Kuinka arvostelet kirjasi?

Tässä ketjussa saa keskustella kritiikistä. Kun olet lukenut kirjan, yritätkö mielessäsi laittaa sen johonkin lokeroon: paras, hyvä, OK, no jaa, huono? Onko sinulla joitain perusteita, joiden mukaan arvostelet kirjasi? Onko kritiikki mielestäsi tarpeellista?   Oma mielipiteeni on, että kaikista kirjoista saa tykätä, mutta jos haluaa arvostusta mielipiteelleen, mieltymys/epämieltymys pitää pystyä perustelemaan. Aika itsestäänselvää oikeastaan.   Pyrin usein määrittelemään kirjan asteikolla 1-10. Liian analyyttiseksi ja matemaattikseksi ei kuitenkaan kannata mennä - kokeilin kerran, eikä se ollut hauskaa.   Arvosteluperusteeni ovat seuraavat:   Arvosana 10: Mestariteos, omaperäinen, koskettava, täynnä elämää. 9: Todellinen lukunautinto, yleinen vahvuus kaikessa. 8: Erottuu edukseen, jää mieleen. 7: Ansaitsee arvostusta, mutta heikkouksia on. 6: Ei ajanhukkaa, enemmän hyvää kuin huonoa. 5: Kelvollinen, olisin pärjännyt lukemattakin, unohtuu pian. 4: Heikot arvot, ei herätä halveksuntaa, mutta huonoa on paljon. 3: Tusinatavaraa, ei mitään vahvuuksia, jättää täysin kylmäksi. 2: Tuskallista tarpomista, helpotus on suuri, kun saa loppuun. 1: Lukukelvoton.   Suurin osa kirjoista saa minulta arvosanan 8. Kympit ovat harvinaisia, samoin kuin viitosta huonommat.   Entäs teillä?

Minä myös arvostelen luetut kirjat lukupäiväkirjaani, ja skaalakin on muuten sama mutta minulla on käytössä asteikko 1-5 ja mukana puolikkaat pisteet, plussat ja miinukset. Jokin kirja saattaa saada 4+ nelosen sijaan vaikka siitä syystä että monet kirjailijan aiemmat kirjat ovat olleet myös nelosta ja tämä tuntui himpum verran jotain toista paremmalta.   Täysiä vitosia, tai edes 5-:ksia annan hyvin harvoin, vain muutaman promillen verran. Ykkösiä on vielä vähemmän, koska tajuan yleensä jättää lukematta kirjat jotka eivät ole alkuunkaan kiinnostavia. Kirjan arvosteluun sisältyy myös kirjan aihepiiri. Vaikka kirja olisi teknisesti hyvin kirjoitettu ja omassa genressään hyvä se ei saa minulta hyviä pisteitä jos aihepiiri vaan ei kiinnosta. Iso plussa jos kirja saa vaikka lukiessa kyyneleen silmäkulmaan tai on pakko lukea kertaistumalta läpi.

Arvostelen kirjat yleensä asteikolla 1-10 mutta en merkkaa niitä mihinkään tällä hetkellä, mutta olen harkinnut lukupäiväkirjaa. En anna yleensä nelosta alempia koska ne vaikuttavat jo ulkoisesti niin tylsiltä. Seiskaa, kasia ja ysiä tulee paljon..

Itse arvostelen kirjoja lähinnä blogissani, jossa annan kirjan eri osa-alueille tähtiä asteikolle 1-5 ja lasken sitten niistä keskiarvon. Yleisin arvosana taitaa olla 3½ pistettä. Tähdet tarkoittavat kutakuinkin tätä:   1)Erittäin huono kirja, joka ei ollut millään tasolla edes viihdyttävä. 2)Luettava, mutta vailla minkäänlaisia ansioita. 3)Keskiverto kirja 4)Hyvä kirja, jossa oli paljon hyviä puolia. 5)Maltoin tuskin laskea kirjaa käsistäni   Esimerkiksi arvosanakseen 3½ tähteä saanut kirja on hieman keskivertoa parempi, muttei yllä ihan suosikkieni tasolle. Annan erittäin harvoin täysiä pisteitä, eikä blogissani taida olla yhtäkään kirjaa, jolle olisin tuon kunnian suonut. Risingillä taisin antaa Valtaistuinpelille täydet viisi tähteä? Monet suosikkikirjoistanikaan eivät lopulta yllä kuin 3½ tai 4 tähteen.

5) Halleluujaa, kokoan alttarin tälle kirjalle. 4) Nicee, viihdytti, koukutti, voisin lukaista uusiksi. 3) Njaa. Tulipas luettua, ei kaduta. 2) Aaargh c'mon. Kai sitä nyt hiukan olisi voinut panostaa... 1) Tahdon hirttää jonkun.   Yleensä kirjan alkuvaiheessa mietiskelen tähtiä. Yleensä kaksi tai kolme. Pikkuhiljaa keskivaiheilla numero tarkentuu, mutta loppuratkaisulla on aina vaikutusta. Puolikkaat tähdet ovat myös kätsyjä.   Pääosin pidän suurimmasta osasta lukemiani kirjoja edes jossain määrin. En ole erikoisen kriittinen lukija ja vaadin oikeastaan ainoastaan luettavaa kieltä ja tekstiä, ei mitään tönkkötoistojauhantaa. Juoni on ihan sama, paitsi jos tarinan suurin anti on nimenomaan keskittynyt tapahtumiin.

Itsekin pitäydyn asteikolla yhdestä viiteen, en myöskään käytä puolikkaita. Ei mitenkään erityistä, mutta arvostelun kolmas on keskiverto kirja, johon lähes 80% putoaa, nelosessa on tehty jo todella paljon hyvää ja se viihdytti, ja vitosen olen antanut tietääkseni kerran vai kaksi?   Tietyllä tapaa minun pitäisi saada jokin kolmosen ja nelosen väliin, koska niin moni kirja putoaa kolmoseen, ja tämän yhden numeron sisällä on VALTAVA skaala kirjoja. Eli jos arvostelen jonkin kolmoseksi, se voi oikeasti olla ihan hyvä tai vain juuri kestettävä. Miksi en kuitenkaan niin tee, on se, että se pakottaa toisinaan miettimään, kuinka hyvä kirja loppujen lopuksi oli. Joskus sen vain joutuu pakottamaan huonnomaksi, koska löytää siitä joitain puolia, jotka laskevat sen sinne.   Toisaalta taas, tämä (toivottavasti) kannustaa lukemaan kirjallisen arvion. Numeron tarkoitus on vain nopeuttaa lukemista ja antaa yleisarvio, sanallisesti kerron, minkälaisesta kirjasta nyt todella on kyse.

Käytän lähinnä Risingin tietokantaa tähtien antamiseen, muuten en 'luokittele' lukemiani kirjoja sen kummemmin. Koska aloitin tähtien jakelun kauan ennen kuin puolikkaat olivat mahdollisia, annan nykyäänkin vain kokonaisia tähtiä. Tähtien määrään vaikuttaa moni muukin asia kuin absoluuttinen mielipiteeni kirjasta, esim. tyylilajinsa tai genrensä edustajana muuten keskivertoa huonompikin kirja voi saada minulta enemmän tähtiä. En siis lähtisi vertailemaan näitä kovin suoraan tai määrittelemään, mikä määrä tähtiä minulle merkitsee mitäkin.   Ylipäätään pidän paljon enemmän sanallisista arvioista kuin pelkistä arvosanoista. Perustelen mielelläni, mistä asioista kirjassa pidin ja missä en, sillä usein arvosana on melkoista summapeliä näiden molempien, ns. plus- ja miinuspuolien, välillä.

Oma arvosteluni menee aika hyvin yksinkertaisella 1-5 asteikolla:   1. Tulihan luettua...(mutta tuskin toista kertaa. Ever.) 2. Ihan ok, mutta jotain uupui (ja yleensä ollut hiukan pitkäveteinen) 3. Ihan hyvä, mutta ei tarjonnut mitään maata järisyttävää. Voi lukea kuitenkin uudestaankin. 4. Oikein hyvä, mielenkiintoinen tarina/henkilöhahmot ja onnistuu yllättämään. 5. Mahtava. Kirja on saanut minut nauramaan ja/tai itkemään ääneen useasti kirjan aikana. Ei malttaisi jättää käsistään! Yllätyksellinen. Parhaat jättävät aukon sydämeen, kun viimeinen sivu on luettu... :heart:

Mä en arvostele enää mitenkään systemaattisesti lukemiani kirjoja. Kymmenisen vuotta sitten aloin kirjata kuuliaisesti ylös lukemani kirjat ja piirustin samalla viereen arvosanan asteikolla 1-5. Jossain vaiheessa alkoi kuitenkin tuntua, ettei käyttämäni asteikko ole riittävä... puolikkaiden lisääminen auttoi, mutta plussien ja miinusten kanssa homma meni aikamoiseksi sähläämiseksi.   Lisäksi sitä alkoi turhan usein törmätä sellaisiin kirjoihin, joille ei yksinkertaisesti osannut antaa sopivaa tähtimäärää. Vertaisinko luettua kirjaa saman kirjailijan aiempiin teoksiin vaiko kaikkiin lukemiini kirjoihin? Vaiko kenties saman tyylilajin edustajiin? Mitä enemmän kirjoja luki, niin sitä vaikeammaksi muuttui niiden suhteuttaminen toisiinsa.   Turhautuneena päätin siis luopua tähtien käytöstä - itsellenihän niitä raapustin - ja nykyisin lähinnä hölötän lukemistani kirjoista sellaisten kanssa, joiden arvelen tai tiedän tuntevan kiinnostusta kyseistä kirjaa kohtaan. (Tätä olen toki aina tehnyt.) Silloin kun jaksan kirjoittaa esim. tänne Riisingille arvostelun, niin saatan laittaa tähtiä mukaan lähinnä vain suhteuttaakseni sen kirjailijan muihin teoksiin (tämä tuntuu luontevalta, sillä monestihan täällä olevat keskusteluketjut ovat joko kirjailijan tai tämän kirjasarjan ympärille rakentuneita) tai sitten jos kirja on napakymppi, niin sitten sille voi toki antaa porheasti täydet viisi tähteä erityisenä huomionosoituksena :smile:

Arvostelen lukemani kirjat asteikolla 1-5.   1) Aivan surkea; kauheaa kuraa; ei ikinä koskaan enää uudestaan 2) Luki, mutta jotain oli aika pielessä, mutta jotain hyvääkin löytyi (tosin melko vähän) 3) Perustavaraa; luki sujuvasti mutta ei jää mieleen mitenkään erityisesti 4) Paljon hyviä juttuja; parempaa kuin mitä normaalisti luen, mutta jokin asia oli pielessä/häiritsi jne 5) Parasta hetkeen; jotain uutta ja raikasta; saatan lukea uudestaan   Risingilla annan kirjoille myös puolikkaita tähtiä, jos tuntuu siltä. Kattavampaa kirjalistaa pidän Goodreadsissa ja siellä ei voi antaa puolikkaita. Välillä se on ikävää, kun kirja selvästi sujahtaisi kahden täyden tähden väliin. Silloin joutuu arpomaan, että kummalle puolelle se lopulta kaatuu.   Kolmosia tulee annettua ehdottomasti eniten, sen jälkeen nelosia, koska osaan nykyään valita itseäni miellyttävät kirjat ja yritänkin lukea useimmiten omaa makuani vastaavia teoksia. En oikeastaan enää jaksa perehtyä sellaisiin, joissa ei ole minulle lainkaan tarttumapintaa (vaikkakin joskus sellaistenkin joukosta löytynee helmiä). Viitosia tulee annettua harvemmin.     [quote=Moonlord]Ykkösiä on vielä vähemmän, koska tajuan yleensä jättää lukematta kirjat jotka eivät ole alkuunkaan kiinnostavia.[/quote]   Sama, vaikka välillä ykkösiäkin livahtaa arvostelulistalle tiuhemmin kuin olisi syytä. Jotkin kirjat alkavat hyvin, mutta jossain vaiheessa sitten tajuaa, että tämähän on ihan kauheaa kuraa. Mutta kun ei kirjaa voi jättää kesken kun sen on kerran aloittanut...

Arvostelen kirjat aikalailla fiilispohjalta asteikolla yhdestä viiteen. Vitosen ansaitseva on kirja, jonka lukeminen on nautinnollista ja joka herättää tunteita tai antaa ajateltavaa. Sellainen kirja, jonka lukee mielellään uudelleenkin. Ykköstä tulee harvemmin annettua, sillä yleensä täysin surkeat kirjat jäävät minulta kesken. K.A. Applegaten Everworld- sarjan ensimmäinen osa Sennan seuraajat on hyvä esimerkki mielestäni ykkösen arvoisesta kirjasta: huonosti kirjoitettu ja sisällöltään olematon.     [quote="VMN"]Tietyllä tapaa minun pitäisi saada jokin kolmosen ja nelosen väliin, koska niin moni kirja putoaa kolmoseen, ja tämän yhden numeron sisällä on VALTAVA skaala kirjoja. Eli jos arvostelen jonkin kolmoseksi, se voi oikeasti olla ihan hyvä tai vain juuri kestettävä.[/quote]   Sama täällä. Muutatteko koskaan arvosanoja, jotka olette antaneet joskus vuosia sitten esim. Risigilla? En ole itse viitsinyt arvostella Goodreadssissa Ajan pyöriä, koska en tiedä miten ne arvostelisin. Pidin sarjasta yläasteella, mutta tuskin antaisin yhdellekään osalle ainakaan vitosta. En ole tänne viitsinyt niiden arvosanoja muuttaa, olkoot siellä kärkipäässä sitten.   Tämä Risingin kirjahyllykin on ollut täällä jo aika monta vuotta, eikä arvosanajakauma näytä itselle enää kovinkaan loogisilta. :smile:

^ Heh, kuulostaa tutulta. :smile: Täytyy myöntää, että olen kyllä joskus muuttanut joidenkin teini-iässä luettujen ja arvosteltujen kirjojen arvosanoja heikommiksi Risingilla, pitkälti siksi että on alkanut nolottaa, ja osin siksi että halusin korostaa myöhemmin luettujen, ns. oikeasti hyvien kirjojen hyvyyttä. Toisaalta Risingin kirjahyllyssäni on paljon peruskouluikäisenä luettuja kirjoja, joiden lukemisesta oli aikaa jo silloin kun ne ekaa kertaa arvostelin, ja tuolloin lykkäsin niille jo suoriltaan heikommat arviot kuin mitä olisin luultavasti antanut silloin kun ne oikeasti luin. Itse asiassahan en suurimmasta osasta edes muistanut, mitä olin ollut mieltä, joten kirjahyllyssäni on tosi pitkiäkin lasten- ja nuortenkirjasarjoja, joiden jokaiselle osalle olen varmuuden vuoksi antanut kaikille kaksi (tai ehkä kolme) tähteä, kun en muistanut enää kirjojen välisiä eroja enkä etenkään osannut enää verrata niitä muuhun lukemaani.   Toisaalta Risingin kirjahyllyssä on myös kirjoja, joiden lukemisesta on kyllä hyvin paljon aikaa mutta joista muistan pitäneeni tosi paljon ainakin silloin, enkä ole halunnut niiden arvosanoihin koskea. Pysykööt niiden arvosanat siis historiallisina reliikkeinä, jotka kertovat unhoon vaipuvasta teinimenneisyydestäni ja ylipäätään kirjamakuni vaiheista :smile: Se on toki aina uhkana, että kirjahyllyyni harhailee kaikenmaailman stalkkereita, jotka tekevät sitten niiden miljoona vuotta sitten annettujen arvosanojen perusteella minusta johtopäätöksiä (kuten on käynyt...), mutta ajattelen sen olevan heidän ongelmansa.   ______   Höm, en muista mitä olen vastaavaan ketjuun aikaisemmin vanhalla Risingilla vastannut - vai olenko mitään - mutta todettakoon, että tuppaan kyllä yhäkin antamaan lukemilleni kirjoille ehkä aiheettomankin hyviä arvosanoja. Kärjistäen voisi sanoa, että jos olen jaksanut kirjaa lukea, siitä rapsahtaa yleensä jo kolme tähteä, ja jos olen [i]pitänyt[/i] kirjan lukemisesta, siitä saa jo neljä :P Tämä siksi, että yritän niin kovin valita luettavaksi kaikkea hyvää ja kiinnostavaa jo lähtökohtaisesti ja välttää heikompia ja epäkiinnostavia, että "pakostihan" niiden kirjojen, jotka lopulta ehdin lukea, on oltava keskimääräistä parempia ja lukemisteni ulkopuolelle on jäätävä tosi paljon huonompia. Loogista.   En myöskään jaksa kauheasti tehdä eroa sen välille, onko kirja ns. taiteellisesti ansiokas vai satunko vain itse tykkäämään sen jutuista. Usein kyllä mietin, pitäisikö tälle ja tälle paranormaalia romantiikkaa edustavalle teokselle antaa heikompi arvosana, kun ei siinä juonellisesti tai ideatasolla ollut mitään uutta tai ihmeellistä, mutta jos kirjoittaja on osannut vangita mielenkiintoni täysin ja kertoa juuri sellaisia asioita, joita minä haluan lukea, niin tottahan toki minä annan hyvän arvosanan.

Yleensä annan hyvän arvion, jos kirjasta jäi hyvä fiilis (eli jos haluan lukea sen uudestaan). Mutta toisaalta, jos paljon hahmoja kuolee, enkä kestä lukea kirjaa uudestaan, saatan silti antaa hyvän arvosanan. Jostain kirjasta annoin neljä tähteä vain maailmasta, vaikka teksti oli paikoin kuolettavan tylsää.  Hyvällä arvosanalla tarkoitan näljää tai viittä tähteä... Kolme tarkoittaa, etten tykännyt kirjasta, mutta siinä oli jotain hyvää. Kaksi on sitten vastaavasti "ihan kauhea", ja yhtä tähteä en ole kai antanut kertaakaan. Keskiarvo arvosanoille on suunnilleen 4,2.  Olen ollut täällä vasta varsin vähän (3 vuotta suunnilleen), joten ei ole vielä tullut tarvetta muuttaa arvosanoja. Kyllä minullekin varmaan käy jossain vaiheessa samoin kuin Rinjalle. Nytkin mietin jo, pitäisikö käydä muuttamassa ne Taru sormusten herrasta-arviot ylöspäin ja vastaavasti muutamat muut alaspäin.  Lyhyesti:1) En lue tällaista kirjaa2) Ihan kauhea2.5) Hyvä idea, mutta... Taisi olla viimeksi suomennos, joka ansaitsi tämän3) Jokin mättää pahasti4) Mukavaa luettavaa, jostain en tykännyt5) Kaikki hyvän ja täydellisen välillä  Turhan lepsu arviointitapa? Olen itse samaa mieltä, mutta haluan, että Risingin arvosanat on annettu samalla periaatteella, joten mitä sitä tässä enää muuttamaan.

Olen viime aikoina esilukenut ja toimittanut kaikenlaista, joten ihan omaksi huviksi lukiessakin huomaan tarttuvani "epäolennaisuuksiin". Siis asioihin, jotka ennen saatoin sivuuttaa huomaamatta, nyt silmä tökkää. Se on aika rasittavaa.   Mutta noin ylipäätään mietin kirjasta vetääkö se mukaansa, onko se hyvää kieltä, onko siinä jotain liikaa tai selkeästi liian vähän. Olen huomannut, että viime aikoina perusajatukseni on ollut [i]"tästä olisi voinut tiivistää"[/i]. En tiedä kertooko se enemmän minusta vai tuoreesta kirjallisuudesta... Sekaan jääneet kijroitusvihreet jätän suuremmatta huomiotta, jos niitä ei ole liikaa. Ylipäätään olennaisin asteikkoni on [i]tykkäsin - en tykännyt[/i].   Tähdittämisestä en erityisesti pidä, sillä se on jotenkin keinotekoista. Omassa blogissani en anna tähtiä, Goodreadsissakin on pakko välillä vähän arpoa. Täällä sentään on puolikkaita tähtiä :P

Kolmen tähden kirja on tavallinen, ok, ihan kiva. Neljän tähden kirjoja tulee vastaan pari kolme vuodessa. Viiden tähden kirjoja tulee vastaan pari kolme vuosikymmenessä.   Siinä oma, tiukka normaalijakauma/ logaritminen asteikko.

En tietoisesti arvostele lukemaani opusta. Mutta jos en pääse siitä irti selvittämättä loppuratkaisua, kirja on joko tempaavan hyvä tai korkeintaan keskinkertainen ja patistaa minut tarkistamaan loppuratkaisun,vaikken silmin kahlailisi puolillakaan teoksen sivuista. Jos jätän tympääntyneenä lukemisen vain tutustuttuani muutamaan alkukappaleeseen, kirja on pettymys. Jos satun nappaamaan opuksen lainaan nopeasti, teoksen nimi- tai kansikuvaperustein ja kotona totean kansiesittelyyn tutustuttuani kirjan kiinnostamattomaksi, palautan sen saman tien. Ei kiinnosta. Niin, ja jos satun ostamaan teoksen itse kirjailijalta, joka sattuu myymään sitä muitten kirppistavaroittensa ohessa, luen toki kirjan. Yritän myös painaa hataraan muistiin jotain siitä, mitä tuotoksesta pidin. Enhän tiedä, milloin tapaan kirjailija-myyjän seuraavan kerran...