Elonmerkit

Harrisonin kaksi kirjaa, jotka olen lukenut, ovat kyllä hassuja tapauksia. Ei nämä mitään scifiä ole, vaikka elementtejä kyllä löytyy. Molemmista jäänyt höntti olo jälkeenpäin, silleen hyvällä tavalla. Ensin vähän ärsyttää, sitten hahmot rupeavat kiinnostamaan (kai tämä on pakko katsoa loppuun), ja kun on lukenut kirjan valmiiksi, huomaa viikon kuluttua harmittelevansa että olisipa ollut pitempi. Vaikka ei tajua ollenkaan mitä Harrison on yrittänyt sanoa. Häh?

Elonmerkit kuuluu samaan kategoriaan Eilisen mystisen sydämen kanssa (josta muistaakseni pidin enemmän kuin tästä kirjasta). Elonmerkeissä on yhtä vähän scifiä kuin Eilisen mystisessä sydämessä on fantasiaa. Kirjan tunnelma toi mieleeni Simon Ingsin Rautakalan kaupungin tai Donna Trattin Jumalat juhlivat öisin. Juonissa ei niinkään ole samankaltaisuuksia, mutta kaikissa näissä kirjoissa on sellainen vahva elämisen maku. Elonmerkit kertoo neljän ihmisen elämästä ja kerronta on välillä hyvin pikkutarkkaa ja huomioivaa. Teksti on laadukasta ja sujuvasti luettavaa, mutta en oikein tiedä... ei tällaiset ihmissuhde tragediat ole ihan mun juttu kuitenkaan, vaikka ei missään vaiheessa tullut tunnetta, että olisi pitänyt lukeminen jättää kesken.