Täytyy myöntää, että itse olin aika pettynyt. Tätä kirjaa on hehkutettu paljon ja Suomalaisen kirjakaupan tilaustappelun jälkeen olin aika innoissani saadessani lukea tarinan. En tiedä odotinko sitten liikoja. Henkilöhahmot jäivät kauhean etäisiksi ja olivat minun makuuni turhan perinteisiä. Juoni ei ollut järäyttävä. Mieleeni tuli hirveästi R.A Salvatoren kirjallisuus(en sano onko se hyvä vai huono asia) Ruumiita tuli niin paljon, että raakuuteen turtui ennen kuin sitä ehti huomatakkaan(lukuun ottamatta erästä lopun kohtausta joka suorastaan etoi). No jaa, en minä väkivallan perässä tätä lähtenytkään lukemaan. Gloktasta pidin. Hän erottui mielenlaadultaan niin paljon edukseen muista. Myös hänen käsittelijä "ystävänsä" jäivät mieleen. Mutta Mutta, ehkä odotinkin liikaa Locke Lamoran kaltaista nerokkuutta. Tämä on vain minun mielipiteeni.

Minun on myönnettävä, että olin tähän viimeiseen ja ratkaisevaan osaan pettynyt. Odotin, että nyt saadaan viimeinkin selville kaikki arvoitukset, mutta sisarukset vain löytävät saarelta jonkin kirjan josta \"löytävät monia ratkaisuja\" ja siihen se sitten jää. Varmaankin odotin enemmän, en tiedä, mutta minusta tuntuu, kun loppu ei olisikaan ollut loppu. Mutta se on Snicketin puolesta sanottava, että loppuun asti hän piti lukijan hampaissaan, teki sen hyvin ja kaiken kukkuraksi kirjailijan, Baudelairien ja kreivi Olafin välinen yhteys oli jotakin hyvin kaunista. Tällaisia sarjoja voisi oikeastaan olla enemmänkin.