Minkä elokuvan katsoit viimeksi?

[b]Oldboy[/b]   Tämä on siis jenkkiuusintaversio. Ei kannata juurikaan vertailla alkuperäispätkään, mutta yksinään tämäkin versio toimi. Itseasiassa alkuperäispätkään verrattunakin toimi yllättävän hyvin ja mä ainakin viihdyin.   Tarinahan molemmissa elokuvissa siis kertoo kusipäisestä ja alkoholisoituneesta miehestä, joka ryyppyillan päätteeksi herää hotellihuoneesta johon hänet on lukittu. Kuluu parikymmentä vuotta ja mies päästetään vapaaksi ilman sen kummempia selityksiä. Sinä aikana mies on ehtinyt nähdä tv-uutisista, kuinka hänet on lavastettu oman vaimonsa murhaan ja kuinka hänen tyttärensä on adoptoitu muille. Vankiaikana mies on ryhdistäytynyt ja raitistunut, sekä omistautunut tyttärensä löytämiseen uudelleen ja tilanteen selittämiseen tälle. Valitettavasti vain vangitsijalla on tietenkin muut suunnitelmat, eikä vankila-aika ole ollut kuin alkua tämän julmalle kostolle tapahtumista joita antisankarimme ei edes muista.   Siitä on jo reippaasti aikaa, kun katsoin alkuperäisen elokuvan. Mutta suurimmat muutokset lienee loppuratkaisun muuttaminen (ehkä tekijöillä loppui kantti kesken kaiken ja piti laittaa jotain sovinnaisempaa), kertojaäänestä luopuminen (luojan kiitos) ja [url=http://www.youtube.com/watch?v=VwIIDzrVVdc]kuuluisan käytäväkohtauksen[/url] huonontaminen (vaikka oli uusintaversiossakin kuvattu yhdellä keskeytymättömällä otoksella).     [b]The Grand Budapest Hotel[/b]   Wes Anderson ei koskaan petä ja häneltä aina tietää mitä saa. Tämä elokuva on juuri samanlainen (tyyli, kerrontatapa, näyttelijätyö, oudot henkilöhahmot, huumori jne.) kuin hänen aikaisempi elokuvansa Moonrise Kingdom (tai vieläpä varhaisempi The Life Aquatic with Steve Zissou). Mikäpä siinä, molemmat yhtä hienoja ja erinomaisia. Tämä oli tosin paljon jumalattomamman kaunis lumimaisemineen ja dekadentteine vanhan hyvän ajan arkkitehtuureineen, hotellisisustuksineen ja vuoristokylineen (ne jotka tietävät mistä puhun, voivat ajatella vaikkapa klassikkopeli Syberiaa, niin minäkin tein).   Hmm... Tässäkin on kyse rikoslavastuksesta: Lipevä hotellin johtaja saa perintöosuuden sijasta syytteen hauskuuttamansa vanhan rouvan murhasta, ja joutuu lähtemään pikkolopojan kanssa karkuteille, perässään vainajan jälkikasvu joka haluaa keinolla millä hyvänsä (=murhasarja) epäselvän perinnönjaon koituvan heidän edukseen.

[b]The Son of No One[/b]   Ihan kelpo jännityselokuva poliisista, jota lapsuuden traagiset tapahtumat vainoavat nykypäivänä. Mies surmasi pikkupoikana ikävien sattumien kautta kaksi huumehörhöä, mutta tapausten tutkinta päätettiin jättää sikseen. Aikuisena hänestä itsestään tulee poliisi, mutta sitten nimetön henkilö alkaa lähetellä sanomalehteen kuolemiin liittyviä hämäriä viestejä. Miehen poliisiura ja perhe on uhattuna ja tilit menneisyyden kanssa on tasattava. Elokuvaa on haukuttu lähes kaikkialla, mutta mielestäni se pitää otteessaan varsin tehokkaasti ja lisäksi kahdessa aikatasossa liikkuva juoni on rytmitetty erinomaisesti. Huono puoli on pääosaa esittävä Channing Tatum, joka osaa toki näyttää huolestuneelta, mutta ei saa hahmoonsa kuitenkaan pahemmin eloa. Lisäksi loppuratkaisu menee hiukan pakonomaiseksi twistailuksi, mikä syö ikävästi kokonaisuuden vakuuttavuutta. Keskitasoa parempi trilleri tämä kuitenkin on.   [b]2 Guns[/b]   Odotin trailerin perusteella hieman Pain & Gain-tyylistä perseilytoimintaa, kun toista pääosaakin esittää Mark Wahlberg, mutta vastaavaa hulvattomuutta ei valitettavasti saavuteta. Itse asiassa kyse on normaalista kahden kamun läpänheittoleffasta, jossa ammuskellaan, kaahataan autolla ja rymytään ihan muuten vaan. Juoni heittää kehiin monennäköistä kikkakolmosta, mutta meininki menee usein rasittavan epämääräiseksi sähellykseksi. Toimintaa ainakin riittää, parin tunnin keston huomioiden vähän liikaakin. Leffa ei ollut täysin minun juttuni, mutta ihan hyvää perusviihdettä se toki tarjosi.   [b]Phone Booth[/b]   Tästä oli ennakkoon positiivinen mielikuva, eikä leffan äärellä tarvinnutkaan pettyä. Peruskuvio on todella yksinkertainen, mutta vähän on jälleen kerran enemmän. Alussa ylimielisesti käyttäytyvä liikemies saa oudon puhelun puhelinkoppiin ja tajuaa olevansa hämäräperäisen psykopaatin tarkkuuskiväärin tähtäimessä. Nimetön uhkaaja haluaa opettaa miehelle nöyryyttä ja kanssaihmisten kunnioitusta ja pitää tätä hengenvaarassa koko leffan ajan. Puhelinkoppi ja sen lähiympäristö pysyy koko ajan ainoana tapahtumapaikkana ja suurin osa dialogista käydään liikemiehen ja psykopaatin puheluiden kautta. Colin Farrell suoriutuu pääosasta erinomaisesti ja hahmon paniikin sävyttävän hädän tuntee vahvasti katsomossakin. Näkymättömissä pysyttelevästä kiväärimiehestä ei nähdä loppua lukuunottamatta vilaustakaan, vaan koko hahmo perustuu tämän puhelimessa kuultavaan pehmeänrauhalliseen ääneen. Kiefer Sutherland tekee tässä myöskin erinomaisen roolisuorituksen, vaikka kyse onkin pelkästä ääniroolista. Hyvä ja aidosti jännittävä elokuva, jonka pikkunäppäryys on juuri oikeaa sorttia.

Minäkin katselin toissayönä tuon Son of No Onen eikä leffa tehnyt kummoistakaan vaikutusta. Ei se toki huono ollut. Ihan hyvin viihdyin sohvassa tämänkin sarjamurhaajapätkän ajan, mutta huomattavasti parempiakin on tullut vastaan.

Kävin katsomassa 3D viihteenä elokuvan Noah. Komeaa katseltavaahan se oli visuaalisesti, mutta kaksi ja puoli tuntia kestävä elokuva on liian pitkä sekä osittain pitkästyttävä. Odotin huomattavasti enemmän lukemieni arvostelujen perusteella. Lavastus ja kaikkinainen efektikikkailu oli todella hienoa, mutta liiallinen hautominen jokaisen kysymyksen äärellä söi elokuvan vaikuttavuutta.

Katsoin elokuvan [i]Kaspianin matka maailman ääriin[/i]. Tästä tuli heti suosikkini Narnia-leffoista (aivan kuten kirjojenkin kohdalla pidän eniten juuri tästä). Elokuva oli ilahduttavan lähellä alkuperäisteosta niin juoneltaan kuin tunnelmaltaankin, vaikka juonenkulussa oli paikoitellen myös pieniä (ja ehkä joitain vähän suurempiakin) eroavaisuuksia. Ne voin kuitenkin antaa anteeksi, sillä ne vaikuttivat sopivan elokuvan kulkuun. Kokonaisuudessaan tykkäsin elokuvasta kovasti, vaikka kun Narnian tarinoista on kyse, voittaa minun kohdallani kirjojen tunnelma elokuvaversionsa 100-0.

Katsoin [b]Amistadin[/b], kun se tuli telkkarista. Olin lukenut tuntikausia, niin ajattelin pitää hetken aikaa taukoa, ennen kuin palaan kirjan pariin takaisin, mutta juutuinkin sitten television ääreen. Eli tykkäsin elokuvasta ja taistelusta vapaudesta, vaikka yleensä en tämän tyylisiä elokuvia pahemmin katso. Kaipa siinä kiehtoi se, että varmaan se jonkinlainen tuon ajan kuva on, ja Yhdysvaltojen historiasta ei ole itselläni kovinkaan laajaa näkemystä.   Niin ja pari postausta ylempänä mainittu [b]Phone Booth [/b]oli myös yllättävän hyvä! En ollut mitään ennakkokäsityksiä, niin pystyi yllättymään positiivisesti (luulin perus-toimintaelokuvaksi ensin..).

Tuli tuossa eilen käytyä katsomassa The Amazing Spider Man 2. Elokuva oli mielestäni oikein viihdyttävää katsottavaa. Välillä leffa tosin tuntui vähän liian pitkältä ja siinä tuntui olevan liikaa sivujuonia. Pahiksena Elektro oli ihan toimva, mutta se vain jäi jotenkin... pinnalliseksi. En ole vielä nähnyt elokuvan edellistä osaa joten siihen en osaa tätä verrata.

Katsoin tuon The Island elokuvan, kun joku oli tallentanut digiboksille. Ei tarjonnut mitään uutta, vaan toisti scifi-kirjallisuuden vanhoja elementtejä tylsistymiseen asti.

[b]Transcendence[/b]   Ei mitään tietoa kuinka tähän kuuluisi reagoida... Siis. Ensin liikennevalot, sitten palataan takaisin ja ammuskellaan vähän ja...   Katsoin leffan kahdesta syystä. Olen viime aikoina ihastunut leffateattereiden tunnelmaan ja poppareiden tuoksuun. Sekä pienoiseen kavereiden leffakokemuksen häirintään. Mutta lähinnä me mentiin katsomaan Johnny Deppiä.   Oikeasti. Mitä tapahtui? Miksi se loppui niin ja oliko se oikeasti se ja oliko tuo oikeasti teoriassa mahdollista?   Semi ahdistava, mutta hyvä. En katsoisi toista kertaa paitsi jos tulisi telkkarista joskus myöhäisillalla. Hyvännäköisiä näyttelijöitä, mukavia suorituksia poislukien Evelynin vähän teennäisen itkun tuossa alussa. Pidin kaikesta nettikoneiluhakkerointipaljonkoodausta-jutuista. Ei löytynyt kliseisiä vihreitä hologrammi-hakkerointeja. Johnnyn (Okei, Willin.) muodostuminen ohuesta äänestä terävämmäksi henkilöksi oli mukava seurata.   Hetken piti miettiä kotimatkalla uskalsiko ihan oikeasti avata kännykän ja nettiyhteyden. Vaikka tuskinpa oikeasti [spoiler]puhelin olisi väläyttänyt Johnnyn kasvoja, jakautunut uusiin soluihin, kasvattanut robokättä ja parantamaan ihottumaani samalla liittäen minut tekoälyarmeijaansa.[/spoiler]   Tahdon ymmärtää nuo asiat. Kaiken tieteellisen. En tahdo luoda tekoälyä, mutta... Nii.   Jos pitäisi antaa jokin arvosana, se tavallaan voisi olla ihan mitä tahansa. Ykkönen tai kymppi. Hämmentävä leffa. Suosittelen.

[b]Transcendence[/b]   Kävin katsomassa kun joululahjaliput happanivat tällä viikolla. Elokuva on kokolailla turha kyhäelmä. Noin puolisen tuntia liian pitkä teos kumisee onttouttaan ja näyttelijät paarustavat kohtauksesta toiseen ahdistuneena käsikirjoituksesta, joka ei anna heille mitään mielenkiintoista tekemistä. Tekelettä rytmittävät idioottimaiset pyrskähdykset etäisen teknistä sanastoa, jota käytetään väärin. Scifi-idikset ovat aikalailla peruskauraa eikä leffa tuo niiden käsittelyyn mitään uutta. Juoni on tympeän ennalta-arvattava. Etenkin Morgan Freemanin haaskaus oli jo surullista. Kaiken kukkuraksi tämä jööti ottaa itsensä haudanvakavasti.   Paul Bettany oli ihan kiva.

[b]Battlefield Earth[/b]   Minulla on iso aukko huonojen elokuvien yleissivistyksessä kun en tätä pätkää ollut vielä nähnyt. Ajatus John Travoltan scientologia-egotripistä isommalla budjetilla on jo yksinään houkutteleva.   Kehuna täytyy sanoa, että tarinassa oli enemmän tolkkua kuin perus-skyfytuotannossa (asia, mikä oli vähällä pilata kunnon känni-iltaelokuvan). Nimittäin päähenkilön ja tämän kavereiden kehitys luolaihmisistä hävittäjälentäjiksi jopa yritettiin selittää muukalaisteknologisella opetuslaitteella. Se vain ei selvinnyt, miksi näiden annettiin ylipäätään käyttää koko laitetta ilman rajoituksia, kun seurauksena oli tietenkin pysäyttämätön maailman kaappaaminen takaisin kapitalistivalloittajilta, kaikesta päätellen vähintään tuhat vuotta vanhalla gasolla tankatulla sotakalustolla.   Onneksi muut viat sitten oikein hierottiin naamaan.   Jos Travoltan surkean ja yliampuvan roolisuorituksen pahiksena olisi heittänyt pois ja korvannut vaikkapa Austin Powers -tyyppisellä pahishahmolla, jatkuvasti vinon kameran olisi suoristanut (ohjaaja / kuvaaja ei taida tietää [url=http://en.wikipedia.org/wiki/Dutch_tilt]mihin efektiä käytetään[/url]), avaruusolennot designattu vähemmän Star Trek -iho-oireisiksi, pahisten toiminnan loogisuuteen pistetty enemmän ajatusta, elokuva tehty musikaaliksi jossa Travolta esittää 70-luvun discohittejä, ja niin eespäin, niin tämähän olisi voinut olla ihan keskinkertainen aivot-narikkaan-scifitoiminta.     [b]Rautakaupunki (Out of the Furnace)[/b]   Tästä pitäisi tehdä oma elokuvagenrensä: Kuvataan Jenkkilän syrjäseutujen valkoisen roskaväen ankeata elämää kuihtuvassa teollisuuskaupungissa, yleensä keskittyen päähenkilön murhenäytelmään, jossa joku kuolee sekaannuttuaan väärään porukkaan pystyäkseen elättämään itsensä. Kaikki on kuvausta, ihoa, maskeerausta ja muuta myöten rupuista. Korostetaan kuinka elämä potkii päähän kaikkia hahmoja, ja kuinka päähenkilö ajautuu koruttomiin väkivallantekoihin joista ei seuraa mitään hyvää koska yhteiskunta ei tee mitään. Kerrontatyyli on aina hidasta ja viipyilevää, hahmot vähäpuheisia ja tunteiltaan sulkeutuneita, tapahtumat kehitetään jarru päällä, ja musiikkina soi yleisen hiljaisuuden ja arkiäänten välissä jotain melankolista kansanlaulajien tuotantoa (Cashia, tai Eppuja tai jotain). Aurinko ei paista kirkkaasti, mutta ei varsinaisesti sadakaan, kunhan vain on ankeata ja pilvistä.   Joku Winter's Bone tai 8 Mile olivat vielä ihan hyviä leffoja tyylilajissa, mutta tämä ei vain toiminut. Siitä huolimatta, että Bale osaa periaatteessa olla hyvä näyttelijä ilmankin metodinäyttelijän laihdutustempauksiaan, ja Woody Harrelson on aina hyvä valinta punaniskaroistojen rooleihin.     [b]Anchorman 2 - The Legend Continues[/b]   Koomikko Will Ferrel on ihan ok tapaus, vaikka hänellä ei olekaan kuin yksi oikeasti hyvä elokuva, nimittäin syystäkin legendaarinen Anchorman - The Legend of Ron Burgundy. Tai siis kaksi hyvää elokuvaa, sillä Anchorman 2:kin toimii hyvin, vaikka vetääkin pahemmin läskiksi kuin edeltäjänsä, joka muistaakseni tasapainoili aika hyvin hauskan idioottimaisuuden ja rasittavan idioottimaisuuden välillä.   Tarina on vähän ohut (tietenkin, kun kyse on peruskreisikomediasta): Uutisankkuri Ron saa kenkää kun taas hänen vaimonsa saa pikemminkin ylennyksen tv-yhtiöltä. Tästä suivaantuneena pikkumainen ja eqoistinen Ron lähtee kotoaan ja pienen deekiskauden jälkeen saa tarjouksen uudelta uutiskanavalta, jonka jätti-idea on lähettää pelkkiä uutisia vuorokauden ympäri. Ron saa ohjelma-ajan itselleen ns. hautasmaavuorosta keskeltä yötä, mutta korjaa tilanteen kuningasidealla tehdä niin populaarisia uutisia tabloidilehtien tyyliin, että piankos katsojaluvut ovat huipussaan.   Asetelma on tämän jälkeen sitten irtosketsejä ja loppua kohden yllättävän pistävää kritiikkiä journalismin rappeutumista kohtaan, päättyen massiiviseen ja korkealta yliampuvaan uutismiesten sotaan puistossa (niminäyttelijöiden bongaamisessa riittää tekemistä).

[b]Unstoppable[/b]   Elokuvia tehdään joskus todella hölmöistä ja epätodennäköisistä aiheista, mutta joskus tällaiset ideat kantavat myös hedelmää. Vapaana ilman kuljettajaa liikkuva rahtijuna ei kuulosta maailman mielenkiintoisimmalta uhkakuvalta, mutta silti aiheesta on saatu kasaan puolitoista tuntia ihan pätevää jännitystä. Denzel Washington on kokenut rautatietyöläinen, joka joutuu yhdessä märkäkorvaisen tulokkaan kanssa pysäyttämään junan karkumatkan ja ehkäisemään suuronnettomuuden. Vaikka kamera kuvaa pääasiassa eteenpäin liikkuvaa veturia ja satunnaisesti radiopuhelimen päässä olevia kannustajia, sisältöä vaikuttaa olevan todellisuutta enemmän. Tämä ei ole toimintaelokuva, mutta toimintaelokuvamaista tunnelmaa piisaa silti paljon. Juoni etenee vauhdikkaasti ja niin sanotusti raiteilla, mutta paskanjauhantaakin on toki seassa, jotta ohjaamossa kököttäviin sankareihin saataisiin jotain eloa. Leffa on täyttä hömppää, mutta ei lainkaan kökköä sellaista.   [b]Red Dawn[/b]   Amerikka on taas sotilaallisen uhan alla, tällä kertaa pohjoiskorealaisten toimesta. Jotenkin tämä piskuinen kehitysmaa on onnistunut lamauttamaan koko suurvallan puolustusjärjestelmän, joten hyökkääjä pystyy vapaasti pudottamaan laskuvarjojoukkoja suoraan sisämaahan. Korean aikeita ja motiiveja ei käydä turhaan läpi, vaan juoni keskittyy pienen siviilijoukon selviytymistaisteluun näiden omassa kotikaupungissa, jonka julma viholliskapteeni on vallannut. Heitä johtaa Chris Hemsworth, joka on koonnut kasaan joukon parikymppisiä nuorukaisia, jotka käyvät sissisotaa korealaisia vastaan. Huonosti varustetut tavikset nappaavat melko huomattavia voittoja ja usein tuntuukin, ettei oikeilla sotilailla ole mitään mahdollisuuksia heitä vastaan. No, pakon edessä aito amerikklainen kykenee luonnollisesti mahdottomiinkin suorituksiin. Yleinen fiilis ei onneksi ole umpivakava, vaan enemmänkin kyseessä on rento kesäleffa, jossa ammuskellaan ja räjäytellään, mutta ei viedä meininkiä liian rajuksi. Aiheesta olisi teoriassa saanut roimasti typerämmänkin elokuvan aikaiseksi.   [b]Premium Rush[/b]   Tässäpä elokuva, jonka nähtyäni olen harkinnut vakavasti uuden polkupyörän ostamista. Näppärä juoni kertoo pyörälähetistä, jonka kuljettamasta kirjekuoresta myös nilkki poliisi kiinnostuu. Tunnollinen lähetti ei luovu lähetyksestään suosiolla, mikä johtaa kiivaaseen pakomatkaan ympäri New Yorkin katuja. Kirjekuori liittyy tietenkin hieman laajempaan kuvioon, jossa on lopulta pelissä useammankin ihmisen kohtalo. Vauhdikkaita takaa-ajokohtauksia riittää ja ne toimivat aivan yhtä hyvin kuin jos pyörien sijaan olisi ajettu autoilla. Stuntit ovat näyttäviä, mutta eivät kikkaile liikaa, kuten voi sanoa myös juonesta, joka pitää langat lyhyinä ja aikatasoissa liikkumisen tyylikkäänä. Jos vielä odotat inspiraatiota pyöräilyharrastuksen aloittamiseen, niin otahan leffa katsantoon.

[quote="Astorethein (Red Dawn -elokuvasta)"]Aiheesta olisi teoriassa saanut roimasti typerämmänkin elokuvan aikaiseksi.[/quote]   Kuten alkuperäisen kasaripätkän? :tongue:   (Totuuden nimissä täytyy sanoa, että uusversiota en ole nähnyt ja kasaripätkäkin on niin huonossa muistissa, että aivan sama kuin en olisi nähnytkään.)       No joo... Joskus vuodenvaihteessa yritin katsoa [b]Byzantium[/b]in, mutta totesin leffan niin tylsäksi, että huomio herpaantui totaalisesti. Nyt katsoin sen uudestaan paremmassa mielentilassa, ja täytyy todeta että kyseessä on varmasti yksi parhaimmista koskaan tehdyistä goottiromanttisista vampyyrielokuvista. Ehdottomasti kliseitä välttelevä sellainen. Ja yhä pitkäveteinen kuin mikä, mutta se lieneekin ainoa mainitsemisen arvoinen huono puoli.   Veren vangeista tutun Neil Jordanin työtä, vaikka ei tällä kertaa perustukaan Anne Ricen romaaneihin. Veren vankien tapaan käsikirjoitus hallitsee tässä elokuvassa, mutta toimintaakin saadaan hyvän maun rajoissa.   Tarina kertoo parikin vaihetta sisältävän tarinan äidistä ja tyttärestä, jotka yrittävät parhaansa mukaan selviytyä vuosisatojen kuluessa, ulkopuolisina niin yhteiskunnasta, ihmiskunnasta, kuin jopa vampyyrikunnasta, jonka kanssa kaksikon välit ovat katkolla. Äiti on niin ihmisenä kuin vampyyrinakin elänyt elämänsä kaltoin kohdeltuna, ja kyyniseksi ja armottomaksi kasvaneena haluaa vain selviytyä hinnalla millä hyvänsä. Empaattisempi ja sympaattisempi tytär puolestaan haluaa ikuisena teini-ikäisenä vain saada jotain muuttumaan heidän ilottomassa elämässään.

Red Dawnista vielä sen verran, että tuossa uusintaversiona oli alunperin tarkoitus laittaa kiina hyökkääjän osaan, mutta se muutettiin kuvausvaiheessa pohjoiskoreaksi, jotta yhdysvaltojen tärkeä kauppakumppani ei turhaan närkästyisi asiasta. Alkuperäisessä ideassa oli kuitenkin päästy jo niin pitkälle, että joihinkin kohtauksiin oli kuulemma unohtunut kiinankielisiä tekstejäkin sotilasajoneuvojen tunnuksiin, rakennuksien kyltteihin tai jotain muuta vastaavaa.. :tongue:

Pitkästä aikaa katselin Cuben. Se on kyllä aina yhtä loistava vaikka tietysti loppuratkaisun ollessa tiedossa ei katslukokemus ole yhtä piinaava kuin ensimmäisellä kerralla.

Katsoin viimeksi Twilightin "Houkutus" Pitkästä aikaa ja se viihdyttää aina vaan uudestaan <3! Minua taas kerran ihastutti Jacob ja Edwardin ja Bellan rakkaus <3! Rakastan sarjaa valtavasti :heart:

[quote="Rasimus" post=15241] Koomikko Will Ferrel on ihan ok tapaus, vaikka hänellä ei olekaan kuin yksi oikeasti hyvä elokuva, nimittäin syystäkin legendaarinen Anchorman - The Legend of Ron Burgundy. [/quote] Katastrofikytät on kyllä tosi hyvä myös, samalta Ferrellin luotto-ohjaajalta kanssa, tönkkö-Wahlbergkin vetää siinä keskivertoa hauskemman roolin. Jäänyt vähän samantyylisen 21 Jump Streetin varjoon.. Anchorman 2 pitäisi kyllä katsoa..

[url=http://www.imdb.com/title/tt1705952/]Tarzan (2013) 3D-animaatio[/url] Tarzan on raiskatu monesti mutta tuskin koskaan niin pahasti, kuin tässä animaatiossa. Tarina oli siirretty nykyaikaan ja jotain rippeitä Tarzanin syntytarinastakin oli otettu mukaan, mutta kun joka välissä tuli vastaan typeryyksiä niin pisteet laskivat roimasti. Ilmeisesti Avatar elokuvan innoittamana mukaan oli otettu dinosaurukset tappanut meteoriitti jolla on salaperäistä energiaa ja jota Greystoken perheen johtama yhtiö havittelee keinoja kaihtamatta, ja jota gorillat suojelevat...   Tausta-animaatio oli kaunista mutta ihmiset vähemmän onnistuneita. Ensimmäinen tunti oli melko heikko mutta romanssinpoikanen Janen kanssa oli vähän mukavempaa katsottavaa sentään. (3/10)   [url=http://www.imdb.com/title/tt1205537/]Jack Ryan: Shadow Recruit (2014)[/url] Tom Clancyn hahmoon, vaan ei mihinkään kirjaan pohjautuva vakoiluthrilleri jossa käydään venäjälläkin. Pääosassa Chris Pine, vanhana konkarina Kevin Costner, rakastettuna Keira Knightley ja konnana ohjaaja itse eli Kenneth Branagh. Leffassa oli vähän samanlaista toimintaa kuin Tom Clancyn Splinter Cell pelisarjassa ja vaikkapa Mission Impossible elokuvissa, mutta se ei oikein toiminut. Ennalta-arvattava, kiihkeärytminen mutta silti tylsä. Pine ja Knightley eivät hekään mitenkään loistaneet rooleissaan, itse asiassa huonoimmat näkemäni roolit kummaltakaan. (4-5/10)   [url=http://www.imdb.com/title/tt1921064/]Pompeii (2014)[/url] Pitkästä aikaa elokuva Pompeijin tuhosta, aiemmin näkemäni [b]The Last Days of Pompeii[/b] on tehty jo vuonna 1935. Mutta tiukkaa tekee onko uudempi parempi vaikka se visuaalisesti hakkaakin edellisen mennen tullen. Pääosassa Game of Thronesin Jon Snow (Kit Harington), joka on roomalaisia vastustaneen brittiläisen hevos-heimon viimeinen jäsen. Joutuu orjana gladiaattoriareenalle ja briteissä pärjättyään tuodaan Pompeijiin kisaamaan. Gladiaattorina on myös Oz-sarjan Obedisi josta ei ole (minun teoriani mukaan) tullut suurta tähteä koska kukaan ei jaksa muistaa hänen vaikeaa nimeään (Adewale Akinnuoye-Agbaje). Romanssin kohteena upea Emily Browning ja pahiksena Kiefer Sutherland roomalaisylimyksenä. Gladiaattoritoiminta on kivaa katsottavaa mutta eipä tätä minään älykkään elokuvakäsikirjoituksen riemuvoittona voi pitää. Olisivat nyt edes pitäytyneet faktoissa Pompeijin tuhon suhteen. Arvosanaksi voi antaa korkeintaan (6/10).   [url=http://www.imdb.com/title/tt0090022/]Silverado (1985)[/url] Länkkäri jonka olin nähnyt aiemminkin mutta autuaasti unohtanut jo kaiken siitä. Kevin Kline, Kevin Costner, Scott Glenn ja Danny Glover pyssysankareina jotka ottavat yhteen paikallisen karjaparonin kanssa. Elokuva oli kaikinpuolin miellyttävää ja hauskaa katsottavaa ja nousikin länkkärisuosikkieni top 10:iin (8/10)   [url=http://www.imdb.com/title/tt0970179/]Hugo (2011)[/url] Kiva tarina orpopojasta joka elää rautatieaseman tuntumassa sen kelloja huoltaen, sijoittuu 1930-luvun Pariisiin. Visuaalisesti hieno ja tunnelmaltaan hyvä. Tätä hypetettiin kovasti sen ilmestymisen aikoihin, mutta en silloin katsonut koska halusin lukea kirjan ensin. Kirja tuli luettua ja se olikin hypeen nähden pieni pettymys. Minulle nuo elokuvan alkuaikojen filmit ja elokuvan kehitys olivat jo ennestään tuttuja niin ei syntynyt sellaista Ahaa-elämystä. Elokuvan robotin kanssa mentiin jo maagisen realismin puolelle ja se olikin yksi hienoimpia juttuja tässä elokuvassa. Kuulemma Steampunk fanien ykkösleffoja mutta sinnekään suuntaan ei menty tarpeeksi. (7/10)   [url=http://www.imdb.com/title/tt0233657/]Epoch (2001)[/url] Ekassa leffassa suuri monoliitti nousee maan alta jossa on maannut koko sen ajan kun maapallolla on ollut elämää ja lähettää signaalia joka saa USAn armeijan pian paikalle. Monoliitin lähellä alkaa sattua omituisia, ihmiset heräävät kuolleista ja haavat paranevat samantien. Idealtaan mielenkiintoinen mutta heikosti toteutettu scifitarina (5/10)   [url=http://www.imdb.com/title/tt0374286/]Epoch: Evolution (2003)[/url] 10v myöhemmin ekan tarinan sankaritutkija on saanut lapsen toisen tutkijan kanssa (joka hedelmöittyi näiden vieraillessa ekassa monoliitissa) ja tästä luonnottomasta tapahtumasta johtuen uskonlahko haluaa heidät hengiltä. Ja monoliittejä putkahtaa esille useampikin. Eli tässä mennään jo huomattavasti pahemmin kalkkuna-osastolle. (3/10)   [url=http://www.imdb.com/title/tt0816711/]World War Z (2013)[/url] Jälleen yksi zombie-elokuva lisää.. Mutta enpä valita. Bradd Pitt on tutkija joka lähtee selvittämään zombie-epidemian alkusyytä ja reissaa ympäri maailmaa. Elokuva olikin tämän ansiosta vähän muista poikkeava ja ihan mielenkiintoista seurattavaa, mutta silti ihan keskivertokamaa (6/10)   [url=http://www.imdb.com/title/tt0848537/]Epic (2013)[/url] Animaatio tytöstä joka menee visiitille vähän hassahtaneen isänsä luokse. Vanhempien avioliittokin on hajonnut kun isä vain jahtaa pikkuihmisiä joiden väittää asuvan läheisessä metsässä. Ja tyttö huomaa pian isänsä olevan oikeassa. Hän kutistuu näiden pikkuihmisien kokoiseksi ja seikkailee tämän haltiamaisen metsänkansan pelastamiseksi örkeiltä. Pidin tästä vaikka tarinan mies-sankari olikin vähän pönttö tapaus. hyvännäköinen ja vauhdikas seikkailu. (7-8/10)   [url=http://www.imdb.com/title/tt1606384/]My Way (2011)[/url] Löyhästi tositapahtumaan perustuva tarina missä korealainen sotilas taistelee toisessa maailmansodassa sekä japanin, venäjän, että saksan joukoissa. Tarina oli kohtalaisen mielenkiintoinen mutta välillä ehkä turhankin masentava kun vastoinkäymisiä tosiaan riittää. Mukaan tarinaan on ympätty maratonjuoksu kilvoittelu ylhäisen japanilais-pojan ja pääosan korealais-pojan kanssa. Komeaa katsottavaa ja tuo japanin ja venäjän välinen sota olikin sellainen mihin en ollut aiemmin juurikaan tutustunut. (7/10)   ps. pitäisi kirjoitella vähän useammin niin ei tulisi kerralla näin montaa, vaikka ei tässäkään ole kuin puolet katsotuista, jos sitäkään.   ps. kiva huomata kun ihmiset kommentoivat katsoneensa filmejä joista olen kirjoitellut täällä. Mukava tietää etten aivan turhaan kirjoittele tänne elokuva-arvosteluja, mikäli ne nyt ovat vaikuttaneet muiden elokuvavalintoihin.

[quote="Moonlord" post=15554] ps. kiva huomata kun ihmiset kommentoivat katsoneensa filmejä joista olen kirjoitellut täällä. Mukava tietää etten aivan turhaan kirjoittele tänne elokuva-arvosteluja, mikäli ne nyt ovat vaikuttaneet muiden elokuvavalintoihin.[/quote] Itse olen kyllä joskus ottanut leffoja katseluun kommenttiesi perusteella, varsinkin niitä, joista en ole aiemmin kuullut. Noista viimeksi mainitsemistasi esim. tuo My Way vaikuttaa tsekkaamisen arvoiselta.

Moonlord, elokuvamakumme eivät ole kovin samanlaisia, mutta foorumin animethreadeihin kirjoittamistasi kommenteista on löytynyt jo monia tosi hienoja sarjoja, joten ainakin ne arvostelut tulee luettua aina tosi tarkkaan. :)

[url=http://www.imdb.com/title/tt1080012/]Faintheart (2008)[/url] kertoo nelikymppisestä brittiläisestä miehestä joka muiden nörttikaveriensa kanssa käy viikoittain viikinkitaistelua harrastamassa. Vaimo kyllästyy miehen lapsellisuuteen ja heittää pihalle ja poikaakin kiusataan koulussa harrastuksen takia. Eli luvassa komediaa, draamaa ja romantiikkaakin sympaattisella tavalla toteutettuna. Pidin filmistä, tässä oli juuri sopivan humoristinen vire koko ajan. Päähenkilö oli symppis ressukka ja näyttelijävalinnat olivatkin melko onnistuneita. Ennalta-arvattava ja vähän stereotyyppinen (urheilunopettaja varsinkin) mutta silti kiva filmi. Pystyin samaistumaan tyyppeihin (itsekin olen tehnyt pikkuhiljaa rengaspaitaa itselleni ja miekkoja löytyy kämpän joka nurkasta :cheesy: . Arvosanaksi (8/10).   [url=http://www.imdb.com/title/tt2177771/]The Monuments Men (2014)[/url] Tositapahtumiin pohjautuva kertomus amerikkalaisten ryhmästä joka keskittyy toisessa maailmansodassa taideaarteiden pelastamiseen sekä tuholta, että saksan kynsistä. Ammattitaitoisesti tehty ja pikkuisen humoristisesti tehty (kuinkas muutenkaan kun rooleissa on mm. Bill Murray ja John Goodman ja ohjaajanakin temppuilijana tunnette George Clooney). Filmi oli ihan kiva, mutta kauhean syvälliseksi tätä ei voi silti sanoa (7/10)   Historialliset filmit ovat aina kiinnostaneet ja pari sellaistakin tuli katsottua. Tällä kertaa valitettavasti paljon odotettua heikompia :huh: .   [url=http://www.imdb.com/title/tt2521404/]The Book of Esther (2013)[/url] Raamatustakin tuttuun kertomukseen perustuva tarina missä Persian kuningas Xerxes ottaa kuningattarekseen juutalaisen Estherin. Elokuva oli melko halvalla tehty, ei ulkokuvauksia ja kuninkaallinen loistokin oli melkein kokonaan unohdettu. Näyttelijät olivat melko heikkoja ja ulosanti melko teatraalinen. Ja kun käsikirjoituskin oli yksinkertainen, niin missään vaiheessa ei syntynyt oikeaa vaikutelmaa kuninkaalliseta hovista Persian ollessa mahtavimmillaan. (2/10)   [url=http://www.imdb.com/title/tt0048283/]Land of the Pharaohs (1955)[/url] Elokuva kertoi faaraoa Khufusta (Kheops) joka rakennutti suurimman pyramidin. Olin utelias näkemään millainen Joan Collins, joka tässä filmissä on juonittelijana, oli nuorena, mutta ainakin tämä rooli oli pettymys. Muutenkin näyttely oli vähän liiaksi "brittiläistä". Plussana joukkokohtauksissa oli ihan porukkaakin ja egypti-tunnelmaa saatiin vähän mukaan. Mukaan tarinaan oli otettu juutalainen insinööri joka Moosesmaiseen tapaan haluaa johtaa kansansa pois Egyptistä. Ei kyllä pärjää Sinuhelle tämä filmatisointi (3/10).

Kesä alkaa lähestyä ja mä yleensä pidän jonkinsortin teeman elokuvien suhteen. Tässä on tullut katsottua noita historian unohtamia cyberpunk- ja fantasialeffoja haalittuna milloin mistäkin, mutta nyt en oikein keksi mitään. Pitäisiköhän kokeilla 50/60-lukulaista roskascifiä tai jotain? Vinkkejä otetaan vastaan.   No uutuusleffoja lähivuokraamosta on tullut noukittua, plus yksi tv-näytäntö, mutta vain parin vuoden takaa:   [b]12 Years a Slave[/b]   Tyypillinen Oscar-elokuva, eli vakava, harkitusti tunteita herättävä, poliittisesti korrekti, yhteiskunnallisiin piirteisiin pureutumaton, ja luultavasti yksityiskohtia oikeasta tarinasta unohtava. Ja ihan hyvä, oscarinsa ansainnut.   Pohjoisen vapaana mustana miehenä elänyt muusikko shanghaijataan etelän orjakauppiaille, ja sen jälkeen vietetäänkin 12 vuotta puuvillapelloilla. Miekkosen omistajiin kuuluu niin hyväntahtoinen ja sympaattinen kuin julma raakalainenkin, mutta kovin mustavalkoiseksi näitä ei yllättäen tehdä, enemmänkin vain maailmansa luomuksiksi. Ärsyttävin ja yksiulotteisin hahmo onkin Brad Pittin esittämä selkeän moraalisen kannan ottanut pelastaja. Kuitenkaan tämän elokuvan jälkeen ei jää fiilistä, että orjuus olisi varsinaisesti viihdemateriaalia (kuten Tarantinon Djangossa nyt loppujen lopuksi kävi).     [b]Europa Report[/b]   Leffateollisuudessa on jännä taipumus tehdä elokuvia teemoina. Nyt on vuorossa Gravityn kaltaiset fiksut, näyttävät ja realistiset scifitrillerit. Europa Report on vähän pienemmillä resursseilla toteutettu ja enemmän scifimpi kuin Gravity, mutta yleisessä vaikuttavuudessaan ei jää juurikaan heikommaksi (paitsi tehostepuolella). Pikkuoutouksia tosin löytyy enemmän kuin Gravitystä (vaikka syvältä pinnan alta löytyisikin sulaa vettä, ikuisessa miinus sadassa asteessa jää tuskin olisi niin ohutta että se ei kestäisi yhtä avaruussukkulaa), mutta pelkkä astronautteja yksitellen harventavan alienkopiohirviön puuttuminen korvaa kaiken, vaikka jotain siellä Jupiterin kuussa muhiikin. Kannatti ehdottomasti katsoa.     [b]Inside Llewyn Davis[/b]   Mä pidän yleensä ihan rutosti Coenin veljesten elokuvista, mutta viime vuosina kaksikko on alkanut lipsua. Esim. en pitänyt A Serious Manista sitten yhtään, joku kolmaskin leffa jokusen vuoden takaa jäi alkumetreille, ja tämän katsominen lähinnä vitutti (paitsi ehkä John Goodmanin kusipääroolia lukuunottamatta).   Täytyy tosin myöntää, että folkmusiikki on minusta eurodiskohumpan kaltaista ärsytystä, ja sitä lajiahan (ärsyttävää folkkia) leffa sisälsi.   Coenin veljesten haudanvakavampaa päätä, joten huumorikin vaatii vähän parempaa tarkkaavaisuutta, vaikka ei olekaan Menetetyn maan tapaan morbiidia.     [b]Hanna[/b]   Outo elokuva. Juoni ihan hirveätä ja aukkoista skeidaa, mutta leffan vino tyyli korvaa jonkin verran ainakin ensialkuun. Uskaltaisiko verrata Leonin ja Ghost Dogin kaltaisiin toimintataide-elokuviin?   Parhaimmillaan ollaan alussa, kun teini-ikään päässyt Hannah elää isänsä kanssa eristäytynyttä metsäläiselämää valmentautuen tulevaan tappotoimintaan. Ja vieläpä supisuomalaisissa lumimaisemissa. Kun tyttö päättää olevansa valmis kohtaamaan Suuren Pahan Marissan, jota vastaan taistelemaan isukki on häntä kouluttanut, homma alkaa revetä liitoksistaan, vaikka normaaliin kansainväliseen jamesbondilaiseen toimintareissailuun (Suomesta Marokkoon CIA:n vankilakompleksiin ja sieltä Saksaan) ei päästäkään. Ennen leffan loppua alkaa olla kuitenkin tylsistynyt olo.   Ei mikään hyvä leffa, mutta menettelihän toi.

[b]X-Men Days of Future Past[/b] oli melko tympeää rytkettä, joka jatkoi Captain American jalanjäljllä "vakavien" supersankarielokuvien suossa tarpomista, jonka toivoin jo taaksejääneeksi jutuksi Avengersien & First Classin jälkeen. Ei surkea leffa, mutta pettymys. Taas oli noin puoli tuntia liikaa pituutta ja räminää. Yksi erinomainen huumorikohtaus tosin, joka herätti intoa loppuleffaa kohtaan, mutta sitten lässähdettiin kaavamaiseen ryskäämiseen.   "Vanhat" X-Men näyttelijät aika tyhjänpanttina, vaikka olihan se kiva taas nähdä Patrick Stewartia ym. Uudet X-Men-näyttelijät on kyllä tosi hyviä, mutta eivät hirveästi päässeet näyttelemään mäiskeen keskellä. Ehkä lähinnä ihan ok, keskinkertainen kesäleffa keskinkertaiselle leffavuodelle. Eipä oo parempaakaan teattereissa.

[url=http://www.imdb.com/title/tt2320924/]War of the Worlds: Goliath (2012)[/url] Löyhästi H.G. Wellsin tarinaan marsilaisten hyökkäyksestä pohjautuva indie-animaatio. Vuosi on 1914, 15 vuotta marsilaisten ensimmäisen tulemisen jälkeen. Ekalla kerralla virukset nujersivat marsilaiset, mutta nyt ne ovat tulossa uudestaan. Maapallo on varustautunut parhaansa mukaan, rakentamalla vähän marsilaisilta kopioidulla tekniikalla mechoja ja muutakin kalustoa, WWI arsenaali vähän boostattuna.   Juoni on melko simppeli, ja alkaa hitaasti, mutta sitten kun vauhtiin päästään niin se onkin kunnon menoa. Pidin kovasti animaation steampunkkimaisesta maailmasta ja persoonallisesta, joskin karkeasta animaatiosta. Loistava ääniraita. (7-8/10)   [url=http://www.imdb.com/title/tt2101473/]The Physician (2013)[/url] 1000-luvun alussa englantilaispoika (Tom Payne) menettää nuorena äitinsä sairauteen, ja haluaa siitä lähtien opetella parantamaan. Liittyy aluksi kiertelevän puoskarin (Stellan Skarsgård) mukaan, ja viettää seuraavat kymmenen vuotta hänen kanssaan. Saa sitten nuorena miehenä kuulla persialaisesta lääkäristä, Ibn Sinasta (Ben Kingsley) jonka tietämys lääketieteestä on huomattavasti parempi ja matkustaa vaaroja uhmaten hänen oppilaakseen.   Mielenkiintoinen tarina, vaikka ei monien kommenttien mukaan olekaan historiallisesti kovin uskottava (Ibn Sina/Avicenna on oikea henkilö, kuuluisa lääketieteen uranuurtaja jonka kirjoittamaa kirjaa käytettiin yliopistossa vielä 600 vuotta myöhemmin). Max Payne tekee loistavaa työtä pääosassa. Olivier Martinez tekee myös mieleenpainuvan roolin shaahina ja Emma Rigby filmin kaunottarena. (7-8/10)

[b]The Day[/b]   Vittu mitä hirveetä skeidaa. Idiootit ovat huolissaan vedestä, vaikka sataa ja nämä seisovat jonkinlaisella jokiuomalla... Puoli umpitylsää ekaa tuntia meni pikakelauksella. Ainoaa positiivista oli se, että kyse ei ollut ainakaan zombeista tai vampyyreistä tällä kertaa.     [b]Paul[/b]   Tää on ennenkin nähty, mutta nyt syntyi paljon parempi mielikuva kuin ekalla kerralla. Kysehän on mun suosikkikoomikkoparini Simon Peggin ja Nick Frostin elokuvasta, joka ei ihan ole samaa tasoa kuin Shaun of the Dead ja Hot Fuzz, mutta silti (mun ekan katsomiskerran mielikuvan vastaisesti) yhtä kiva kokemus kuin esim. viimeisin End of the World.     [b]Edge of Tomorrow[/b]   Tom Cruise kuolee murmelinpäivänä monta monta kertaa vain herätäkseen uudelleen aamulla elämään samat tapahtumat uudelleen. Joka kerralla hän oppii hieman lisää kasvaen selkärangattomasta nilviäisestä sankariksi. Perustuu jonkun japanilaisen kirjailijan scifikirjaan.   Helkkarin hyvä elokuva muuten. Vaihteeksi jopa kaipaan muutamia minuutteja lisää pituutta sinne tänne ihan vain päästäkseni paremmin seuraamaan antisankarimme päivittäistä rutiinien opiskelua (ja loputonta kuolemista joko taistelussa tai vahingossa tai häneen uskovan taistelutoverin ampumana). Tosin eipä miehen kehitys ja karaistuminen tapahdu turhan yllättäen ja hypähdyksillä, vaan sulavasti ajan kanssa jollei ihan alkupuolen taistelutaitojen pikaoppimista oteta huomion.   Ainoat valittamisen aiheet tulevat loppupuolelle: Ensinnäkin, Emily Bluntin näyttelemä sotasankari on tuntenut Tompan vain vuorokauden ajan, ja muka heti on ns. tunteiltaan sitoutunut tähän. Vaikka Tompalla onkin ollut paljon aikaa opetella hoitelemaan kyseistä muijaa, en oikein jaksa uskoa tuollaiseen vauhtiin. Toiseksi, viimeisen minuutin päivän kauniiksi ja kirkkaaksi muuttava käänne on niin tökerö ja väkisinväännetty, että sitä toivoo ettei Hollywood olisi aina niin huolissaan katsojiensa mielenterveydestä ja hyvästä olosta.     [b]Testament[/b]   Ajattelin kokeilla tämän kesän teemaksi vanhoja ydinsotaelokuvia. Threadsiin (Kun maailma loppuu) en koske enää pitkällä tikullakaan, sen verran ahistava leffa on, mutta näille muille kevyemmille ja leppoisammille pätkille voin antaa mahdollisuuden.   Olkoonkin niin, ettei Testament (1983) myöskään ole sitä mitä olen tottunut viihteellä käsittämään. Jää aika ikävä olo jälkeen, mutta ainakaan elokuva ei mene erityisen graafiseksi säteilysairauksien kuvauksen kanssa, enemmänkin paino on draamalla ja hajoavan yhteisön kuvauksella. Ei pommin pudottua elämää voi jatkaa kovinkaan normaalisti vaikka kuinka yrittäisi, kun lapset ja vanhukset alkavat ensimmäisenä laota ympärillä. Tarina päätetään armeliaasti ennenkuin varsinainen anarkia ja ihminen-susi-ihmiselle-meininki alkaa.   Leffaa vaivaa alle puolitoistatuntisesta pituudesta huolimatta hidastempoisuus (lähinnä alussa kun mitään ei vielä tapahdu vaan kuvataan ydinperheen auvoista elämää), mutta ihan hyvin tämän parissa silti viihtyy.   Seuraavaksi sitten Fail safe (joko alkuperäinen 1964 versio, tai 2000 uusintaversio, molempia on kehuttu) tai The Day After...