Jules Vernen "Robur Valloittaja" on niitä kirjailijan tieteis- ja seikkailuromaaneja, joita en tullut lapsuudessani lukeneeksi. Muistelisin aloittaneeni kirjan, mutta keskenhän se jäi.
Hyvä pieni minä! Vuonna 1886 ensimmäisen kerran julkaistu romaani on nimittäin harvinaisen puiseva tapaus, jonka lukeminen näin aikuisenakin oli teettää tenän.
Olisin kovasti halunnut pitää kirjasta, lennetäänhän siinä sentään aikaansa edellä olevalla ja mielikuvitusta hivelevällä ilmalaivalla pitkin maailman mantereita aina etelänapaa myöten, mutta kun ei niin ei. Seikkailun tuntua ei pääse syntymään, vaan kirjailija käyttää ruutia enemmänkin Roburin komentaman ilma-alus Albatrossin alapuolella näyttäytyvien maisemien kuvailuun. Muutamat toiminnallisemmat kohtaukset ovat melko hengettömiä nekin.
Nimihenkilö jää etäiseksi, hieman kapteeni Nemoa muistuttavaksi hahmoksi, josta ei saada tietää juuri mitään. Myös kirjan kaksi amerikkalaista päähenkilöä jäävät melko ohuiksi ja heidän mustaihoinen palvelijansa on puolestaan eräänlainen rasististen stereotypioiden koostuma, mistä Verneä on kuitenkin oman aikakautensa lapsena paha käydä moittimaan.
Jos tämä olisi ensikosketukseni Verneen, niin viimeiseksi se saattaisi myös jäädä. Onneksi niin ei kuitenkaan ole.