Yleistä keskustelua Tulen ja jään laulu -sarjasta ja tapahtumista (spoileria)

Olen 10 vuoden tauon jälkeen aloittanut alusta, eli luen Valtaistuinpeliä tällä hetkellä noin sivulla 160 eteenpäin. Olen jo muistanut sen, miksi en aikoinaan tuoreeltaan tarttunut kakkossuomennokseen: maailma ja tapahtumat ja henkilöt ovat niin raakoja, julmia ja pikkumaisia, että lukeminen on täytty tuskaa kuitenkin jossain määrin moraalista maailmaa (pahan ei tarvitse saada koko palkkaansa, mutta edes osan, ja hyvän ei tarvitsisi kärsiä lopullisesti tuhoa, vaikka paljon voisi menettääkin) kaipaavalle lukijalle. En varmaan spoilaa ketään, mutta inhosin Joffreyä jo kauan ennen tv-sarjaa, Robert on tv-sarjassa onnistuttu tekemän paljon kivemman oloiseksi sen lyhyen hetken ennen kuolemaansa ja voi taivas kuinka inhottava Jaime ja kammottava Cersei onkaan...   Tällä kertaa varmaan kuitenkin tulen lukeneeksi loputkin, mutta en voi vannoa nauttivani, vaikka Martin mahtava kirjoittaja ja Satu erinomainen suomentaja onkin. Abercrombie tuntuu oikeudenmukaiselta tähän verrattuna.

Olen osittain samoilla jäljillä kuin sinä, Iivari. Muistan kun ensimmäistä kertaa tartuin Valtaistuinpeliin ja aloin lukemaan. En ole varma pääsinkö loppuunkaan asti ennen kuin päätin että tämä ei ole kirja jota haluan lukea. Se on niitä harvoja kertoja, jolloin ihan selkeästi muistan päättäneeni että olin "liian nuori" lukemaan sitä kirjaa. Olisinkohan ollut kolmentoista.   Olen iloinen että minulla oli itsesensuuria. Spoilaantumista on ollut, nyt tv-sarjankin kautta, mahdoton välttää ja sarjahan ei todellakaan keventynyt ensimmäisen osan jälkeen. Varmasti kokeilen joskus uudelleenlukua, mutta... no, saa nyt nähdä milloin.   Eikä tämä tarkoita, että minä en pitäisi sarjasta. En ole tv-versiotakaan seurannut kuin sivusilmällä, mutta minusta on hirveän mukavaa lukea teorioita internetistä ja katsoa videoklippejä YouTubesta. Second hand -katsomista, jos sellaista edes on?

Mulle taasen ei Tulen ja jään laulun kolmessa ensimmäisessä kirjassa tullut ylittämätöntä angstia väkivallan ja pahoinvoinnin suhteen, mutta nelos-ja vitoskirjoissa tympääntyminen on välillä iskenyt. Niissä on aina silloin tällöin tullut sellainen tunne, että väkivaltaa esiintyy väkivallan itsensä ja shokeeraamisen vuoksi.   Mielestäni Martinilla on kuitenkin kirjoissaan mukana esimerkkejä suoraselkäisyydestä, oikeudenmukaisuudesta, hyväntahtoisuudesta ja toivekkuudesta, mikä tasapainottaa raakuuksia. Sen sijaan joissain tuoreemmissa fantasiakirjoissa painopiste on mun makuuni liikaa pahoinvoinnin, selkäänpuukottamisen ja itsekkyyden puolella (Bakker on tästä selkein esimerkki, mutta mä lasken myös Abercrombien Martinia "synkemmäksi" kirjailijaksi). Olenkin alkanut suhtautua hieman varauksella sellaisiin kirjoihin ja tv-sarjoihin, joita tekijät kuvailevat silmät loistaen sanalla 'gritty'.     [quote="Iivari" post=13446]En varmaan spoilaa ketään, mutta inhosin Joffreyä jo kauan ennen tv-sarjaa, Robert on tv-sarjassa onnistuttu tekemän paljon kivemman oloiseksi sen lyhyen hetken ennen kuolemaansa ja voi taivas kuinka inhottava Jaime ja kammottava Cersei onkaan...[/quote]   Heh, siinä olen samaa mieltä, että Robert on tv-sarjassa sympaattisempi, mutta Joffreyn kohdalla sanoisin, että vaikka hän onkin myös siinä aikamoinen hirviö, on hän silti moniuloitteisemman oloinen. Olenkin jotenkin oudosti kiintynyt Joffreyn hahmoon tavalla, jota en uskonut mahdolliseksi kirjojen pohjalta...   Ja höh Jaimen ja Cersein dissaukselle! :wink: Eivät he mitään pyhimyksiä olleet, mutta kyllä ykkösosassa huomasi, että heillä molemmilla riittää energiaa myös toisista välittämiseen.

Tarkoitat varmaan "riittää energiaa toisistaan välittämiseen"? Ja Cersei tietysti välittää myös Joffreysta ihan liikaa, mutta muistapa eivät taida juuri välittääkään lain...   En osaa sanoa, miksi minusta Abercrombien (kahden luetun kirjan jälkeen) hahmojen omaneduntavoittelut tuntuvat niin paljon perustellummilta ja vähemmän mittasuhteiltaan suhteettoman julmilta, ehkä osin siksikin, että näkökulmahenkilöistä mielestäni kukaan ei juuri liiku harmaalta tai hyvisalueelta pelkän kyynisen itsekkyyden puolelle (sen sijaan esim Gloktan esimies olisi kyllä erittäin inhottava, jos vaikuttaisi maailmaan ja lukukokemukseen yhtään enempää).   Minusta siis näyttää, että Catelyn tekee julmia tekoja, koska yrittää saada itselleen etua mutta toimii siinä uskossa, että tekee samalla tekoja paremman maailman puolesta. Cersei tekee julmia ja säälimättömiä tekoja taas saadakseen vain itselleen ja Joffreylle etua, eikä välitä hiukkaakaan siitä, vaikka sen seurauksena koko muu maailma kärsisi järkyttävästi, oikeastaan parempi niin, niin on viihdykettä. Tai tältä minusta ainakin tuntuu.

^ Jaime oli suurin piirtein ainoa, joka välitti Tyrionista (johon kiinnyin heti ekassa kirjassa, joten siitä lisää plussaa) ja Cersei puolestaan välitti Joffreyn ja Jaimen ohella myös Tommenista ja Myrcellasta, jotka ovat herttaisia lapsia. :smile:   [size=2]edit. Menee varmaan jo pilkunviilauksen puolelle, mutta en missään vaiheessa inhonnut aktiivisesti Jaimea, koska hänen ykköskirjassa vaikuttavin ja samalla myös pahin tekonsa (eli Branin viskaaminen alas tornista) ei ollut mikään muahahhahhaa-temppu, vaan hän teki sen aika impulsiivisesti ja hieman vastentahtoisesti. En tv-sarjassa pitänytkään siitä, että Jaimesta tehtiin ensimmäisissä tuotantokausissa pahiksempi, koska Jaimessa - ja hänen hahmokehityksessään - on imo aika olennaista se, ettei hän missään vaiheessa ollut täysin läpimätä.[/size]   Mulla on Abercrombiet aika heikossa muistissa - pitäisi oikeastaan lukea uusiksi - mutta voit hyvinkin olla oikeassa siinä, että hahmojen omaneduntavoittelut eivät ole mittasuhteiltaan yhtä suhteettoman julmia. Kirjoista jäi kuitenkin synkempi tunnelma sen takia, että esimerkiksi Nedin, Sansan tai Briennen edustamaa viattomuutta ja halua tehdä oikein/olla kietoutumatta valtaistuinpeliin ei niistä muistaakseni juurikaan löytynyt.   Mitä julmia tekoja Catelyn teki? Itse en tähän hätään muista muuta kuin tylyn kommentin Jonille (ja se tapahtui silloin kun Catelyn oli henkisesti aika tiukoilla ja stressaantunut) ja ylipäätään yksi tyly kommentti on noh, aika mitätön juttu minun vinkkelistäni katsottuna. Cersein kunnianhimosta ja välinpitämättömyydestä (muita kuin valittuja Lannistereja kohtaan) olen samaa mieltä, mutta välistä häntä käy myös sääliksi, eikä hän muutenkaan ole yhtä yksioikoinen pahis kuin vaikkapa Joffrey tai Viserys.

Kirjoitin tähän jotain pitkästi ja kauniisti perustellen, mutta kun julkaisin, istunto oli vanhentunut ja kaikk mänt.   No, pointtini oli, että ymmärrän kyllä sanottujen näkökulman, varmaankaan ei kaikille sovi, mutta itselle iski suoraan hermoon. Taivas varjele, voiko näin todella tehdä? Itse tykkään.

Oli tulossa vastaamaan tähän kanssa jotain, mutta VMN tiivisti myös minun ajatukseni täysin.   Minulle Martinin kirjat ovat väkivaltaisuudessaan, tietyssä synkkyydessään ja hahmojen harmaudessaan niin poikkeavia muista lukemistani kirjoista, että ne toimivat ajatusten sekoittajina ja raikastajina. Minulle ei missään vaiheessa ole tullut väkivallan ja raakuuksien yliannostusta, itseasiassa kaipaan sitä jo vähän lisää.   Catelynin julmuuksista: [spoiler]En kanssa muista hänen tehneen mitään erityisen julmaa, ainakaan ennen kuin hänet nostettiin joesta. Senkin jälkeen hänen tekonsa eivät ole mitenkään mainittavan kauheita. [/spoiler]

Hei, onpa kiva lueskella pitkästä aikaa kirjojen sisältöön liittyvää analyysiä! Viimeaikoina keskustelu tuppasi pyörimään paljolti Kirjavan toiminnan ympärillä... Mutta ehkäpä Lohikäärmetanssi virkisti lukijoidensa mieltä varsinaisen sisällön osalta! Itsekin olen saanut opuksen luetuksi, kenties tulen heittämään vielä kommenttia aiheeseen, jahka maltan. Jatkakaa!

Mua ei ole koskaan Martinin kirjojen synkkyys,väkivaltaisuus ja hahmot kaikessa harmaudessaan häirinneet. Itseasiassa koko sarja mut innostumaan uudestaan fantasiasta,koska se oli jotenkin virkistävä kokonaisuus,koukuttava myös ja osoitti mulle,että fantasia onkin genrenä paljon monipuolisempi,kuin olin sen luullut olevan. Mutta kaikillehan se sarja ei tietenkään sovi.Muutenkin pystyn lukemaan kirjoissa ties kuinka väkivaltaisia juttuja,mutta elokuvissa ja tv sarjoissa liikaa lentävä veri ja suolenpätkät on taas liikaa mulle.

En tiedä, selostinko unissani epäselvästi vai onko minua vain tulkittu väärin, mutta raiskaukset, suolenpätkät ja sellainen raakuus ei minua haittaa pätkääkään.   Se, mikä minua häiritsee Tulen ja jään laulun maailmassa on sama kuin mikä minua häiritsee Valehtelevien viettelijöiden tyttöjen vanhemmissa: julmuus lähimmäistä (verisukulaista, omaa lasta tai naapuria) kohtaan sadistisissa määrin. Esimerkkinä sieltä se, kuinka tyttären lesbous saa aikaan vanhemmissa reaktion, jossa hänet lähetetään silmistä pois kahden tuhannen kilometrin päähän pikkuserkkujen maatilalle töitä tekemään. Eli vastaavasti Valtaistuinpelissä se, kuinka Cersei teurastuttaa väärän suden, kun se on susi.   Mutta onhan tämä loistavaa kirjallisuutta, jota on nautinnollista lukea silloin kun ei ole silmät kyynelissä ja sydän jäässä.

Ymmärrän kyllä Lannisterien herättämät negatiiviset tunnelmat, mutta olisin edelleen utelias kuulemaan, mitä oikein tarkoitit, kun sanoit Catelynin tehneen julmia tekoja (tai tavoitelleen omaa etua - perheensä hyvinvointi ja pärjääminen oli hänelle ilman muuta tärkeää, mutta en ole pitänyt Catelynia kovinkaan itsekkäänä hahmona)?

[quote="Iivari" post=13555]Eli vastaavasti Valtaistuinpelissä se, kuinka Cersei teurastuttaa väärän suden, kun se on susi. [/quote]   Ei siinä ollut kyse mistään äärettömästä julmuudesta tai sadistesesta nautinnosta. Cercei pelkäsi niitä Starkkien hurjasusia, ja yhden raadeltua poikansa halusi ne molemmat hengiltä. Eli kyseessä oli pelko/ oman edun tavoittelu, ei mikään sadistinen mautinto.   Itselle kirjasarjan ärsyttävin hahmo oli Robb Stark. Hän teki typeriä päätöksiä, eikä yhtään ajatellut asioiden seurauksia. [spoiler]Ensin petti kihlauksen Walderin sukulaistytön kanssa ja sitten teloitutti yhden tärkeimmistä liittolaisistaan Rickard Karstarkin. Ja nämä vielä keskellä sotaa. Oli kyllä kirjasarjan(tv-sarjan paras hetki tähän asti kun Robb sai ansionsa mukaan.[/spoiler]   Minusta sarjan vahvuus on juuri siinä, että on näitä harmaan sävyisiä hahmoja, eikä vaan mustaa ja valkoista. Jaimekin näytti ekana pahalta, kun sitä kuvaultiin starkkien näkökulmahahmoista päin. Sitten kun häntä alettiin kuvaamaan omana näkökulmahahmona kävikin ilmi, ettäi hän olekkaan paha hahmo, vaan ennemminkin neutraali. Esim se, että Jaime pelasti puolen miljoonan kuninkaansatamalaisen hengen.

Pakko sanoa, että minusta Robbiin pätee taas vähän sama asia kuin vaikkapa Sansaan: kyllä, he tekevät naiiveja ja typeriä asioita, mutta täytyy muistaa, että kummatkin ovat loppujen lopuksi vain lapsia. Robb alkaa jo lähennellä miehen ikää, mutta lapsi hän kuitenkin on. Mitä tekee korviaan myöten rakastunut lapsi? Hän ei ollut ikinä varsinaisesti paha, vain ajattelematon, ja pärjäsi hyvin sodassa kokemattomuudestaan ja nuoruudestaan huolimatta. Olipas hyvä, että sai tästä melko ymmärrettävästä käytöksestään ansionsa mukaan. :)   Jaime sai kyllä oikeastaan ansionsa mukaan, vaikka käykin häntä aika tavalla sääliksi. Mieheltä meni koko elämästä pohja ja sitten alkoi Cerseikin kiukutella.

Minä pidin Robbista. Paljon. Hän eli intohimoisesti ja sitä voi vain kadehtia.

Robbista pari sanaa.   [spoiler]Mulle Robb oli hahmona sarjaa "ihan kiva". Hän oli tosiaan naiivi, mutta periaatteessa suht hyväntahtoinen (joskin jossain vaiheessa koston/kunnianhimo saneli vähän liikaa). Olisi kannattanut kuunnella enemmän äitiä :wink:   En kuitenkaan missään vaiheessa kiintynyt niin paljon Robbiin kuin Aryaan, Sansaan tai Braniin (Rickon on toinen etäiseksi jäänyt Starkin muksuista). Varmaan näkökulmalukujen puute teki Robbista entistäkin värittömämmän.[/spoiler]

[quote="Iivari" post=13856]Lohikäärmetanssin tapahtumien suhteen voisi käyttää spoilereita, kun kaikki eivät liene sitä lukeneet vielä. Tosin ilmeisesti nää verihäät on joskus aiemmin...[/quote]   Häät taisivat olla jo Miekkamyrskyssä. Itse en pistänyt spoilereita, koska en mielestäni suoraan kertonut mitään tapahtumia, viittasin vain niin, että kirjan lukeneet ymmärtävät.

Ja on melko jännää, miten enemmistö näkee hyv-paha asetelmat tässä. Esim Arya, joka on yksi suosikkihahmoistani. Sehän on lähinnä kostonhimoinen murhaaja. Hänet nähdään kuitenkin hyvä, koska on Stark ja pikku tyttö. SItten vaikka VArus joka, ajattelee lähinnä valtakunnan parasta nähdään pahana. Kysehän on valtakuntapelistä ja Ned ja Robb olivat surkeita pelaajia ja ansaitsivat tippua, koska he lähtivät selkeästi omien virheiden seurauksena. Sen sijaan[spoiler]Tywinin lähtö harmitti, kun oli hahmona kerrassaan nerokas.[/spoiler]

[quote="Iivari" post=13856]Lohikäärmetanssin tapahtumien suhteen voisi käyttää spoilereita, kun kaikki eivät liene sitä lukeneet vielä. Tosin ilmeisesti nää verihäät on joskus aiemmin...[/quote]   Yritin minäkin olla spoilaamatta (joskin näin jälkiviisaana voi sanoa, että ehkä imperfektin käyttö paljasti liikaa). Ehkä lienee parasta mennä muoksimaan viesti tagien taakse.   Mikä muuten on spoilauspolitiikka tässä ketjussa? Se nyt on selvää, että Lohikäärmetanssin sisältö on hyvä pitää pimennossa, mutta sitä edeltävät suomennokset ovat jo vuosikausia olleet saatavilla ja tv-sarjakin on osin mennyt jo ohi. [size=2] Pois se minusta, että jankuttaisin, mutta kolmas kerta toden sanoo! Onko sinulla antaa esimerkkejä Catelynin julmista teoista vai luovutatko ja julistat Catelynin hyvikseksi? :cheesy: [/size]     [quote="Lich" post=13888]Hänet nähdään kuitenkin hyvä, koska on Stark ja pikku tyttö. SItten vaikka VArus joka, ajattelee lähinnä valtakunnan parasta nähdään pahana. [/quote]   Starkius ja pikkutyttöys eivät kuitenkaan ole saanut moniakaan lämpenemään Sansalle. Luulen, että Aryan suosio selittyy aika pitkälti sillä, että hän on hyvin reipas ja oma-aloitteinen (eikä paljoakaan välitä perinteisestä tytön/naisen roolista). Vaikka Arya on kehittynyt aika hurjaksi tapaukseksi, niin häneen on ehtinyt kuitenkin kiintyä matkan varrella. Aina välillä sitä miettii, että mitenköhän Aryaan suhtautuisi, jos hän tulisi nykymuodossaan vasta tässä vaiheessa mukaan tarinaan. :smile:   Varyksesta sen verran, että hänen agendansa ja motiivinsa on mulle vielä mysteerejä. Hän on ilman muuta hyvin kiehtova hahmo, mutta en tiedä, onko hän enemmän hyvis vai pahis.   [spoiler]Tywinin lähtö harmitti jonkun verran minuakin - ja tulee harmittamaan vielä enemmän tv-sarjassa, koska Charles Dance on yksi vaikuttavimmista näyttelijöistä siinä - mutta hänen poismenonsa sekoitti eittämättä pakan uudelleen aika tehokkaasti. Enemmän mua kuitenkin harmitti Tyrionin hahmokehitys isän- ja Shaenmurhan jälkeen Lohikäärmetanssissa. Liikaa teflonia minun makuuni.[/spoiler]

^ Onhan Sansalla toki kannattajansa, mutta väittäisin kuitenkin edelleen, että Aryan suosio on ihan toista luokkaa. Pelkkää mutuilua (eli en osaa mitään linkkejä tarjota), mutta Sansa - ja Catelyn - vaikuttaisivat olevan sarjan vihatuimmat/halveksituimmat ns. hyvikset. Moni puolipahiskin on pidetympi kuin kuin he.   Kyllähän sekin kai jotain kertoo, että moni noista linkeistä on otsikoitu tyyliin "in [i]defense[/i] of Sansa Stark".   Kiitos kuitenkin vaivannäöstäsi, täytyy joskus perehtyä noihin tarkemmin :smile:

Minusta lapsi ei voi olla verenhimoinen perverssi murhaaja. Kikattelevan eunukin motiivien epäileminen on ihan luonnollista. Hänet on kirjoitettu niin.   Arya on yksi suosikkihahmoistani. Hän tekee samoja valintoja kuin mitä minäkin tekisin samoissa tilanteissa. En pitänyt Sansasta ensimmäisessä kirjassa, mutta nyt myöhemmin hänestä on tullut yksi mielenkiintoisimmista hahmoista. Hän on kyllä surkuteltavan manipuloitu, hyväksikäytetty ja haavoitettu. Kuin koira, joka palaa isäntänsä luokse rapsutuksien toivossa, vaikka on juuri tullut piestyksi. Hänelle toivoisin ehkä enemmän itsenäisyyttä ja älliä.

Sansa/Arya -keskusteluun.   Minä olen aina pitänyt Sansasta. Hän on etenkin alussa naiivi tyttönen, mutta kehittyy kyllä sarjan aikana. Etenkin Korppien kesteissä Sansasta selviää paljon uusia puolia ja odotan suurella mielenkiinnolla miten hänelle käy. Sansahan on loppujen lopuksi vain lapsi. Hän haluaa uskoa ritareihin ja onnellisiin loppuihin enkä pidä sitä ärsyttävänä. Häntä käy ennemminkin sääliksi, sillä loppujen lopuksi Sansa ansaitsisi onnellisen elämän eikä niitä julmuuksia joita joutuu kohtaamaan.   [spoiler]Joffrey... Sen tyypin kuolema ei kyllä sureta tippaakaan. [/spoiler]   Arya puolestaan ei ole koskaan ollut erityinen lempihahmoni. Hän on kiinnostava hahmo jolla on selkärankaa ja jonka leirissä kyllä seison, mutta etupäässä Arya tekee minun vain surulliseksi. Minusta on surullista ja kammottavaa, että 10-vuotias tyttö lukee illalla rukouksessaan niiden ihmisten nimet jotka haluaa tappaa.

Aryasta lukiessani mielessäni ovat ne lapset, joista nykyisillä kriisialueilla kehittyy lapsisotilaita. Surullista ja säälittävää, mutta syytönhän lapsi on siihen, että hän kehittyy vihaamaan. Niin käy valitettavan monelle aikuisellekin.   Sansan usko ihmisten hyvyyteen on naiiviudestaan huolimatta kaunista, ja toivon, ettei hän kokonaan menetä luottamustaan siihen.

[quote="Lich" post=13832] Itselle kirjasarjan ärsyttävin hahmo oli Robb Stark. Hän teki typeriä päätöksiä, eikä yhtään ajatellut asioiden seurauksia. [spoiler]Ensin petti kihlauksen Walderin sukulaistytön kanssa ja sitten teloitutti yhden tärkeimmistä liittolaisistaan Rickard Karstarkin. Ja nämä vielä keskellä sotaa. Oli kyllä kirjasarjan(tv-sarjan paras hetki tähän asti kun Robb sai ansionsa mukaan.[/spoiler] [/quote]   Minäkään en pitänyt Robbista. Robb on kauhean naiivi hahmo, aivan kuten Sansa. Ylipäänsä kolmikko Catelyn, Sansa ja Robb kuuluvat inhokkeihini, vaikka ovatkin hyviksiä. Catelyn ei ole yhtä lapsellinen mutta sitäkin tekopyhempi.   Vanhan foormin puolella taisinkin angstata tästä jo aikalailla mutta.. kirjojen lukemisesta meni vähän maku niiden sovinistisuuden ja sadistisuuden vuoksi. Toinen toistaan julmempien ja ahdistavampien tapahtumien keksiminen ei ole kovin vaikeaa ja mielestäni aika halpa keino rakentaa hahmoja.   En näe Martin kirjoissa klassikkoainesta. Veikkaan, että kirjasarja tulee jäämään kesken. Mitä tapahtuu, kun tv-sarja saa kirjat kiinni?

Itse aloittelin tuota ykköstä lukemaan, mutta sitten paukahti vino pino kirjaston kirjoja luettavaksi niin jouduin siirtämään sivuun. Hiukan taas opettelua ton tekstin kanssa kun hiukan vaikealukuisempaa kuin normit kirjat, mutta siitä se taas lähtee suttaantumaan :lol:

Vihdoinkin on L-tanssin ensimmäinen osa luettu. Laitan nyt spoilerin sisään kaikki ajatukseni kirjasta.   [spoiler]Elikkäs en ole odottanut kuin vuoden, ehkä vähän päälle L-tanssia ilmestyväksi. Heti samaisena päivänä kun kuulin täältä foorumilta kirjan ilmestyneen, kävin ostamassa ja aloitin lukemisen. Kirjaan oli jotenkin vaikea uppoutua ja keskittyä, en päässyt tunnelmaan mukaan ja se oli jotenkin.. tylsä. Tylsä alusta loppuun saakka. Tuntui vain että koko kirjan ajan kaikki vain epäonnistuu, mitään kivaa ei tapahdu ja kaikki on sellasessa ahdingossa että kohta kaikki vain kuolee, tai kärsii muuten pahasti. Ei ollut oikeastaan muita mielenkiintoisia hahmoja kuin Bran koko kirjan aikana. Ja senkään asiat eivät saavuttaneet suurta innostusta.   Saattoi olla että kirjan suuri odotus pilasi sitten lopputuloksen, olisi tarvinnut jotakin parempaa jotta odotukset olisivat täyttyneet. Kirjasta puuttui kaikki hahmot, paitsi Dany, joiden tarinalle odotin jatkoa. En siis tiennyt lukemista aloittaessani, että niiden hahmojen tarinat eivät jatkukaan tässä kirjassa. Kirja loppuikin aivan yllättäen ja perin huonoon kohtaan. No se onkin kahdessa osassa niin ehkä ihan ymmärrettävää.   Kaikin puolin tuli hieman pettynyt olo koko kirjasta. Enkä oikein osaa sanoa miksi.[/spoiler]