Tentteihin ja kokeisiin valmistautuminen

Silmäillessäni tuossa ihan mukavan suurta pinoa tenttimateriaalia, mieleeni nousi kysymys. Mikä olisi humanistisella alalla hyvä tapa lukea tentteihin? Fuksina en ole vielä saanut kiinni oikeanlaisesta lukutekniikasta, joten ottaisin mieluusti vinkkejä vastaan. Olen yrittänyt tehdä muistiinpanoja, mutta olen luonteeltani siihen jotenkin turhan perusteellinen. Ajattelin poimia 3-5 pääasiaa jokaisesta aihealueesta, mutta siinäpähän ne muistiinpanot sitten taas venyivätkin.   Sinällään minulla ei ole mitään laajojen muistiinpanojen tekemistä vastaan, mutta aika ei sellaista salli. Minulla on muitakin tehtäviä töitä tämän tentin lisäksi.

noreen, mitä jos kokeilisit ääneen lukemista? Itse olen huomannut sen auttavan paljon ja erityisesti nyt kieliä opiskellessa. Jää sopiva tuntuma sanoihin, jolloin ne muistaa paremmin. Ehkä voisit tehdä omia äänitteitä ja kuuntelet sitten niitä jälkeenpäin. Siinä olisi yksi vaihtoehto.

Luultavasti tämä olisi hyvä idea kieliä opiskellessa. Kokeilen tuota venäjän kielen kanssa, kiitos. Valitettavasti ei taida ihan sopia historian opiskeluun, koska yksittäisten sanojen muistaminen ei juurikaan auta. :< Olen muutenkin enemmän visuaalinen oppija.

[quote=Hiistu]Olen käsittänyt, että ainakin jossain vaiheessa verkkokaupat toivat tuotteensa Ahvenanmaalta mantereelle, jottei tulisi tuotteille arvonlisäveroa.[/quote]   Ah, okei :) Jokin rahaan liittyvä syy siis joka tapauksessa.   noreenille: Ihmisillä on hyvin erilaisia tapoja lukea tentteihin humanistisilla aloilla, tai ainakin tehdä muistiinpanoja. Minä olen lipsunut olemaan pahis ja tekemään kirjastosta lainattuihin tenttikirjoihin pieniä merkintöjä tekstin sivuun, lähinnä vain haaleita viivoja merkkaamaan keskeisiä virkkeitä. Yleensä en ehdi palata niihin, sillä tentti ehtii tulla kohdalle ennen kuin olen lukenut aineiston ensimmäistäkään kertaa ihan kokonaan (:P), mutta jo kohtien merkkaaminen auttaa muistamaan juttuja. Samallahan tulee mietittyä, mitkä kohdat ovat merkkaamisen arvoisia, ts. mikä on tärkeää ja itselle uutta. Hyvässä lykyssä olen kyllä kerinnyt selaamaan merkkauksiani läpi vielä juuri ennen tenttiä ja tällaisesta pikakertauksesta on aina ollut apua.   Kaverini tiedän merkkaavan kirjan tärkeitä kohtia sellaisilla pienillä post-it-lapuilla, joihin saa kirjoitettuakin että mikä missäkin kohdassa nyt oli tärkeää. Toinen kaveri taas kuulemma kirjoittaa johonkin (mahdollisesti itse kirjaan...) pieniä kommentteja lukemastaan, kuten vaikkapa haastaa tekstissä esitettyjä näkemyksiä. Molemmat siis minun tapaani opiskelevat historiaa.   Sitten minulla on ollut muutamia sellaisia tenttejä, joissa luettava aineisto on pdf:inä netissä, eli siihen on perin hankala tehdä merkintöjä. Näiden kohdalla olen vain lukenut aineiston kertaalleen läpi ilman mitään muistiinpanoja, korkeintaan yrittäen jonkin luvun tms. osion luettuani kerrata mielessäni että mistäs tässä oli kyse. Kyseessä ovat toisaalta olleet sellaiset kurssitkin, että en ole kokenut tarpeelliseksi panostaa niihin kauheasti. Keskivertoja arvosanoja niistä on silti saanut nyhdettyä. EDIT: Näitähän saisi tulostettuakin, jos kokisi tarpeelliseksi, mutta en ole vielä törmännyt niin tärkeän oloiseen tenttiin että olisin viitsinyt ruveta satoja sivuja tulostelemaan.

[quote="Rinja" post=40746][quote=Hiistu]Olen käsittänyt, että ainakin jossain vaiheessa verkkokaupat toivat tuotteensa Ahvenanmaalta mantereelle, jottei tulisi tuotteille arvonlisäveroa.[/quote]   Ah, okei :) Jokin rahaan liittyvä syy siis joka tapauksessa.   noreenille: Ihmisillä on hyvin erilaisia tapoja lukea tentteihin humanistisilla aloilla, tai ainakin tehdä muistiinpanoja. Minä olen lipsunut olemaan pahis ja tekemään kirjastosta lainattuihin tenttikirjoihin pieniä merkintöjä tekstin sivuun, lähinnä vain haaleita viivoja merkkaamaan keskeisiä virkkeitä. Yleensä en ehdi palata niihin, sillä tentti ehtii tulla kohdalle ennen kuin olen lukenut aineiston ensimmäistäkään kertaa ihan kokonaan (:P), mutta jo kohtien merkkaaminen auttaa muistamaan juttuja. Samallahan tulee mietittyä, mitkä kohdat ovat merkkaamisen arvoisia, ts. mikä on tärkeää ja itselle uutta. Hyvässä lykyssä olen kyllä kerinnyt selaamaan merkkauksiani läpi vielä juuri ennen tenttiä ja tällaisesta pikakertauksesta on aina ollut apua.   Kaverini tiedän merkkaavan kirjan tärkeitä kohtia sellaisilla pienillä post-it-lapuilla, joihin saa kirjoitettuakin että mikä missäkin kohdassa nyt oli tärkeää. Toinen kaveri taas kuulemma kirjoittaa johonkin (mahdollisesti itse kirjaan...) pieniä kommentteja lukemastaan, kuten vaikkapa haastaa tekstissä esitettyjä näkemyksiä. Molemmat siis minun tapaani opiskelevat historiaa. [/quote]   Post it lappuja voisinkin kokeilla, kiitoksia. Olen käyttänyt sellaisia liimattavia pieniä lappuja, mutta niihin ei mahdu kirjoittamaan mitään. Kirjaston kirjoihinkin tekee aina ajoittain mieli tehdä alleviivauksia, koska se on myös minusta hyvä tapa opiskella. Ostinkin yhden kirjan omaksi juuri tätä tarkoitusta varten, mutta tenttikirjoja ei valitettavasti saanut enää mistään. (Kirottu Maailmanhistorian pikkujättiläinen..!!) Ja Rinja, jos tahdot joskus taas jutella vaikkapa historian opiskelusta, pistä yksäriä.

noreen: Liian peruteellisesta lukemisesta sen ole itse vieläkään oikein päässyt eroon... Mutta se mihin yritän panostaa, on käsitteet ja kuinka kirjoittaja ne määrittelee ja suuremmat kehityskulut (tyylin miten Suomen asema kehittyi vuosina x-y.) Toisinaan keksin itselleni kysymyksiä, joihin yritän löytää tekstistä vastauksen, esimerkiksi mitä seurauksia jollakin tapahtumalla oli. Jos olet visuaalinen oppia, ehkä visuaaliset muistiinpanot voisivat auttaa? Käsin kirjoittamisen hieno puoli on, että voi spontaanisti tehdä kaikkia nuolia, viivoja ja muita symboleita.   Omassa aineessa ei kauheasti tarvitse niin kauheasti lukea, mutta sivuaineiden (historia, kirjallisuustiede) kautta on tullut tämäkin tutuksi. Olen kade niille, jotka osaavat poimia ne oleellisimmat asiat ja jättää vähemmän tärkeät unholaan. Jotenkin aina pelkään, että suurpiirteisemmällä otteella jää just joku oleellinen juttu huomaamatta.   Ja joo, kirja on oppimisen väline, joten merkintöjä kannattaa tehdä, jos se vain auttaa.

Hui apua. Menee vähän aiheen vierestä, mutta tekisi mieli antaa vähintään määräaikaista kirjastobannia kaikille ihmisille, jotka alleviivaavat kurssikirjoja. Olen huomannut, että se häiritsee omaa lukuflow'ta ihan uskomattoman paljon, jos joku muu on alleviivannut kirjoista omasta mielestään olennaisimpia kohtia. Vähiten huonossa tapauksessa olen itse samaa mieltä alleviivauksien merkittävyydestä, jolloin kyse on vielä suhteellisen lievästä häiriötekijästä, mutta pahimmillaan kirjoista on alleviivattu omasta näkökulmastani täysin epäolennaisuuksia tai käytännössä puolet sivupinta-alasta, jolloin alleviivauksista tulee merkittävä häiriötekijä. Tämän vuoksi nykyään aina, jos vain mahdollista, selaan kurssikirjan läpi ennen lainaamista, ja pyrin valitsemaan mahdollisimman vähän alleviivatun yksilön.   [b]Ja palatakseni varsinaiseen aiheeseen:[/b] Itse olen niitä, jotka aloittavat lukemisen niin myöhään, että mistään muistiinpanoista on turha haaveilla, eli en ehkä ole paras ihminen antamaan vinkkejä. Olen kuitenkin kokenut, että tenttikysymykset ainakin täälläpäin tuppaavat kattamaan sen verran laajoja otteita kirjoista, että yksittäisten virkkeiden poimimisesta (vrt. alleviivaaminen) on suhteellisen vähän hyötyä lopulta, ellei kyse ole yksittäisten termien tai metodien selityksistä tai kappaleiden yhteenvedoista. Itse pyrin tentteihin lukiessa aina samalla prosessoimaan sitä, mitä luen, sillä tavoin että yritän ajatella käytännönesimerkkejä asioista, soveltaa niitä itselleni tuttuihin asioihin tai pyrkiä selittämään saman asian itselleni toisin sanoin ja mielellään tiivimmin,. Tämä sen vuoksi, että se, minkä ymmärtää hyvin jo lukiessa, jää yleensä itselleni mieleen, olipa siitä muistiinpanoja tai ei.   Toisaalta muistiinpanojen tekeminen auttaa sillä tavalla, että jo lukiessa joutuu pohtimaan tekstin olennaisia asioita ja miten sen esittää tiivistetysti. Tiedän myös monia tuttuja, jotka lukevat tentteihin niin, että tekevät itselleen tiivistelmän jokaisesta kirjan kappaleesta tai artikkelista.     [quote="Rinja" post=40746] Sitten minulla on ollut muutamia sellaisia tenttejä, joissa luettava aineisto on pdf:inä netissä, eli siihen on perin hankala tehdä merkintöjä.[/quote]   Monilla pdf:ien lukuohjelmilla pystyy tekemään vähintään post-it-lappujen tyylisiä muistiinpanoja ja tekstimuotoiseen pdf:ään myös yliviivaustussimaisia korostuksia (esim. Acrobat Reader ainakin).

[quote="pihlajapuu" post=40753]Tämän vuoksi nykyään aina, jos vain mahdollista, selaan kurssikirjan läpi ennen lainaamista, ja pyrin valitsemaan mahdollisimman vähän alleviivatun yksilön.[/quote]   Minä taas selaan tarjolla olevat kappaleet läpi ja pyrin valkkaamaan sellaisen, jossa olisi jo valmiina alleviivauksia, jotta minun ei tarvitse tehdä niitä enää itse :D Siis sellaisia fiksuhkon oloisia, eikä sellaisia, joissa vaikuttaa olevan ihan epäolennaisuuksia tai joissa paksua kynää on vedetty puolet ajasta itse tekstin päällä. Olen samaa mieltä siitä, että alleviivaukset voivat pahimmillaan häiritä todella paljon, ja siksi en itse varsinaisesti alleviivaakaan, vaan yritän vetää mahdollisimman kevyitä ja huomaamattomia viivoja tekstin reunaan. Tästäkin hyvästä minut kivitettäköön, joo, mutta en ole tähän mennessä keksinyt itselleni parempaa tapaa. Eli sellaista, joissa sekä ehtisin lukea kaiken alle kahdessa kuukaudessa (historian tenttikirjat ovat paksuja ja olen hidas painamaan asioita mieleen) että myös tehdä muistini avuksi merkintöjä. Jos rupean _kirjoittamaan_ muistiinpanoja, aikaa menee kaksin verroin enemmän kuin pelkkään lukemiseen.     [quote=pihlajapuu]Monilla pdf:ien lukuohjelmilla pystyy tekemään vähintään post-it-lappujen tyylisiä muistiinpanoja ja tekstimuotoiseen pdf:ään myös yliviivaustussimaisia korostuksia (esim. Acrobat Reader ainakin).[/quote]   Täytyy tutkia, onko mahdollista saada tablettiini (jolla mieluiten pdf:t luen) jotain sopivaa ilmaisohjelmaa. Harmillista, että tabletin näppäimistö on kaikkea muuta kuin ideaali eikä vanhaan malliini saa sellaista kätsyä irtonäppistä.

Heh juu, meinasin tosiaan ihan varsinaisia alleviivauksia tuolla avautumisellani. :P Pienet merkinnät marginaaleissa eivät ainakaan itseäni häiritse, koska ne eivät ole ns. lukualueella.

Jaoin keskustelun omaksi topikikseen, kun tästä kerran näyttää riittävän enemmänkin juttua.   En ole humanisti, mutta kyllä muillakin aloilla joutuu tenttejä suorittamaan ja käymään kirjallisuutta läpi. Sivumäärät eivät ehkä ole niin päätä huimaavia, kun asia luonnontieteissä yleensä onnistutaan sanomaan aika tiiviisti: välillä jopa turhan tiiviisti. Mua on auttanut, että teen kurssin ydinasioista mielikuvakarttoja ja omia selityksiä muistiinpanoiksi. Lukemisen rinnalla pidän (pidin) siis mukanani aina myös muistiinpanovälineitä.   Huomaan kyllä ison muutoksen siinä, miten valmistauduin tentteihiin fuksivuonna ja viimeisillä maisterikursseillani (valmistuin 2013). Fuksina koetin selvitä "lukiotaktiikalla" eli lukeminen aloitetaan mahdollisimman myöhään ja keskitetään lähinnä luentomateriaaleihin. Kun asiat vaikeutuivat, tuli myös tajuttua selkeämmin, että kunnolla lukematta ei enää pärjää. Asiat täytyy myös oikeasti ymmärtää, ei vain muistaa, sillä asioita testattiin tenteissä hyvinkin soveltavalla tavalla. Kaikkein parhaiten kurssista selviää, jos lukee tasaisesti kirjallista materiaalia myös kurssin aikana, ei pelkästään tenttiin valmistautuessaan. Sitten ideaalitilanteessa on tenttiä ennen kerrattavana omat muistiinpanot niin luennoista kuin materiaalistakin.   Jep, ideaalitilanteessa. Tosiasiassa tenttejä on niin paljon ja monissa kursseissa niin paljon työtä, että lukeminen jää liian myöhäiseksi. Eikä sille oikein mitään voikaan: minusta on ihan ok jos korkeakoulussa jo ymmärtää keskittää panoksensa niihin kursseihin ja asioihin, jotka oikeasti itseä kiinnostavat - muut voi sitten mennä läpipääsytaktiikalla, tai jos huono arvosana harmittaa, käydä korottamassa myöhemmin. Mitä pidemmälle koulutuksessa pääsee, kaikessa ei vain voi enää olla hyvä. On itselle eduksi, jos oma erikoistumisala hahmottuu vähitellen, siihen panostamalla saa sitten todennäköisesti itselleen myös kiinnostavan graduaiheen ja siitä hyvän arvosanan. Kannattaa ihan oikeasti miettiä, miten paljon kanditutkinnon arvosanat painavat tulevaisuudessa. Joskus on parempi suoriutua kuin olla kurssin paras - tämä on ollut todella vaikea läksy sellaisellekin perfektionistille kuin itse olen.   Mutta joo. Usein suurten asiakokonaisuuksien ja syy- ja seuraussuhteiden hallinta palvelee oppimista enemmän kuin yksittäisten nyanssien muistaminen, mutta pääseekö sillä läpi tenteistä paremmin arvosanoin... se riippuu tentaattorista. Edelleen näkee niitä luennoijia, jotka testaavat nippeliä, koska se on helpompaa. Kun itsekin nykyään ajoittain opetan yliopistolla, suoraan sanottuna vituttaa tällainen meno. Minusta oleellisempaa on testata niitä laajoja kokonaisuuksia ja asioiden toisiinsa liittymistä - nippelit voi tarkistaa uudelleen lähdemateriaalista, tai oikeastaan pitääkin, jotta ne saa tarvittaessa oikein. Joissain asioissa muistitiedon varassa meneminen voi olla aika riskialtista.   Ja ainakin se lukeminen kannattaa opetella aloittamaan ajoissa, jos vain työkuorma mitenkään sallii. Lukuaikataulut ovat ihan ok yliopistomaailmassakin. Tai jos teit niin kuin minä, etkä lukenut ylioppilaskirjoituksiin tai lukiossa juuri muutenkaan, kannattaa yliopistolla viimein opetella opiskelemaan järjestelmällisesti. Asiat menevät vaikeammiksi, ja ylipäätään oppimistaidot ovat monesti tärkeitä elämässä, tärkeämpiä kuin yksittäiset nyanssit kurssikirjoissa.

Minäkään en ole humanisti, ja olen oikeasti varmaan viimeksi lukenut lukuainetenttiin lukiossa. Silloin tein kaiken vaikeimman kautta, eli luin ihan kauheasti (liikaa), mutta siten että ainakin tentissä muistin melkein aina asiat. Kokeen jälkeen sitten ei kestänyt kauaakaan, kun jo unohdin kaiken. Kokeissa myös välillä huomasi, että jos piti muistaa jokin asia, muistin kyllä melkein tarkkaan, että millaisella sivulla se oli ("ai niin, siinä oli se kuva ja sellainen fontti ja se väliotsikko"), mutten kuitenkaan välttämättä muistanut itse asiaa. Minun tekniikkani oli lukea aina yksi tekstikappale, pohtia mitä siinä sanottiin ja kerrata se omassa mielessä parilla lauseella ja sitten jatkaa eteenpäin. Myöhemmin sitten kertasin lukemiani asioita. Tätä kaikkea jälkeenpäin pohtiessa huomaan, että minun olisi kannattanut yrittää tehdä mindmappeja asioista, ja käyttää vaikka eri värejä eri asioihin yms, koska se olisi varmasti helpottanut asioiden sisäistämistä ja ehkä eri asioiden yhteyksien näkemistä. Toki tässäkin tavassa on vaarana se, että ei osaa lopettaa ajoissa vaan tekee niistä mindmapeista liian yksityiskohtaisia. :)   Luonnontieteiden puolella on ehkä siinä mielessä helpompaa, että jossain määrin oppii tekemällä (matematiikkaa tekemällä tehtäviä, koodaamista koodaamalla jne), jolloin saattaa oppia ohessa huomaamattaan enemmän aiheesta ja jotain muuta mitä ei oikeasti edes yrittänyt. Ja esimerkiksi matematiikassa oikeasti ei ole tärkeintä se, että muistaa kaikki teoriat ja niihin liittyvät jutut, vaan että oppii oikeanlaisen ajattelutavan, joka helpottaa sitten jatkossa oppimista. Kokeetkin ovat näin ollen jonkinkin verran erilaisia tapahtumia.

N:nnen vuoden historianopiskelijana voin toki kertoa, miten itse luin tentteihin, mutta mallia siitä ei kannata ottaa. Olen siis tällainen ihminen, joka aloittaa tenttikirjojen lukemisen kymmenen aikaan illalla ennen seuraavan aamun tenttiä. Erityisesti valtio-opin kanssa pakkasi tulemaan ongelmia, koska tenttikirjoja oli useampi, ne olivat englanninkielisiä eikä kiinnostus aihetta koskaan ollut koskaan aivan niin palavaa kuin hissan kanssa. Toisaalta voin kai laskea kuuluvani niihin onnekkaisiin, jotka osaavat poimia oleelliset asiat aika helposti epäolennaisista, ja ns. silmäilemällä lukemalla on menty jostain tenteistä aivan hyvin arvosanoin lävitse. Suosin myös erityisesti kandivaiheessa luentoja, koska muistan asiat yleensä hyvin kuuleman perusteella, erityisesti yhdistettynä muistiinpanoihin.   No mutta omakehusta asiaan: Pääsykokeisiin lukiessa totesin, että alleviivaukset (yliviivaukset?) olivat näppärin tapa itselle poimia asioita ylös. Siinäkin pitää tosin keskittyä olennaiseen, ei ole järkeä vetää koko kirjaa keltaisella tussilla, siitä ei tule kuin turhaa työtä. Mikäli teen muistiinpanoja, mulla on yleensä tenttikirjan vieressä paperi, johon kirjoitan kappaleesta avainsanoja ja yhdistelen niitä sitten nuolilla ja viivoilla toisiinsa. Kappaleen jälkeen voi sitten vilkaista avainsanat lävitse, ja kokeilla, saako niiden perusteella aikaiseksi koherentin tiivistelmän kappaleen sisällöstä. Joskus toki on iskenyt epätoivo, koska tenttikirjan kirjoittaja on ollut niin epälooginen, että omatkin muistiinpanot on mitä sattuu. Vuosilukujen suhteen olen maailman surkein, en muista edelleenkään kuin Ranskan vallankumouksen alkamisvuoden... Mutta en usko, että tarkoista päivämääristä/vuosiluvuista on koskaan jäänyt arvosana kiinni, jos muuten tietää mistä puhuu.   Yksi kaverini on suuri miellekarttojen ystävä, mutta useamman kokeilunkaan jälkeen en ole päässyt oikein sisälle niiden maailmaan. Sen sijaan voin suositella (erityisesti Historian pikkujättiläistä ajatellen ja mikäli askartelu muuten kiinnostaa), että teet papereista aikajanan lattialle/seinälle, johon voi merkitä tärkeimmät tapahtumat ja avainsanoilla oleellisimmat asiat kustakin tapahtumasta. Prokrastinaatiota parhaimmillaan, mutta sillä tavoin, että siitä on mahdollisesti jotain hyötyäkin.