Ystävänpäivän kirjahaaste: sitaatti ystävyydestä

14.2. eli ensi viikon perjantaina vietetään ystävänpäivää. Päivän kunniaksi kirjahaaste, tarkemmin sitaattihaaste:   [ul] [li][size=4]Etsi jostain kirjasta sitaatti eli lainaus eli tekstikatkelma, joka kertoo [i]ystävyydestä[/size][/i].[/li] [li][size=4]Lähetä löytämäsi sitaatti ystävänpäivänä (14.2.) yksityisviestillä jokaiselle tähän ketjuun ilmoittautuneelle henkilölle.[/size][/li] [/ul]   Ilmoittautukaa mukaan siis lähettämällä viesti tähän ketjuun.   Siteeraamansa kirjan saa itse vapaasti valita. Toki lisähaasteena voi etsiä ystävyyskatkelmaansa jostain fantasia- tai scifi-kirjasta.   Katkelmassa ei tarvitse olla mainittuna sanaa "ystävyys"/"ystävä" tai vastaavaa, kunhan teksti mielestäsi jollain tapaa kuvastaa ystävyyttä. (Jokainen saa siis itse katkelmaa etsiessään miettiä, mitä ystävyys merkitsee, mikä ystävyydessä on oleellista, mistä tuntee ystävän...)   Kaikille toisille ilmoittautuneille voi lähettää sen yhden ja saman löytämänsä sitaatin tai eri henkilöille eri sitaatin, mikäli on sattunut löytämään enemmänkin sopivia tekstejä.     [i]Älkää etukäteen kertoko, mistä kirjasta tai millaisia sitaatteja olette löytäneet![/i] Annetaan jokaisen ystävänpäiväviestien saajan ensin yllättyä. :wink:   Ystävänpäivän jälkeen voi tässä ketjussa tietenkin kertoa, millaisen katkelman löysi ja muutoinkin keskustella aiheeseen liittyen: esim. suositella kirjoja, joissa on osuvia, koskettavia tai muutoin mukavia ystävyyskuvauksia.     Siis kertauksena: jokainen ilmoittautuja etsii jonkin ystävyyssitaatin ja lähettää sen ystävänpäivänä kaikille muille tähän ketjuun ilmoittautuneille.   Ja kysykää, jos jokin hämärää.

Itse luonnollisesti ilmoittaudun!   Toivottavasti moni muukin innostuu mukaan, sillä mitä enemmän ihmisiä mukana, sitä enemmän jokainen saa postia. :smile:

Juujuu, hauska idea! Mutta muistuttakaa, koska se ystävänpäivä on, ettei mene ohi.   edit// Mä en taida kyllä jaksaa etsiä sitaattia kaikille, joten ei tarvitse teidän laittaa mullekaan mitään. Sori, väsynyttä ja rankkaa nyt. :sad:

Ilmoittaudun! Hiukan haastavalle kuulostaa, mutta mukana olen. Ystävänpäivä on kiva päivä. :heart:

Oih, ilmoittaudun! :heart: Eikun sitaattia etsimään! :lol:

Ihana idea, oon mukana!^^

Hiukka hankalalta kuulostaa, mutta olen mukana. Ihana idea :heart:

Kuulostaa haastavalta, mutta vaivan arvoiselta. Mukana siis :smile:

Olen lähdössä matkalle jolta tiettävästi palaan myöhään ystävänpäivän iltana.   Olen mukana, mutta viestini saattaa hieman viivästyä.

Jospa sitä itsekin tulisi mukaan. Ei ole kyllä pienintäkään hajua siitä, mistä moisen sitaatin - tai mieluiten useamman - löytäisi.

[quote="Rinja" post=10183]Ei ole kyllä pienintäkään hajua siitä, mistä moisen sitaatin - tai mieluiten useamman - löytäisi.[/quote]   Minulle oli heti selvää mistä lainaus tulee olemaan. Kunhan vain osaisin valita tarpeeksi lyhyen katkelman... :lol:

Joo ei mullakaa oo mitää ideaa et mist löytäs mut ei se mitään, aikaa on (;

Löysin sopivan sitaatin. En tiedä, näkevätkö muut siinä ystävyyttä jollain tavalla, mutta ainakin mun mielestä se kuvaa ystävyyden yllättäviä puolia.

Itse tiedän juuri ja juuri kirjan, josta [i]ehkä[/i] voisi löytää jotain. :cheesy: Itseni tuntien menee pitkälle torstaihin tai perjantaiaamuun sitaatin lopullinen etsiminen. :wink:

Minäkin voisin olla mukana, jos vielä sopii.

^ Mukaan voi ilmoittautua aina ystävänpäivään eli viestien lähettämiseen asti. :smile:   Löysin yhden sitaatin, mutta katselen vielä, tuleeko jotain muuta vastaan.

Ilmottaudun eli tästä vain sitaattia etsiskelemään.

Muistutus, että tämä päivä on ylihuomenna. :wink:   Jos pelkästä sitaatista tuntuu vaikealta hahmottaa, mistä oikein on kyse, voi sitaatin kaveriksi laittaa jonkin lyhykäisen alustuksen. Esim. "X ja Y ovat tavanneet pitkästä aikaa."   Kaikki osaavat odottaa, että sitaatit tavalla tai toisella kertovat ystävyydestä, joten ei kannata murehtia, ymmärtävätkö viestien saajat sitaatin ystävyyden... Päinvastoin lähetti toisille millaisen sitaatin hyvänsä, tulkitaan teksti todennäköisesti ystävyydeksi. Tietenkin reilua, että osaa myös itse tulkita tekstinsä siten. :tongue:

Viimeinen kuulutus, Y-päivä huomenna. :cheesy:

Minä vastaan haasteeseen, joskin totean jääkiekkomaksiimin: jos en saa kaikkia sitaatteja lähetettyä ennen iltaseitsemää, osa saattaa tulla vasta viidennentoista päivän ensitunnilla.

Hei kaikki, kuten aiemmin viestissäni ilmoitin, en ole tänään ehtinyt enkä jaksanut etsiä sopivaa tekstipätkää (mutta sain silti tosi monta pätkää omaan viestilaatikkooni, kiitos niistä! :heart:), mutta laitan teille korvikkeeksi pienen ystävänpäivähenkisen askartelutehtävän. Kannattaa katsoa ihan loppuun asti:   http://www.youtube.com/watch?v=5xLFf_SwaK4

Kiitos kaikille sitaateista, ilahduttivat! :heart:   Omia sitaatteja etsiessäni huomasin, että monissa kirjoissa puhutaan jostain syystä paljon enemmän romanttisista suhteista kuin rehellisestä ystävyydestä... Menin sitten pitkälti klassikkolinjalla: Nalle Puh, Uppo-Nalle ja tietenkin Muumeja.   Näitä en lähettänyt, mutta tässä yhteisesti:   [spoiler="Ali Shaw: Tyttö joka muuttui lasiksi"] [Taustaa: Midas on tullut kylään ystävänsä Gustavin luo. Midasilla on huolia.]     ”Mikä hätänä?”   ”Ida.”   ”Ahaa. Otatko oluen?”   ”En ole oikein sillä tuulella.”   ”Midas… tiedän varsin hyvin, että on ainakin sata asiaa, joita et ikinä kertoisi minulle, eikä siinä mitään, mutta jos haluat purkaa surujasi, tässä on yksi tomppeli valmiina auttamaan. Miten olisi brandy? Tai ripaus joulumieltä?” [/spoiler] [spoiler="Clive Barker: Abarat"][Taustaa: Gesrotta Malingo ja ihmistyttö Candy seilaavat pienessä veneessä Abarat-maailman merellä.]     ”Uskotko että osa minusta olisi saattanut olla aina täällä?” hän kysyi Malingolta.   ”Miksi sanot niin?”   ”En tiedä… minusta vain tuntuu kuin tämä olisi minun kotini. Ei se toinen paikka. Tämä.” Hän katsoi ylös. ”Tämä taivas.” Sitten vettä. ”Tämä meri.” Lopuksi hän katsoi kättään. ”Tämä nahka.”   ”Se on sama nahka täällä kuin sielläkin.”   ”Onko? Jostain syystä se ei tunnu siltä.”   Malingo virnisti.   ”Mille sinä nyt naurat?”   ”Ajattelin vain että miten kumma pakkaus sinä olet. Minun sankarittareni.” Hän suuteli Candya poskelle yhä hymyillen. ”Kummallisin tyttö jonka olen tavannut.”   ”Entä kuinkas monta tyttöä sinä olet tavannut?”   Malingo teki hetken laskutoimituksia päässään. Sitten hän sanoi: ”No… toden sanoakseni vain sinut – jos äitiä ei lasketa.”   Nyt oli Candyn vuoro nauraa. Ja kalaparvi yhtyi nauruun hyppien riemussaan entistäkin korkeammalle.   ”Käsittävätköhän nekin vitsin?” Malingo mietti.   Candy katsoi taivaalle. ”Luulen että tänään koko maailma käsittää.” [/spoiler] [spoiler="Silvana De Mari: Viimeinen haltia"][Yorsh-haltia on kohdannut pienen lohikäärmeenpoikasen.]     Valtavan lohikäärmeenpoikasen lämpimässä päässä oli rajatonta ahdistusta ja pelkoa, joka oli äärettömän paljon pahempaa kuin nälkä ja äärettömän paljon pelottavampaa kuin pimeä.   Yorsh oli vähällä joutua kokonaan sokean, syvän kauhun valtaan ja muisti oman itsensä loputtomassa sateessa, yksin koko maailmassa taivaanrantaan asti.   Yksin jäämisen pelkoa.   Pelkoa, ettei kukaan välitä.   Silloin hän ymmärsi, mitä oli tehtävä. Hän ajatteli kaikin voimin itseään ja pikkuista yhdessä, kuvitteli itsensä istumassa päivänkakkaraniityllä, lohikäärmeen pää sylissään. Sitten hän kuvitteli itsensä ja poikasen nukkumassa vieretysten ja jakamassa makeita manteleita ja härkäpapuja keskenään. Sitten hän ajatteli taas itseään ja lohikäärmettä päivänkakkaraniityllä.   Pikkunen rauhoittui, sen piirteet silisivät ja silmät kirkastuivat.   ”Kaikki on hyvin, pikkuinen, kaikki on ihan hyvin.” [/spoiler]

Kiitokset kaikille minultakin. Sitaatit saivat hymyn nousemaan kasvoille ja yhdessä tapauksessa jopa nauramaan ääneen.   Oma sitaattini oli kaikille sama, ote Antoine de Saint-Exupéryn [i]Pikku Prinssistä[/i]:   - Elämäni on yksitoikkoista. Metsästän kanoja, ja ihmiset metsästävät minua. Kaikki kanat ovat samanlaisia, kaikki ihmiset samoin. Ikävystyn vähitellen. Mutta jos sinä kesyttäisit minut, tulisi elämäni aurinkoiseksi. Oppisin tuntemaan askelten äänen, joka olisi erilainen kuin kaikki muut. Muut askeleet saavat minut ryömimään maan sisään. Sinun askeleesi kutsuisivat minua kuopastani kuten ihana soitto. Ja katso! Näetkö tuolla vehnäpellot? Minä en syö leipää. Vehnä on minulle tarpeetonta. Vehnäpellot ovat minulle yhdentekeviä. Ja se on murheellista! Mutta sinulla on kullankeltaiset hiukset. Olisi ihanaa kun kesyttäisit minut! Vehnä, joka on kullankeltaista, muistuttaisi minua sinusta. Ja rakastaisin tuulen suhinaa vehnäpellossa... Kettu vaikeni ja katseli kauan pikku prinssiä. - Ole hyvä... Kesytä minut! se sanoi.   Luin kirjan reilut kymmenisen vuotta sitten ja tuo ketun ja pikku prinssin kohtaaminen ravisteli minua tuolloin kovasti. Olisin voinut siteerata koko kappaleen kokonaisuudessaan.   Olipa kerran myös radio-ohjelma, jossa kotimaiset musiikintekijät kertoivat omista musiikillisista vaikutteistaan ja soitattivat sitten itselleen tärkeitä kappaleita. Miten tämä liittyy Pikku Prinssiin? Siten, että eräs näistä muusikoista oli metalliyhtyeen solisti, jonka äiti on myös laulaja. Äiti lauloi pojalleen tämän ollessa pieni kappaletta, jonka sanoitus on muokattu Exupéryn kirjan yllämainitusta kohtauksesta. Kappale on [i]Kesytetty[/i] ja tuo nainen Seija Simola. Laitoin viestiin mukaan linkin kappaleeseen.   Omalla kappaleellani kirjasta on tavallaan nyt juhlavuosi. Pyöreitä vuosia tulee täyteen myös kirjan alkuperäisestä julkaisuajankohdasta (1944), mutta henkilökohtaisesti minulle ja kirjalleni tulee tasan kymmenen vuotta siitä, kun kävin pyytämässä etulehdelle nimikirjoitukset Nightwishin väeltä. Se oli tavallaan minun rakkaudentunnustukseni yhtyeelle. :smile:   Mietin myös Nuuskamuikkusen ja Muumipeikon ystävyyttä Tove Janssonin kirjoissa. Novelli [i]Maailman viimeinen lohikäärme[/i] olisi ollut aiheeltaan varsin sopiva, mutta se tuo asiansa esiin niin hienovaraisesti, että varsinaista sitaattia olisi ollut vaikea löytää. Samaistun kiusallisen paljon Muumipeikkoon kyseisessä tarinassa. Minäkin rakastuisin lohikäärmeeseen, jos sellaisen löytäisin...

^ Koska oli ja on herkisteleväinen vaihe päällä, aloin melkein itkeä tuon sitaatin kohdalla. Pikku Prinssi on ihana. Kiitos, Formaldehyde. :heart:   Niin, ja suuret kiitokset myös muille! :cheesy: Olin koulussa kahden ekan aikaan ja piristivät suunnattomasti. Jaksoi sitten hymyillä koko päivän ja seuraavan aamunkin, kun myöhään oli kolahtanut postia yksärilootaan. Kiitos. :heart:     Itsekin siteerasin kaikille samaa, Rowlingin kuudennen Potterin loppua. Siinä "kaveria ei jätetä"-jutussa on jotain itselle niin rakasta. Alkuun ajattelin itsekin jotain Muumeista, ([i]Näkymätön lapsi [/i] on ihana) mutta kaksi ekaa saamaani sitaattia oli Muumeista (ja veivät puolet kaavailemistani ajatuksista :cheesy: ). Ja itselleni Pottereiden tärkein teema on rakkaus ja sen monet muodot, joten mikäs sen paremmin olisi sopinut.   Voidaanko tehdä sama myös ensi vuonna? :heart:

Kiitos myös minun puolestani kaikille! :heart: Sitaatit olivat kaikki ihania ja piristivät päivää.   Minä lähetin myöskin kaikille saman sitaatin L.M Montgomeryn [i]Anna omassa kodissaan [/i]-kirjasta. Anna-sarja tuli aika äkkiä mieleen, kun koko sarja komeilee melko lailla silmän korkeudella nytkin. Lisäksi Anna-sarja on minulle itselleni hyvin tärkeä vuosien varrelta ja luen kirjoja edelleenkin aina silloin tällöin. Tuntui siis hyvin luonnolliselta muutenkin valita sitaatti juuri niistä. :smile:   Annoissahan on paljonkin ns. ystäväkohtauksia liittyen usein juurikin tuohon "sukulaissielut"/ "ne jotka tuntevat Joosefin" teemaan, mutta järjellisin katkelma saatiin Annan ja kapteeni Jimin ensikohtaamisesta.