Ehdottomasti kirjasarjan paras osa

Mielestäni tämän kirjasarjan olisi hyvin saanut kahteen osaan. Tämä kirja... no suoraan sanottuna oli todella pitkästyttävä. Sain ihan itse pakottamalla luettua tämän loppuun ja vasta lopussa alkoi tapahtua. Yliluonnollisesti ja Loputtomasti kirjat olisi yhtä hyvin voinut tiivistää yhteen kirjaan.

Tässä kirjassa oli synkkä tunnelma ja onhan se ymmärrettävää; sota Kronosta vastaan oli käynnissä. Mutta silti synkästä tunnelmasta huolimatta, tämä kirja oli ihana sarjan päätösosa. Kunnolla vasta tarinan loppupuolella tuli sellaista huumoria, joka sai minut nauramaan. Tosin se synkkä tunnelmakin varmaan vaikutti asiaan. Mutta sitten tarinan lopussa; se suuri ennustus. Se jäi kaivertamaan mieltäni ja toivon (ehkä jo tullutkin, en ole vain nähnyt) että tästä on tulossa jatkoa ja se kertoo niistä puoliverisistä, jotka ratkaisevat uuden ennustuksen.

Clary Fray näki discossa yhden joukon menevän erään pojan kimppuun. Hän käskee ystävänsä Simonin kutsua vartijan paikalle. Sillä aikaa joukko tappaa miehen ja se menee tuhkaksi. Clary oli hämillään. Myös joukko oli hämillään ja he kutsuivat itseään varjometsästäjiksi ja he sanoivat, että Claryn ei pitäisi nähdä heitä. Ellei hänellä olisi varjometsästäjän verta. Clary ei uskonut heitä. Simon tuli vartijan kanssa huoneeseen, mutta kumpikaan ei nähnyt mitään. Clary oli hämillään ja varjometsästäjät vain virnuilivat hänelle. Sitten Claryn äiti katoaa ja hänet tempaistaan mukaan varjometsästäjien maailmaan.

Mitä voisin sanoa? Kirja oli mahtava ja kirjoitettu suhteellisen hyvin. Joissain kohdissa kuitenkin tuli tunne, että sitä ei ollu kirjoitettu niin hyvin kuin joitain muita kohtia. Kirjan lopussa minulla tuli kyynel silmään kahdessa kohtaa. \"Pysy loitolla. Et tiedä, minkä kanssa olet tekemisissä.\" Artemis sanoi noin Foalylle, Butlerille ja Hollylle. Hollyhän oli sanonut nuo samat sanat Artylle, mutta pujauttaen ihminen -sanan vain sinne sekaan. Ja toiseksi, ihan viimeiset lauseet. Holly sanoi ne, ne sanat olivat täsmälleen samat, joilla ensimmäinen Artemis Fowl kirja alkoi. Nyt on haikea olo, kun olen lukenut Artemis Fowl sarjan päätökseen. Se oli ihana ja rakastan tätä sarjaa. Hyvästi, Artemis Fowl!

Mielestäni tämä oli sarjan huonoin teos. Kirja oli sekava ja aina en edes ymmärtänyt, mitä oli tapahtunut. Esimerkkinä nyt se, että en tajunnut edes Finnickin olevan kuolleen, vasta paljon myöhemmin tapahtuman jälkeen. Ja Primin tajusin jokseen kuolevan, mutta silti kohtaus oli hämärä. Mutta jos olet lukenut muut Nälkäpelin ja Vihan liekit, lue ihmeessä tämäkin. Mutta itse en vain oikein pitänyt tästä päätösosasta.

Mielestäni prologi oli sekava, enkä saanut siitä kunnollista otetta. Vasta viimeisellä sivulla tajusin jotain. Kirja ei myöskään vanginnut lukemaan, monta kertaa mietin kirjan jättämistä kesken. Mutta kissojen nimet olivat mukavan omaperäiset ja onneksi sitten loppussa tuli jännitystä ja lukuintoa. Mutta ei kirja kuulunut ihan parhaimpiin kirjoihin. Muakva idea ja näin. Luultavasti kuitenkin luen suraavan kirjan, sen verran mukava kirja kuitenkin oli. Suosittelen kuitenkin lukemaan kirjan, jos pidät kirjan ideasta.

Pidin tästä kirjasta eniten, nyt suomeksi ilmestyneistä. Kirja jatkui siitä, mihin Vainottu päättyi. Vaikka vasta kirjan lopussa alkoi tapahtumaan, kirja ei käynyt tylsäksi. Tämän asian vain kirjailijat osaavat kirjoittaa. Nyt sain otteen punaisesta langasta, vaikka välillä tuntuukin juonen jumittavan paikoillaan. Myös poikaystävädraamaan saatiin jonkinlainen järjetys ja Kalonan menneisyydestä paljastui jotain. Tässä kirjassa ei kerrottu tapahtumia ainoastaan Zoeyn näkökulmasta, vaan myös Stevie Raen, Rephaimin ja Afroditen näkökulmista. Kirja jäi jännittävään kohtaan ja jäin janoamaan lisää Yön taloa.

Pidin kirjasta, vaikka siinä oli puutteita, asioita jotka ärsyttivät minua. Ensinnäkin, oli outoa että jokaisesta ystävyksien etsimästä paikasta paljastui amuletti. Olisin kaivannut edes yhden väärän paikan. Jäi myös kaivertamaan, kuka oli Rowanin isä. Toivon totta tosiaan, että se tulee paljastumaan seuraavassa osassa. Mutta pidin juonesta, myös siitä alkujuonesta, joka ei ollut sinäänsä tarinan kunnollinen juoni. Kirja tempaisi minut mukaansa, vaikka alussa olin ihan pihalla; olin unohtanut, että Punainen oli päässyt keijujen maahan. Pian se kuitenkin muistui, kun se tuli ilmi. Mutta kyllä; pidin kirjasta ja suosittelen lämpimästi kaikille.

En oikeastaan odottanut tältä kirjalta paljoakaan, vaikka olin Colerin Artemis Fowleja lukenut. Ystäväni suositteli ja päätin lainata kirjan. Mutta yllätyin kirjan suhteen, positiivisesti. Kirjasta tuli yksi ehdottomista suosikkikirjoistani.

Tämä kirja on ehdoton ostos kaikille Potter-faneille. Kelmien kartta, Tylypahkan ensimmäinen kirje sekä tupaosiot olivat ehdottomat suosikkini kirjasta. Fredin & Georgen kaupan esite nosti hymyn huulilleni. Kokonaisuudessaan, kuten varmaan arvionnista jo näkyy, pidin tästä kirjasta.

Itse pidin tästä kirjasta. Olen lukenut myös Valittujen taisto, mutta Valontuojaa en ole saanut käsiini. Mutta toisen osan perusteella voin kertoa, että ensimmäinen osa oli toista osaa parempi.

Tartuin tähän kirjaan kirjastossa, sillä se oli hyvin esillä, hienon nimen sekä mielenkiintoisen kannen takia. Takakansi oli vielä kiinnostava, joten päätin lainata sen; Eikä muuten yhtään kaduta. Harmittaa vain, kun muita sarjan osia ei suomenneta. Voisin lainata kirjastosta joskus, kun satun menemään pääkirjastossa, katsoin ja onnekseni huomasin jatko-osien olevan kirjastossani englanniksi :> Loppu oli hämmentävä ja olisi mukava saada tietää, mitä tapahtuu jatko-osissa.

Rakastuin tähän kirjaan suunnattomasti. Kertojien vaihtelu toi lisämakua tarinaan ja pidin Stiefvaterin kerronnasta. Oli mukavaa, kun kertojan nimen perässä oli asteluku, vaikka yleensä ohitin ne vilkaisematta niitä. Ensimmäisessä luvussa toki katselin sitä mielenkiintoisena. Mutta sitten nämä sivuhenkilöt. Niillä ei ollut kunnon persoonaa, kuten ssuski ja Dobby jo mainitsivatkin. Olisin halunnut kuulla enemmän susista. Mutta silti noista seikoista huolimatta, rakastuin tähän kirjaan. Olen lukemassa Häiviähdystä, toista kirjaa, ja katsotaan yltääkö se Väristyksen tasolla :>

Lainasin tämän kirjan joskus kaksi vuotta sitten; Juuri kun se oli ilmestynyt. Luin muutaman ensimmäisen luvun ja kyllästyin. Nojaa, nämä goosebumps & the nightmare room -kirjathan ovat sellaisia. Niitä lukee vain, jos ei ole parempaa luettavaa. Annoin tyhjän arvosanan, koska en todellakaan aio vaikuttaa arvioon, kun en lukenut kirjaa kannesta kanteen. Mutta jonkun muun mielestä tämä voi olla hyvä kirja, kokeilkaa ihmessä - jos haluatte Stinen tyylisiä kirjoja lueskella :)

Pidin tästä kirjasta, mutta kirjan ns. Epilogi oli kiehtova ja sai lukijan miettimään uudestaan koodeksin merkitystä. Entä jos ennustus ei viittaakkaan kaksosiin?

Luin ne kaksi ensimmäistä tarinaa; Missä Hollysta tuli HALin ensimmäinen naiskomisario ja miten Mulch ja Artemis tapasivat toisensa ensimmäisen kerran. Noista tarinoista pidin kovasti. Mutta entäs sitten muu kirjan sisältö? En pitänyt, selasin kirjan läpi, eikä muu siinä sitten ollutkaan kiinnostavaa. Ihan kuin pikkulapselle tehty kirja, kuten Beldaran rivien välistä mainitsikin.

Vau. Artemis Fowl -sarja on yksi lempisarjoistani. Sen huumori on mahtavaa ja kevyttä luettavaa. Vaikkakin mielestäni tämä Fowl oli huonoin sarjan kirjoista. Mutta tämä ei tarkoita, että Atlantiskompleksi olisi huono kirja.