Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Taas uusi Kissojen kesken-sarjan tuotos, joka on täynnä arvoituksia ja vaarallisia haasteita. Pääsemme myös tutustumaan uuteen lajiin, Myrskylintuihin. Tämä sarja tosiaan takaa lukijalleen aivan uudenlaisen maailman. Pokkarissa on tuhottoman paljon tapahtumaa heti alusta alkaen eikä se sinänsä haittaa, mutta koska tämä kirja kuuluu Harlequineihin, niin siltä odottaisi enemmän romantiikkaa. Valitettavasti tässä se jäi todellakin muiden tapahtumien varjoon. Kun Faythe kumppaneineen yrittää todistaa laumansa syyttömyyden, hän on keskellä kolmiodraamaa ja vaikeita valintoja. Pidän tästä sarjasta todella paljon, mutta muutamat "moraaliset" asiat ottavat suunnattomasti päähän. Lisäksi tutuksi tullut Marc ei enää kuulu suosikkeihini. Hahmo käy auttamattomasti hermoon. Jännittävän ja täpärän lopun jälkeen jään odottamaan sarjan viimeistä osaa. Saako Faythen lauma kukistettua vihollisen ja pystyykö Faythe tekemään raskaan päätöksen kahden rakkaan ihmisen välillä?
Rakastan tätä kirjaa ja tätä kirja sarjaa:) Siis aivan ihana.
Ok, eli mikä V"t&n loppu toi oli??????!!!!!!!!!! Ihan sairaan hyvä kirja, mutta mikä loppu toi nyt oli? Suosittelen kaikille:)
Odotin Ikuisuuden ilmestymistä hartaasti ja kun sain sen vihdoin käsiini luin sen heti kannesta kanteen. Aiemmat osat,joista varsinkin ensimmäistä pidin loistavana, olivat asettaneet trilogian päätösosalle kovat tavoitteet. Valitettavasti kirja oli hienoinen pettymys. Kirjaa lukiessani odotin pääseväni koko ajan niihin kohtiin, jossa käsiteltäisiin Colen ja Isabelin ristiriitaista ja hankalaa suhdetta. Pidin Samin ja Gracen tarinaa suhteellisen latteana ja vanhan toistona, Isabelin ja Colen välillä kemia taas välittyi paljon paremmin ja halusin tietää mihin ratkaisuun he päätyvät. Minulle kävi samalla tavalla kuin aikasemmallekkin arvostelijalle, kiiruhdin viimeisen sivun loppuun ja käänsin kiireessä sivua saadakseni tietää loppuratkaisun, jota ei tullut. Kirja loppui siihen. Vähän aikaa ajateltuani totesin, että niin saattaa olla parempi, eri ihmiset kokevat tarinan eri tavalla ja siten saavat haluamansa loppuratkaisun. Loppujen lopuksi Ikuisuus oli hyvä päätös trilogialle, joka aiheensa perusteella vaikutti tutulta, mutta oli tarinana ainutlaatuinen.
Minulla ei ollut kovin suuria odotuksia tämän kirjan suhteen, koska Phury on ollut alusta asti täysin yhdentekevä hahmo. Täytyy myöntää, että kirja yllätti positiivisesti. Aloin pitää Phuryn hahmosta enemmän ja Cormia oli varsin viehättävä Valituksi. Kirja jatkaa tietenkin tuttua Wardin tyyliä. Tämä kirja on ehkä vähän synkeämmällä pohjalla lessereiden hyökkäysten ja Phuryn huumeriippuvuuden takia. Lisäksi pääsemme taas sukeltamaan muidenkin hahmoja elämään, esimerkiksi Qhuinnin ja Blayn, joiden välillä tapahtuu jotain hyvin merkittävää. John taistelee edelleen menneisyytensä kanssa ja saa jotain menetettyä takaisin. Tässäkin kirjassa tuntui, että Phuryn ja Cormian tarina jäi aavistuksen sivuun kun muut hahmot pääsivät kukoistamaan. Tuntui, että kun luki kaksi sivua pääparin tarinaa, sai seuraavaksi sata sivua muita hahmoja, mutta se ei sinänsä edes haitannut. Mieluusti tosin olisin lukennut enemmän Phuryn ja Cormian välisistä tilanteista. Tästä on hyvä jatkaa ja jäädä odottamaan jatko-osaa.
Ihan ok kirja, joka kandee kyllä lukea. Vaikka ehkä jossain suhteessa Eviestä on tehty vähän lapsellinen, mutta pidin kyllä kirjasta.
Tykkäsin kirjasta vaikka aluksi olinkin sillee et "Plääh mitä hitsin lohikäärmeitä". Mutta kirja vei mukanaan. Mutta loppu oli kyllä niin P#%a¤shh%ka.
Kirjan lukee helposti yhdessä päivässä. Oikeastaan koko ajan mielenkiinto säilyi. Kirjan viimeisen lauseen kohdalla karvat nousivat pystyyn ja jäin hetkeksi paikalleni sitä miettimään. Kirja myötäilee loistavasti Epäilystä, tapahtumat ovat samat ja päähenkilön Breen tausta on selvästi tarkkaan harkittu. Täydet viisi tähteä tulevat siitä, että siinä oli hyvät, persoonalliset henkilöt ja toimivan romanssin ainekset. Omasta mielestäni juuri nuo ovat hyvän kirjan aineksia. Viisi tähteä annan myös sen johdosta, että teos kertoo samat tapahtumat suositun kirjasarjan sivuhenkilön näkökulmasta. Olisin halunnut tietää mm. Diegon ja Freaky Fredin kohtalosta, mutta ehkä sen oli tarkoitus herättää sama epätietoisuuden tunne, jonka myös Bree koki.
Tämä oli kirjan huipennus ekasta ja tokasta osasta.Olen iloinen että Grace pääsi takaisin vampiraati laivalle ja auttamaan Lorcania.Mutta sääliksi käy Connorin tilaa ja Dracya joka tuli petetyksi.Kävin säälimään myös vampiraatien kapteenin kohtaloa.Pettyin eniten Lorcanin ja Gracen välistä juttua.Se loppui just hiton hyvää kohtaan ja MIKSEI KUKAAN VOISI SUOMENTAA NELJÄTTÄ OSAA kun englanti taitoni ei ole riitävän hyvä lukeakseni neljännen osan englanniksi.Suosittelen tätä kirjaa kaikille jotka tykkäävät meriseikkailuista tai jotaa.
Tämä oli parempi kuin eka osa.Oli mahtavaa seurailla Gracen kannalta ja sitten Connorin.Ihan kamalaa, se mitä tapahtui Lorcanille.Kävin häntä sääliksi.
Tämä kirja oli mahtavaa.Siinä oli romantiikkaa ilmassa ja se oli mukaansa tempaileva, mutta jossai vaiheessa tylsistyin mutta ei siinä muuta.
Ihan paras kirja.Tämä kirja nousi heti suosikiksi.Jäin siihen heti koukkuun ja teen siitä koulussa esitelmän.Odotan ínnolla toisen osan lukemista.
Voi että, tätä kirjaa odotettiin innolla koska luin kaksi ekaa putkeen. Valitettavasti tämä kirja ei herättänyt niin paljon tunteita kuin edeltäjänsä. Kirjoitustyyli oli samaa laatua kuin aiemmissa, hahmot olivat pysyneet täysin samanlaisina hurmaavina, ihanina ja välillä ärsyttävinäkin. Vasta yli puolen välin jälkeen alkoi tapahtumaan ihan urakalla. Alku sitten oli vähän sellaista tasapaksua mössöä, paikoittellen tosi tylsääkin luettavaa. Tässä kirjassa olin kiinnostunut enemmän lukemaan Colesta (suosikkini!) ja Isabelistä kuin itse päähenkilöistä. Lopussa pulssi sitten nousi ihan urakalla enkä voinut lopettaa lukemista. Loppu oli minusta jotenkin vähän... laimea. Tuli sellainen olo, että olisi sivua kääntäessään lukenut vielä sivun tai kaksi, mutta tarina tuntui pysähtyvän seinään. Joillekin loppu varmasti kolahti, mutta minulle se oli jotenkin liian "arvoituksellinen". Kaiken kaikkiaan upea lopetus mahtavalle trilogialle, joka kannatti epäilyjen jälkeen lukea.
Jäi jotenkin kuivaksi, onneksi sentään loppu oli jotenkuten siedettävä. Kyllä sen loppuun luki, en kyllä toiste jaksa lukee =/
Takakannen perusteella päätin lukea. Itse tykkäsin paljon tästä kirjasta, jatko-osat eivät olleet niin hyvät kuin tämä ensimmäinen. Jos yhtään kiinnostaa lukea, niin suosittelen, omalla ihanalla rakkaustarinallaan.
Rhagen tarina on ehdoton suosikkini, mielenkiinnolla odotan muiden tarinoita <3
Kirjastossa näin tämän ja mietin et kiva kansi. Lainasin sen sitte ja se oli menoa tähän maailmaan! Suosittelen jos ollenkaan tykkää tälläisistä! Tämä kirja sarja on toinen elämäni.
Tämä on ehkä yksi harvoista mangoista, jotka ovat pitkän ajan onnistuneet viihdyttämään, eikä tuottamaan pettymystä ollenkaan. Voisin melkein sanoa, että paranee entisestään. Alku voi olla hieman hankala ja joillakin voi olla jo se piirrustustyyli, koska Odan tyyli ei ole söpöilevä. Ihailen kovasti Odan työtä kuinka hän on pystynyt luomaan näinkin persoonallisen ja hauskuttavan tarinan.
Sarja on ollut hyvinkin mielenkiintoinen ja juoni ollut uppoava. Varsinkin kun kirjassa käsitellään välillä aika syvällisiäkin asioita, sekä hahmojen historiaa. Hyvin koskettava kirjasarja Takayalta.
"Yön äänet" on erinomainen kokoelma Kingin varhaistuotantoa. "Maissilapsia" sai lukea hengittämättä. Siinä miljöö – maissipeltojen ympäröimä autioitunut kaupunki – oli jo kauhua herättävä. Sisarusten kiintymystä kuvaava tarina "Viimeinen puola" ei ollut kauhutarina, mutta se oli kokoelman parhaimmistoa. Mustan huumorin sävyttämä "Harmaa lima" ja robertblochmaisen lopetuksen omaava "Mörkö" sekä scifistinen tarina "Portti" olivat myös erittäin onnistuneita ja Lovecraft henkinen "Jerusalemin osakin" on mainitsemisen arvoinen. Alle neljän tähden kertomuksia kokoelmassa ei ollut yhtään. Kokoelmasta on jätetty pois neljä alkuperäisen kokoleman tarinoista. Kaksi niistä, "Ruohonleikkaaja" ja "Mies joka rakasti kukkia", on julkaistu myöhemmin Amok sarjakuva albumeissa. Molemmat ovat erinomaisia tarinoita niin kuin myös suomentamaton vampyyritarina "One for the Road". Jäljelle jäävä "The Woman in the Room" on puolestaan "Night shift" kokoelman vaatimattomin. Arvosana 4½
Kirjan tyyli on mielestäni ennemminkin maagisen realismin sävyttämä rikostarina kuin fantasia. Tapahtumat sijoittuvat maailmaan, joka on suunnilleen nykyaikaisen maailmamme mukainen. Harmikseni lukiessani vertasin kirjaa M. John Harrisonin "Nova swingiin". "Nova swing" on tosin scifiä, mutta dekkaria on molemmissa kirjoissa. Samanlaisuutta on myös molemmissa kirjoissa esiintyvät artefaktit ja turismi sekä outo paikka – "Nova swingissä" on erillinen mystinen tapahtuma paikka, "Toisissa" limittyneet kaupungit ja välitila. "Nova swingin" film noir tunnelmointi ja kirjoitus tyyli vei selvästi voiton näistä kahdesta. "Toisissa" kummallisuus elementit olivat kiehtovia, mutta niitä oli loppujen lopuksi kovin vähän. Tarinan puitteet (Limittyneet kaupungit ja asukkaiden näkymätöntämyys toisiinsa nähden sekä ylivalta Rikko) mahdollistivat kirjailijalle keinot ottaa yhteiskunnallista kantaa hienovaraisesti. Miten kaupungit olivat tällaiseen tilanteeseen päätyneet kauan aikaa sitten, oli sivu seikka ja sitä ei harmikseni tarinassa kerrottu. Juoni polki välillä paikoillaan ja inhoamaani asioiden toistoakin esiintyi jonkin verran. Välillä lukeminen takkusi, pitkästyttikin, mutta välillä lukeminen oli sujuvaa ja kerronta mielenkiintoista. Kuten kommentoinnistani huomaa en täysillä tykännyt, mutta en kirjaa huononakaan pitänyt. Annoin kirjalle keskivertoa paremmat pisteet. 3 tähteä.
No jaa, ei nyt ollut mitenkään erikoinen. Taitavaa tekstiä, mutta varmaan suomennoksen takia jotkut lauseet ja sanat ontuivat. Jotkut tarinat olivat todella tunnelmallisia ja pelottavia. Vampyyrifantasioita on näköjään kaikenlaisia... äärettömiä mahdollisuuksia. Kaikenkaikkiaan ihan mielenkiintoinen pokkari, vähän erilaista tekstiä normaaliin verrattuna. Lueskelee tämän läpi ainakin sen kerran.