\"Valdemarin kirja\" kokoaa yhteen Boris Hurtan novellit, joissa seikkailevat bibliofiili-antikvariaatinpitäjä V. Valdemar Rydberg ja hänen apulaisensa Nils \"Nisse\" Hermelin (kertojaminä). Yhtä ennenjulkaisematonta (\"Kiemurtelevateräinen tikari\") lukuun ottamatta kaikki kokoelman novellit on aiemmin julkaistu Portti-lehdessä. Alkupään novellit ovat selkeitä kauhutarinoita, jotka sijoittuvat H.P. Lovecraftin luomaan myytos-maailmaan. Lovecraftin vaikutus näkyy myös kielenkäytössä, mutta nopeasti Hurtta löytää oman äänensä eikä tyydy vaim lovecraftiaaniseen kauhumaalailuun. Novellitrilogia \"Pirunkirjojen kintereillä\", \"Perkeleitä Broadwaylla\" ja \"Perisynnin kosketus\", joissa jahdataan Necronomiconia, muodostaa vahvan kokonaisuuden ja on suomalaisten Cthulhu-tarinoiden perusteoksia. Loppupuolen novelleissa kauhun määrä laskee, mutta mysteereitä ja vaaratilanteita antikvariaatinpitäjien eteen sattuu muutenkin erinäisiä harvinaisia kirjoja metsästäessä. Okkultismia ja noituutta harjoittavat nimittäin muutkin kuin Cthulhun palvojat. Välillä kirjailijan into esitellä kirjatietämystään käy hieman rasittavaksi, mutta toisaalta tietämys keräilyharvinaisuuksien olemassaolosta tuo kirjaan autenttisuutta. Ihmiset, jotka rakastavat kirjoja, ymmärtävät kyllä Valdemar Rydbergin ajatusmaailmaa.

Tämän kokoelman kuusi kertomusta ovat itsenäisiä tarinoita, eikä niissä esiinny Howardin tunnetuimpia sankareita. Kaikki novellit ovat pohjimmiltaan seikkailukertomuksia, joissa on myös fantasia- ja kauhuelementtejä. Tarinoissa näkyy sekä Howardin parhaimmat että huonoimmat puolet. Monessa novellissa on samankaltaiset peruselementit (miehekäs sankari, pulassa oleva neito, yliluonnollinen pahis ja tämän vähälahjaiset kätyrit, epäinhimillinen hirviö… ), ja melkein minkä tahansa niistä voisi muuttaa Conan-tarinaksi pelkästään muuttamalla nimiä ja aikakautta. Dialogi on usein teennäistä ja tarinan juonenkäänteet selitetään lukijalle puhki. Mutta Howard on mestari laatimaan tyylipuhtaan seikkailukertomuksen, ja hänen tekstissään on voimaa ja tunnelmaa, jonka suomentajakin hyvin tavoittaa. Plussaa myös siitä, että suomentaja ei ole pelännyt käyttää nykyään pannassa olevaa neekeri-sanaa. Zambebwein kuu on virkistävä ja viihdyttävä kokoelma perinteisiä pulp-seikkailuja ajalta ennen kuin poliittinen korrektius, pasifismi ja feminismi tappoivat lajityypin.