Vierailla kielillä lukeminen
29.07.2014
Iiivaredit: Martin-keskustelu harhautui sen verran paljon, että jatketaan omassa aiheessaan:
DiaraPääsen vihdoin ja viimein minäkin osallistumaan tähän keskusteluun, kun kesäprojekti alkaa olla ohi. En nimittäin ennen tätä kesää ollut lukenut kuin ensimmäiset kaksi osaa sarjasta, mutta nyt on enää jäljellä Lohikäärmetanssi 1, jonka pääsen aloittamaan torstaina. On ollut kyllä ihana kirjakesä, kun luettavasta ei ole tämän takia ollut pulaa - varsinkin kun ehdin lukea vain viikonloppuisin. Vielä minulla ei siis ole kiire saada Lohikäärmetanssin toista osaa käsiini, kun ensin täytyy lukea ensimmäinen osa. Tämän jälkeen taidan siirtyä lukemaan tulevat osat englanniksi.Diara, suosittelen yleensäkin työstämään teokset alkukielellä, koska käännöskukkasia tapahtuu hyvin usein, ja, joka tapauksessa, osa sisällöstä hukkuu käännöksessä.
[b][color=#004400][size=4]Iiivaredit: Martin-keskustelu harhautui sen verran paljon, että jatketaan omassa aiheessaan:
[/size][/color][/b]
[quote="Diara" post=18346]Pääsen vihdoin ja viimein minäkin osallistumaan tähän keskusteluun, kun kesäprojekti alkaa olla ohi. En nimittäin ennen tätä kesää ollut lukenut kuin ensimmäiset kaksi osaa sarjasta, mutta nyt on enää jäljellä Lohikäärmetanssi 1, jonka pääsen aloittamaan torstaina. On ollut kyllä ihana kirjakesä, kun luettavasta ei ole tämän takia ollut pulaa - varsinkin kun ehdin lukea vain viikonloppuisin. Vielä minulla ei siis ole kiire saada Lohikäärmetanssin toista osaa käsiini, kun ensin täytyy lukea ensimmäinen osa. Tämän jälkeen taidan siirtyä lukemaan tulevat osat englanniksi.[/quote]
Diara, suosittelen yleensäkin työstämään teokset alkukielellä, koska käännöskukkasia tapahtuu hyvin usein, ja, joka tapauksessa, osa sisällöstä hukkuu käännöksessä.
Muokannut Iivari (29.07.2014)
29.07.2014
Diara
239 kirjaa, 1 kirja-arvio, 518 viestiä
Knox GargolDiara, suosittelen yleensäkin työstämään teokset alkukielellä, koska käännöskukkasia tapahtuu hyvin usein, ja, joka tapauksessa, osa sisällöstä hukkuu käännöksessä.Minulle englanniksi lukeminen ei ole mitenkään vieras laji, kolme viimeistä Potteria meni englanniksi ennen suomennosten lukua ja on siellä luettujen listalla Sormusten Herratkin monien muiden lisäksi. Paljon on tullut englanniksi luettua, jossain vaiheessa en suomennettuja lukenut ollenkaan, kun omia suosikkikirjoja ei suomennettu niin eihän siinä vaihtoehtoja ollut. Loput Martinin kirjoista tulee tosiaan luettua englanniksi, kun en jaksa odotella suomennoksia. Pääsee ne suomennokset omaan hyllyyn sitten, kun kovakantisina joskus vuosien saatossa ilmestyvät. Olen havainnut käännökset erittäin hyviksi niistä kirjoista, mitkä olen lukenut molemmilla kielillä, mutta kieltämättä alkukielellä lukemisessa on oma tunnelmansa.
[quote="Knox Gargol" post=18348]Diara, suosittelen yleensäkin työstämään teokset alkukielellä, koska käännöskukkasia tapahtuu hyvin usein, ja, joka tapauksessa, osa sisällöstä hukkuu käännöksessä.[/quote]
Minulle englanniksi lukeminen ei ole mitenkään vieras laji, kolme viimeistä Potteria meni englanniksi ennen suomennosten lukua ja on siellä luettujen listalla Sormusten Herratkin monien muiden lisäksi. Paljon on tullut englanniksi luettua, jossain vaiheessa en suomennettuja lukenut ollenkaan, kun omia suosikkikirjoja ei suomennettu niin eihän siinä vaihtoehtoja ollut. Loput Martinin kirjoista tulee tosiaan luettua englanniksi, kun en jaksa odotella suomennoksia. Pääsee ne suomennokset omaan hyllyyn sitten, kun kovakantisina joskus vuosien saatossa ilmestyvät. Olen havainnut käännökset erittäin hyviksi niistä kirjoista, mitkä olen lukenut molemmilla kielillä, mutta kieltämättä alkukielellä lukemisessa on oma tunnelmansa.
29.07.2014
max
1488 kirjaa, 16 kirja-arviota, 627 viestiä
Knox GargolDiara, suosittelen yleensäkin työstämään teokset alkukielellä, koska käännöskukkasia tapahtuu hyvin usein, ja, joka tapauksessa, osa sisällöstä hukkuu käännöksessä.Hukkuuhan osa sisällöstä myös vieraalla kielellä lukiessa. Äidinkieli on aina se sisäistyneempi kieli, jolla tavoittaa kaikki vivahteet lennosta ja aivot työstää tekstiä ihan eri tavalla vapautuneesti kuin vieraalla kielellä lukiessa, vaikka olisi siinä kuinka hyvä.
[quote="Knox Gargol" post=18348]Diara, suosittelen yleensäkin työstämään teokset alkukielellä, koska käännöskukkasia tapahtuu hyvin usein, ja, joka tapauksessa, osa sisällöstä hukkuu käännöksessä.[/quote]
Hukkuuhan osa sisällöstä myös vieraalla kielellä lukiessa. Äidinkieli on aina se sisäistyneempi kieli, jolla tavoittaa kaikki vivahteet lennosta ja aivot työstää tekstiä ihan eri tavalla vapautuneesti kuin vieraalla kielellä lukiessa, vaikka olisi siinä kuinka hyvä.
29.07.2014
maxSiinä tapauksessa vika lukijan kielitaidossa, ei tekstissä. Jos hallitsee kielen vahvasti, nappaa helposti kirjan kuin kirjan kaikki ulottuvuudet, mitä käännöstä lukiessa ei voi tehdä, koska osa ulottuvuuksista hukkuu käännöksessä.Knox GargolDiara, suosittelen yleensäkin työstämään teokset alkukielellä, koska käännöskukkasia tapahtuu hyvin usein, ja, joka tapauksessa, osa sisällöstä hukkuu käännöksessä.Hukkuuhan osa sisällöstä myös vieraalla kielellä lukiessa. Äidinkieli on aina se sisäistyneempi kieli, jolla tavoittaa kaikki vivahteet lennosta ja aivot työstää tekstiä ihan eri tavalla vapautuneesti kuin vieraalla kielellä lukiessa, vaikka olisi siinä kuinka hyvä.
[quote="max" post=18352][quote="Knox Gargol" post=18348]Diara, suosittelen yleensäkin työstämään teokset alkukielellä, koska käännöskukkasia tapahtuu hyvin usein, ja, joka tapauksessa, osa sisällöstä hukkuu käännöksessä.[/quote]
Hukkuuhan osa sisällöstä myös vieraalla kielellä lukiessa. Äidinkieli on aina se sisäistyneempi kieli, jolla tavoittaa kaikki vivahteet lennosta ja aivot työstää tekstiä ihan eri tavalla vapautuneesti kuin vieraalla kielellä lukiessa, vaikka olisi siinä kuinka hyvä.[/quote]
Siinä tapauksessa vika lukijan kielitaidossa, ei tekstissä. Jos hallitsee kielen vahvasti, nappaa helposti kirjan kuin kirjan kaikki ulottuvuudet, mitä käännöstä lukiessa ei voi tehdä, koska osa ulottuvuuksista hukkuu käännöksessä.
31.07.2014
kyty
32 kirjaa, 7 kirja-arviota, 1052 viestiä
Knox GargolRiippuu kai myös käännöksestä, jos sisältö on käännetty hyvin niin suomennos on vähintään yhtä hyvä. Eroja on tietysti aina kun on eri kielistä kyse, mutta jos kielitaito ei ole natiivin tasolla niin jotain jää väkisinkin sisäistämättä.maxSiinä tapauksessa vika lukijan kielitaidossa, ei tekstissä. Jos hallitsee kielen vahvasti, nappaa helposti kirjan kuin kirjan kaikki ulottuvuudet, mitä käännöstä lukiessa ei voi tehdä, koska osa ulottuvuuksista hukkuu käännöksessä.Knox GargolDiara, suosittelen yleensäkin työstämään teokset alkukielellä, koska käännöskukkasia tapahtuu hyvin usein, ja, joka tapauksessa, osa sisällöstä hukkuu käännöksessä.Hukkuuhan osa sisällöstä myös vieraalla kielellä lukiessa. Äidinkieli on aina se sisäistyneempi kieli, jolla tavoittaa kaikki vivahteet lennosta ja aivot työstää tekstiä ihan eri tavalla vapautuneesti kuin vieraalla kielellä lukiessa, vaikka olisi siinä kuinka hyvä.
Itse luen sekä suomeksi että englanniksi, ja vaikka ymmärränkin englantia hyvin (muutamia tuntemattomia sanoja lukuun ottamatta) niin omalla äidinkielellä lukeminen on ainakin itselle kevyempi vaihtehto josta sisäistää helpommin asioita. Ja hyvän suomennoksen lukeminen on sujuvaa tekstikarkkia. Muistan tykänneeni esim Jonathan Strange & Mr. Norrellin suomennoksesta kovasti, kaikista kirjan puutteista huolimatta, enkä usko että englanniksi lukeminen olisi tuonut siihen kokemukseen mitään lisää. Ehkä jopa päin vastoin. Tosin en voi kunnolla verrata koska en ole lukienut kirjaa alkuperäiskielellä.
Liekö sitten omalla kohdallani kielimuuria vai mitä... Joka tapauksessa aivot taitavat joutua työskentelemään rankemmin kun lukee jotain kielellä joka ei ole lapsuudessa opittu äidinkieli. Senhän oppi aikana kun aivot imivät itseensä asioita pesusienen lailla eikä sitä tarvinnut erikseen opetella.
Joskus käy jopa niin että suomennoksessa on joku yksittäinen asia hauskempi kuin alkuperäisessä versiossa, tai sitten eri tavalla hauska mutta ei huonompi. Luen esim Pratchettit mieluummin englanniksi, mutta silti koen että pluurankeli oli hauskempi kuin skellington ja ampiaipinen naurattaa yhä enemmän kuin ehkä olisi tervettä.
[quote="Knox Gargol" post=18357][quote="max" post=18352][quote="Knox Gargol" post=18348]Diara, suosittelen yleensäkin työstämään teokset alkukielellä, koska käännöskukkasia tapahtuu hyvin usein, ja, joka tapauksessa, osa sisällöstä hukkuu käännöksessä.[/quote]
Hukkuuhan osa sisällöstä myös vieraalla kielellä lukiessa. Äidinkieli on aina se sisäistyneempi kieli, jolla tavoittaa kaikki vivahteet lennosta ja aivot työstää tekstiä ihan eri tavalla vapautuneesti kuin vieraalla kielellä lukiessa, vaikka olisi siinä kuinka hyvä.[/quote]
Siinä tapauksessa vika lukijan kielitaidossa, ei tekstissä. Jos hallitsee kielen vahvasti, nappaa helposti kirjan kuin kirjan kaikki ulottuvuudet, mitä käännöstä lukiessa ei voi tehdä, koska osa ulottuvuuksista hukkuu käännöksessä.[/quote]
Riippuu kai myös käännöksestä, jos sisältö on käännetty hyvin niin suomennos on vähintään yhtä hyvä. Eroja on tietysti aina kun on eri kielistä kyse, mutta jos kielitaito ei ole natiivin tasolla niin jotain jää väkisinkin sisäistämättä.
Itse luen sekä suomeksi että englanniksi, ja vaikka ymmärränkin englantia hyvin (muutamia tuntemattomia sanoja lukuun ottamatta) niin omalla äidinkielellä lukeminen on ainakin itselle kevyempi vaihtehto josta sisäistää helpommin asioita. Ja hyvän suomennoksen lukeminen on sujuvaa tekstikarkkia. Muistan tykänneeni esim Jonathan Strange & Mr. Norrellin suomennoksesta kovasti, kaikista kirjan puutteista huolimatta, enkä usko että englanniksi lukeminen olisi tuonut siihen kokemukseen mitään lisää. Ehkä jopa päin vastoin. Tosin en voi kunnolla verrata koska en ole lukienut kirjaa alkuperäiskielellä.
Liekö sitten omalla kohdallani kielimuuria vai mitä... Joka tapauksessa aivot taitavat joutua työskentelemään rankemmin kun lukee jotain kielellä joka ei ole lapsuudessa opittu äidinkieli. Senhän oppi aikana kun aivot imivät itseensä asioita pesusienen lailla eikä sitä tarvinnut erikseen opetella.
Joskus käy jopa niin että suomennoksessa on joku yksittäinen asia hauskempi kuin alkuperäisessä versiossa, tai sitten eri tavalla hauska mutta ei huonompi. Luen esim Pratchettit mieluummin englanniksi, mutta silti koen että [i]pluurankeli[/i] oli hauskempi kuin [i]skellington[/i] ja [i]ampiaipinen[/i] naurattaa yhä enemmän kuin ehkä olisi tervettä.
31.07.2014
Caladran
18 kirjaa, 22 viestiä
Luen mielelläni Englanning kielisiä kirjoja, joita on tullut luettua jo jonkun verran ja lisää tulossa. Ei suurempia ongelmia sen kanssa.
Luen mielelläni Englanning kielisiä kirjoja, joita on tullut luettua jo jonkun verran ja lisää tulossa. Ei suurempia ongelmia sen kanssa.
31.07.2014
Saki
92 kirjaa, 35 kirja-arviota, 335 viestiä
Ne pari kirjaa joita olen lukenut englanniksi ovat olleet ehkä jopa parempia kuin suomeksi. Osan Harry Pottereista ja osan Percy Jacksoneista oon lukenut englanniksi suomennettujen jälkeen ja varsinkin Percyt olivat ehdottomasti parempia alkuperäiskielellään. Taru sormusten herraa voisin alkaa lukemaan englanniksi jos joskus vaan jaksasisi aloittaa :lol:
Ne pari kirjaa joita olen lukenut englanniksi ovat olleet ehkä jopa parempia kuin suomeksi. Osan Harry Pottereista ja osan Percy Jacksoneista oon lukenut englanniksi suomennettujen jälkeen ja varsinkin Percyt olivat ehdottomasti parempia alkuperäiskielellään. Taru sormusten herraa voisin alkaa lukemaan englanniksi jos joskus vaan jaksasisi aloittaa :lol:
31.07.2014
Sweex Taru sormusten herraa voisin alkaa lukemaan englanniksi jos joskus vaan jaksasisi aloittaa :lol:Suosittelisin aloittamaan Hobitista, ellet ole lukenut mitään muuta Tolkienin tuotannosta alkukielellä.
[quote="Sweex" post=18411] Taru sormusten herraa voisin alkaa lukemaan englanniksi jos joskus vaan jaksasisi aloittaa :lol:[/quote]
Suosittelisin aloittamaan Hobitista, ellet ole lukenut mitään muuta Tolkienin tuotannosta alkukielellä.
31.07.2014
max
1488 kirjaa, 16 kirja-arviota, 627 viestiä
Knox GargolNo voihan se niinkin olla, mutta aika kovalla levelillä pitäisi kielitaidon olla, esim. ulkomailla asumista ja vastaavaa takana. Itse olen selvästi keskivertoa parempi ihan sillä perusteella että kirjoitin aikanaan englannista L eli paremmin kuin 95% ikäluokasta eikä kielitaitoni siitä ole vuosien varrella ainakaan romahtanut. Sen jälkeen olen lukenut kymmeniä kirjoja englanniksi vuosittain, mutta en kyllä uskalla väittää että nuortenkirjaa haastavampaa tekstiä lukiessa aivoni työstäisi sitä yhtä luontevasti kuin suomea...
Siinä tapauksessa vika lukijan kielitaidossa, ei tekstissä. Jos hallitsee kielen vahvasti, nappaa helposti kirjan kuin kirjan kaikki ulottuvuudet, mitä käännöstä lukiessa ei voi tehdä, koska osa ulottuvuuksista hukkuu käännöksessä.
Opiskellessa luetut asiatekstit on tietty asia erikseen, koska tieteellisessä tekstissä riittää sisällön ymmärtäminen. Toisaalta sikäli ymmärrän pointin, että teologina on tullut tulkittua VT:tä ja UT:tä alkukielillä, missä huomaa kuinka alkutekstiin löytyy uusia ulottuvuuksia kun sitä alkaa analysoimaan, mutta harva taitaa analysoida lukemaansa vieraskielistä kirjaa sana sanalta? Äidinkielellä se taas tulee luonnostaan.
[quote="Knox Gargol" post=18357]
Siinä tapauksessa vika lukijan kielitaidossa, ei tekstissä. Jos hallitsee kielen vahvasti, nappaa helposti kirjan kuin kirjan kaikki ulottuvuudet, mitä käännöstä lukiessa ei voi tehdä, koska osa ulottuvuuksista hukkuu käännöksessä.[/quote]
No voihan se niinkin olla, mutta aika kovalla levelillä pitäisi kielitaidon olla, esim. ulkomailla asumista ja vastaavaa takana. Itse olen selvästi keskivertoa parempi ihan sillä perusteella että kirjoitin aikanaan englannista L eli paremmin kuin 95% ikäluokasta eikä kielitaitoni siitä ole vuosien varrella ainakaan romahtanut. Sen jälkeen olen lukenut kymmeniä kirjoja englanniksi vuosittain, mutta en kyllä uskalla väittää että nuortenkirjaa haastavampaa tekstiä lukiessa aivoni työstäisi sitä yhtä luontevasti kuin suomea...
Opiskellessa luetut asiatekstit on tietty asia erikseen, koska tieteellisessä tekstissä riittää sisällön ymmärtäminen. Toisaalta sikäli ymmärrän pointin, että teologina on tullut tulkittua VT:tä ja UT:tä alkukielillä, missä huomaa kuinka alkutekstiin löytyy uusia ulottuvuuksia kun sitä alkaa analysoimaan, mutta harva taitaa analysoida lukemaansa vieraskielistä kirjaa sana sanalta? Äidinkielellä se taas tulee luonnostaan.
31.07.2014
maxEn tiedä muista, mutta itse kirjoitan kaksikielisesti, ajattelen kaksikielisesti. Tietyt asiat minulle on vain helpompaa prosessoida englanniksi ja osa suomeksi. En ole koskaan käynyt ulkomailla ja kirjoittanut Eximian enkusta. Se, että minä toimin englannin kielen kanssa päivittäin lienee valtava vaikutus kaksikielisyyden kehittymiseen.Knox GargolNo voihan se niinkin olla, mutta aika kovalla levelillä pitäisi kielitaidon olla, esim. ulkomailla asumista ja vastaavaa takana. Itse olen selvästi keskivertoa parempi ihan sillä perusteella että kirjoitin aikanaan englannista L eli paremmin kuin 95% ikäluokasta eikä kielitaitoni siitä ole vuosien varrella ainakaan romahtanut. Sen jälkeen olen lukenut kymmeniä kirjoja englanniksi vuosittain, mutta en kyllä uskalla väittää että nuortenkirjaa haastavampaa tekstiä lukiessa aivoni työstäisi sitä yhtä luontevasti kuin suomea...
Siinä tapauksessa vika lukijan kielitaidossa, ei tekstissä. Jos hallitsee kielen vahvasti, nappaa helposti kirjan kuin kirjan kaikki ulottuvuudet, mitä käännöstä lukiessa ei voi tehdä, koska osa ulottuvuuksista hukkuu käännöksessä.
Opiskellessa luetut asiatekstit on tietty asia erikseen, koska tieteellisessä tekstissä riittää sisällön ymmärtäminen. Toisaalta sikäli ymmärrän pointin, että teologina on tullut tulkittua VT:tä ja UT:tä alkukielillä, missä huomaa kuinka alkutekstiin löytyy uusia ulottuvuuksia kun sitä alkaa analysoimaan, mutta harva taitaa analysoida lukemaansa vieraskielistä kirjaa sana sanalta? Äidinkielellä se taas tulee luonnostaan.
[quote="max" post=18428][quote="Knox Gargol" post=18357]
Siinä tapauksessa vika lukijan kielitaidossa, ei tekstissä. Jos hallitsee kielen vahvasti, nappaa helposti kirjan kuin kirjan kaikki ulottuvuudet, mitä käännöstä lukiessa ei voi tehdä, koska osa ulottuvuuksista hukkuu käännöksessä.[/quote]
No voihan se niinkin olla, mutta aika kovalla levelillä pitäisi kielitaidon olla, esim. ulkomailla asumista ja vastaavaa takana. Itse olen selvästi keskivertoa parempi ihan sillä perusteella että kirjoitin aikanaan englannista L eli paremmin kuin 95% ikäluokasta eikä kielitaitoni siitä ole vuosien varrella ainakaan romahtanut. Sen jälkeen olen lukenut kymmeniä kirjoja englanniksi vuosittain, mutta en kyllä uskalla väittää että nuortenkirjaa haastavampaa tekstiä lukiessa aivoni työstäisi sitä yhtä luontevasti kuin suomea...
Opiskellessa luetut asiatekstit on tietty asia erikseen, koska tieteellisessä tekstissä riittää sisällön ymmärtäminen. Toisaalta sikäli ymmärrän pointin, että teologina on tullut tulkittua VT:tä ja UT:tä alkukielillä, missä huomaa kuinka alkutekstiin löytyy uusia ulottuvuuksia kun sitä alkaa analysoimaan, mutta harva taitaa analysoida lukemaansa vieraskielistä kirjaa sana sanalta? Äidinkielellä se taas tulee luonnostaan.[/quote]
En tiedä muista, mutta itse kirjoitan kaksikielisesti, ajattelen kaksikielisesti. Tietyt asiat minulle on vain helpompaa prosessoida englanniksi ja osa suomeksi. En ole koskaan käynyt ulkomailla ja kirjoittanut Eximian enkusta. Se, että minä toimin englannin kielen kanssa päivittäin lienee valtava vaikutus kaksikielisyyden kehittymiseen.
31.07.2014
punnort
2 kirjaa, 1 kirja-arvio, 917 viestiä
Knox GargolMinäkin olen asiatekstin suhteen käytännössä suomi-englanti -kaksikielinen, mutta hyvässä kaunokirjallisuudessa olevia nyansseja ymmärrän paremmin suomeksi kuin englanniksi. Tästä syystä minulle ei tulisi mieleenkään yrittää kirjoittaa kaunokirjallisuutta englanniksi. Matemaattista tekstiä minun on helpompi kirjoittaa englanniksi kuin suomeksi.
En tiedä muista, mutta itse kirjoitan kaksikielisesti, ajattelen kaksikielisesti. Tietyt asiat minulle on vain helpompaa prosessoida englanniksi ja osa suomeksi. En ole koskaan käynyt ulkomailla ja kirjoittanut Eximian enkusta. Se, että minä toimin englannin kielen kanssa päivittäin lienee valtava vaikutus kaksikielisyyden kehittymiseen.
Erittäin harvoin myöskään keksin englanninkielistä puujalkavitsiä, kun taas suomenkielisiä tulee liukuhihnalta.
[quote="Knox Gargol" post=18432]
En tiedä muista, mutta itse kirjoitan kaksikielisesti, ajattelen kaksikielisesti. Tietyt asiat minulle on vain helpompaa prosessoida englanniksi ja osa suomeksi. En ole koskaan käynyt ulkomailla ja kirjoittanut Eximian enkusta. Se, että minä toimin englannin kielen kanssa päivittäin lienee valtava vaikutus kaksikielisyyden kehittymiseen.[/quote]
Minäkin olen asiatekstin suhteen käytännössä suomi-englanti -kaksikielinen, mutta hyvässä kaunokirjallisuudessa olevia nyansseja ymmärrän paremmin suomeksi kuin englanniksi. Tästä syystä minulle ei tulisi mieleenkään yrittää kirjoittaa kaunokirjallisuutta englanniksi. Matemaattista tekstiä minun on helpompi kirjoittaa englanniksi kuin suomeksi.
Erittäin harvoin myöskään keksin englanninkielistä puujalkavitsiä, kun taas suomenkielisiä tulee liukuhihnalta.
31.07.2014
punnortAloin lukion jälkeen työstää lähes kaikki tekstit sekä suomeksi että englanniksi, mikä oli varmaan minulle iso juttu. Käänsin englanninkieliset tekstit suomeksi ja toisinpäin. Kyseinen prosessi varmaankin on vaikuttanut kielitaitooni valtavasti. En välttämättä kirjoittanut käännöstä, vaan pikemminkin käänsin mielessäni. Viikottaiset skype-puhelut britti-, aussi- ja jenkkiystävieni kanssa lienevät myös auttaneet asiaa.Knox GargolMinäkin olen asiatekstin suhteen käytännössä suomi-englanti -kaksikielinen, mutta hyvässä kaunokirjallisuudessa olevia nyansseja ymmärrän paremmin suomeksi kuin englanniksi. Tästä syystä minulle ei tulisi mieleenkään yrittää kirjoittaa kaunokirjallisuutta englanniksi. Matemaattista tekstiä minun on helpompi kirjoittaa englanniksi kuin suomeksi.
En tiedä muista, mutta itse kirjoitan kaksikielisesti, ajattelen kaksikielisesti. Tietyt asiat minulle on vain helpompaa prosessoida englanniksi ja osa suomeksi. En ole koskaan käynyt ulkomailla ja kirjoittanut Eximian enkusta. Se, että minä toimin englannin kielen kanssa päivittäin lienee valtava vaikutus kaksikielisyyden kehittymiseen.
Erittäin harvoin myöskään keksin englanninkielistä puujalkavitsiä, kun taas suomenkielisiä tulee liukuhihnalta.
[quote="punnort" post=18435][quote="Knox Gargol" post=18432]
En tiedä muista, mutta itse kirjoitan kaksikielisesti, ajattelen kaksikielisesti. Tietyt asiat minulle on vain helpompaa prosessoida englanniksi ja osa suomeksi. En ole koskaan käynyt ulkomailla ja kirjoittanut Eximian enkusta. Se, että minä toimin englannin kielen kanssa päivittäin lienee valtava vaikutus kaksikielisyyden kehittymiseen.[/quote]
Minäkin olen asiatekstin suhteen käytännössä suomi-englanti -kaksikielinen, mutta hyvässä kaunokirjallisuudessa olevia nyansseja ymmärrän paremmin suomeksi kuin englanniksi. Tästä syystä minulle ei tulisi mieleenkään yrittää kirjoittaa kaunokirjallisuutta englanniksi. Matemaattista tekstiä minun on helpompi kirjoittaa englanniksi kuin suomeksi.
Erittäin harvoin myöskään keksin englanninkielistä puujalkavitsiä, kun taas suomenkielisiä tulee liukuhihnalta.[/quote]
Aloin lukion jälkeen työstää lähes kaikki tekstit sekä suomeksi että englanniksi, mikä oli varmaan minulle iso juttu. Käänsin englanninkieliset tekstit suomeksi ja toisinpäin. Kyseinen prosessi varmaankin on vaikuttanut kielitaitooni valtavasti. En välttämättä kirjoittanut käännöstä, vaan pikemminkin käänsin mielessäni. Viikottaiset skype-puhelut britti-, aussi- ja jenkkiystävieni kanssa lienevät myös auttaneet asiaa.
31.07.2014
Skie
469 kirjaa, 952 viestiä
kytySama täällä. Ulkomailla oleskellessa luin jo ihan saatavuuden vuoksi englanninkielistä kirjallisuutta enemmän ja vaikka luenkin englanninkielistä kevyttä kaunokirjallisuutta mielestäni aika nopeaa tahtia, on suomenkielinen kirjallisuus silti helppouden kannalta ylivertainen. (Paitsi äskettäin lukemani Kätilö, joka oli ehkä lukemisen kannalta raskain kirja koskaan).
Itse luen sekä suomeksi että englanniksi, ja vaikka ymmärränkin englantia hyvin (muutamia tuntemattomia sanoja lukuun ottamatta) niin omalla äidinkielellä lukeminen on ainakin itselle kevyempi vaihtehto josta sisäistää helpommin asioita.
Pidän itseäni hyvänä englanninkielen ymmärtäjänä. Ja tarkoitan todellakin ymmärtäjää, luettu ja kuultu englanti tulee ymmärrettyä aika mukavasti ja sanastokin on kohtuullisen laaja, mutta puhumisessa ja kirjoittamisessa olen paljon huonompi. Ihan vaan jo laiskuutenikin vuoksi, en koskaan vaivautunut erityisesti minkään kielen kieliopin kanssa, minkä vuoksi kirjoitus pakkaa olemaan aika tönkköä. Mutta vuosien aikana sanavarastosta on tullut aika laaja ja ahkera englanninkielisen materiaalin lukeminen on minua hyödyttänyt valtavasti.
Tosin pahahan minun on sanoa, kuinka paljon kielen nyansseista jää ymmärtämättä. Opettelin joskus teini-ikäisenä vaan olemaan huomioimatta ne sanat, joita en ymmärrä, koska sanojen tarkistelun takia lukeminen edistyi niin hitaasti. Sen jälkeen olen pystynyt aika sujuvasti lukemaan tekstin kuin tekstin, vaikka yksittäiset sanat jäisivätkin ymmärtämättä. Kokonaisuuden kannalta tuskin koskaan kovin kohtalokasta, mutta tunnelmasta ja ulottuvuuksista jää varmaan jotain ymmärtämättä.
[quote="kyty" post=18404]
Itse luen sekä suomeksi että englanniksi, ja vaikka ymmärränkin englantia hyvin (muutamia tuntemattomia sanoja lukuun ottamatta) niin omalla äidinkielellä lukeminen on ainakin itselle kevyempi vaihtehto josta sisäistää helpommin asioita.[/quote]
Sama täällä. Ulkomailla oleskellessa luin jo ihan saatavuuden vuoksi englanninkielistä kirjallisuutta enemmän ja vaikka luenkin englanninkielistä kevyttä kaunokirjallisuutta mielestäni aika nopeaa tahtia, on suomenkielinen kirjallisuus silti helppouden kannalta ylivertainen. (Paitsi äskettäin lukemani Kätilö, joka oli ehkä lukemisen kannalta raskain kirja koskaan).
Pidän itseäni hyvänä englanninkielen ymmärtäjänä. Ja tarkoitan todellakin ymmärtäjää, luettu ja kuultu englanti tulee ymmärrettyä aika mukavasti ja sanastokin on kohtuullisen laaja, mutta puhumisessa ja kirjoittamisessa olen paljon huonompi. Ihan vaan jo laiskuutenikin vuoksi, en koskaan vaivautunut erityisesti minkään kielen kieliopin kanssa, minkä vuoksi kirjoitus pakkaa olemaan aika tönkköä. Mutta vuosien aikana sanavarastosta on tullut aika laaja ja ahkera englanninkielisen materiaalin lukeminen on minua hyödyttänyt valtavasti.
Tosin pahahan minun on sanoa, kuinka paljon kielen nyansseista jää ymmärtämättä. Opettelin joskus teini-ikäisenä vaan olemaan huomioimatta ne sanat, joita en ymmärrä, koska sanojen tarkistelun takia lukeminen edistyi niin hitaasti. Sen jälkeen olen pystynyt aika sujuvasti lukemaan tekstin kuin tekstin, vaikka yksittäiset sanat jäisivätkin ymmärtämättä. Kokonaisuuden kannalta tuskin koskaan kovin kohtalokasta, mutta tunnelmasta ja ulottuvuuksista jää varmaan jotain ymmärtämättä.
31.07.2014
Niksu
27 kirjaa, 13 kirja-arviota, 538 viestiä
Kovat puheet! Mukavaa tietää, että on näin multitaidokkaassa porukassa.
Minä luen englantia yhtä sujuvasti kuin suomea, mutta en nauti kokemuksesta samalla tavalla kuin äidinkielen kanssa. Jään useammin miettimään kielellisiä seikkoja kuin kirjan tapahtumia lukiessani.
Minä luen englantia yhtä sujuvasti kuin suomea, mutta en nauti kokemuksesta samalla tavalla kuin äidinkielen kanssa. Jään useammin miettimään kielellisiä seikkoja kuin kirjan tapahtumia lukiessani.
Kovat puheet! Mukavaa tietää, että on näin multitaidokkaassa porukassa.
Minä luen englantia yhtä sujuvasti kuin suomea, mutta en nauti kokemuksesta samalla tavalla kuin äidinkielen kanssa. Jään useammin miettimään kielellisiä seikkoja kuin kirjan tapahtumia lukiessani.
31.07.2014
Metusalem
78 kirjaa, 135 viestiä
Olen tässä kielitieteeseen ja monikielisyyden todellisuuteen tutustuessani alkanut enemmän kallistua siihen suuntaan, että äidinkieli ei ole niin pysyvä ja kiveen hakattu juttu kuin aikaisemmin ajattelin. Ihmisen aivot ovat hämmentävän mukautuvat, ja kieli on opittavissa oleva asia. Kukaan ei saa kieltä perintönä geeneissään. Esimerkiksi tapaamani saamenkieliset vanhukset ovat usein unohtaneet enemmän äidinkielensä kuin suomen sanoja, koska ovat puhuneet enimmäkseen suomea suurimman osan elämästään. Sinänsä siis tuntuu siltä, että Äidinkielen mytologisointi menee välillä turhan pitkälle.
Toisaalta taas vaikuttaa ilmeiseltä, että useimmat ihmiset eivät enää aikuisiällä opi vierasta kieltä samalla tavalla kuin lapsena omaksuttua kieltä. Ääntämyksessä säilyy useimmilla vieras aksentti, vaikka puhuisi kieltä vuosikymmeniä. Tämä on sinänsä mielenkiintoinen seikka, joka tuntuisi olevan ristiriidassa ihmisen oppimiskyvyn kanssa.
Itse en ole kyllä vielä minkään vieraan kielen kanssa päässyt sille tasolle, että puhuisin tai edes lukisin niitä yhtä sujuvasti kuin suomea, tai ainakaan yhtä vähällä vaivalla. Lisäksi en osaa jättää huomiotta vieraita sanoja, koska haluan oppia ne. Käytännössä siis esim. englanninkielistä tekstiä lukiessani takerrun jokaiseen tuntemattomaan sanaan, tarkistan mitä se tarkoittaa ja yritän keksiä jonkin muistisäännön, jolla muistaisin ko. sanan jatkossa. Lukeminen saattaa siis toisinaan olla aika hidasta.
Minulle vieraalla kielellä lukeminen on aina samalla myös kielenoppimistilanne. Jos siis haluan vain viihtyä, luen mieluummin suomeksi.
Toisaalta taas vaikuttaa ilmeiseltä, että useimmat ihmiset eivät enää aikuisiällä opi vierasta kieltä samalla tavalla kuin lapsena omaksuttua kieltä. Ääntämyksessä säilyy useimmilla vieras aksentti, vaikka puhuisi kieltä vuosikymmeniä. Tämä on sinänsä mielenkiintoinen seikka, joka tuntuisi olevan ristiriidassa ihmisen oppimiskyvyn kanssa.
Itse en ole kyllä vielä minkään vieraan kielen kanssa päässyt sille tasolle, että puhuisin tai edes lukisin niitä yhtä sujuvasti kuin suomea, tai ainakaan yhtä vähällä vaivalla. Lisäksi en osaa jättää huomiotta vieraita sanoja, koska haluan oppia ne. Käytännössä siis esim. englanninkielistä tekstiä lukiessani takerrun jokaiseen tuntemattomaan sanaan, tarkistan mitä se tarkoittaa ja yritän keksiä jonkin muistisäännön, jolla muistaisin ko. sanan jatkossa. Lukeminen saattaa siis toisinaan olla aika hidasta.
Minulle vieraalla kielellä lukeminen on aina samalla myös kielenoppimistilanne. Jos siis haluan vain viihtyä, luen mieluummin suomeksi.
Olen tässä kielitieteeseen ja monikielisyyden todellisuuteen tutustuessani alkanut enemmän kallistua siihen suuntaan, että äidinkieli ei ole niin pysyvä ja kiveen hakattu juttu kuin aikaisemmin ajattelin. Ihmisen aivot ovat hämmentävän mukautuvat, ja kieli on opittavissa oleva asia. Kukaan ei saa kieltä perintönä geeneissään. Esimerkiksi tapaamani saamenkieliset vanhukset ovat usein unohtaneet enemmän äidinkielensä kuin suomen sanoja, koska ovat puhuneet enimmäkseen suomea suurimman osan elämästään. Sinänsä siis tuntuu siltä, että Äidinkielen mytologisointi menee välillä turhan pitkälle.
Toisaalta taas vaikuttaa ilmeiseltä, että useimmat ihmiset eivät enää aikuisiällä opi vierasta kieltä samalla tavalla kuin lapsena omaksuttua kieltä. Ääntämyksessä säilyy useimmilla vieras aksentti, vaikka puhuisi kieltä vuosikymmeniä. Tämä on sinänsä mielenkiintoinen seikka, joka tuntuisi olevan ristiriidassa ihmisen oppimiskyvyn kanssa.
Itse en ole kyllä vielä minkään vieraan kielen kanssa päässyt sille tasolle, että puhuisin tai edes lukisin niitä yhtä sujuvasti kuin suomea, tai ainakaan yhtä vähällä vaivalla. Lisäksi en osaa jättää huomiotta vieraita sanoja, koska haluan oppia ne. Käytännössä siis esim. englanninkielistä tekstiä lukiessani takerrun jokaiseen tuntemattomaan sanaan, tarkistan mitä se tarkoittaa ja yritän keksiä jonkin muistisäännön, jolla muistaisin ko. sanan jatkossa. Lukeminen saattaa siis toisinaan olla aika hidasta.
Minulle vieraalla kielellä lukeminen on aina samalla myös kielenoppimistilanne. Jos siis haluan vain viihtyä, luen mieluummin suomeksi.
31.07.2014
kyty
32 kirjaa, 7 kirja-arviota, 1052 viestiä
Haa, itse toivoisin että olisin kärsivällisempi lukija. Ani harvoin tulee tarkistettuja sanoja joita ei tiedä. Tosin ennen ei ollut sanakirjakaan aina mukana, nyt se on huono tekosyy kun netti kulkee taskussa. Tavallaan se helpottaa lukemista kun ei takerru joka sanaan, mutta eipä sanavarastokaan sillä tyylillä kartu... :huh:
Toisaalta tietysti asia on myös niin ettei lapsuuden "pesusieni-iässä" vielä opi koko äidinkielensä sanavarastoa. Suuri osa oman kielenkin sanoista on myös aktiivisesti opittuja eikä puhumaan oppiessa päähän automaattisesti imettyjä. Eri asia sitten jos pienenä opitut perussanatkin alkavat unohtua, eivätkä harvinaisimmat. (Tällä logiikalla kukaan ei unohtaisi ainakaan sanoja "kakka" ja "äiti"?)
Luulisin kyllä että lapsuudessa opitut asiat - oli kyse sitten kielestä tai muista muistoista - säilyvät aivoissa parhaiten vaikkei niitä aktiivisesti käyttäisi? Dementikotkin muistavat helposti lapsuuden lauluja vuosikymmenien takaa, vaikka kaikki muu alkaisi unohtua.
MetusalemOlen tässä kielitieteeseen ja monikielisyyden todellisuuteen tutustuessani alkanut enemmän kallistua siihen suuntaan, että äidinkieli ei ole niin pysyvä ja kiveen hakattu juttu kuin aikaisemmin ajattelin. Ihmisen aivot ovat hämmentävän mukautuvat, ja kieli on opittavissa oleva asia. Kukaan ei saa kieltä perintönä geeneissään. Esimerkiksi tapaamani saamenkieliset vanhukset ovat usein unohtaneet enemmän äidinkielensä kuin suomen sanoja, koska ovat puhuneet enimmäkseen suomea suurimman osan elämästään. Sinänsä siis tuntuu siltä, että Äidinkielen mytologisointi menee välillä turhan pitkälle.Se on kyllä totta että aivot poistavat helposti tietoja joita ei enää tarvitse, eli siis toisin sanoen sellaista jota ei käytä enää aktiivisesti. Äidinkieltähän yleensä käyttää koko ajan ja näkee joka paikassa, eli siinä mielessä se olisi helppoa (myös) sen takia?
Toisaalta tietysti asia on myös niin ettei lapsuuden "pesusieni-iässä" vielä opi koko äidinkielensä sanavarastoa. Suuri osa oman kielenkin sanoista on myös aktiivisesti opittuja eikä puhumaan oppiessa päähän automaattisesti imettyjä. Eri asia sitten jos pienenä opitut perussanatkin alkavat unohtua, eivätkä harvinaisimmat. (Tällä logiikalla kukaan ei unohtaisi ainakaan sanoja "kakka" ja "äiti"?)
Luulisin kyllä että lapsuudessa opitut asiat - oli kyse sitten kielestä tai muista muistoista - säilyvät aivoissa parhaiten vaikkei niitä aktiivisesti käyttäisi? Dementikotkin muistavat helposti lapsuuden lauluja vuosikymmenien takaa, vaikka kaikki muu alkaisi unohtua.
Haa, itse toivoisin että olisin kärsivällisempi lukija. Ani harvoin tulee tarkistettuja sanoja joita ei tiedä. Tosin ennen ei ollut sanakirjakaan aina mukana, nyt se on huono tekosyy kun netti kulkee taskussa. Tavallaan se helpottaa lukemista kun ei takerru joka sanaan, mutta eipä sanavarastokaan sillä tyylillä kartu... :huh:
[quote="Metusalem" post=18446]Olen tässä kielitieteeseen ja monikielisyyden todellisuuteen tutustuessani alkanut enemmän kallistua siihen suuntaan, että äidinkieli ei ole niin pysyvä ja kiveen hakattu juttu kuin aikaisemmin ajattelin. Ihmisen aivot ovat hämmentävän mukautuvat, ja kieli on opittavissa oleva asia. Kukaan ei saa kieltä perintönä geeneissään. Esimerkiksi tapaamani saamenkieliset vanhukset ovat usein unohtaneet enemmän äidinkielensä kuin suomen sanoja, koska ovat puhuneet enimmäkseen suomea suurimman osan elämästään. Sinänsä siis tuntuu siltä, että Äidinkielen mytologisointi menee välillä turhan pitkälle.[/quote]
Se on kyllä totta että aivot poistavat helposti tietoja joita ei enää tarvitse, eli siis toisin sanoen sellaista jota ei käytä enää aktiivisesti. Äidinkieltähän yleensä käyttää koko ajan ja näkee joka paikassa, eli siinä mielessä se olisi helppoa (myös) sen takia?
Toisaalta tietysti asia on myös niin ettei lapsuuden "pesusieni-iässä" vielä opi koko äidinkielensä sanavarastoa. Suuri osa oman kielenkin sanoista on myös aktiivisesti opittuja eikä puhumaan oppiessa päähän automaattisesti imettyjä. Eri asia sitten jos pienenä opitut perussanatkin alkavat unohtua, eivätkä harvinaisimmat. (Tällä logiikalla kukaan ei unohtaisi ainakaan sanoja "kakka" ja "äiti"?)
Luulisin kyllä että lapsuudessa opitut asiat - oli kyse sitten kielestä tai muista muistoista - säilyvät aivoissa parhaiten vaikkei niitä aktiivisesti käyttäisi? Dementikotkin muistavat helposti lapsuuden lauluja vuosikymmenien takaa, vaikka kaikki muu alkaisi unohtua.
02.08.2014
Puolikuu
191 kirjaa, 29 kirja-arviota, 586 viestiä
Knox GargolSiinä tapauksessa vika lukijan kielitaidossa, ei tekstissä. Jos hallitsee kielen vahvasti, nappaa helposti kirjan kuin kirjan kaikki ulottuvuudet, mitä käännöstä lukiessa ei voi tehdä, koska osa ulottuvuuksista hukkuu käännöksessä.Minun on vähän vaikea uskoa, että muu kuin äidinkielenään kieltä puhuva voisi napata ”kirjan kuin kirjan kaikki ulottuvuudet”. Itse väittäisin, että sanojen merkityseron ymmärtää kuitenkin hienosyisemmin, jos on kyseisen kielen kulttuuripiirissä kasvanut. Ylipäänsä minun on mahdotonta tietää, mitä vaikka englannin sana ”massacre” tarkoittaa englantia äidinkielellään puhuvalle. Vaikka tietäisin, että sana käännetään joukkomurhaksi, teurastukseksi tai verilöylyksi, olen oman suomenkielisen käsitteistöni vanki, enkä voi ymmärtää kuin sanan käännöksen.
Itse luen englanniksi pääosin opiskeluun liittyvää tutkimuskirjallisuutta, kurssikirjoja, artikkeleja ja niin edelleen. Vapaa-ajan kirjat haluan lukea suomeksi siksi, että ne ovat minulle huvia ja suomeksi on mukavampaa lukea. Runoja lukiessa alkuperäiskielellä on minusta proosaa suurempi merkitys, runot kun eivät toimi ihan samalla lailla käännettäessä.
[quote="Knox Gargol" post=18357]Siinä tapauksessa vika lukijan kielitaidossa, ei tekstissä. Jos hallitsee kielen vahvasti, nappaa helposti kirjan kuin kirjan kaikki ulottuvuudet, mitä käännöstä lukiessa ei voi tehdä, koska osa ulottuvuuksista hukkuu käännöksessä.[/quote]
Minun on vähän vaikea uskoa, että muu kuin äidinkielenään kieltä puhuva voisi napata ”kirjan kuin kirjan kaikki ulottuvuudet”. Itse väittäisin, että sanojen merkityseron ymmärtää kuitenkin hienosyisemmin, jos on kyseisen kielen kulttuuripiirissä kasvanut. Ylipäänsä minun on mahdotonta tietää, mitä vaikka englannin sana ”massacre” tarkoittaa englantia äidinkielellään puhuvalle. Vaikka tietäisin, että sana käännetään joukkomurhaksi, teurastukseksi tai verilöylyksi, olen oman suomenkielisen käsitteistöni vanki, enkä voi ymmärtää kuin sanan käännöksen.
Itse luen englanniksi pääosin opiskeluun liittyvää tutkimuskirjallisuutta, kurssikirjoja, artikkeleja ja niin edelleen. Vapaa-ajan kirjat haluan lukea suomeksi siksi, että ne ovat minulle huvia ja suomeksi on mukavampaa lukea. Runoja lukiessa alkuperäiskielellä on minusta proosaa suurempi merkitys, runot kun eivät toimi ihan samalla lailla käännettäessä.
02.08.2014
PuolikuuMinun täytyy tyytyä olemaan eri mieltä. Kontekstitaju ja kyky ajatella useammalla kuin yhdellä kielellä auttaa hyvin pitkälle. Itse ainakin olen kokenut tämän näin.Knox GargolSiinä tapauksessa vika lukijan kielitaidossa, ei tekstissä. Jos hallitsee kielen vahvasti, nappaa helposti kirjan kuin kirjan kaikki ulottuvuudet, mitä käännöstä lukiessa ei voi tehdä, koska osa ulottuvuuksista hukkuu käännöksessä.Minun on vähän vaikea uskoa, että muu kuin äidinkielenään kieltä puhuva voisi napata ”kirjan kuin kirjan kaikki ulottuvuudet”. Itse väittäisin, että sanojen merkityseron ymmärtää kuitenkin hienosyisemmin, jos on kyseisen kielen kulttuuripiirissä kasvanut. Ylipäänsä minun on mahdotonta tietää, mitä vaikka englannin sana ”massacre” tarkoittaa englantia äidinkielellään puhuvalle. Vaikka tietäisin, että sana käännetään joukkomurhaksi, teurastukseksi tai verilöylyksi, olen oman suomenkielisen käsitteistöni vanki, enkä voi ymmärtää kuin sanan käännöksen.
[quote="Puolikuu" post=18541][quote="Knox Gargol" post=18357]Siinä tapauksessa vika lukijan kielitaidossa, ei tekstissä. Jos hallitsee kielen vahvasti, nappaa helposti kirjan kuin kirjan kaikki ulottuvuudet, mitä käännöstä lukiessa ei voi tehdä, koska osa ulottuvuuksista hukkuu käännöksessä.[/quote]
Minun on vähän vaikea uskoa, että muu kuin äidinkielenään kieltä puhuva voisi napata ”kirjan kuin kirjan kaikki ulottuvuudet”. Itse väittäisin, että sanojen merkityseron ymmärtää kuitenkin hienosyisemmin, jos on kyseisen kielen kulttuuripiirissä kasvanut. Ylipäänsä minun on mahdotonta tietää, mitä vaikka englannin sana ”massacre” tarkoittaa englantia äidinkielellään puhuvalle. Vaikka tietäisin, että sana käännetään joukkomurhaksi, teurastukseksi tai verilöylyksi, olen oman suomenkielisen käsitteistöni vanki, enkä voi ymmärtää kuin sanan käännöksen. [/quote]
Minun täytyy tyytyä olemaan eri mieltä. Kontekstitaju ja kyky ajatella useammalla kuin yhdellä kielellä auttaa hyvin pitkälle. Itse ainakin olen kokenut tämän näin.
02.08.2014
Saki
92 kirjaa, 35 kirja-arviota, 335 viestiä
Knox GargolSweex Taru sormusten herraa voisin alkaa lukemaan englanniksi jos joskus vaan jaksasisi aloittaa :lol:Suosittelisin aloittamaan Hobitista, ellet ole lukenut mitään muuta Tolkienin tuotannosta alkukielellä.
En ole vielä lukenut yhtään Tolkienin teosta englanniksi, mutta tarkoitus olisi lukea Hobitti varmaankin siis ensin. Silmarillonia en aio ainakaan ihan lähiaikoina lukea alkukielellään koska oli suomeksikin vähän vaikealukuinen.
[quote="Knox Gargol" post=18426][quote="Sweex" post=18411] Taru sormusten herraa voisin alkaa lukemaan englanniksi jos joskus vaan jaksasisi aloittaa :lol:[/quote]
Suosittelisin aloittamaan Hobitista, ellet ole lukenut mitään muuta Tolkienin tuotannosta alkukielellä.[/quote]
En ole vielä lukenut yhtään Tolkienin teosta englanniksi, mutta tarkoitus olisi lukea Hobitti varmaankin siis ensin. Silmarillonia en aio ainakaan ihan lähiaikoina lukea alkukielellään koska oli suomeksikin vähän vaikealukuinen.
03.08.2014
SweexNoh, Silmarillioniin kannattaa periaatteessa tarttua alkukielllään, kun on Kalevalan kahlannut läpi alkuperäisessä muodossaan (enkä tarkoita fonttia, vaan runomittaa).Knox GargolSweex Taru sormusten herraa voisin alkaa lukemaan englanniksi jos joskus vaan jaksasisi aloittaa :lol:Suosittelisin aloittamaan Hobitista, ellet ole lukenut mitään muuta Tolkienin tuotannosta alkukielellä.
En ole vielä lukenut yhtään Tolkienin teosta englanniksi, mutta tarkoitus olisi lukea Hobitti varmaankin siis ensin. Silmarillonia en aio ainakaan ihan lähiaikoina lukea alkukielellään koska oli suomeksikin vähän vaikealukuinen.
[quote="Sweex" post=18548][quote="Knox Gargol" post=18426][quote="Sweex" post=18411] Taru sormusten herraa voisin alkaa lukemaan englanniksi jos joskus vaan jaksasisi aloittaa :lol:[/quote]
Suosittelisin aloittamaan Hobitista, ellet ole lukenut mitään muuta Tolkienin tuotannosta alkukielellä.[/quote]
En ole vielä lukenut yhtään Tolkienin teosta englanniksi, mutta tarkoitus olisi lukea Hobitti varmaankin siis ensin. Silmarillonia en aio ainakaan ihan lähiaikoina lukea alkukielellään koska oli suomeksikin vähän vaikealukuinen.[/quote]
Noh, Silmarillioniin kannattaa periaatteessa tarttua alkukielllään, kun on Kalevalan kahlannut läpi alkuperäisessä muodossaan (enkä tarkoita fonttia, vaan runomittaa).
04.08.2014
Metusalem
78 kirjaa, 135 viestiä
"kyty"Se on kyllä totta että aivot poistavat helposti tietoja joita ei enää tarvitse, eli siis toisin sanoen sellaista jota ei käytä enää aktiivisesti. Äidinkieltähän yleensä käyttää koko ajan ja näkee joka paikassa, eli siinä mielessä se olisi helppoa (myös) sen takia?Vitsi lieneekin juuri siinä, että Suomessa koko ikänsä asuneen suomenkielisen suomalaisen näkemys äidinkielestä perustuu kokemukseen, joka on maailman mittakaavassa jos ei nyt poikkeuksellinen niin ainakin vähemmistössä. Nimittäin siihen kokemukseen, että äidinkieltä käyttää koko ajan ja näkee joka paikassa. Siksi itsekin ajattelin ennen, että äidinkieli tarkoittaa sitä kieltä, jota ihminen osaa täydellisesti ja jolla hän ilmaisee itseään parhaiten.
Olen kuitenkin parin viime vuoden aikana tavannut ihmisiä, jotka ovat oppineet pohjois- tai koltansaamen ainoana äidinkielenään ja suomen vasta koulussa tai vielä myöhemmin, siis varsinaisen "pesusieni-iän" jälkeen, mutta jotka ovat koko aikuisikänsä puhuneet hyvin paljon suomea. He puhuvat monesti jonkinlaista sekakieltä, jossa suomen sanoja on sekotettu äidinkielen kielisysteemiin. Lisäksi olen tavannut nuorempia, kaksikielisiä ihmisiä, jotka pitävät saamea äidinkielenään, vaikka ulkoisilla mittareilla osaavat suomea paremmin.
En vielä tiedä, mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella. Parasta olisi varmaan pyytää kaksikielisiä itse analysoimaan tilannetta. Siitä olen kuitenkin varma, että äidinkieli ei ole ollenkaan niin yksinkertainen asia kuin olen tottunut ajattelemaan. '
"kyty"Toisaalta tietysti asia on myös niin ettei lapsuuden "pesusieni-iässä" vielä opi koko äidinkielensä sanavarastoa. Suuri osa oman kielenkin sanoista on myös aktiivisesti opittuja eikä puhumaan oppiessa päähän automaattisesti imettyjä. Eri asia sitten jos pienenä opitut perussanatkin alkavat unohtua, eivätkä harvinaisimmat. (Tällä logiikalla kukaan ei unohtaisi ainakaan sanoja "kakka" ja "äiti"?)Tämä on hyvä pointti. Enpä usko, että perussanat unohtuvat koskaan, kyllä ne ovat niitä harvinaisempia. Vähemmistökielissä lisäksi harvinaisemmat sanat tuntuvat helposti korvautuvan enemmistökielen sanoilla.
"Puolikuu"Itse väittäisin, että sanojen merkityseron ymmärtää kuitenkin hienosyisemmin, jos on kyseisen kielen kulttuuripiirissä kasvanut. Ylipäänsä minun on mahdotonta tietää, mitä vaikka englannin sana ”massacre” tarkoittaa englantia äidinkielellään puhuvalle. Vaikka tietäisin, että sana käännetään joukkomurhaksi, teurastukseksi tai verilöylyksi, olen oman suomenkielisen käsitteistöni vanki, enkä voi ymmärtää kuin sanan käännöksen.Tämä on sinänsä totta. Väittäisin kuitenkin myös, ettet voi tietää, mitä sana "joukkomurha" tarkoittaa toiselle suomenkieliselle. Sama sana tarkoittaa eri asioita myös äidinkielisille puhujille. Miksi vieraskielisen puhujan käsitys joukkomurhan merkityksestä olisi vajaampi tai vähemmän oikea kuin äidinkielisen? En keksi muuta selitystä kuin sen, että äidinkielen tasoisen kielen hallinnan oletetaan jostain tuntemattomasta syystä olevan tavoittamattomissa kaikille muille.
Kyllä minusta on ihan aidosti mahdollista oppia ajattelemaan vieraalla kielellä. Tietenkin sellainen oppiminen vie paljon aikaa. Puolikuun kuvailema tilanne on varmasti totta silloin, kun suomalainen ensimmäistä kertaa lukee sanakirjasta sanan "massacre" käännöksen.
Eri asia on sitten se, kuinka äidinkieli kytkeytyy tunteisiin. Itse koen ainakin toistaiseksi, että suomen kielen sanat merkitsevät minulle enemmän kuin minkään muun kielen, vaikka tietäisin täysin, mitä vieraskieliset sanat tarkoittavat. Tästä näkökulmasta katsottuna olen samaa mieltä Puolikuun kanssa, vaikken ehkä ilmaisisi sitä niin, että olen "suomenkielisen käsitteistöni vanki".
Tulipa viesti pitkä kuin nälkävuosi, ja ketjun otsikkoon liittyminenkin on tulkinnanvaraista. Mutta minkäs mahdat, kun on itseä kiinnostava aihe.
[quote="kyty"]Se on kyllä totta että aivot poistavat helposti tietoja joita ei enää tarvitse, eli siis toisin sanoen sellaista jota ei käytä enää aktiivisesti. Äidinkieltähän yleensä käyttää koko ajan ja näkee joka paikassa, eli siinä mielessä se olisi helppoa (myös) sen takia?[/quote]
Vitsi lieneekin juuri siinä, että Suomessa koko ikänsä asuneen suomenkielisen suomalaisen näkemys äidinkielestä perustuu kokemukseen, joka on maailman mittakaavassa jos ei nyt poikkeuksellinen niin ainakin vähemmistössä. Nimittäin siihen kokemukseen, että äidinkieltä käyttää koko ajan ja näkee joka paikassa. Siksi itsekin ajattelin ennen, että äidinkieli tarkoittaa sitä kieltä, jota ihminen osaa täydellisesti ja jolla hän ilmaisee itseään parhaiten.
Olen kuitenkin parin viime vuoden aikana tavannut ihmisiä, jotka ovat oppineet pohjois- tai koltansaamen ainoana äidinkielenään ja suomen vasta koulussa tai vielä myöhemmin, siis varsinaisen "pesusieni-iän" jälkeen, mutta jotka ovat koko aikuisikänsä puhuneet hyvin paljon suomea. He puhuvat monesti jonkinlaista sekakieltä, jossa suomen sanoja on sekotettu äidinkielen kielisysteemiin. Lisäksi olen tavannut nuorempia, kaksikielisiä ihmisiä, jotka pitävät saamea äidinkielenään, vaikka ulkoisilla mittareilla osaavat suomea paremmin.
En vielä tiedä, mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella. Parasta olisi varmaan pyytää kaksikielisiä itse analysoimaan tilannetta. Siitä olen kuitenkin varma, että äidinkieli ei ole ollenkaan niin yksinkertainen asia kuin olen tottunut ajattelemaan. '
[quote="kyty"]Toisaalta tietysti asia on myös niin ettei lapsuuden "pesusieni-iässä" vielä opi koko äidinkielensä sanavarastoa. Suuri osa oman kielenkin sanoista on myös aktiivisesti opittuja eikä puhumaan oppiessa päähän automaattisesti imettyjä. Eri asia sitten jos pienenä opitut perussanatkin alkavat unohtua, eivätkä harvinaisimmat. (Tällä logiikalla kukaan ei unohtaisi ainakaan sanoja "kakka" ja "äiti"?)[/quote]
Tämä on hyvä pointti. Enpä usko, että perussanat unohtuvat koskaan, kyllä ne ovat niitä harvinaisempia. Vähemmistökielissä lisäksi harvinaisemmat sanat tuntuvat helposti korvautuvan enemmistökielen sanoilla.
[quote="Puolikuu"]Itse väittäisin, että sanojen merkityseron ymmärtää kuitenkin hienosyisemmin, jos on kyseisen kielen kulttuuripiirissä kasvanut. Ylipäänsä minun on mahdotonta tietää, mitä vaikka englannin sana ”massacre” tarkoittaa englantia äidinkielellään puhuvalle. Vaikka tietäisin, että sana käännetään joukkomurhaksi, teurastukseksi tai verilöylyksi, olen oman suomenkielisen käsitteistöni vanki, enkä voi ymmärtää kuin sanan käännöksen.[/quote]
Tämä on sinänsä totta. Väittäisin kuitenkin myös, ettet voi tietää, mitä sana "joukkomurha" tarkoittaa toiselle suomenkieliselle. Sama sana tarkoittaa eri asioita myös äidinkielisille puhujille. Miksi vieraskielisen puhujan käsitys joukkomurhan merkityksestä olisi vajaampi tai vähemmän oikea kuin äidinkielisen? En keksi muuta selitystä kuin sen, että äidinkielen tasoisen kielen hallinnan oletetaan jostain tuntemattomasta syystä olevan tavoittamattomissa kaikille muille.
Kyllä minusta on ihan aidosti mahdollista oppia ajattelemaan vieraalla kielellä. Tietenkin sellainen oppiminen vie paljon aikaa. Puolikuun kuvailema tilanne on varmasti totta silloin, kun suomalainen ensimmäistä kertaa lukee sanakirjasta sanan "massacre" käännöksen.
Eri asia on sitten se, kuinka äidinkieli kytkeytyy tunteisiin. Itse koen ainakin toistaiseksi, että suomen kielen sanat merkitsevät minulle enemmän kuin minkään muun kielen, vaikka tietäisin täysin, mitä vieraskieliset sanat tarkoittavat. Tästä näkökulmasta katsottuna olen samaa mieltä Puolikuun kanssa, vaikken ehkä ilmaisisi sitä niin, että olen "suomenkielisen käsitteistöni vanki".
Tulipa viesti pitkä kuin nälkävuosi, ja ketjun otsikkoon liittyminenkin on tulkinnanvaraista. Mutta minkäs mahdat, kun on itseä kiinnostava aihe.
07.08.2014
StaCa
27 kirjaa, 15 kirja-arviota, 278 viestiä
Mitä pidempään olen asunut ulkomailla, sitä enemmän olen alkanut arvostaa omalla äidinkielellä lukemista. Se on vain niin vaivatonta ja kaikin puolin nautinnollista. Jos siis kieli on hyvää. En ikinä pystyisi nauttimaan samalla tapaa loistavasta kielestä englannin- tai ranskankielisen kirjan kanssa.
En myöskään koskaan todellakaan kuvittele kirjoittavani fiktiota ranskaksi, vaikka kyseisellä kielellä arkeani elänkin. Sen ilmaisuvoima on omalla kohdallani niin kalpea varjo siitä, mitä kykenen suomeksi tekemään. Ranskaksi kirjoittaminen olisi suorastaan halventavaa paitsi omia kykyjäni, myös ranskan kieltä kohtaan :P
En myöskään koskaan todellakaan kuvittele kirjoittavani fiktiota ranskaksi, vaikka kyseisellä kielellä arkeani elänkin. Sen ilmaisuvoima on omalla kohdallani niin kalpea varjo siitä, mitä kykenen suomeksi tekemään. Ranskaksi kirjoittaminen olisi suorastaan halventavaa paitsi omia kykyjäni, myös ranskan kieltä kohtaan :P
Mitä pidempään olen asunut ulkomailla, sitä enemmän olen alkanut arvostaa omalla äidinkielellä lukemista. Se on vain niin vaivatonta ja kaikin puolin nautinnollista. Jos siis kieli on hyvää. En ikinä pystyisi nauttimaan samalla tapaa loistavasta kielestä englannin- tai ranskankielisen kirjan kanssa.
En myöskään koskaan todellakaan kuvittele kirjoittavani fiktiota ranskaksi, vaikka kyseisellä kielellä arkeani elänkin. Sen ilmaisuvoima on omalla kohdallani niin kalpea varjo siitä, mitä kykenen suomeksi tekemään. Ranskaksi kirjoittaminen olisi suorastaan halventavaa paitsi omia kykyjäni, myös ranskan kieltä kohtaan :P
10.08.2014
Xariel
611 kirjaa, 34 kirja-arviota, 186 viestiä
Tämä ketju ei ole alkanut omana ketjunaan, joten tässä on keskustelu rönsyillyt sinne ja tänne. Pääasiallisina keskustelukysymyksinä ovat kuitenkin olleet
*Luetko kirjoja vierailla kielillä?
*Miten koet kirjojen lukemisen omalla kielellä vs. alkuperäiskielellä
*Voiko vieraan kielen oppija tavoittaa kirjoista samat nyanssit kuin natiivipuhuja?
Minä luen kirjoja lähinnä englanniksi. Tämä on ollut trendi jo useamman vuoden ajan, mutta en usko että se tulee pysymään. Sitten kun onnistun taas järjestämään elämästäni enemmän aikaa lukemiselle, alan varmasti lukea sitä suomenkielistä tarjontaa, mistä olen jäänyt paitsi näiden vuosien aikana.
Mielestäni tässä keskustelussa käännösten lukemisessa on toinen puoli, jota ei ole vielä tuotu esiin. Oletteko lukeneet suomalaisia kirjoja englanniksi, vaikka Sinuhen, jos joku nyt on mainittava? Jos teillä on hyvä englanninkielen taito ja olette lukeneet Sinuhen suomeksi niin että muistatte siitä vielä asioita - etsikää käsiinne Sinuhe englanniksi (tai muulla kielellä, joka teille itsellenne on vahva).
Kieli on vain sanoja. Sanoilla on merkityksiä, joita me niille annamme. Useimmat merkitykset hyväksymme vaikka sanakirjaa käyttäessämme, mutta nekin sävyttyvät käytön myötä.
Me vieraan kielen oppijat olemme löytämiemme sävyjen varassa, kun käytämme vierasta kieltä. Sanojen konnotaatiot, sivumerkitykset, eivät välttämättä aukene, tai kulttuurilliset heitot ("Aren't you going to say psych?" "No", he answered.) eivät välttämättä aukene. Eikä se haittaa. Lukemisesta voi nauttia millä kielellä tahansa, mutta ei kieltä voi koskaan hallita täydellisesti, ei vaikka olisi natiivipuhuja. Kieli on liian subjektiivinen kokemus, ja se muuttuu koko ajan.
Nyanssien löytämisestä jos puhutaan, niin myönnän vaikka heti tässä, että jää niitä huomaamatta suomenkinkielisissä kirjoissa. Tai Terry Pratchetin kirjoissa, joissa tuntuu että jokaisessa kappaleessa (ei luvussa, vaan kappaleessa) on piilotettuna jokin heitto. Ei niitä kaikkia ole kaikille tarkoitettukaan, näin uskon. Ja ainahan voi lukea uudelleen.
Kielen taitotasostaan riippuen lukija voi kokea saaneensa jostakin kirjasta irti kaiken, mitä siitä oli tarkoitettu irti saatavaksi. Se on hienoa. Sama lukija ei kuitenkaan välttämättä pääsisi samaan lopputulokseen jonkin toisen kirjan kanssa. Kuulen usein ihmisten sanovan, että tietyistä asioista keskusteleminen vain tuntuu luonnollisemmalta englanniksi. Vaikka se voi tuntua hassulta supisuomalaisen ihmisen suusta, ei se oikeastaan ole sitä. Tässä ketjussa tuotiin aiemmin esille, että "pesusieni-iässä" ei opita kaikkia sanoja. Täsmälleen näin, me opimme sanoja koko ajan - harvemmmin kuin pienenä, mutta silti koko ajan.
Jos nuorena alkaa lukea paljon englanniksi, erityisesti vaikka nuortenfantasiaa ja Nora Robertseja ja Harlekiineja, kehittyy niiden aihealueiden sanasto ihan luonnostaan. Jos ei silloin ole parisuhteessa suomalaisen ihmisen kanssa, on ihan selvää ettei parisuhteeseen ja romantiikkaan liittyvä sanasto ole yhtä luontevaa suomeksi kuin se on englanniksi. Englanniksi sanasto ja luontevien dialogien luominen kehittyvät jokaisen kirjan myötä. Pian voi käydä niin, että esimerkkinuori kokee, että seurusteleminen ja siitä puhuminen on vain luontevampaa englanniksi. Mitä tästä olemme mieltä, se onkin sitten toinen juttu. Ei se tarkoita erityistä kyvykkyyttä kielessä yleensä tai sitä, että toisen kielen - tässä suomen - osaaminen olisi jotenkin puutteellista. Ihminen on vain harjoittanut toista kieltä tietyssä tilanteessa niin paljon, että siitä on syntynyt siihen tilanteeseen luonteva ratkaisu. Samaa nähdään vaikka kaksikielisissä perheissä, joissa sisarukset ovat natiivipuhujan tasolla molemmissa kielissä, mutta käyttävät tiukasti toista niistä kahdenkeskisessä keskustelussa, koska toisen käyttäminen "tuntuisi oudolta". Se on vain harjoituksen ja käytön puutetta.
Minäkin rönsyilin.
*Luetko kirjoja vierailla kielillä?
*Miten koet kirjojen lukemisen omalla kielellä vs. alkuperäiskielellä
*Voiko vieraan kielen oppija tavoittaa kirjoista samat nyanssit kuin natiivipuhuja?
Minä luen kirjoja lähinnä englanniksi. Tämä on ollut trendi jo useamman vuoden ajan, mutta en usko että se tulee pysymään. Sitten kun onnistun taas järjestämään elämästäni enemmän aikaa lukemiselle, alan varmasti lukea sitä suomenkielistä tarjontaa, mistä olen jäänyt paitsi näiden vuosien aikana.
Mielestäni tässä keskustelussa käännösten lukemisessa on toinen puoli, jota ei ole vielä tuotu esiin. Oletteko lukeneet suomalaisia kirjoja englanniksi, vaikka Sinuhen, jos joku nyt on mainittava? Jos teillä on hyvä englanninkielen taito ja olette lukeneet Sinuhen suomeksi niin että muistatte siitä vielä asioita - etsikää käsiinne Sinuhe englanniksi (tai muulla kielellä, joka teille itsellenne on vahva).
Kieli on vain sanoja. Sanoilla on merkityksiä, joita me niille annamme. Useimmat merkitykset hyväksymme vaikka sanakirjaa käyttäessämme, mutta nekin sävyttyvät käytön myötä.
"Metusalem"Eri asia on sitten se, kuinka äidinkieli kytkeytyy tunteisiin. Itse koen ainakin toistaiseksi, että suomen kielen sanat merkitsevät minulle enemmän kuin minkään muun kielen, vaikka tietäisin täysin, mitä vieraskieliset sanat tarkoittavat.On luonnollista, että koemme äidinkielemme sanat läheisimmiksi. Niihin liittyy niin paljon sävytyksiä. Äiti on meille läheinen sana ja kauniin kuuloinen. Saksalaiselle se olisi ehkä Mutti. Jos saksalainen oppii suomea ja sanan äiti, ei sana vielä itsekseen tarkoita saksalaiselle mitään. Hän todennäköisesti alkaa liittää sanaan positiivisia merkityksiä ensin yhdistettyään sen samaa tarkoittavaan sanaan omalla kielellään, mutta sana äiti ei itsessään olisi hänelle tärkeä samalla tavalla kuin suomalaiselle.
Me vieraan kielen oppijat olemme löytämiemme sävyjen varassa, kun käytämme vierasta kieltä. Sanojen konnotaatiot, sivumerkitykset, eivät välttämättä aukene, tai kulttuurilliset heitot ("Aren't you going to say psych?" "No", he answered.) eivät välttämättä aukene. Eikä se haittaa. Lukemisesta voi nauttia millä kielellä tahansa, mutta ei kieltä voi koskaan hallita täydellisesti, ei vaikka olisi natiivipuhuja. Kieli on liian subjektiivinen kokemus, ja se muuttuu koko ajan.
Nyanssien löytämisestä jos puhutaan, niin myönnän vaikka heti tässä, että jää niitä huomaamatta suomenkinkielisissä kirjoissa. Tai Terry Pratchetin kirjoissa, joissa tuntuu että jokaisessa kappaleessa (ei luvussa, vaan kappaleessa) on piilotettuna jokin heitto. Ei niitä kaikkia ole kaikille tarkoitettukaan, näin uskon. Ja ainahan voi lukea uudelleen.
Kielen taitotasostaan riippuen lukija voi kokea saaneensa jostakin kirjasta irti kaiken, mitä siitä oli tarkoitettu irti saatavaksi. Se on hienoa. Sama lukija ei kuitenkaan välttämättä pääsisi samaan lopputulokseen jonkin toisen kirjan kanssa. Kuulen usein ihmisten sanovan, että tietyistä asioista keskusteleminen vain tuntuu luonnollisemmalta englanniksi. Vaikka se voi tuntua hassulta supisuomalaisen ihmisen suusta, ei se oikeastaan ole sitä. Tässä ketjussa tuotiin aiemmin esille, että "pesusieni-iässä" ei opita kaikkia sanoja. Täsmälleen näin, me opimme sanoja koko ajan - harvemmmin kuin pienenä, mutta silti koko ajan.
Jos nuorena alkaa lukea paljon englanniksi, erityisesti vaikka nuortenfantasiaa ja Nora Robertseja ja Harlekiineja, kehittyy niiden aihealueiden sanasto ihan luonnostaan. Jos ei silloin ole parisuhteessa suomalaisen ihmisen kanssa, on ihan selvää ettei parisuhteeseen ja romantiikkaan liittyvä sanasto ole yhtä luontevaa suomeksi kuin se on englanniksi. Englanniksi sanasto ja luontevien dialogien luominen kehittyvät jokaisen kirjan myötä. Pian voi käydä niin, että esimerkkinuori kokee, että seurusteleminen ja siitä puhuminen on vain luontevampaa englanniksi. Mitä tästä olemme mieltä, se onkin sitten toinen juttu. Ei se tarkoita erityistä kyvykkyyttä kielessä yleensä tai sitä, että toisen kielen - tässä suomen - osaaminen olisi jotenkin puutteellista. Ihminen on vain harjoittanut toista kieltä tietyssä tilanteessa niin paljon, että siitä on syntynyt siihen tilanteeseen luonteva ratkaisu. Samaa nähdään vaikka kaksikielisissä perheissä, joissa sisarukset ovat natiivipuhujan tasolla molemmissa kielissä, mutta käyttävät tiukasti toista niistä kahdenkeskisessä keskustelussa, koska toisen käyttäminen "tuntuisi oudolta". Se on vain harjoituksen ja käytön puutetta.
Minäkin rönsyilin.
Tämä ketju ei ole alkanut omana ketjunaan, joten tässä on keskustelu rönsyillyt sinne ja tänne. Pääasiallisina keskustelukysymyksinä ovat kuitenkin olleet
*Luetko kirjoja vierailla kielillä?
*Miten koet kirjojen lukemisen omalla kielellä vs. alkuperäiskielellä
*Voiko vieraan kielen oppija tavoittaa kirjoista samat nyanssit kuin natiivipuhuja?
Minä luen kirjoja lähinnä englanniksi. Tämä on ollut trendi jo useamman vuoden ajan, mutta en usko että se tulee pysymään. Sitten kun onnistun taas järjestämään elämästäni enemmän aikaa lukemiselle, alan varmasti lukea sitä suomenkielistä tarjontaa, mistä olen jäänyt paitsi näiden vuosien aikana.
Mielestäni tässä keskustelussa käännösten lukemisessa on toinen puoli, jota ei ole vielä tuotu esiin. Oletteko lukeneet suomalaisia kirjoja englanniksi, vaikka Sinuhen, jos joku nyt on mainittava? Jos teillä on hyvä englanninkielen taito ja olette lukeneet Sinuhen suomeksi niin että muistatte siitä vielä asioita - etsikää käsiinne Sinuhe englanniksi (tai muulla kielellä, joka teille itsellenne on vahva).
Kieli on vain sanoja. Sanoilla on merkityksiä, joita me niille annamme. Useimmat merkitykset hyväksymme vaikka sanakirjaa käyttäessämme, mutta nekin sävyttyvät käytön myötä.
[quote="Metusalem"]Eri asia on sitten se, kuinka äidinkieli kytkeytyy tunteisiin. Itse koen ainakin toistaiseksi, että suomen kielen sanat merkitsevät minulle enemmän kuin minkään muun kielen, vaikka tietäisin täysin, mitä vieraskieliset sanat tarkoittavat. [/quote]
On luonnollista, että koemme äidinkielemme sanat läheisimmiksi. Niihin liittyy niin paljon sävytyksiä. Äiti on meille läheinen sana ja kauniin kuuloinen. Saksalaiselle se olisi ehkä Mutti. Jos saksalainen oppii suomea ja sanan äiti, ei sana vielä itsekseen tarkoita saksalaiselle mitään. Hän todennäköisesti alkaa liittää sanaan positiivisia merkityksiä ensin yhdistettyään sen samaa tarkoittavaan sanaan omalla kielellään, mutta sana äiti ei itsessään olisi hänelle tärkeä samalla tavalla kuin suomalaiselle.
Me vieraan kielen oppijat olemme löytämiemme sävyjen varassa, kun käytämme vierasta kieltä. Sanojen konnotaatiot, sivumerkitykset, eivät välttämättä aukene, tai kulttuurilliset heitot ([i]"Aren't you going to say psych?" "No", he answered.[/i]) eivät välttämättä aukene. Eikä se haittaa. Lukemisesta voi nauttia millä kielellä tahansa, mutta ei kieltä voi koskaan hallita täydellisesti, ei vaikka olisi natiivipuhuja. Kieli on liian subjektiivinen kokemus, ja se muuttuu koko ajan.
Nyanssien löytämisestä jos puhutaan, niin myönnän vaikka heti tässä, että jää niitä huomaamatta suomenkinkielisissä kirjoissa. Tai Terry Pratchetin kirjoissa, joissa tuntuu että jokaisessa kappaleessa (ei luvussa, vaan kappaleessa) on piilotettuna jokin heitto. Ei niitä kaikkia ole kaikille tarkoitettukaan, näin uskon. Ja ainahan voi lukea uudelleen.
Kielen taitotasostaan riippuen lukija voi kokea saaneensa jostakin kirjasta irti kaiken, mitä siitä oli tarkoitettu irti saatavaksi. Se on hienoa. Sama lukija ei kuitenkaan välttämättä pääsisi samaan lopputulokseen jonkin toisen kirjan kanssa. Kuulen usein ihmisten sanovan, että tietyistä asioista keskusteleminen vain tuntuu luonnollisemmalta englanniksi. Vaikka se voi tuntua hassulta supisuomalaisen ihmisen suusta, ei se oikeastaan ole sitä. Tässä ketjussa tuotiin aiemmin esille, että "pesusieni-iässä" ei opita kaikkia sanoja. Täsmälleen näin, me opimme sanoja koko ajan - harvemmmin kuin pienenä, mutta silti koko ajan.
Jos nuorena alkaa lukea paljon englanniksi, erityisesti vaikka nuortenfantasiaa ja Nora Robertseja ja Harlekiineja, kehittyy niiden aihealueiden sanasto ihan luonnostaan. Jos ei silloin ole parisuhteessa suomalaisen ihmisen kanssa, on ihan selvää ettei parisuhteeseen ja romantiikkaan liittyvä sanasto ole yhtä luontevaa suomeksi kuin se on englanniksi. Englanniksi sanasto ja luontevien dialogien luominen kehittyvät jokaisen kirjan myötä. Pian voi käydä niin, että esimerkkinuori kokee, että seurusteleminen ja siitä puhuminen on vain luontevampaa englanniksi. Mitä tästä olemme mieltä, se onkin sitten toinen juttu. Ei se tarkoita erityistä kyvykkyyttä kielessä yleensä tai sitä, että toisen kielen - tässä suomen - osaaminen olisi jotenkin puutteellista. Ihminen on vain harjoittanut toista kieltä tietyssä tilanteessa niin paljon, että siitä on syntynyt siihen tilanteeseen luonteva ratkaisu. Samaa nähdään vaikka kaksikielisissä perheissä, joissa sisarukset ovat natiivipuhujan tasolla molemmissa kielissä, mutta käyttävät tiukasti toista niistä kahdenkeskisessä keskustelussa, koska toisen käyttäminen "tuntuisi oudolta". Se on vain harjoituksen ja käytön puutetta.
Minäkin rönsyilin. :wink: