Wau, parhaimpia fantasiakirjoja ikinä- joitain luettu!

Tarinat kympin arvoisia, mutta tyypilliseen tapaan mustista käytetty törkeää kieltä, mitä jälkisanoissakin käsitellään. R.E.H piti mustia ihmisiä samassa glooriassa kun ennenvanhaan länkkärit Amerikan alkuperäiskansoja, eli intiaaneja. Kuulema sen ajan kieltä, jos näin on niin kovasti korviin ja silmiin kävi. Itsekin käytin lapsena samaa kieltä, kun en paremmasta tiennyt. Kolmenkymmenen vuoden evoluutio on saanut mun muuttamaan käyttäytymistäni toivottavasti parempaan suuntaan.

   Muuten kirja loistava.

Ai että, mä kun luulin ettei Mia Vänskän kauhun tasolle Suomessa enää päästäisi, niin Anne Leinonen sen tietenkin teki.

Olen hankkinut Annen ja Eija Laitisen yhdessä kirjoittamat teokset ja jatkanut Annen itsensä kirjoittamien teosten keräilyä. Hienosti on vuosien varrella kirjailijan tuotanto laajentunut alun nuorisokuvauksista steampunkiimaiseen dystopiaan.

On kuulemma tuo Katve jatkoa Metsän Äitin sielunmaisemaan, siinä se hyllyssä todellisuutta halkoo, haluten mua jo avaamaan.

Mullehan on aivan sama, kuka mulle kauhua tarjoaa: on se sitten meidän naisten kärki: Raevaara, Sinisalo, Vänskä, Lucilla Lin tai Anne Leinonen! Kaikki heistä kirjoittaa myös scifiä fantasiaa yms. Eipä siellä enempää ole miehiäkään kunnon kauhun saralla.

Kirjana ostettu- rakkaudella luettu, suosittelen

Taattua Dick`iä! Maailmat heittävät kuperkeikkaa pääosan esittäjän kadottua maailmaan, jossa häntä ei tunneta; oltuaan tunnettu viihdetaiteilija omassa todellisuudessaan.

Dick`in huumoria parhaimmillaan- ei liian pitkä, 260 sivuinen toimintapläjäys

Suosittelen lämpimästi

Hudd-sedän suolasirotin; Hemmo Murto-Unkila(Dude Burglary~ la Strange)

Lähtee aika villisti liikkeelle tuollaisella zombiviritys katumuselegialla: oudohko, raikas tuulahdus suomalaiselta tekijältä- aika ovela, sekä hyvä.

Kerääjä: WAU!!

Kaikki novellithan ovat tekijän 'rakkaita lapsia, nuo tuossa edellä pomppivat ihanasti esiin tuosta kokoelmasta.

Nousi aluksi nuo vieraskieliset pääosan esittäjät mielee, että onko englannissos jo päätetty; no mielen pohjilta tein tekijälle nimestään heti käännöksen- ainakin englanniksi hyvähkösti kääntyi! Saksaan kummiskin, internationaaliin levitykseen Ranskaan.

Kotkalaiset voivat kokea muutaman ahaa elämyksen paikkojen-, tai liikkeiden nimistä; vaikka vieraskieliseksi ne owatten piilotettu.

Pelkäsin tarinoiden muistuttavan omiani, kerta samasta kaupungista olemme, mutta huoli pois; se että en niitä koskaan edes julkaisisi, niin Kotkaan mahtuu onneksi monenlaista laajaa tajuntaa- minun kummallisuuteni eivät liippaa tätä...

Hyvä novellikokoelma- ostakaa/ lukekaa pois

ei kehtaa saata

kehua enempää naata! 

David ja Leigh Eddingsin Belgarath; Velhon tarina tuo ihanasti muistiimme heidän kahden kirjasarjan pääosan esittäjät- etunenässä patriarkka Belgarathin tarinan. Jo myöhäiseen velhon keski-ikään (7000v.) ennättänyt Belgarath seikkaili Belgarionin Taru kirjasarjassa, kuin myös Mallorean tarussa. Näiden kymmenen fantasiakirjan sivuilta piirtyy tietty kuva velmuilevasta veijarista, joka panoksellaan suvun päämiehenä tarkentuu tässä yli 800 sivuisessa tiiliskivessä.

Patriarkka Belgarathin 7000 vuotinen elämä tietty pitää sisällään ihmiskunnan alkuhämärän aina kirjasarjan fantastiseen finaaliin saakka. Tämä velmuilevaan velhoon keskittyvä eepos piirtää hänestä kovapintaisen humoristin, jolta vielä löytyy sydänkin rinnastaan.

Myöhemmin luen kirjasarjan toisen pääosan esittäjän; eli Patriarkka Belgarathin tyttären- Polgara; velhottaren tarinan. Siinä olisi toinen tiiliskivi nieltäväksi.

Kun noista kirjasarjoista on kulunut vuosi, jolloin sain ne kahlatuksi; oli tosi kiva palata kerran vielä noihin mielikuvitusmaisemiin. Tällainen hevimetallimies, joka ei erityisemmin fantasiasta ole aiemmin välittänyt sai itselleen uuden hienon kirjallisuuden aihealueen. Innolla odotan kirjailijapariskunta Eddingsin loppuja kirjasarjoja; jotka tuolta hyllystä jo mulle huhuilee... lue minut, lue minut.

Suosittelen fantasiakirjallisuuden ystäville tätä teosta, kuten myös niitä kahta kirjasarjaa, joihin tämä kirja niin hienosti Belgarathin tarinan kietoo.