Sain tuossa pari päivää sitten luettua J.G. Ballardin Super-Cannesin viimein loppuun. Melko lailla perus dekkarista tuo itselleni meni, mitä nyt oli kaunokielisempi. Mittaakin tällä tiiliskivellä olisi saanut olla mielestäni puolet vähemmän, tarina itsessään kun oli kuitenkin varsin simppeli ja olisi ollut tehokkaampikin ilman turhaa pitkittämistä. Pakko tosin myöntää että kieli oli paikoittain suorastaan romanttisen kaunista maalailua, vaikkei itse teos mitään mullistavaa uutta tarjonnutkaan.
Hieman jäin ihmettelemään miksi Like on julkaissut tämän scifi -sarjassaan. Ballard tosiaan on jonkinlainen uuden aallon scifin (joka on pikemminkin spefiä) uranuurtaja, muttä tämän kirjan maailma tuntui enemmän joltain nostalgiselta 60-80-luvulta.. ei tainnut tulla vastaan yhtään futuristista elementtiä.