Uusimmat kirja-arviot ja kommentit

enkelit kuin rinkelit...on hauskaa leikkiä ajatuksella: että keskellä tätä "ooämgee musta tulee isona vampyyri/ihmissusi"-aikaa, on tämä kirjan aihe niin uusi ja synkkä, että kirjaan on vain pakko tarttua. tässä kirjassa on myös tuoretta se, että tässä päähenkilönä ei ole tyttö, joka joutuu valitsemaan rakkauden tai normaalin elämän. tai maailman pelastamisen vai oman Patchinsä. kyse on Noran elämästä ja synkästä rakkaussuhteesta joka saa sinut kiljumaan niin ilosta, surusta kuin järkytyksestä. luen tämän yhdeksi parhaimmista kirjoista tämän Meyerin aikaansaamansa villityksen aikana.

alku takkusi ja hanhi oli minusta hyödytön. KUNNES he saapuivat kohteeseensa. kaunis ja viehkeä sulotar muuttui lopussa pahaksi lumottareksi ja pakkomielteestä kärsivä kunkku ei ollutkaan joulupöydän kinkku. maalairosvosta tuli hurmuri ja kiltistä suojeliasta pelätty linnustaja. huijaava liero paljastui ystäväksi. kaikki samassa kirjassa. taitamattomissa käsissä tässä olisi ollet ainekset katastrofiin, mutta taidokas ja huumorintajuinen ystävämme Frances pelasti päivän ovelan Musca (lihansyöjä kärpäsen) avulla. ennen kuin huomaatkaan on kirja pyöräyttänyt sinut pikkurillinsä ympärille. lukinnut niin murtumattomaan torniin ettei edes itse Lukkosepät saisivat mielenkiintoasi murtumaan. ahmit kirjaa kuin joka sana olisi timatti (anteeksi Paolinin lainaus) kunnes olet lukenut sen. sitten jäät janoamaan lisää. se on mahtava tunne, asia jonka takia kirjoja luen. lue sinäkin.

meyeriltä taas uusi upea kirja. kirja oli niin mukaansatempaava että välillä piti mennä tarkastamaan oikeasti peilistä ettei silmissä välähtänyt hopeaa. ja kadulla vastaan kulkijoiltakin... voih suloinen Vael ja Melanie ja vielä Jamie! itkin usein kirjan koskettaessa sieluuni (huomaa ironia). se loppu oli tosin tökerö sillä kun Vael sai pienen teinityön ruumiin (anteeksi juonenpaljastus!) niin Ianin ja Vaelin rakkaus suhde sai oksennuksen karvaan maun suuhuni. siis se Ian sai mielestäni pedarin luonteen. se oli kirjan lähes ainoa häiriöntekijä. joten lukukokemus oli lopu koittaessa äklö. mutta kaikki tarinat niistä toisista planeetoista oli kyllä kivoja. SUOSITTELEN LÄMPIMÄSTI! ianista huolimatta

kirja oli m-a-h-t-a-v-a. Melissan ensiteos ei ollut järin maailmaa mullistava mutta tämä toinen kirja paransi Melissan töiden arvoa. leslien menneisyys on synkkä perheolot kurjat. kun hän ajatteli tatuoinnin ottamalla saavan uuden ja paremman suunnan elämälleen, järkytyin kuin Jänö ei ollutkaan kiltti pupujussi. irial oli niin salaperäisenn ja pahapojan sekoitus että melkein pyörryin lukiessani miten julma tämä prinssi saattoi olla. pahnta oli leslien tietämättömyys irialin suhteen. hyrr...laittaa vieäkin kulkemaan kylmät väreet selkäpiissä. mutta hyvin onnistunut lukukokemus. täynnä vihan ja rakkauden yltäkylläisyyttä ja epätoivon raskasta makua. kirja minun makuuni.

kirja oli minusta ihana...ennen kuin luin sen toisen kerran. muistikuvani hahmoista ja juonesta oli paljon värikkäämpi joten se toinen lukukerta tiputti kirjan pisteitä. juoni oli ihan hyvä mutta henkilöt olivat aika elottomia. keijut sen sijaan oli uskomattomia. juuri niinkuin etukannen arvosteluissa sanottiin: todella moderni keijukaissatu. nämä keijut eivät asu sienten alla ja kulje kukan lehdistä tehdyissä vaatteissa. vaan ovat pikemminkin uusi rotu, joka juhlii yökerhoissa ja kantaa mukanaan kännykkää. TUORE JA AINUTLAATUINEN! kirja oli mukava mutta kehottaisin kaikkia lukemaan kirjan vain kerran.

Huh, tämä oli kyllä hyvä. Täytyy nostaa hattua kirjoittajalle, joka sattuu olemaan vielä mies! Kirjan juoni oli todella kekseliäs ja tarina soljui eteenpäin melko kivuttomasti. Tuli hymyiltyä useaan otteeseen ja hirnuttuakin muutaman kerran mm. ajatukselle Hitleristä suolistobakteerina. Vaihtuvat tapahtumat ja Kimin ärhäkkä luonne lisäsivät hauskuutta sekä hurmaava Casanova, joka odottaa kovasti saavansa hyvää karmaa ja pääsevänsä nisäkkääksi, jotta voisi harrastaa taas lemmenleikkejä. Kirja sai pintaan kaikenlaisia tunteita, aina nolostuksesta, iloon ja sieltä harmistukseen. Kaiken hyvän lisäksi, onneksi tässäkin kirjassa on onnellinen loppu. Tämä kirja antaa arvokkaan opetuksen jokaiselle, joka ei osaa arvostaa elämäänsä. Vasta kun sen menettää, tajuaa kuinka täydellistä se onkaan ollut.

Varmasti ainakin nuorien lukijoiden mieleen. Romantiikkaahan tässä ei ollut pätkääkään, mutta kirja keskittyikin nuorien elämään, jotka kamppailevat normaalien huolien lisäksi yliluonnollisten ongelmien kanssa. Kirja on helppolukuinen ja sen lukee helposti pariin tuntiin. Kirjassa on myös hyvä opetus kaikille. Täytyy olla tyytyväinen siihen mitä omistaa, kun toisilla asiat saattavat olla paljon huonommin. Itseeni ei nyt ihan täysillä kolahtanut, mutta olihan tämä sellaista tylsän illan miellyttävää ajanvietettä. Saatanpa lukaista jatko-osiakin jossain välissä.

Robin Cookille tyypillinen lääketieteellinen trilleri, joka paneutuu enemmän hahmojen välisiin suhteisiin ja mysteerin selvittämiseen kuin lääketieteelliseen terminologiaan. Juoni pysyy tällä kertaa varsin maanläheisenä, eikä mukana ole oikeastaan lainkaan spekulatiivista tekniikkaa tai tiedettä. Keskeiseksi teemaksi nousevat huippukirurgin stressin ja lääkkeiden sekakäytön seuraukset tilanteessa, jossa yksi ihminen pitelee päivittäin toisen ihmisen elämää käsissään.

Alussa tulet ihmettelemään, tälläinenkö tämä on. Ei kuitenkaan niin tyypillinen robinsonadi. Etenkin loppu saa sinut kyseenalaistamaan koko kirjan, ei sen paremmuutta, vaan juonen. Mikä on lopullinen totuus.

Positiivinen yllätys! Luettuani ensinmäisen osan, pidin ideasta kovasti. Hienosti otettu ideaa William Shakespearin Kesäyön unelmasta. Muutamat hahmotkin ovat samoja. Todella mukavaa lukea välillä jotain muuta kuin vampyyreista tai ihmissusista. Tässä saagassa törmää kaikkeen täydellisen päinvastaiseen! On haltijoita, ja keijuja, puhuvia kissoja ja menninkäisiä. Kuullostaa ehkä todella tylsän taijanomaiselta, ja että nämä oliot ovat sieviä ja kilttejä. Kaikkea muuta! Väkivaltaa ja ahnehdintaa löytyy. Pidän tavasta jolla Kagawa kirjoittaa, ja hän on tehnyt upeaa työtä saadessaan Kesäyön unelman pohjana tähän kirjaan. Tämä arvosteluni ei ole niin kovin hyvin kirjotettu, koska on siitä nyt vähäsen aikaa kun tämän kirjan olen lukenut. Kirjan saa myös tilattua Harlequinin Nocturne sarjasta, ja tämä kirja löytyy myös kauppojen pokkarihyllyltä. Kannattaa napata mukaan!

Jos rakastaa kirjoja on jotenkin ikävää lukea kirjaa, jossa niitä poltetaan. Ja palomiehet niitä siellä polttavat. Taidokas, ehdottomasti. Bradbury osasi nähdä tulevaisuuteen. Onhan televisio, tietokone, etenkin facebook jollain tapaa syrjäyttänyt kirjojen lukemista. Ja toisaalta, on otettava huomioon toisen maailmansodan vaikutus. Tämä on jo tapahtunut, miksi ei uudestaan? Suosittelen, jos ei rakasta kirjoja liikaa.

Eli. Tyttö. Poika. Tyttö. Poika. Päädyin loppujen lopuksi tyttöön. Sinänsä kirja kertoo ystävyydestä ja koulukiusaamisesta ja samalla se on myös erilainen vampyyritarina. Ja se ei sijoitu kuviteltuun maailmaan tai Amerikkaan (tai Transylvaniaan), vaan tuonne naapuriimme Ruotsiin, Tukholmaan. Pohjoismaat ovat ihanteellisia tapahtumapaikkoja rikoksille. Ja nähtävästi Pohjoismaiden vampyyreissakin on jotain omaansa... Kuvaus oli taidokasta, aivan kuin kaikki olisi totta. Ei niin paljon yliluonnollisia elementtejä. Kirja imaisee mukaansa. Suositteluni.

Kuolleet heräävät. Kirjan nimi ja kuvaus voi antaa väärän kuvan. Kuolleet tosiaankin heräävät mutta eivät sillä tavalla kuin sitä olettaisi. Eivät kuten kirjallisuudessa yleensä. Ja näitä kuolleita pitää osata käsitellä... Kirja on alussa mielenkiintoinen, etenkin kuvaukset ja tietyt henkilöt, kuten kalastaja, mutta sitten loppu menee AjvideLinqvistimäiseksi. Se ei lukukokemusta haittaa muttta jokin siirtymäkohta puuttuu jostain. Suosittelen jokatapauksessa lukemaan.

Hirveä. Sairas. Lumoava. Taidokas. John AJvide Lindqvistin tyyli on omaa luokkaansa. Hänen kirjoillaan on oma leimansa ja ne tunnistaa. Kirja ei ole sinänsä huono mutta siinä on paikoittain kohtia, jotka saavat lukijan sulkemaan kirjan ja tuijottamaan tyhjyyteen ja miettimään, että "Anteeksi, mitä!" Ja avaamaan kirjan uudestaan. Alussa on takaumia mutta sitten vauhti kiihtyy...aina Allsångiin asti. Itse suosittelen kirjaa, koska se on erilainen lukukokemus.

Kolmas osa Abaratiin. Tätä sai odottaa mutta se oli sen arvoista. Tosin, jos kirjasta on tulossa vielä kaksi osaa, kustantajat voisivat hieman patistella kirjailijaa. Kirja maalauksineen on jotain omaansa. Kuka ensinnäkään keksii fantasiamaailmaa, jossa jokainen vuorokauden tunti edustaa saarta (+25 tunti) ja luo tämän maailman ympärille kirjan. Selkeän kirjan sekavalta kuullostavaan maailmaan. Kirja oli painava kuvien kanssa mutta en osaa kuvitella lukevani tätä ilman niitä. Tämä kirja tarvitsee nuo maalaukset! Kirjassa on monia käänteitä, joista vihjataan etukäteen mutta silti ne yllättävät. Ja pistävät sanattomaksi. Ominaisuuksia löytyy joka makuun, on taisteluita, uhrautumista ja pelastamista, toisaalta on myös rakkautta, läheisyyttä ja ihmissuhteita. Ja luonnollisesti loitsuja ja mielenkiintoisia olentoja. Suositteluni

Ihanaa lukea tämän vampyyribuumin aikana enkeleistä! Pidin ajatuksesta langeta langenneeseen, ei toimi kaikilla kielillä. Uutta, kieltämättä, tosin mietin niitä siipien tynkiä, millaisia ne olivat... Ja seuraavan osan lukemista vain odottamaan.

Nämä sarjan osat alkavat muistuttaa toisiaan. Vamyyri+jokin ongelma+rakkaus, kyllähän tämän silti mielenkinnolla luki! Ja ei vain mielenkiinnolla vaan yhdeltä istumalta, kun ei läytynyt kohtaa, jossa sen olisi voinnut jättää kesken. Loppuratkaisu muistutti Rhagen ja Maryn(?) loppua paitsi sitten sitä mielenkiintoista lisäystä lukuunottamatta. John on herättänyt mielenkiintoni. Kahden viime osan aikana hän on tullut esille paremmin. Saas nähdä... Tässä sarjassa on mukavasti kaikkea, on väkivaltaa ja samalla sitten läheisyyttä.

Luulin, etten Twilightin jälkeen ihastu ennäään yhteenkkään kirjaan. Tämä kirja käänsi pääni. Rakastuin siihen. Tämä kirja vangitsi minut otteeseensa, luin sen heti 2 kertaa peräkkäin. Katsa oli ihmeellinen vahva nainen joka taitaa taistelu taidot. Se oli ihmeellistä. Pidän vahvoista naishahmoista, mutta Katsa on ylitse muiden. Ja sitten Po. Nuori, salaperäinen ja ihmeellinen prinssi Loppujen lopuksi hän on todella vaatimaton. Koko kirja oli ihan mahtava. Toivoisin vain niin kovasti, että kakkososakin suomennettaisiin.

Kolmas kirja täytti kaikki odotukseni. Tähän kirja sarjaan alusta loppuun olen ollut hulluna. Lasikaupungissa on menoa, jännitystä, yllättäviä käännekohtia ja romantiikkaakin. Tämä kirjasarja sai minut nauramaan, itkemään ja vaikka mitä muuta tuntemaan.. Todellakin sousittelen tätä kaikille! Tätä kirjasarjaa et unohda helposti, se pysyy pitkään top 10 listoillasi :))

Koko sarja (23 kirjaa) on suomennettu, niissä on hyvä käännös ja muutenkin suurimmaksi osaksi laadukas toteutus. Sarja käsittelee monia erilaisia syitä syrjityksi tulemiseen ja siitä selviämiseen. Se on sekä koskettava että hauska.

Olin pyytänyt tätä kirjaa lahjaksi, sillä juoni kuulosti mielenkiintoiselta. Ihan alkumetrit luin jokseenkin innokkaasti, mutta sitten lukuinto alkoi hiipua.. Ihmisten astuessa kuvioihin aloin kiinnostua tästä paljon enemmän, ja loppupeleissä luin tätä päivisin, illoin ja öin, enkä lopettanut kuin vasta silloin, kun kirja itse oli tullut päätökseen. Oli jotenkin mielenkiintoista lukea kirjaa vieraan silmin, siis jonkin muun, kuin ihmisen. Kirjassa tapahtuvat tunnekuohut vaikuttivat minuun yllättävän paljon, ehkä tähän eniten tähänastisista lukemistani kirjoista. Rakastuin kirjaan täysin, vaikka minua jäi muutama kohta ''ärsyttämään''. Aluksi kolmiodraama oli mielestäni jotenkin ahdistavaa, mutta sitten tajusin, että se on osa kirjaa, eikä sitä olisi sopinut jättää pois. Loppuratkaisuun en ollut ihan täysin tyytyväinen. Suosittelen ehdottomasti tätä kaikille! Tämä avasi silmäni uusille lukumahdollisuuksille, sillä ennen luin melkeinpä vain ja ainoastaan tietynlaista fantasiaa. ^^