Millainen roolipelaaja olet?

Ihmiset ovat erilaisia ja saavat hupia erilaisista asioista. Niin myös roolipelimailmassa.   Niin pelinkehittäjät kuin pelaajatkin ovat laatineet useita erilaisia listoja erilaisista pelaaja-arkkityypeistä sen perusteella, mistä he pitävät roolipelatessa. Osa näistä koskee vain tiettyjä pelejä, kun taas osan on tarkoitus soveltua roolipelaajiin yleensä. Tässä yksi kahta eri listaa mukaillen kasattu ja itse suomennettu kokoelma arkkityyppejä, joka toivon mukaan kattaa ainakin suurimman osan roolipeleistä ([url=http://tvtropes.org/pmwiki/pmwiki.php/Main/PlayerArchetypes]Lähde[/url]):   - [i]Ajattelija[/i] nauttii erilaisten strategioiden ja suunnitelmien kehittelystä haasteiden voittamiseksi. - [i]Kaveri[/i] tai [i]Katselija[/i] välittää pelistä lähinnä keinona pitää hauskaa ystävien kanssa. - [i]Lietsoja[/i] nauttii saadessaan [i]jotakin[/i] tapahtumaan, jopa pelaamansa hahmon sisäisestä (tai mistään muustakaan) logiikasta välittämättä. - [i]Näyttelijä[/i] pitää syvällisten fiktiivisten hahmojen luomisesta ja heidän esittämisestään. - [i]Rakentaja[/i] nauttii päästessään suorittamaan suuria tekoja, jotka muuttavat maailmaa. - [i]Romantikkoa[/i] kiehtovat hahmojen väliset ihmissuhteet ja vuorovaikutus. - [i]Taistelija[/i] nauttii taistelutilanteista (ääripäissä pelaaja, joka haluaa voittaa pahikset reilussa taistelussa, ja pelaaja, joka lyö kaikkea, mikä liikkuu). - [i]Tarinankertoja[/i] nauttii pelikerroista, jotka yhdessä kertovat jatkuvan, lumoavan tarinan. - [i]Tutkimusmatkaaja[/i] pitää laajaan yksityiskohtaiseen maailmaan uppoutumisesta. - [i]Voimapelaaja[/i] (Min-Maxaaja) haluaa luoda voimakkaimman mahdollisen hahmon.   Mistä te nautitte roolipelatessa? Joko näiden arkkityyppien kautta tai jotenkin muuten - kaikissa meistä on varmasti useampaa kuin yhtä arkkityyppiä. Entä millainen kokoelma arkkityyppejä muodostaa teidän mielestänne hyvän roolipeliporukan (pelaajan tai pelinjohtajan näkökulmasta)? Onko jotain pelaajatyyppiä, jonka kanssa pelaaminen tuntuu vaikealta tai vastenmieliseltä (pelaajana tai pelinjohtajana)?   ***   Itse olen monessa mielessä 'huono' roolipelaaja.   Minussa on vain sen verran näyttelijän vikaa, että tykkään luoda erikoisia ja syvällisiä hahmoja. Mutta minun on hyvin vaikea roolipelata niitä, sillä eläytyminen tuottaa suuria vaikeuksia - varsinkin jos ne ovat hyvin erilaisia kuin todellinen minäni. En myöskään ole mikään varsinainan tutkimusmatkaaja tai tarinankertoja. Romantikosta, rakentajasta tai lietsojasta puhumattakaan.   Olen ennen kaikkea ajattelija, joka tykkää kokeilla hieman normaalista poikkeavia strategioita ja punoa juonia. Tarina-, maailma- ja hahmoelementtejä (vaikke ne itsessäänkin ovat ihan kivoja) käytän lähinnä määrittämään ne päämäärät, joiden tavoitteluun strategioita kaivataan. Hupini kumpuaa enemmän sääntötekniseltä puolelta: sen tutkimisesta, mitä mahdollisuuksia säännöt sallivat, ja mikä strategia vaikuttaa toimivalta sen valossa, mitä pelisysteemistä tiedän. Tarina-, maailma- ja hahmoelementit toki rajaavat, mitä juttuja hahmoni on valmis tekemään, mutta yleensä päädyn joka tapauksessa tekemään neutraaleja hahmoja, jotka ovat valmiita tekemään lähes mitä tahansa.   Sääntöteknisen kiinnostuksen näkökulmasta voimapelaaminen on ihan mielenkiintoista. Mutta usein se tahtoo mennä siihen, että hahmolla on yksi huippuunsa hiottu vallitseva strategia, jolla selvittää useimmat tilanteet. Tällainen pelaaminen on ajattelijapuoleni mielestä tylsää. Yleensä päädynkin tekemään juuri päinvastoin kuin voimapelaajat: osaamaan kaikkea vähän enkä mitään kunnolla - mutta onpahan vaihtoehtoja.   Lisäksi minussa on hieman kaverin vikaa. Joillain pelikerroilla välitän enemmän siitä, että saan harrastaa jotain hauskaa sosiaalista toimintaa muuten niin sosiaalisesti rajoittuneessa elämässäni kuin itse peliin syventymisestä.   Kaikista vaikeinta minun itseni olisi varmaankin pelata romantikkojen ja/tai lietsojien kanssa. Ihmissuhteita ja vuorovaikutusta enemmän minua kiinnostavat säännöt, todennäköisyydet ja muut tunteettomat abstraktit rakenteet. Ja vaikka lietsoja varmasti loisi haasteita ylitettäväksi, arvaamattomuus häiritsee ajattelijaa. Nopeat päätökset oudoissa tilanteissa eivät ole niin miellyttäviä kuin tilanteet, joissa ehtii hieman miettiä tai toteuttaa valmiiksi mietittyä strategiaa. Lisäksi tykkään esimerkiksi jättäytyä taka-alalle punomaan juonia sen sijaan, että esimerkiksi toimisin partyn johtohahmona.   Yleisesti ottaen uskon, että kaikki pelaajatyypit, jotka eivät aseta vaatimuksia muille pelaajille sopivat yhteen enemmän tai vähemmän hyvin. Tällaisissa tapauksissa monipuolisuus tuntuu ehkä jopa suotavalta hyvän pelikokemuksen kannalta. Itselläni esimerkiksi tarinaan painottuvampia pelaajia vastaan minulla ei ole mitään, ja nautin kyllä tarinan ja toisten hahmojen toimien seuraamisesta.

Itse koen olevani sekoitus kaikkia noita. Paljon riippuu pelijärjestelmästä ja pelimaailmasta. Mikäli maailma on vakava, olen esisijaisesti Tarinankertoja-Ajattelija-Tutkimusmatkaaja. Mikäli kyseessä on vähemmän vakava peli olen Voimapelaaja-Kaveri-Rakentaja.

Ihan hyvä lista. Minä koen itseni vähiten Voimapelaajaksi/Taistelijaksi, roolipelaamisen taistelu/sääntötekninen puoli ei ole tärkeässä osassa (vaikka kuuluu kyllä roolipelaamiseen, en haluaisi pelata D&D:tä jossa koskaan ei ole turpaanvetoa, se vain ei ole itselleni se mielenkiintoisin osuus.)   Eniten minussa on ehkä Tarinankertojan ja Tutkimusmatkaajan vikaa. Pidän kirjoista ja elokuvista roolipelaamisen tarinankerronnalliset elementit viehättävät.   Mitä tulee näyttelemiseen, se on ihan hauskaa, mutta en kyllä osaa kovin monipuolisesti ilmentää erilaisia hahmoja.

Näyttelijä olen varmaan eniten. Eläydyn eri hahmojen rooleihin eri tavoin. Normipelaajan hommasta pöytäropetuksessa miulla ei edes ole kokemus. Mie olen aina ollut DM. Ehkä pääsen joskus vielä pelaajaksikin.   Tietokoneropetuksessa haen hahmoilla mahdollisimman läheistä tyyliä ja korrelaatiota omiin suosikkeihini (omista teksteistäni) ja roolipelaan niitä hahmojen luonteella. Tykkään kokeilla erinäisiä strategioita, koska yleensä keksin useitakin erilaisia ratkaisuja ongelmaan ja haluan ehdottomasti testata ne kaikki.   Pelaan paljon mörppejä, joten niissä olen erityisesti soturi/voimapelaaja, koska muuten ei pärjää.

Listan tyypeistä lähimmäksi osuu ehkä näyttelijä, mutta minulla painottuu voimakkaasti hahmoon eläytyminen, riippumatta siitä mitä ulospäin näkyy tai on näkymättä; en siis puhuisi niinkään näyttelemisestä kuin hahmon elämisestä. Kohdalleni on sattunut elämyspainotteisia pelinjohtajia, mikä edesauttaa voimakkaita kokemuksia pelissä. Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun olen oikeasti järkyttynyt, riemastunut tai itkenyt pelissä (ja larpit vielä erikseen, kun niissä pelataan koko olemuksellaan ruumista myöten).   Myös pelin (tai pelikerran) onnistuneisuus riippuu minulla eläytymisen, immersion voimakkuudesta. On ollut kiehtovia maailmoja ja jänniä pelillisiä asetelmia, jotka kuitenkin jättävät kylmiksi, kun joko hahmojen välille tai itseni ja oman hahmoni välille ei ole syntynyt kunnon yhteyttä.   Tulen mielestäni aika hyvin toimeen kaikenlaisten pelaajatyyppien kanssa, mutta jonkin verran työtä teettää olla samassa pelissä sellaisten pelaajien kanssa, jotka varoittamatta pudottavat itsensä tai muut pelaajat hahmosta asiattomuuksilla tai peliin liittymättömillä kommenteilla; vitsailu menee samaan kategoriaan.

[i]Tutkimusmatkaaja/Taistelija/Tarinankertoja[/i] ja nimenomaan tässä järjestyksessä. Minä pidän erityisesti laajoista peleistä, jossa seikkaillaan ties missä, taistellaan paljon ja tutkitaan asioita. Tarinalla on tietysti oma osansa, mitä ilman ei sitä peliä kauaa jaksaisi pelata.   Tietokoneroolipeleissä tuo Tutkimusmatkaaja on vahvin osuus Taistelijan (minun kohdallani hiiviskelijän) rinnalla. Tämä kertoo paljon siitä, miten olen Skyrimiä pelannut: pääjuonta jatkan sitten, kun jaksan. Harmaaparroille menin juttelemaan tasoilla 20-25. Enkä ole vieläkään pääjuonta pelannut loppuun asti.   Pelinjohtajana olen myös samanlainen: olen laittanut pelaajat pitkälle tutkimusmatkalle, jossa he kohtaavat taisteluita. Tietenkin pelillä on tarinansa: on estettävä historiaa toistamasta itseään. Useimmiten pelit alkavat jollain ihan muulla kuin itse pelaamisella, mikä on ihan hyvä. Toisaalta olen jollain tapaa kärsimätön, koska en pitkään jaksa odottaa pelin alkamista, jos olemme varta vasten kerääntyneet jonkun luo sen takia.

Käyttäen noita esimerkkejä yleisimmin hahmoni menevät taistelija/voimapelaaja/lietsoja sekoituksiksi. Monesti hahmoni ovat jonkun verran psykopaattisia antisakareita, jos pelissä on d&d -tyyppinen aligment -systeemi, ovat yleisimmin käyttämäni aligmentit chaotic neutraalista chaotic eviliin. Varsinkin neutral evil on ollut viime aikoina eräs suosikeistani. (Pathfinderia on tullut hankattua viime aikoina AD&D 2.5 lisäksi)   Peliporukassamme on pelattu paljon pelejä joissa hahmot monesti ovat rikollisia ( Shadowrun, Cyperpunk 2020) tai hahmot eivät mieleltään hirveämmin ihmistä, enää, muistuta ( oWoD:n Vampire, humanity is so overrated ), joten sinänsä hahmojeni psykoottisuus ei ole ollut ongelma.   Tykkään pelata roolipeleissä hahmoja jotka eivät muistuta itseäni tai ovat eräänlaisia "pimeitä" versioita itsestäni. On todella nautittavaa pelata onnistuneesti hahmoa jonka luonne ym on aivan jotain muuta kuin mitä itse olen.   Pelinjohtajana pyrin antamaan pelaajille uusia ja erikoisia tilanteita, joissa he joutuvat miettimään tosissaan mitä tekevät ja voivat joutua tekemään asioita ja ratkaisuja jotka eivät ole välttämättä helppoja/moraalisesti oikein ym. kuitenkin pitäen samalla yllä tasapainon siinä ettei kukaan saa liian vahvoja negatiivisia tuntemuksia. Mikä toisaalta on helppoa porukalla, jolla on pelattu yli kymmenen vuotta...

[i]Katselija / Taistelija / Tarinankertoja[/i]   Mutta vivahteita kaikista muistakin toki. :)

[i]Kaveri/ ajattelija / tarinankertoja[/i] Ja ehdottomasti tässä järjestyksessä. Nautin myös pelistä itsestään, mutta erityisesti tahdon tavata tiettyä kaveripiiriä, jonka kera emme enää muuten vietä aikaa kuin pelipäivinä ja pelipäivän jälkeisellä oluella.   Toisekseen pidän tilanteiden ratkaisemisesta roolipeleissä. Minusta on hauska kehittää hassuja erityisiä taktiikoita vihollisten päihittämiseksi. Pelaamme Pathfinder-säännöstöllä joten säännöstö on sopivan keveä, mutta anaa taktikoida. En ole nimittäin raskaiden säännöstöjen ystävä.   Kolmanneksi tykkään tarinoista, jotka kehittyy. Se on melkein vaatimuskin, etä pidän pelistä. Jos on vähintään kymmenen nivoutuvaa pelikertaa niin avot. Muuten en viihdy. En vain jaksa juosta mätöstä toiseen koska ehkä aarre. (jota ei ehkä pelimekaniikat, joista pidän, parhaiten tue :D )   Vähiten lienen [i]Romantikko[/i] ja [i]Rakentaja[/i]. Niitä tykkään leikkiä noppien toisella puolen :)

Siitä on jo aikaa kun pääsin "oikeita" roolipelejä pelaamaan, mutta jos nyt muistellaan, niin pelaajana olin jonkinlainen Taistelijan, Voimapelaajan ja Tutkimusmatkaajan yhdistelmä. Hahmoni olivat yleensä voimakkaita taistelijoita, joista kasvoi likimain myyttisiä sankareita kampanjan myötä.   Esim. AD&D Forgotten Realms Kampanjan Half-Elf Rangerini hakkasi isommatkin vastustajat kumoon alta aikayksikön (lv 11, 100 hp, str 18.57, dex 17, con 16(+1) AC -4 (ilman haarniskaa, kiitos wishistä saadun permament armor spellin, dex bonuksen ja muiden taikakamojen). Kahdella miekalla varustautuneena ja niihin erikoistuneena teki voimabonuksensa ja taika-aseidensa kanssa DAMAA ihan kivasti.   Hahmon kehittäminen, taitojen ja kamojen kerääminen ja tietenkin seikkailu kaverien kanssa oli se joka ajoi eteenpäin. Hahmot olivat yleensä goodiksia, poislukien yhsi humoristinen monty-haul kampanja missä kaikki pelaajat olivat chaotic evileitä tms.   Pelinjohtajana olin Ajattelijan ja Tutkimusmatkaajan yhdistelmä. Eläytyvää tarinankerrontaa en huonon näyttelykykyni ja verbaalisuuteni takia edes yrittänyt. Koitin keksiä pelaajille mielenkiintoisia taktisia ja älyllisiä ongelmia joiden kanssa saivat sitten yrittää pärjätä parhaansa mukaan seikkaillessaan. Ja yritin tehdä seikkailuista mielenkiintoisia ja suunnitteluasteellekin jäikin monta eeppistä tutkimusmatkaa muinaisiin raunioihin, mitä en valitettavasti ehtinyt toteuttaa porukan hajotessa opiskelemaan ympäri suomea.   En tiedä kuinka yleistä se yleensä on mutta minulla oli pelinjohtajanakin ollessani useimmiten oma hahmoni mukana porukassa. Olen luonteeltani reilu ja tasapuolinen joten siitä ei syntynyt ongelmaa kenellekään. Annoin tietenkin muiden hahmojen tehdä suuret päätökset miten porukalla edeteään seikkailussa. Enkä huijannut heittojen suhteen omien hahmojeni kanssa ja yksi rakas Rolemaster hahmoni (toisen ajan Keski-maassa) kuolikin npc-hirviön tekemään kriittiseen heittoon. Muiden pelaajien kanssa olin vähän armeliaampi.   Rolemaster oli muuten pelisysteeminä minmaxaajan taivas. Tein huvikseni siihen hahmoja vaikka se oli monimutkaisuudessaan vähintään jotain veroilmoituksen tekoon rinnastettavaa (silloin kun niitä piti oikein väsätäkkin).

Oi että, oispa ihanaa päästä taas pitkästä aikaa roolipelaamaan!   Haluaisin uskotella itselleni, että olen Tarinankertoja tai Näyttelijä, mutta pahoin pelkään, että olen Lietsoja. Nautin ihan liikaa ihmisten reaktioista ja yllättävistä käänteistä, joten yleensä päädyn roolipelatessa tekemään sellaisia salamaratkaisuja ja kikkailemaan jotain täysin mystistä. Viimeisimpiä hahmojani ovat olleet pelkkää lorea maksaava adepti Rogue Traderissa (jolla oli päähänpinttymä avaruushaltioiden ulottuvuuksien väliin kätketystä kirjastosta), nymfomaani ihmissusi, 12-vuotias okkultistityttö, jolla oli sisällään kuolleen äidin sielu, ja ennen maailmanloppua elänyt suomalainen agentti, jonka tietoisuus vangittiin palvelusandroidin kehoon. Viimeisimmän kanssa larpatessa päädyin sotkemaan PJ:iden suunnitelmat aivan täysin ja se johti siihen, että n. 200 pelaajan larpille syntyi kokonaan uusi loppuratkaisu ja tämän vuoden jatkolarppi pyöriikin sen ympärillä. MUTTA VOI POJAT, oli kyllä hauskaa. :cheesy:   Lietsomisessa minua kiinnostavat juuri ihmisten reaktiot, joten sikäli roolipelaaminen on kyllä minulle varsin vahvasti sosiaalista toimintaa. Osaan kyllä tarvittaessa tiimipelatakin ja siitäkin ulottuvuudesta nautin kovasti. Ajattelijaa minussa ei ole juurikaan (tykkään yrittää olla hahmoni, enkä siksi pohdi tämän kokemusmaailman ulkopuolelle), enkä ole koskaan nauttinut taistelutilanteista, koska vähän pelkään niitä ja stressaan hahmoni puolesta. Tykkään eniten tutkia maailmaa, löytää hassuja yksityiskohtia, keksiä nokkelia ratkaisuja ja flirttailla npc:ille. :tongue: