Paras kirja/ kirjasarja ikinä?

Elikkäs, mikä on paras kirja tai kirjasarja jonka olette lukeneet? :eek: Itselläni niitä on aika monia, mutta tässä muutama esimerkki:   Varjojen kaupungit   Yön talo   Mustan tikarin veljeskunta.

Yksittäisen kirjan suhteen kallistun tällä hetkellä Michael Enden Tarinaan vailla loppua. Luin sen viime vuonna, ja selailtuani sitä uudestaan toissapäivänä ajattelin, että kirja on ehkä vielä parempi kuin muistin (mikä on jo aika hyvä). Fantaasian paikat ovat niin ihmeellisiä ja maailmasta saa todella äärettömän kuvan. Kirja käsittelee monia aiheita, joista mielikuvitus on tärkein.   Parhaaksi sarjaksi on pakko nostaa Harry Potter. Vaikka esim. jotkut Ajan Pyörät ovat mahdollisesti parempia kuin yksikään Potter, tämä sarja on kaikkein tasaisin suoritus. Tarina on tiivis ja laatu pysyy korkeana.   Varjojen marssi saattaa nousta vielä korkealle sarjojen taulukossa. Ensin pitää hankkia viimeiset osat englanniksi.

Taru Sormusten Herrasta on paras kirja. Sen lisäksi vaikutuksen on tehnyt Donna Tartin Jumalat Juhlivat Öisin.

Kyllä nuo Harry Potterit ovat yksiä parhaita, en vain millään kyllästy niihin.   Toinen mihin olen nyt todella tykästynyt on Patrick Rothfuss: kuninkaansurmaajan kronikka. Niin loistava sarja! Tempasi todella niin mukaansa, ja kolmatta osaa ei millään malttaisi odottaa. Tälläinen samanlainen kirjan ahmiminen ja tarinaan uppoutuminen oli viimeksi minulla viimeisten Potterien kohdalla :)   Mutta jos yksi kirja pitäisi valita, varmaan silti kallistuisin Tolkienin Taru sormusten herrasta kirjaan. Koska se nyt vain on se minkä pohjalta olen innostunut fantasiaan.   George R.R. Martin: Tulen ja jään laulu nousee myös korkealle listassani :), vaikka kyseisen sarjan luku on minulla vielä kesken, joten mieli voi vielä muuttua.

Perillinen (kirjasarja)! Seitsemän kertaa jo lukenut enkä vieläkään ole kyllästynyt. Mustan tikarin veljeskunta myös yksi omista suosikeista. :)

En oikein usko, että 'parasta' kirjasarjaa voitaisiin noin vain lähteä määrittelemään, koska itselleni kirjallisuudessa on 'viihtellisen' ja 'taiteellisen' kategoriat, joista on vaikea lähteä aina edes kategorisoimaan mikä sarja kuuluu kumpaankin.   Potterit ja Demonisota ovat kestosuosikkejani viihteellisellä puolella, kuten myös suuri osa Eddingsin tuotannosta, mutta niillä ei nähdäkseni juurikaan taiteellista arvoa ole. Taiteellisuutta osoittavat parhaiten mielestäni Tolkienin Silmarillion ja laaja valikoima Dostojevskin teoksia, kärkipäässä Idiootti.   Jos otetaan kuitenkin näitä molempia aspekteja edustavaa kirjallisuutta, päästään henkilökohtaisten suosikkieni äärelle, joista nyt mainitsisin Martinin Tulen ja Jään laulun ja Cornwallin Uhtred-saagan.

3 parasta sarjaa taitavat olla Pratchettin [b]Kiekkomaailma[/b], Banksin [b]Kulttuuri-sarja[/b] ja Lee Childin [b]Jack Reacher-sarja[/b]. Parhaita kirjoja on oikeastaan mahdotonta alkaa määrittämään, kaikissa kolmessa sarjassa kun on monta todella tasaväkistä kandidaattia.

Minusta kirjasarjat kärsivät samasta ongelmasta kuin elokuvasarjat: alku hyvä, jatko ei niinkään. Mutta silti pystyn kyllä nimeämään jotain, jotka ovat kokonaisuuksina kolahtaneet paremmin kuin toiset.   Koska on minun kasvukauteni osui 80/90-luvulle, niin tuoreemmista kirjasarjoista en tiedä mitään, joten omat suosikkini voisivat olla [b]Liftarin käsikirja linnunradalle[/b], [b]Ender[/b] ja [b]Ruostumaton teräsrotta[/b] -kirjat. Joista viimeksi mainitusta en kuitenkaan ole järin varma, sen verran huonommassa muistissa on.       [quote="Kuurosokea Pianisti"]Yksittäisen kirjan suhteen kallistun tällä hetkellä Michael Enden Tarinaan vailla loppua.[/quote]   Olin aikoinani aika järkyttynyt tajutessani, että erinomainen Päättymätön tarina -leffa olikin itseasiassa kirjan alkupuolisko, ja hirvittävä jatko-osa taas kirjan loppupuolisko.

Tykkään monista sarjoista, mutta paras IKINÄ on ehdottomasti Wardin [b]Black Dagger Brotherhood[/b] - sarja.   Muita mainitsemisen arvoisia mm. Gena Showalterin [b]Manalan valtiaat[/b], Tiffany Reiszin [b]Perisynti[/b] - sarja, Castien [b]Yön talo[/b] ja Annukka Salaman [b]Faunoidit[/b].

Carlos Ruiz Zafon, Enkelipeli ja Tuulen varjo. Tuossa järjestyksessä. Jos saisin lukea vain yhtä kirjaa elämäni aikana, Enkelipeli.   Sarjoihin en ole koskaan rakastunut niin paljon kuin yksittäisiin kirjoihin.

Dresden Files on aika ylivoimainen sarja, jossa ei tason notkahduksia ole tapahtunut matkan varrella oikeastaan lainkaan, vaan alkujaankin hyvä meno on kirja kirjalta vain parantunut (ja myös syventynyt viihdyttävyyden kärsimättä), joten selvä vastaus... Muuta urbaanifantasiaa en mielellään edes lue, kun Butcher on asettanut riman niin korkealle.   Rothfussin Kingkiller Chronicles ja Brandon Sandersonin Stormlight Archives-sarjat on myös uudemmista sarjoista tehneet suurimman vaikutuksen.   Vanhaa fantasiaa ei oikeastaan tule enää luettua, joten ei niitä viitsi nostalgialasit silmillä hehkuttaa. Kaikki ropefantasiat, Harry Potterit ja Taru Sormusten Herrat jääköön suosioilla nuoruusmuistoiksi. TSH-leffat tulee kyllä edelleen vuosittain katsottua, ja tietenkin Kiekkomaailma on edelleen parhaimmillaan omaa luokkaansa, mutta siihen sisältyy niin paljon harhalaukauksia, etten sitäkään ihan suosikiksi voi nostaa.

[quote="Rasimus" post=17000]     [quote="Kuurosokea Pianisti"]Yksittäisen kirjan suhteen kallistun tällä hetkellä Michael Enden Tarinaan vailla loppua.[/quote]   Olin aikoinani aika järkyttynyt tajutessani, että erinomainen Päättymätön tarina -leffa olikin itseasiassa kirjan alkupuolisko, ja hirvittävä jatko-osa taas kirjan loppupuolisko.[/quote]   Jos olet lukenut Tarinan vailla loppua, kuinka hyvin elokuva mielestäsi noudattaa kirjan juonta? Mihin ensimmäinen osa päättyy? Olen kuullut elokuvan jatko-osan huonoudesta, mutta kirjassa on vain lyhyt tylsempi kohta ennen loppua, joka on oikein hyvä.

Helppo vastaus: Harry Potterit. Kirjoissa on jo itsessään nerokkaita elementtejä ja juonenkäänteitä ja kerronta on hyvää, eikä laatu juuri huonone kirjasta toiseen. Erityisesti kuitenkin arvostan eheän ja "täydellisen" mielikuvitusmaailman luomista todellisuuden rinnalle. Niissä kirjoissa on oikeasti taikaa.

Itselleni tärkeimmät ovat aina olleet Potterit ja Belgarionin taru, sillä ne johdattivat minut fantasian maailmaan. Syviten kuitenkin iski Taru sormusten herrasta.   Ykkösten ykkösen päättäminen on minulle täysin mahdoton tehtävä, joten jaetulle ykköspaikalle päätyvät nuo kolme sarjaa.

Tähän keskusteluun ei ole kuin yksi oikeia vaihtoehto.   MUUMIT!!! :heart: :heart: :heart:

[quote="Kuurosokea pianisti"]Jos olet lukenut Tarinan vailla loppua, kuinka hyvin elokuva mielestäsi noudattaa kirjan juonta? Mihin ensimmäinen osa päättyy?[/quote]   Juu, olen lukenut, mutta siitä kauan aikaa. Muistelisin ensimmäisen elokuvan seuranneen kirjan juonta melkoisen hyvin, mutta loppuratkaisusta en tiedä / muista oliko siinä oiottu, jotta elokuvasta saataisiin kokonainen. Päättele itse, jos kirja on paremmassa muistissa: [spoiler] Elokuvan loppuhuipennus oli Fantasian valtakunnan tuho. Bastian lensi avaruudessa kelluvalle viimeiselle saarekkeelle, jolla Norsunluutorni yhä seisoi rapistumassa. Siellä hän kohtasi Valtiattaren ja antoi tälle uuden nimen. Bastian sai kuvitella mielinmäärin asioita ja rakensi näin Fantasian uudelleen. Loppu hyvin, kaikki hyvin. [/spoiler]   Jatko-osa sisälsi muistaakseni suht'koht' saman tarinan kuin kirjan loppupuolisko, mutta sen uskollisuudesta kirjalle ei ole jäänyt mielikuvaa.

Paras kirja on tietenkin [i]Taru sormusten herrasta[/i]. Tämä nyt on tietysti vähän mielikuvitukseton vastaus, mutta niin se vaan on.   Parhaaksi sarjaksi nimittäisin Neal Stephensonin Baroque Cyclen, joka onnistuu jotenkin kertomaan kaikesta.

Vaikuttavimmat ovat olleet Täällä Pohjantähden alla, Tuntematon sotilas ja Sinuhe egyptiläinen. Luin ne lukioikäisenä pari kertaa, enkä ole aikuisena uskaltanut niihin tarttua, jos ne eivät enää teekään niin isoa vaikutusta :roll:

Paras kirja on ollut/on/tulee olemaan Taru Sormusten Herrasta, siitä ei pääse yli eikä ympäri, mutta parhaan sarjan nimeäminen tuottaa jo ongelmia... Hmm. Jordanin Wheel of Time on kyllä jättänyt melkoisia jälkiä sydämeeni! :heart:

Minun henkilökohtaisia lemppareitani ovat: [i]Monte-Criston kreivi,Alexandre Dumas. [/i] Aivan upea klassikko joka täytyy lukea ainakin kerran elämässä. Pidän Dumaksen tavasta kirjoittaa vanhalla tyylillä ( sehän on kirjoitettu 1800-luvulla ) ja siitä kuinka hän saattaa yhtäkkiä keskustella lukijan kanssa. Kirja on muutenkin kaunis juoneltaan ja sanomaltaan.   [i]Perillinen-saaga,Christopher Paolini.[/i]Sarja on todella koukuttava enkä meinannut saada nenääni irti kirjasta. Paolini oli mielikuvituksellisesti luonut uuden maailman ja kielet, vaikkakin tuli vähän mieleen Taru sormusten herrasta.   [i]Puoliksi paha-trilogia,Sally Green.[/i]Henkilöhahmot on luotu upeasti eikä juonikaan ole kliseinen. Greenin kirjoitustyyli on hauska ja viihdyttävä lukea. Kirjoissa on käsitelty bi-seksuaalisuutta ihailtavan normaalisti.

Paras kirja on ehdottomasti "Nimeni on Skellig" ja paras kirja sarja Susiraja tai Varjojen kaupungit.

Hyviä sarjoja on liikaa lueteltavaksi, joten tässä vaikka viisitoista yksittäistä kirjaa joista olen pitänyt erityisen paljon. Eivät ole kuitenkaan missään tärkeysjärjestyksessä..   Frans G. Bengtsson: Orm Punainen Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan Bernard Cornwell: Azincourt Alexandre Dumas: Monte Criston kreivi Ken Follett: Taivaan pilarit Geza Gardonyi: Egerin tähdet Gabriel Garcia Marquez: Sadan vuoden yksinäisyys William Golding: Kärpästen herra Louis L'Amour: Matkarumpu Flann O'Brien: Kolmas konstaapeli George Orwell: 1984 Samuel Shellabarger: Loistava Orsini J.R.R. Tolkien: Taru Sormusten Herrasta Eiji Yoshikawa: Musashi Mika Waltari: Johannes Angelos

[quote="Niksu" post=16868]Taru Sormusten Herrasta on paras kirja. Sen lisäksi vaikutuksen on tehnyt Donna Tartin Jumalat Juhlivat Öisin.[/quote]   /ketju

Ehdottomasti paras ikinä lukemani kirjasarja on Nälkäpeli (Suzanne Collins), jonka kirjoista ensimmäinen on suosikkikirjani. Tykkään myös todella paljon Rakkaus ei katso aikaa -(Kerstin Gier), Outolintu- (Veronica Roth), Harry Potter- (J.K. Rowling), Night School- (C.J. Daugherty) ja Susiraja-sarjasta (Elina Rouhiainen). Pidän myös paljon amerikkalaisista tyttökirjaklassikoista kuten Runotyttö-sarjasta (L.M. Montgomery). Näitä kirjoja ja kirjasarjoja, joista pidän, on paljon enemmänkin, mutta tässä oli varmaan keskeisimmät. On myös paljon sarjoja ja kirjoja jotka haluaisin vielä lukea.

Paras se-ja-tämä on haastava kysymys, samoin kuin edes suosikkien listaus, koska on niin paljon hyviä teoksia joihin on elämänsä varrella tutustunut ja parhaiten mielessä ovat tietysti tuoreimmat kokemukset. Tai sitten ne ihan ensimmäiset, jotka iskivät kovaa ja korkealta.   Mutta jos miettisin itse kirjoja, jotka jaksan lukea säännöllisesti uudelleen vaikka osaan tarinan jo lähes ulkoa niin ehkäpä Jeff Longing [b]Helvetin piirit[/b] sekä Greg Bearin [b]Eon[/b] tai [b]Blood Music[/b] ja Vernor Vingen [b]Linnunradan ääret[/b] olisivat vahvoilla ehdokkaina (käytän kirjoista nyt sitä nimeä, joka minulla hyllystäni löytyy). Eon toimii myös "kirjasarjana" jatko-osansa [b]Eternityn[/b] kanssa. Ja tietysti jo mainittu Iain M. Banksin [b]Kulttuuri[/b], mistä suosikkini on ehkäpä [b]Tähystä tuulenpuolta[/b].   Fantasian puolelta selvästi jo sarjaksi, ja itselläni jopa Sormusten herran edelle, nousee Ursula K. Le Guinin [b]Maameren velho[/b] (ja Le Guinin novelli [b]The Ones Who Walk Away from Omelas[/b] on eräs vaikuttavimpia kirjallisia teoksia mitä olen koskaan lukenut).   Yksittäisiä vaikuttavia teoksia miettiessäni, joihin ei kuitenkaan tule tartuttua kovin usein vaikka ne hyllystä löytyvätkin, taas mieleen nousee Harry Harrisonin [b]Kuoleman planeetta[/b], Alfred Besterin [b]The Stars My Destination[/b] sekä Robert A. Heinleinin [b]Job: A Comedy of Justice[/b] ja ilmeisesti kesälukuhaasteessakin oleva Arthur C. Clarken [b]Lapsuuden loppu[/b].