Vihan liekit alkaa varsin pian siitä, mihin ensimmäinen osa, Nälkäpeli jäi. Katniss Everdeen jatkaa päähahmona ja kertojana kertomaan elämästään ja kuinka Vyöhykkeillä ja Capitolissa käy. Tunnelma on alkanut kiristyä Katnissin tekojen jälkeen. Nälkäpeli on itse vihdoin ohi ja siirrymme sen jälkeisiin tapahtumiin, joissa Katniss joutuu olemaan osallinen.
Laimean alun jälkeen kirja ottaa ilmaa siipiensä alle hyvin nopeasti ja nousee paljon korkeampaan tasoon kuin ensimmäinen osa koskaan pääsi. Vaikka olin aluksi skeptinen siitä, minne juoni suuntasi, niin Collins saa tehtyä siitä hyvän, paremman kuin Nälkäpelissä. Tällä kertaa mukana on todellisia yllätyksiä, joita lukija ei välttämättä odota, vaikkakin tietyt suuret kuviot ovat jo kaukaa nähtävissä. Katniss itse mainitsee näitä asioita ja käy niitä läpi, mutta niiden toteutusta pitkitetään hyvin pitkään, sillä hahmo itse ei ole siihen valmis. Olin kuitenkin hyvin tyytyväinen kirjaan, joka on mielestäni kaikin tavoin parempi kuin ensimmäinen. Kaikki ei ollut päivän selvää ja kirjassa on varmasti ainakin yksi täysin odottamaton ja suuri juonenkäänne.
Myös Collinsin kirjoittaminen on parantunut selvästi. En enää huomannut niin paljoa kömpelöä ”minä tein” käyttöä, jota ensimmäisessä kirjassa oli valitettavan paljon (… minä ajattelen, minä sanon), mikä oli mukava yllätys. Muuten kielessä ei ollut pahemmin moitittavaa tai erityistä kehuttavaa. Kirjoitusvirheisiin en itse törmännyt. Kieli on perushyvää.
Harmillisinta on kuitenkin ehkäpä se, että Collins ei vieläkään avaa maailman taustoja ja historiaa. Hän pääsee useammassa kohtauksessa vähällä, kun hän on jo esitellyt ne suurin osin ensimmäisessä kirjassa ja voi nyt vain ohittaa ne nopeasti. Tämä ei ole ollenkaan huono asia, vaan välttää tarinan turhan paikallaan junnaamisen, mutta olisin toivonut Collins sen sijaan kertovan jotain uutta maailmasta, jolla on paljon potentiaalia. Tämä potentiaali jätetään kuitenkin käyttämättä.
Itse en näe kirjaa erityisesti nuorille suunnattuna, mutta merkkejä siitä on, mikä on muun muassa pakollinen kolmiodraama. Mielestäni tämä kolmen rakkaus ei oikein toimi ja Katnissin hahmo vaikuttaa hiukan epätodelliselta juuri hänen outojen mielenvaihtelun takia, jossa hän tuntuu vaihtuvan niin mielipiteensä kuin unelmansakin aina vähän väliä. Katniss sanoo sen itsekin, että häntä ei aihe kiinnosta tässä elämän vaiheessa, ja pakko myöntää, ei minuakaan kiinnostanut. Toki Collins sai muutaman tempun tehtyä suhteella, mutta yleisesti ottaen sitä näytettiin käytettävän enemmänkin vain kun sille oli tarvetta ja kun haluttiin vaihtaa juonen kulkua tai tuoda uuttaa lisäjännitystä.
Collinsin toinen osa hänen Nälkäpeli trilogiassaan on kuitenkin paljon parempi, kuin ensimmäinen osa oli. Hän on saanut monia ensimmäisen osan virheitä korjattua, eikä enää vain ratsastanut loistavan konseptin selässä. Tässä tuo konsepti Nälkäpelistä onkin enää vain taustalla muistuttamassa mistä hahmot ovat, joten olin iloisesti yllättynyt, että Collins löysi silti, tai ehkä juuri sen takia, oikean, jännittävän juonen.
