Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Tämä sarjan kolmas ja viimeinen osa oli melkoinen lässähdys. Toisen osan cliffhanger jäi kutkuttamaan mieltä, mutta sen tarjoamia mahdollisuuksia ei oltu osattu käyttää hyödyksi. Tämä kolmas osa jatkaa heti siitä, mihin edellinen osa jäi, mutta nyt asioita tarkastellaan selvemmin useasta eri näkökulmasta. Tämä seikka antoi muuten hyvin yksinkertaiselle ja suoraviivaiselle tarinalle hiukan lisää, mutta ei se siltikään tehnyt teosta kiinnostavaksi. Kirja oli suoraan sanottuna melko tylsä, vaikkakin onneksi helppo- ja nopealukuinen. Jäin kaipaamaan jotain twistiä, joka olisi siirtänyt juonen pois hyvin stereotypiseltä linjaltaan, mutta sellaista ei herunut. Ethan pysyi hahmona loppuun asti sympaattisena, sellainen perushyvä hahmo, jota jaksaa seurata, mutta johon ei kiinny. Muista hahmoista en jaksanut edes välittää. Nimetyt pahikset eivät päässeet hengestään sitten millään, ja hahmoja tunki vähän joka tuutista tarinan edetessä. Liian paljon turhia, pahvisia hahmoja, liian vähän omaperäisyyttä tai kiinnostavuutta. Ei ollut hyvä kirja.
King osoittaa vahvuutensa myös pienien novellien kynäilijänä heti uransa alkutaipaleella. Yhtään varsinaista notkahdusta ei mahdu tämän kokoelman joukkoon. Kohokohta lienee varmaankin "Maissilapset". Nostaisin henkilökohtaisesti jalustalle myös "Yövuoron" ja "Taistelukentän". Myös "Joskus he tulevat takaisin" sekä "Peluri" ansaitsee tulla mainituksi. Niin ja vielä.. eh. Kohtahan luettelen tässä kaikki. Vaikea näitä olisikin mihinkään järjestykseen pistää, kun ovat niin tasaisen vahvoja, mutta myös siksi että monin paikoin keskenään hyvin erilaisia sisältäen erilaisia teemoja ja tyylillisiä ratkaisuja sekä tarjoten laajaa tunnekirjoa. Varsin laadukasta jälkeä.
Kirja, joka ei jätä kyllä ketään kylmäksi. Tarina säilyttää hienosti jännityksen ja odotuksen tunteen ja lopputulos on yhtä arvaamaton kuin seuraava sivu. Suosittelen erittäin paljon lyhyttä ja laadukasta makupalaa kaipaavalle. Tämä kirja ei petä lajiaan.
Tämä on sitä "nuoriso-Kingiä". Ja varmasti uppoaa ja on uponnut myös autoihmisille. Ei siinä, monillahan meistä on auto (allekirjoittanut mukaan lukien), mutta vain murto-osa siitä on vihkiytynyt autoihin "sillä tavalla". Ja vielä harvempi on varmaan ajatellut omaa autoaan sillä silmällä, mitä tämä romaani herättää.. Kyllähän tämä tarina käy tietysti lukemiseksi kenelle tahansa, ei tässä mikään autoharrastelija tarvitse olla. Ja pätevä romaani onkin. Ei nyt varsinaisesti sitä Kingin kärkipäätä, mutta varsin kelpo. En tiedä muista lukeneista, mutta itse lähdin heti romaanin suljettuani ajamaan pienen lenkin Corollallani (joka on muuten punainen). On ne autot melkoisia otuksia...
Helppo- ja nopealukuinen sujuvasti etenevä dystopia, joka piti hyvin otteessaan. Tyylilaji osui kirjamakuni ytimeen ja ahmin kirjan pikavauhtia. Loppu oli pettymys ja toi vaikutelman, että kirjailijalta loppui aika ja hän rustasi viimeiset lauseet matkalla kustantamoon viemään käsikirjoitusta. Ei tämä mitään korkeakirjallisuutta ole, mutta hyvää viihdettä zombien ja dystopioiden ystäville. Pidin kovasti.
Jossain vaiheessa kyllästyin avaruusjuttuihin, niin olin vähän epäilevä tämän suhteen vaikka pidänkin kotimaisista scifinovelleista muuten. Tämä oli huomattavasti parempi kuin mitä odotin, vaikkei laatu ollutkaan ihan tasainen. Novellimuoto oli toimiva: osa oli vähän pidempiä, mutta ainakaan itse en olisi mistään näistä innostunut enää romaanimittaisena.
Kuuntelin tämän englanninkielisenä äänikirjana ja pidin todella paljon. Kirja itsessään on erinomainen ja äänikirjana paras kuuntelemani, lukijoilla oli selkeä brittiaksentti ja erittäin miellyttävä ääni.
Teos on vauhdikas jännäri, jossa päähenkilö joutuu jatkuvasti kiperien paikkojen eteen. Kirja on tiivis paketti josta ei puutu menoa ja meininkiä, jonka vuoksi pidinkin kirjasta paljon. Tylsistymistä ei tämän kirjan seurassa päässyt tapahtumaan. Ainoana miinuksena tuli hyppely kertojien välillä, ensin tapahtumia käydään läpi Lumikin silmin ja seuraavassa hetkessä jonkun aivan muun ja se saikin välillä itseni pohtimaan että missä päin nyt oikein mennäänkään. Kirja oli myös uskottava alusta loppuun asti.
The body jumper -trilogian toinen osa ei ylety läheskään avausosan tasolle. Alku oli mielestäni todella takkuinen ja tylsä. Vasta puolen välin tienoilla kirja saa enemmän kiinnostusta osakseen ja alkaa enemmän tapahtua. Alexin tai pitäisikö sanoa Lilianin menneisyyskin alkoi paljastua, mutta toivoin siihen jotain suurta tai traagista paljastusta, jota ei kuitenkaan tullut. Mady onnistui kuitenkin lopettamaan kirjan mielenkiintoisella tavalla - joka muistuttaa vähän Twilightin Uusikuu teosta - että se saa ainakin itseni lukemaan vielä viimeisenkin osan. Kirja on aiempaan osaan verrattuna valitettavasti floppi, mutta löytyi tästäkin teoksesta lopulta vähän jännitystä.
Melko hyvä päätös melko hyvälle sarjalle, mutta ei mitään liian täydellistä. Ensinnäkin olen äärimmäisen pettynyt, että noinkin mahtavan kyvyn käyttäminen jäi nyt tähän. Toiseksi olen pettynyt muutamiin tilanteisiin, jossa Harper ei tajunnut itsestäänselvää vaaraa. Voisin antaa tämän anteeksi, koska tyyppiin on kuitenkin iskenyt salama, mutta... Loppuratkaisu on yllättävä, mutta ei täysin tyydyttävä. Kaikesta huolimatta kannatti lukea koko sarja, positiivisen puolelle jäätiin :)
Lyhyesti: Ihan ok. Lukemassani pokkariversiossa oli ainakin harmillisen paljon lyöntivirheitä lainausmerkkien ja välien kanssa, eikä kieli nyt erityisen hyvää ollut. Luin kuitenkin lähes kärsimättä loppuun asti. Tarinassa voisi olla ainesta parempaakin, mutta tuntuu jäävän todella yleisellä tasolle. Hahmojen tunteissa ja ajatuksissa ei tunnu olevan mitään syvyyttä, ei ainakaan näin ensimmäisessä osassa. Positiiviseksi puoliksi voin sanoa toistaiseksi sen, miten suurin osa Valinnan tytöistä suhtautuu lopuksi toisiinsa (suht positiivisesti) Häiritsemään jäi, että America ensin kammoksuu hurjia kapinallisten hyökkäyksiä ja myöhemmin ajattelee prinsessaksi tulevan elämän olevan todella tylsää. Herkullista puolipoliittista dystopiaselviytymistä tästä ekasta osasta ei saa irti, suosittelen lähinnä kevyen hömpän nautiskentelijoille.
Varsin tunnettu teos. Jos ei välttämättä romaanina, niin ainakin Stanley Kubrickin elokuvana. Leffa kerännyt paljon kiitosta ja kieltämättä se on mainio. Mutta tiedossa on myös Kingin vieroksuva suhtautuminen siihen (ja hänhän teetti sitten vuosia myöhemmin omanlaisensa version). Joka tapauksessa tätä elokuvaa on kiittäminen/syyttäminen siitä, että minä olen varmasti yksi niistä lukuisista lukijoista, jotka eivät kykene lukemaan sitä ilman, että näkevät jatkuvasti mielessään Jack Torrancen Jack Nicholsonina. Ja miljöön myös elokuvan miljöönä. Niimpä niin.. Mutta loppupeleissähän alkuperäinen romaani poikkeaa monellakin tapaa leffasta. Kirjan ehdottomia kantavia voimia on eräänlainen hiipivästi kasvava ahdistavuus asteittaisen mielensekoamisen ja hotellin heräämisen kautta. Tuntuu kuin King osaisi kasvattaa tunnelmaa juuri tarpeeksi sopivan verkkaasti, ei piinallisen hitaasti. Loppu (~viimeiset 150-100 sivua) onkin sitten kirjan ehdoton kohokohta. Lisäksi on ehdottomasti laskettava romaanin ansioiksi ihan peruslähtökohta, pieni perhe eristäytyneessä (ja kummittelevassa) hotellissa lähes puolivuotisen pitkän talven.. se on kutkuttava. Onhan tämä klassikkoasemansa ansainnut, ei sitä pysty kieltämään. Mutta esim. kirjan kannessa näkyvä "Kingin paras!"-slogan.. sitä en pysty allekirjoittamaan. Niin piinaavan hyvä kuin teos onkin, se ei sittenkään ole niiden aivan parhaimpien joukossa - seikka joka osaltaan jo kuvaa tämän miehen tuotannon laadun tasoa.
Kirja on loistavaa luettavaa, kuten Salamavaraskin. Pidän kaikissa kirjoissa erityisesti lukujen hauskoista nimistä. Kirjan juoni on loistava ja etenkin lopussa on jännittävää, kun selviää Kronoksen suunnitelleen koko jutun. Lempiolentojani kirjassa ovat hippokampit ja bailuponit. Lempihahmoni on Tyson. Tysonin esittely on alussa on hauska.
Kirja on hyvä ja loistavaa luettavaa. Iltatähden kilta vaikuttaa voimakkaalta viholliselta, kuten se kirjan hahmoille on. Jännitystä lisää myös petturi Myyttihovissa. Alku on jännittävä, kun Seth tekee tuttavuutta sammakkopatsaan kanssa. Lempihahmoni on Warren.
Kirja on aivan mahtava! Demonivankilan avaimet on ehdottomasti paras kaikista osista. Lempihahmoni kirjassa on aivan ehdottomasti Sananjalka!
Pidän tästä kirjasta, koska fantasia on todella lähellä sydäntäni. Kendra ja Seth ovat hauskat päähenkilöt, joiden tekemisiä on hauska seurata. Vaikka Seth hölmöilee, tunnen myötätuntoa häntä kohtaan aina, kun hän tekee jotakin tyhmää ja maksaa siitä esim. kun hän muutti keijun pikkupiruksi ja keijut muuttivat hänet... joksikin mursu-olennoksi. Lempihahmoni ovat Kendra, Seth, Newel, Doren, Sorenson-vaari ja Lena.
Pidin kirjasta heti, kun luin sen ensi kerran. Juoni on hyvä ja hahmot hienoja. Riordan on tehnyt loistavaa työtä kirjoittaessaan tämän kirjan. Sadiessa ja Carterissa on monia eroja, ja vaikka he ovat sisarukset, he ovat melkein toistensa vastakohdat. Myös kerrontatapa on mielenkiintoinen, koska Percy Jacksonit on kerrottu Percyn omasta näkökulmasta, ja Olympoksen sankarit taas eri hahmojen näkökulmasta vuorotellen. Kanen aikakirjat on kerrottu Carterin ja Sadien näkökulmista vuorotellen. He myös kommentoivat toistensa puheenvuoroja ja nälvivät toisilleen.
Pidän tästä kirjasta, koska pidän skandinaavisesta mytologiasta. Kun luin kirjan takakansitekstin, kiinnitin huomiota erityisesti tähän: "On kulunut viisisataa vuotta Ragnarökistä, maailmanlopusta, ja maailma on rakentanut itsensä uudelleen." (Jos se edes noin meni). Lempihahmojani ovat Maddy, Yksisilmä, Loki, Skadi ja Kuiskaaja. Myös kirjassa esiintyvät riimut, kuten Thuris ja Raedo, ovat mielenkiintoisia.
Kun olin lukenut Percy Jacksonit, aloin kuumeisesti etsiä lisää luettavaa. Etsiessäni törmäsin tähän kirjaan. Se oli mielenkiintoisen kuuloinen ja se sisälsi vanhojen suosikkieni lisäksi uusia hahmoja. Lainasin kirjan ja aloin lukea. Mielestäni Riordan on tehnyt oikein, kun on kirjoittanut tämän kirjan ja sen jatko-osat. Kun olin lukenut koko sarjan, suosikkejani olivat ehdottomasti Eksynyt sankari ja Athenen merkki. Lempihahmojani ovat Jason, Piper, Leo, Boreas ja ehdottomasti myös Festus.
Kun näin tämän kirjan kirjastossa, luin sen takakansitekstin ja ajattelin että "Hei, tämähän kuulostaa mielenkiintoiselta." Kotona alkaessani lukemaan en tiennyt mitään kreikkalaisesta mytologiasta. Tiesin vain suunnilleen, mikä ja missä kreikka on. Kun luin kirjan, se nousi heti ylivoimaiseksi suosikkikirjakseni ja halusin heti lukea sen jatko-osat. Kun luin sarjan viimeisen osan, ajattelin että "Onpa mälsää, kun se loppui."Aloin lainata kirjoja kirjastosta yhä useammin ja useammin. Salamavarkaan olen lukenut useiten, sitten Hirviöidenmeren, Labyrinttitaistelun, Jumalten sodan ja Titaanien kirouksen. Aluksi luin kirjat järjestyksessä, mutta sen jälkeen en koskaan lukenut niitä järjestyksessä. Lempihahmoni on Percy, sitten tulevat Poseidon, Sally Jackson, Annabeth, Grover, Clarisse, Athene ja Zeus.
Muistan lukeneeni tämän ala-asteella useampaankin otteeseen ja oli silloin yksi suosikkikirjoistani jännittävän tarinan ansiosta. Pitäisi napata jollain kirjastoreissulla mukaan ja lukea uudestaan, josko tarina yhä jaksaa innostaa.
Tämä sarjakuva oli hyvännäköinen, helppolukuinen ja kiinnostava vampyyritarina. Sarjakuvassa seurataan toisaalla Pearl Jones nimistä nuorta naista 1920-luvun Yhdysvalloissa, missä hän menee juhliin, joihin ei olisi ollut syytä mennä. Toisaalla taas seurataan Skinner Sweet nimisen lainsuojattoman historiaa ja kehitystä vampyyriksi. Ja kuten voi olettaa, näiden kahden hahmon tiet risteävät tarinassa. Minä henkilökohtaisesti pidin enemmän Pearlin tarinasta ja hahmosta, vaikkakin Skinner Sweet on omalla tavallaan kiehtova, mutta hiukan liian stereotyyppinen pahisvampyyrihahmo.
Luettuani tämän kirjan takakansitekstin, innostuin kirjasta heti. Olin saanut kavereiltani suosituksia ja he olivat pitäneet tästä kirjasta. Aloin sitten itse lukea tätä kirjaa ja petyin. Mielestäni tämä kirja oli todella tylsä ja sen takia lukeminen oli hidasta. En lukisi tätä kirjaa uudestaan.