Tämä kirja tuli kahlattua läpi jo vuosi sitten, englanninkielisenä, ja täytyy sanoa, että vaikka kaikki aikaisemmat Riordanin kirjat olen lukenut suomennettuina, huomasin taas kuinka paljon parempaa hänen tekstinsä on alkuperäiskielellään. Vaikka kielellinen kerronta ei ollut suomennettuna yhtä hyvää kuin englanninkielisenä, oli kirja silti upea lukukokemus. Kuinka Riordan onnistuukaan pitämään kirjan toisensa perään noin kiinnostavana? Tottakai tämän suomenkielisenkin perään piti rynnätä heti, kun se kauppoihin ja kirjastoihin ilmestyi. Parasta kirjassa, ja koko sarjassa, ovat henkilöt. Vannoutuneena Annabeth-fanina sain lähes sydänkohtauksen kun huomasin kirjan alkavan Annabethin puheenvuorolla. Muutkin sankarit ovat kiinnostavia ja ennenkaikkea tasavertaisia, ei ole johtajaa ja avustajia. Kaikki he ovat aitoja, eivät täydellisiä, pelottomia maailmanpelastajia, vaan he epäonnistuvat, epäilevät itseään, ja jokaisella heistä on omat heikkoutensa. Kun kirjoja on kerrottu monen ihmisen "näkökulmasta" ovat lähes kaikki heistä tulleet läheisiksi. Riordanin kirjoitustyyli jotenkin kolahtaa minuun, vaikka alankin kohta olla ikäni puolesta hieman ylikasvanut tuosta maailmasta. Kuitenkaan en vain voi lopettaa näiden kirjojen lukemista! Se kuinka hän saa tekstiinsä sarkasmia, jännitystä ja aitoja tunteita ja tilanteita, menettämättä kuitenkaan kirjan pääjuonta, on jotain hämmentävää. Kirjan tunnelma vaihtuu hetkessä vakavasta jännittävään, ja pian huomaakin taas nauravansa ääneen jollekkin hauskalle heitolle. Varsinkin Percyn ja Jasonin välinen hetkittäinen kireys ja kateus, Leo, Hazel, Frank -kuvio ja Piperin epävarmuus suhteestaan Jasoniin saavat kirjan tuntumaan aidolta. Vaikka tapahtumat ovatkin fantasiaa ja hahmot sankareita, saavat juuri nuo piirteet heidät vaikuttamaan kuitenkin pohjimmiltaan aivan normaaleilta teineiltä. Vaikka heillä on vakavampiakin ongelmia, on heillä myös normaalin elämän ongelmat.

Täytyy sanoa että rakastan tätä sarjaa VALTAVASTI. Olin aivan innoissani tästä tiedosta että sarjaan kirjoitetaan kolme osaa lisää. Enkä voi sanoa -vaikka haluaisinkin- että olisin tyytyväinen jos sarja olisi päättynyt kolmanteen osaansa, olen vain niin koukussa tähän sarjaan. Tämän kirjan alku oli ihana ajattelin, että tälläkertaa Jace ja Clary ovat yhdessä, kun vaara koittaa. Kuitenkin nämä toiveet romuttuivat jo aikaisin. Ärsyttää aivan valtavasti tuo, että Clare on päättänyt laittaa Jacen ja Claryn suhteen rakoilemaan TAAS, aivan kuin sitä ei olisi luettu jo tarpeeksi. Kuitenkin aivan loppumetreille saakka pidin kirjasta ja olin innoissani. Mutta se loppu! En oikeasti jaksa tuota, että on pakko rakentaa jatkuvaa draamaa. Ja juuri kun Clary ja Jace olivat sopineet jne. niin silloin on pakko sitten \"leimauttaa\" Jace ja Sebastian. Mielestäni Clare teki myös erään toisen suuren virheen, sen, että hän lopetti kirjan noin kesken, se on omasta mielestäni halpamaista. Voin melkein arvata mitä seuraavassa osassa tapahtuu. Alkaisikohan Jace mahdollisesti vältellä Clarya tai katoaisi salaperäisesti?

Tätä odotettiin! Ja täytyy myöntää että valmistauduin hienoiseen pettymykseen, mutta sitä ei kuitenkaan tullut. Kirja jatkoi - ei vielä liian - tuttua rataansa, ja teksti kulki sujuvasti, niinkin, että yllätyin kun käänsin sivua ja tajusin vasta silloin, että kirja on nyt luettu. Kuitenkin loppu jäi niin auki, että olen päättänyt ostaa ja lukea kolmannen osan englanniksi. Kuitenkin seuraavassa osassa pitäisi olla jotain uutta, että lukijoiden mielenkiinto pysyy yllä. Tähän mennessä kirjat on tahty samalla toimivalla muotilla, mutta liika on liikaa. Mutta vaikka tätä nyt melkein haukunkin, olen sen verran suuri fani, että en voi lopettaa sarjan lukemista vaikka haluaisinkin, ja vielä en edes halua.

Ehdottomasti paras sarjan kirja tähän mennessä! Loppu jäi kutkuttamaan, ensimmäistä kertaa tämän sarjan kohdalla odotan seuraavaa kirjaa! Loppu oli ihana itkin silmäni kipeiksi (en siis siksi että Heath kuoli vaan siksi että Stark itki) Stark on ehdoton suosikkini sarjassa ja no.... odotan innolla seuraavaa kirjaa. Mielestäni jälkinäytös oli aika turha. Paljon parempi loppulause olisi ollut mielestäni: Sitten James Stark, Zoey Redbirdin soturi painoi päänsä js itki.

Oli nyt pakko kirjottaa tähän jotain... Mielestäni tämä oli sarjan tähän mennessä paras kirja. Tämä siksi että juoni sai tuulta alleen kun tapahtumapaikka ei enää olekkaan se sama yön talo, siitä on luettu jo tarpeeksi. Nämä Zoeyn poikaongelmat ottavat jo päähän, ja kovasti. Eli niistä ei sen enempää kuin että valitsis Starkin ;D Ja loppujen lopuksi kirjan paras kohtaus oli mielestäni se kun ne korppi-ilkkujat (ihqu toi nimi :p) hyökkäsi Zoeyn kimppuun. Ja suomentaja ja \"teinislangi\" ei hyvä! Esim toi korppi-ilkkuja on ainoastaan huvittavan kuulonen, ei semmonen et \"sen kuuleminen saa kylmät väreet juoksemaan selkäpiitä pitkin\". Ja toi Zoeyn kiroilemattomuus ärsyttää, muut kiroilee liikaa, ja Zoey sanoo voi pehva. Aitoo?!

Rakastuin tähän sarjaan heti! Ensimmäisen kirjan luin kahdessa päivässä, ja heti sen päätyttyä aloin metsästämään seuraavia osia. Tämä kolmas osa oli ehdoton suosikkini, jäi yöunet lyhyiksi kun aloitti kirjan illalla, ja se oli pakko lukea siltä istumalta :). Asiaan palatakseni, tässä kirjassa olivat Claryn ja Jacen tunteet paljon paremmin esillä kuin ennen ja muutenkin juoni oli toimiva. Se etteivät Clary ja Jace sittenkään ole sisaruksia, oli koko sarjan toisiksi yllättävin/paras käänne. Tämä olisi sinäänsä voinut olla viimeinen kirja, mutta loppu jäi hieman auki, ja tietysti olen iloinen että sarja saa vielä jatkoa. Näin loppuun vielä muutama sana sarjan neljännestä osasta. Kun luin täältä, että sarja saa vielä jatkoa olin aivan haltioissani, hieman kuitenkin epäilyttää.... Ensinnäkin se, että Valentinehan on kuollut, joten sarjaan tarvitaan uusia juonenkäänteitä, mikä sinäänsä on hieman harmi, alkuperäinen idea kun toimi niiin hyvin. Ja toiseksi, tuo Claryn vahingossa liikkeelle sysäämä tapahtumaketju, jonka seurauksena hän saattaa menettää kaiken rakastamansa. Toivottavasti se ei ole mitään Zoeymaista :) päätöntä koheltamista. No sen näkee sitten ajallaan.

Kirja oli hyvä, lukuunottamatta noin 30 viimeistä sivua. Alku seurasi mukavasti hieman erillaista kaavaa kuin aikaisemmat sarjan kirjat. Mutta se loppu!!! Ette ole tosissanne!! Gavin, yksi lempihahmoistani paljastuu Navarogiksi, se vei pohjan seuraavalta kirjalta, koska oli tehty selväksi, että Kendra pitää hänestä, ja nyt kaikki romuttui :(( En voi kuin sanoa, että mielestäni Mull teki SUUREN virheen.

Kun on lempi- ja inhokkihenkilöistä ollut puhetta, niin päätinpä kertoa oman mielipiteeni tästä asiasta. Mielestäni vampyyrit voisivat painua takaisin arkkuihinsa ja jättää Sookien rauhaan. Sookien olisi parasta valita Quinn, eikä sen jälkeen enää edes miettiä muita! Ja sitten itse kirjasta.... Minusta kirja oli ihan hyvä, paikoittain se oli huono, välillä jopa ärsyttävä, mutta useat hyvät kohdat paransivat kirjaa selkeästi. Myös se, että Sookiella ja Ericillä on nykyään veriside, harmittaa minua aivan valtavasti! Tämä kirja ei aivan vastannut odotuksiani, mutta mm. Quinn hahmona, nosti sen tasoa ;)

Kuten monet ovat jo maininneetkin, oli kansi minusta erittäin kaunis ja houkuttteli lukemaan :) Ja nyt itse kirja. Kirja oli monipuolinen ja koukuttavasti kirjoitettu, itse pidin eniten juuri noista kahdesta päähenkilöstä. Mielestäni lopun tapahtumat etenivät jopa liian vauhdikkaasti, koska itse juoni ei ainakaan minulle täysin auennut (tai sitten vika on lukijassa;) ) Tämä kirja ansaitsisi jatko-osan, jossa henkilöt olisivat jo tuttuja toisilleen!

Tämä kirja tarttui matkaan ihan satttumalta kirjastoreissulta. Täytyy sanoa, että vaikka aihe oli sinäänsäkin rankka oli siitä kerrotttu koukuttavasti eikä kuitenkaan liian piilottelevasti.... Vaikka takakansiteksti antoi olettaa perusfantasiaa, ylsi tämä jotenkin sen yli. Kirjailijoille hatunnosto siitä, että tämä kirja oli sekä fantasiaa, että tavallista elämää ja sauma niiden välillä oli olematon. Jään innolla odottamaan seuraavia osia!

Uusikuu on kirja josta joko pitää tai sitä vihaa..... Itse kuulun siihen joukkoon, joka pitää tätä kirjaa sarjan parhaana. Syy miksi pidän tästä kirjasta on yksinkertaisesti, se että Edward häipyi ja Jacob tuli hänen tilallleen!!! Siinä missä Bellan ja Edwardin \"suhde\" (eritttäin epäaito sellainen) on teennnäinen ja imelä on Bellan ja Jacobin suhde ikääänkuin sisarusmainen ja aito. Jacob myös tuo sarjaan jotain olennaista; puhekieltä. Myös kirjan loppu ottaa päähän, miks ihmeessä Bella lähtee pelastamaan Edwardia, tietäen että se loukkaa Jacobia??? Ja vielä ottaa Edwardin vastaan, kuin elämänsä pelastuksen??? Järki hoi, älä jätä?! Ja eräs pieni mutta minun kohdallani häiritsevä asia, miksi Jacob on välillä Jacob, välilllä Jake?