä matkamies on haastava romaani, joka toimitetaan kirjallisten apupyörien kanssa. Teos oli ihan kutkuttava luettava, mutta mukaansa se ei suoranaisesti koskaan tempaissut ja viimeinenkin pohdinnan ilo lannistettiin tarjoamalla kysymyksiin vastaukset viimeistään lopussa.

Väliosan makuinen ja tuntuinen lopun cliffhangeria myöten. Näkökulman vaihdokset toisaalta piristivät, toisaalta kampittivat tunnelmaa.

Lue koko arvostelu täältä: https://haaveenakirjailijanura.blogspot.fi/2016/11/kirja-arvostelu-p-c-cast-kristin-cast.html

Tykkäsin tästä kirjasta ihan niin kuin aikaisemmistakin, mutta erityisestri tykkäsin siitä, että tässä oli enemmän myös sivuhenkilöt esillä eikä ainoastaan ns.päähenkilö. Ei muuta kuin seuraavaa lukemaan....

Tämän teoksen klassikkoarvoa ja legendaarisuutta ei voi kiistää. Mutta minkä tasoinen romaani loppujen lopuksi on? Sanotaanko näin, että King-asteikolla sitä alapäätä. Tässä täytyy sanoa heti, että se ei todellakaan tarkoita, että se olisi huono. Muttei mitenkään erikoisen hyväkään. Minun mielestäni toimii eräänlaisena harjoitusalustana mestarin tuleville töille. Lisäksi rakenne, jossa pompitaan lehtijuttujen ja nykytapahtumien välillä ei ollut mieleeni, muttei varsinaisesti mikään ylivoimainen ärsytystekijäkään. Mutta Kingin vangitsevimpien teosten tunnelmaa ei tavoiteta, sen tavallaan ymmärtääkin kun on kyseessä ensiteos.

Ihan mukava idea ja alku vaikuttikin lupaavalta, mutta petyin silti suuresti. Mitään mahtavaa, jännittävää tai ihmeellistä ei oikein tapahtunut. Kirjaa voi kuvailla hyvin sanalla "tylsä", sillä  mitään erityisemmin kiinnostavaa ei tapahtunut.

Hyvin mielenkiintoinen ja erilainen kirja. Idea on kieltämättä hyvä, ja tekstikin kirjoitettu ihan kelvollisesti. Välillä tarina uhkasi käydä tylsäksi ja takkuiseksi, muttei koskaan epäselväksi. Loppujen lopuksi ihan kelvollinen kirja.

Vaikka tämän lukikin lyhyessä ajassa, mietin tapahtumia vielä pitkään. Eniten pidin ensimmäisestä tarinasta, vaikka toinenkin oli mieleeni.
Vaikeaa on keksiä valittamista, mutta etenkin ensimmäinen tarina ikään kuin loppui kesken. Viimeiset sivut olivat vähän hutiloitua ja kiireessä tehtyjä, mutta muuten pidin kovasti.

Tästä kirjasta on vaikea keksiä mitään hyvää tai pahaa sanottavaa. Hivenen hämmentävä olo minulle ainakin jäi.
Takakantensa takia kirja kiinnosti minua, enkä oikeastaan kadu sen lukemista. Välillä, etenkin alussa, oli tylsiä ja pitkästyttäviä kohtia jotka teki vain mieli ohittaa. Toisinaan taas juonenkäänteitä ja jännittäviä tapahtumia oli niin paljon ettei mukana pysynyt.
Onhan kirja ihan hyvä, ja luen ehkä joskus uudestaan, mutta kyllä se parempikin olisi voinut olla.

Vaikka tarina on kategorisoitu kummitustarinaksi, miellän sen ennemmin mysteeriksi - minne outo mies John Jago katosi, onko hän elossa vai kuollut? Kolmiodraaman elkeet on näköjään jo 1800- luvun kertomuksissa tuttu ilmiö - tässäkin tarinassa tapahtuma vyyhdin alullepanija on tyttönen, jonka huomiosta useampi mies kilpailee. Tarina on myös rikoskertomus, joka pohjautuu tositapahtumiin.

Tämä on yksi parhaista lukemistani kirjoista, ja siitä onkin vaikea keksiä valitettavaa.
Emilyn luonne ei ärsytänyt minua(Toisin kuin useimmissa muissa kirjoissa päähenkilöt ovat aivan sietämättömiä), ja hänen kanssaan on helppoa olla samaa mieltä. Kirja on kirjoitettu hyvin ja päiväkirjamaisesti, joka sopii teemaan hyvin.
Loppupuolella kirja alkoi kuitenkin muuttua vähän sekavaksi ja hämmentäväksi, mukana oli vaikea pysyä. Onneksi kaikki kuitenkin selkeni ajan myötä.

Kokoelma sisältää paljon lyhyitä kertomuksia, jotka ovat sivun tai puolen sivun mittaisia. Tarinat eivät ole helposti omaksuttavia, vaan vaatisi useamman lukukerran, jotta avautuisivat kunnolla - jos avautuvat ollenkaan. Joistakin lyhyistä tarinoista pidin, vaikka pointti saattoi jäädäkin epäselväksi. Parhaimmat tarinat löytyivät kuitenkin pidempien kertomuksien joukosta, niistä parhaimpana Muodonmuutos. Siinä kauppamatkustaja, perheen elättäjä, joutuu selittämättömän muodonmuutoksen kouriin – hänestä on tulossa iljettävä hyönteisen kaltainen otus. Tarina kertoo, miten omaiset reagoivat läheisensä muutokseen. Tarinaa voi pitää kauhuna, mutta ensisijaisesti minulle se oli haikea kertomus hylätyksi tulemisesta.

Mielestäni kirja on ihan hyvä, mutta se ei kuulu suosikkeihini. Jotenkin tarina ei vain napannut ja varsinkin loppu oli mielestäni aika sekava. Mutta suosittelen silti ainakin kokeilemaan kirjaa, sillä voihan olla, että te löydätte kirjasta sen punaisen langan, jonka minä kadotin. 

Melkoinen pettymys. Tämmöisestä aiheesta olisi pystynyt luomaan paljon mielenkiintoisemmankin tarinan. Mutta tämä oli pitkästyttävä, tylsä. Jopa lapsellinen, siis nimenomaan siihen verrattuna, että kyse onkin murrosikäisten/teinien kauhukirjasta. Kuitenkin kirjan mielenkiintoinen aihe pelastaa puolen pisteen verran. Mutta vain puolen. Pelkkä hyvä aihe ei kirjaa tee eikä tarinaa.

Myönnän heti alkuun, etten ollut lainkaan oikeassa mielentilassa lukemaan tätä kirjaa. Vastaava tasalaatuinen King olisi varmaan saanut kolme tähteä muussa tilanteessa, mutta nyt vain kaksi. Aloin nimittäin kiinnittää turhan paljon huomiota teoksen puutteisiin nyt, kun luin sitä milteinpä vasten tahtoani. Loppu ei mielestäni ollut onnistunut, ja juonen eri elementtien yhteensitominen tuntui osin väkinäiseltä. Lisäksi päähenkilö ei koskaan voittanut sympatioitani puolelleen, vaikka hänet selvästi oli sympatiaa keräämään rakennettu. Hyviä puolia teoksessa olivat Kingin kiireetön tyyli ja kaiketi kauhukin olisi ollut muissa lukuolosuhteissa ihan mukiinmenevää. Suosittelen kirjaa lähinnä kauhun (ja Kingin) ystäville, mutta kaiketi tästä voi jännäreistä yleisesti pitäväkin saada jotain hupia.

Olisin kovasti halunnut pitää tästä kirjasta. Mutten vaan pitänyt. Joko en ole sitten tarpeeksi Twin Peaks -fani tai en tajunnut jotain oleellista, mutta minusta tämä teos oli tylsä, tympeä ja vääränlaisesti vinoutunut. Tai ehkä ongelma oli suomennoksessa. Teksti ei soljunut eteenpäin vaan tökki. Eikä se johtunut siitä, että kyseessä oli päiväkirjan muotoon kirjoitettu teos. Ei ollut minua varten tämä kirja, olisi pitänyt jättää hyllyyn.

Ihan kelvollinen avaus, mutta ei yllä minun suosikkieni kärkeen. Luin lähinnä siksi, että halusin nähdä elokuvan vasta kun olisin lukenut tämän taustaksi.

Osui kerran silmään kirjastossa. mielenkiintoisia variaatioita kaikille tutuista hahmoista. Ei kannata lukea, jos kärsit huumorintajuttomuudesta tai olet ylisuojeleva Tolkien-fani.

Hmm, olipas mielenkiintoinen idea. Tuo ajatus minulle tuli mieleen kun ensimmäisen kerran näin tämän kirjan. Ajattelin voisiko se olla liian lapsellinen minulle? Totuus on kuitenkin se, että Disneyn elokuvat ovat hurmanneet ja hurmaavat edelleenkin kaikkia aina pienistä lapsista aikuisiin. Ne ovat tarinoita, jotka eivät koskaan kuole ja siirtyvät sukupolvilta toisille. Tämän kirjan parissa ei mene koko päivää. Se on tiivistetty ja nopeatempoinen tarina kuningattaresta, jonka menneisyys ja nykyisyys kasaantuvat yhdeksi suureksi vyyhdiksi onnellisuuden ylle. Kirja on oikeastaan aika surullinen. Kaikki tietävät miten tarina elokuvassa päättyy, mutta onko moni miettinyt miten tarina kenties sai alkunsa jo ennen Lumikkia? Jotenkin hassusti minusta tuntuu, että kun seuraavan kerran näen elokuvan niin näen kuningattaren täysin erilaisena ja yhdistän tapahtumia ja tilanteita tähän kirjaan. Aika viihdyttävää luettavaa kaikesta ikävästä huolimatta ja aion ehdottomasti lukea myös jatko-osat sopivan tilaisuuden tullen!

Tätä etsiskelin oikeastaan aika innoissani sen jälkeen kun sain selville, että Kolmen tarina jatkuu. Nyt sitten tuli luettua ja enmmän heräsi kysymylsiä kuin tuli vastauskia. Kirja jätti jälkeensä alkuun vain ison kysymysmerkin. Pidemmän pohdinnan ja unettoman yön jälkeen onnistuin kuitenkin kehittelemään oman teoriani tapahtumista ja kahden kirjan välisistä ristiriidoista(?). Pidin tästä kyllä, ei tämän lopetus herättänyt sellaista karmivaa fiilistä kuin edeltäjänsä, mutta tässä oli jatkuvasti jonkinlainen painostava tunne, johtuen ehkä siitä, että tiedosti, että tässä mennään nyt samoihin juttuihin kuin Kolmessa. Hieno kirja, joka onnistui olemaan pahaenteinen ja painostava loppuun asti. Ikävää kuitenkin, että jätti jälkeensä niin paljon lukittuja ovia, että menetin yöunet omia teorioita pohdiskellessa. Minulla on sellainen olo, että tämä tarinaa saa vielä kolmannen osoan (toivottavasti), joka vastaa useampiin kysymyksiin, kuten "mitä noi on?", "mitä tapahtuu?", "miks tää oli totuus toisessa kirjassa?", "missä noi on?" ja ennen kaikkea "MITÄ?", toinen vaihtoehto toki on, että joku minua viisaampi tekisi jonkin "lisävalaistusta" kirjan, mutta enemmän toivon avaavaa kolmatta osaa.