Taas luettu yksi kirja. Yhtä ihmeellinen kuin ensimmäinen osa. Teresa oli outo ja pidin ehkä hieman enemmän ekasta osasta, vaikka tämäkin oli hyvä. Rakastuin Brendaan ja jätin Teresa kuvitelmat kauas pois. Minho ja Newt ovat ehdottomasti lemppareitani . Ei nyt tule kaikkia juttuja mieleen muutakun että tämä on hyvä kirja että pidin siitä vaikka juoni ei mennyt niin sulavasti kun ekassa. Luin tämän kirjan siis enkuksi aikoja sitten enkä ole lukenut suomennista mutta jaa...

Tämä nousi ihan kirjojen kärkeen. Se ei junnannut niinkuin ekassa osassa vähän. Se sujui sulavasti ja kivasti. En saa Nathanista tarpeekseni ja hänen havaintonsa ja impulssiivisuus ja kaikki tekee hänestä liian kiinnostavan. Pidin myös että Marcus tuli hyvin esiin. Uuden tyypit olivat todella mukavaa lisää. Annalise on aina ollut liian kiltti ja ärsyttävä minun makuuni ja olin iloinen siitä että Nathan oli "vihainen" hänelle lopussa. Minä en ikinä tykännyt tuosta parista vaan shippaan täysillä Nabrielia koska Gabriel nyt tuntuu aidommalta ja paremmalta. Kirja saa ajattelemaan yhtä sun toista ja ei todellakaan ole tylsä. Pidin tarinasta todella paljon. Paljon parempi kuin eka osa ja se oli tosi hyvä. Eniten minua viehättää tämä synkkyys ja kaikki miten voimakkaasti tunteet ja kaikki mahdolliset jutut tulee esiin. Kirjailija ei kaunistele hirveästi asioita. Loppu oli aika yllättävä ja surullinen ja teki mieli heittää kirja seinää ja paiskaa yksi narttu seinään ja hakata se tohjoksi vaikka tavallaan ymmärrän häntä. Käy sääliksi Nathania. Seuraavaa kirjaa odotellessa ja Nathanin kykyjä. Pidän tästä sarjasta enemmän kun odotin eli aivan liikaa.

Alku oli hieman outo. Se sai minut paiskaamaan kannen kiinni ja avaamaan sen vasta sillon kun olin kipeä. Lukijat. Lukekaa se alku vaikka kipeet tekis. Tylsimmätkin kohdat tuntuivat kiinnostavilta varmaan koska päähenkilö on liian kiinnostava. Pidin taas tästäkin. Synkkä, mutta kiinnostava. Nathan oli todella kiinnostava henkilö, koska hän oli nin arvaamaton ja no syitä on monta. Markus herätti minussa ristiriitaisia tunteita lukiessani kirjaa. - Markus ei ole hyvä. Nathan tulee pettymään pahasti - Markus on semihyvä ja yrittää vain paeta metsästäjiä Markus oli jotain siltä väliltä. Tämä noita juttu oli ihan erillainen kunmuut noitakirjat. Annalise on outo ja arvaamaton ja en syty tälle romanssille. Enemmän sytyn Gabrielille :D Mec jotain en muista miten kirjotettiin oli tosi ärsyttävä. Tykkäsin Celiasta enemmän kuin odotin. Loppu oli hämmentävä ja odotin innolla että Nathan saa kykynsä. Loppui ihan kivasti ja pääsin suoraan käsiksi Puoliksi-Villliin kos se oli minulle ostettu jo nimpparilahjaksi. Pidin!!!!

Odotkukset ei kyllä ollleet hirveän korkealla, mutta lukemisen arvoinen se oli. Evien alkoi jo vähän kyllästyttää. Siis se että hänen ongelmia on niin paljon ja niin edespäin. Jotkut jutut oli hieman ennaltaarvattavia, mutta se nyt ei yllätäkkään. Keijut olivat jänniä ja muistuttaa minua Varjojen Kaupunkien haltijoista yllätys yllätys. Tästä arvostelusta ei tule pitkä, mutta jos on tylsää niin kivaa lukemista.

Voi että että pidin tästä kirjasta! Jacinda oli mun mielestä tosi kiinnostava ja Will omgg huh. Odotkuksia ei ollut mutta takakannen tai "tiedon"( mitä nyt sain ennenkn aloin lukea) perusteella olin ettinyt kirjaa hulluna ja löysin sen kirjastoauton perimmäisestä nurkasta. Luin sen tosi nopeasti ja tää oli jotenkin tosi koskettava ja ärsyttää kaikki maailman kusipäät tässä. Tamra oli MAAILMAN ÄRSYTTÄVIN VARSINKIN KUN SE EI TIENNYT MITÄÄN vaikka kyllä säälin sitäkin. Tykkäsin todella, koska romanssit uppoo aina minuun. Loppu oli ehkä vääähän ennalta-arvattava mut lukemisen arvonen. Ärsyttävä loppu kyllä. Miten luen seuraavan jos en tiiä iten Wilillä menee?

Huonompi kuin edellinen kirja, mutta lukemisen arvoinen. Jack oli outo lisäys ja epäilykseni koko keiju juttuun ärsytti.Len oli etäisempi,koska hän oli siellä hiton yliopistossa. Hyvä kirja ei muuta sanottavaa. Juoni oli outo ja koko tyhjiö juttu hämmensi koko ajan enemmän. Tässä tällänen lyhyt arvio.

Olen 100% varma että olen kirjoittanut kirja arvion tästä kirjasta mutta näköjään en. Uskollinen ei ollut niin huippukirja kun odotin, mutta oli lukemisen arvoinen todellakin. Tris on taas omapäinen järkevä Tris ja Tobias taas niin ihana ja kaikki osaava Tobias. Uskollinen oli sekavempi kun edelliset osat ja geenit sai minut hämilleni ja se että Tobias ei olekkaan Divergentti. Trisin äiti tuntui ihan eri-ihmiseltä, jonka minä kuvittelin alussa. Carasta opin tykkäämään enemmän ja Christiinasta (en hirveesti hänestä pitänyt). Loppu oli musertava, koska aika moni kuoli ja miten Tobias pärjää ilman omaa Trisiä? En uskalla lukea Four-kirjaa (en tiedä miksi XD) Ei voittanut edeltäjäänsä eikä huipentunut niin kuin odotin, mutta yleensä vikalta osalta aina odotetaan liikaa. Ehdottomasti yksi suosikeistani, vaikka kummoinen se ei ollut verrattuna joihinkin kirjoihin. Rakastan kuitenkin sarjaa ja on Top 3 listallani.

Jep. Rick teki sen taas. Tämä kirja on ehdottomasti yksi lemppareistani. Annabeth ja Percy yhdessä, mikä tekee kaikesta kivaa luettavaa. Roomalaiset ja kreikkalaiset ovat kiinnostavia ja se miten erillaisia ja samanlaisia ne ovat. Jason on jotenkin ärsyttävä lähinnä siksi koska Percy on paras. Athenen merkki juttu ja Annabethin seikkailu ja miten fiksu hän on oli hämmästyttävä. Se miten Jason ja Percy taisteli lopussa sai minut hyvälle tuulelle. Tiesin että Annabeth ja Percy syöksyisi Tartarokseen mikä latisti omia tunnelmia. Ne sanat jotka he sanoivat pudotessaan olivat niin koskettavia että tuli tippa linssiin. Hazel Frank ja Jason jäivät hieman paitsioon. Kuulun kyllä ikuisesti Leotiimiin ja Percytiimiin<333 Juoni oli ihan kiva ja pidin kirjasta enemmän kuin muista Olympoksen sankarit kirjoista ja se tarkoittaa PALJON.

Twilight oli niitä ekoja sarjoja joita luin. Palvoin sitä mutta parin vuoden päästä en voinut sietää koko sarjaa. Yökk. Bella Swan ja Edward. Romanssi vaikuttaa ekaksi söpölltä ja kaikkea, mutta sittenkun luet epäilystä niin aivasi räjähtää jos shippaat Bellaa ja Jacobia. Sitten Aamunkoin jälkeen pidät vaan Jacobista ja laumasta ja Renesmeestä. Ainoa syy miksi luin kirjaa olivat he ja erikoisvoimat jotka kiinnostivat minua. Ne jotka rakastaa mahdotonta kolmiodraamaa ja Bellaa joka haluaa olla verenimijä niin kipeesti niin voi rakastaa tätä, mutta en minä. Selitän mielipiteeni varmaan jyrkästi, mutta näin se vain on. Kirjasarja olisi hyvä ilman tyhmää kolmiodraamaa ja ärsyttävää rakkaustarinaa ja Edward ei edes tunne hirveän todelliselta hahmolta. Kaikki muut kirjassa ja kirjasarjassa oli iha jees. Sytyin tälle kirjalle mutta roihu paloi loppuun ja tuhkat pyyhittiin pois ja jäi vaan musta läntti. Loppu oli muurenkin laimea ja ainoa hyvä asia oli se että Jacob ja Renesmee päätyvät kai yhteen. Sanon vaan että kirjasarja on lukioille suuri pettymys ainakin minulle se oli kun nyt sitä lukee.

Luukaupunki oli parempi, mutta Cassandra Claren kirjat ovat minun Top 3 listallani. Kirjotan tätä arviota silloin kun olen lukenut koko kirjasarjan kolmesti ainakin, joten se voi vaikuttaa arviooni. Taas loistava kirja luettu vaikka tosin kolmannetta kertaa. Jace ja Claryn tuskaa oli jännää seurata ja heidän kiintymistä, sekä kuinka paljon he välittävät toisistaan. Simonin vampyyri juttu oli surullistra, mutta se liitti Simonin varjomaailmaan pysyvästi, mikä on silleen hyvä asia. Claryn ja Jacen kyvyt olivat hämmästyttävä. Imogen Herondale oli todella ärsyttävä, mutta se miten hän pelasti Jacen oli sankarillista ja se tieto, että oli kantanut kaunaa Jacelle/Valentinelle olikin turhaa (tiedät mitä tarkotan jos olet lukenut kolmosen) Idris niinkui voin kuvitella on varmaan todella kaunis ja tärkeä kaupunki varjometsästäjille. Se miten Jace komentaa Clarya oli ärsyttävää ja Sebastian oli outo lisäys. Juoni oli kiva ja pidin Maiasta heti. Taas upeata työtä Clarelta! Jace <333333333

Jep. Hyvä kirja. Ei niin mullistava, mutta tykkäsin. Aria ei olut enää niin nynny. Hunter oli outo ja etäinen tässä kirjassa. Nousin shippaamaan Turkia ihan kybällä. Romantiikkaa tässä ei ollut niin paljoon kuin edellisessä ja se oli pettymys. Loppu oli hämmentävä. Niihän ne aina on. Odotan innolla seuraavaa osaa. Arian loppu juttu eli se kun hän syö sen sydämen oli ällöttävää ja meni jotenkin yli se että hänelläoli jotain ihme voimia. Sota on aina rankkaa ja outoa aikaa, mutta kirjoittaja on luonut kirjan ihan hyvin. Lukemisen arvoinen ja pidin siitä. Ei ylittänyt tai alittanut edeltäjäänsä.

Odotukseni olivat ehkä vähän liian korkealla, mutta Olympoksen veri kruunasi sarjan kivasti. Juoni meni ihan kivasti ja opin tykkäämään Hazelista enemmän. Normaalisti arvioni ovat pitkiä, mutta tässä ei ole muuta sanottavaa että kirja oli hyvä. Tulen aina rkastamaan tätä sarjaa ja pysyy Top 3 listassa. Rick on taas tehnyt mahtavaa työtä ja harmittaa,etä sarja loppuu tähän. Leo ja Calypso saivat onnellisen lopun samoin Nico ja kaikki muutkin. Hyvästit tälle sarjalle ja uusia kirjoja lukemaan!

Juu. Taas kirja josta pidin. Surullisinta oli se ettei Annabethiä ollut Percyn rinnalla. Tämä sarja on lähellä sydäntäni ja olen lukenut sarjan ainakin 5 kertaa. Titaanien kirous ei ole lempparini tässä sarjassa mutta tottakai minä pidän siitä. Rick osaa kirjoittaa niin hauskasti kirjoja, että nauran aina pienille vitseille. Thalia oli aluksi ärsyttävä, mutta muuttui kivemmaksi. Zoe oli kiva lisäys ja rakastuin heti Metsästäjiin ja Artemiin. Jumalat ja nykymaailma on taas mukavasti sujautettu tähän kirjaan. Loppu jäi ärsyttämään kyllä vähän

Oi miten paljon pidin tästä kirjasta. Olin ihan innoissasni ku tämä ilmestyi ja ostin sen heti kirjakaupasta. Sinitähden elämä oli tiivistetty yhteen kirjaan ja yllätyin miten vanha Sinitähti oli. Tärkeät hahmot olivat pieniä ja harmittaa kun suurin osa Myrskyklaanin kissoista oli kuollut ennen Villiin luontoon alkua. Ohdakekynsi raivostutti minua sanoin kuvaamaomasti. Eniten minä pidin Tammisydämestä. Vaikea kirjoittaa arviota kun on lukenut kirjan aikoja sitten, mutta pääasia on se että kirja on ihana ja loistava!

Katsoin elokuvan ekaksi ja ostin kirjan kun se tuli. Kesti monta kuukautta kun avasin sen kunnolla ja luin sitä kunnolla, koska luulin tietäväni juonen,koska olin nähnyt elokuvan. Kaverini oli sanonut, että kirja on ihan erillainen kun elokuva. Totta joka sana. Kirja yllätti miut moneen kertaan miten erillainen se oli verrattuna elokuvaan ja se teki kirjasta upertuper kiinnostavan. Ajattelin eka että minun on vaikea lukea kirjaa josta tiedän jo juttuja kun on kattonut elokuvan ja lukenut englanniksi kirjan osa 2 vähän, mutta kirja oli siitä huolimatta hyvä. Hieman erillainen mutta jännittävä. Pidin kirjasta paljon. Se miten fiksuja teinit olivat ja se miten labyrintti oli hämmästyttävän upea juttu ja se miten kirjailia voi ikinä keksiä jotain niin nerokasta. Luin tämän 15 tunnissa ja en malttanut päästää sitä käsistäni. Thomas oli kiinnostava, vaikka hänellä ei ollut muistiansa, mikä hankaloitti ekaksi lukijan tarttumista päähenkilöön täysillä. Thomas oli kuitenkin ihana ja fiksu ja tämä lukija pitää fiksuista ihmisistä. Kirjailija oli luonut upeasti ja todellisesti juttuja ja reaktiot olivat niin todellisia siinä sekasorrossa.Vihaa,toivottumuutta,innostusta,pettymystä,sura,tuskaa,iloa ihan kaikki tuli aidosti esiin hahmoista. Teresa tai Theresa en muista oli hyvä tyyppi ja tykkäsin hänestä ja hänen ja Thomasin väisestä "yhteydestä". Kirjan loppu sai minut epäluuloiseksi ja sana "turvassa" ei kuulunut kirjaan, kun tietää että osia on 4 vielä jäljellä. Muutenkin koko loppu hämmensi minua toden teolla. Masensi myös se miten pahasti maailma oli kärsinyt ja ihmiskunta ja tartunta sai minut pahalle mielelle. Tää on toinen arvio jonka kirjotan, koska poistin vahongosa edellisen, joten vähemmän tekstiä tulee, mutta jos kaipaat jännittävää hämmentävää ja kirjaa joka pistää sut oikeen miettimään asioita niin kannattaa ehdottomasti lukea tämä.

Hih. Tämä kirja lojui kirjahyllyssä aika kauan lähnnä siksi,että en uskaltanut avata kirjaa jossa ei ole Percyä. Pelotti/jännitti se, että Percy Jackson- sarjasta tulee jatkoa. No lopulta kirjan etukannen avasin ja en saanut taaskaan silmiäni irti. Oli tullut ikävä Riordanin tekstiä. Piperin "minulla on iso salaisuus ja joudun pettämään heidät" juttu ärsytti toden teolla. Yllätyin siitä, että Piper oli Afroditen lapsi, mutta kivaa vaihtelua sekin. Drew ärsytti ja vielä enemmän riitti juttu ja se miten ne puhu Silenata! Silena loppujen lopuksi teki oikean päätöksen ja se vakoili Beckendorfin takia ja sen jälkeen pelkäs varmaan lopetaa vakoiluu. No onneks Piper pisti pisteen siihenkin. Jason on ihan kiva. En oikein lämmennyt niin paljon kuin varmaan pitäisi. En oo ikinä pitänyt Zeuksesta/Juppiterista. Liikaa valtaa mun makuun. Jumalat on aika kiittämättömiä ja ei nin paljon parempia kun jotkut titaanit joissain asioissa. Roomalais juttu oli kiva käänne. Minusta on myös kiva että Jason on Thaleian veli. Mytologiaa taas mitä rakastan ja sitä nyt olen tutkinut Wikipediasta ihan mielenkiinnolla paljon ja kaikissa Netflix - sarjissa joita katon sitä tuleekin. Khione oli aika pelottava ja Gaia vasta pelottavan mahtava on. Titaanit vaikutavat nyt pikkuisilta ja heiveröisiltä Gaiaa katsoessa. Kuulun ikuisesti Leotiimiin kunnes Percy saapuu♥ Hefaistoksn poika ! Kivaa uutta. Leon tarina on mielenkiintoinen Callida-tätineen. Loistava krja kuitenkin!

Äääh!! Taas yksi mahtava kirja luettu! Rakastan Percyä ja Leoa. Tykkään kaikista hahmoista paitsi en niin paljon Frankista. Asiaan siis... Pidin tästä kirjasta todella paljon. Percabethin yhteinen tulevaisuus aww!♥ Kirja oli hauska ja en saanut silmiä irti siitä. Riordan kirjoitaa hommansa tyylillä. Jason jäi vaisuksi tässä kirjassa ja samoin Piper, mutta ei se minua niin haittaakkaan vaikka pidän Piperista. Hazelista opin tykkäämään enemmän ja hitusen Frankista. Nico on jotnkin mielenkiintoinen hahmo ja säälin häntä aika paljon. Toivottavasti se sen oikean löytää pian. Se että Nico on homo itseasiassa ei järkyttänyt minua ollenkaan. Pistää miettimään että miten Nico pysyi Tartaroksessa yksin hengissä? Tartaros yhh aika pelottava paikka pakko sanoa. Se arai/kirous kohta pisti miettimään, että montako hirviötä Percy on tappanut ja kuinka mahtava se on. Mahtavampi kuin jotkut jumalat (Ares) Yleensä vertaan miespuosia sankareita Percyyn automaattisesti. Annabeth taas pisti parastaan älykkyydellänsä. Bob! Titaani Bob XD (kuulosa aina niin naurettavalta) jäi sinne kituumaan sen hyvän jättiläisen kanssa ja SE ON VÄÄRIN. Tuli oikein tippalinssiin kun sitä kohtaa luin. Kalypso ja Leon juttua oli kiva lukea. Kalypsosta saatiin tietää hiemaan enemmän. Kalypsosta tuli myös mieleen kysymys että kuinkakohan monta tyttöä(Nico myös) on ollut ihastunu Percyyn? (Joo joo vertaan kaikki jutut Percyyn) Vihdoinkin Leoon rakastuu joku muu kun mä. Kuulostan ihan fangirliltä mikä kauhistuttaa mua, mutta tää sarja on mahtava, joka paranee paranemista melkein yhtä hyvä kun Percy Jakcson sarja. En osaa sanoa voittaako kirja edeltäjänsää, mutta loistava teos kuitenkin. Ei kun kirjastoon hakemaan seuraavaa osaa :)

Eka kun tartuin kirjaan ei oikein kiinnostanut. Tai siis olen lukenut monia tän tyyppisiä ja kirjojen laatu on mitä on. Rakastan fantasiaa, mutta jos se on kirjotettu tylsäksi kukaan ei jaksa lukea kirjaa. Yllätykseksi pidin tästä kirjasta ja se oli kaikkea muuta kun tylsä. Pidin hahmosta, mutta tämä pinkki tyyli ei mielyttänyt minua. Kuitenkin pidin kirjasti. Ei ehkä maailman paras mutta ihan kiva. Pidin.

Pidän kirjasa tosi paljon. Emma ja Blacthronit ja muut uudet hahmot oli kiva +. Emman kohtalo jäi epäselväksi. Hieman ärsyttää että Seba kuoli kun hänestä juuri tuli hyvä. Alec ja Magnus <33 Jordanin kuolema oli minusta surullista koska tykkäsin todella paljon Jordanista. Tästä kirjasta ei ole paljoon sanottavaa muutakun että se oli loistava kirja sarjan päättämiseksi. Pidän kirjailian kirjoitustyylistä ja miten hän luo nuo epätäydelliset ja realistiset hahmot. Harmittaa että kijasarja loppui ja olisin halunut lukea jorain Jacen ja Claryn häistä tai lapsista.

Pidin tästä kirjasta. Pidin myös uudesta ja vahvemmasta Raisasta joka aina on olluy vahva. Aluksi tilasin kirjan ja olin aivan innoissani. Yllätyin kun päädyimme Daimoneihin ja heidän saarille. Minusta kirjailija olisi voinut keksiä jotain muuta kun kreikkalaisia daimoneita ynm.. En pitänyt siitä kohdasta jossa Mitja ja Raisa olivat saarella koska se oli vähän hidasta lukemista. Pidin romantiikasta koska se oli mutkikasta niinkuin yleensä ihmissuhteet ovat. Mitjaa ja Mikaelia rakastin <3 ja myös Shaunista pidin mutta hieman jäi surettamaan kun hän taas jäi toiseksi. Cao oli myös kiinnostava mutta häiritsi että tässä kirjamaailmassa oli tullut keijujakin. Niko jäi melkeen kokonaan pois mikä harmitti suunnattomasti ja kirja ei kertonut, mitä Raisa tekee kun Niko menee Pariisiin. Muutenkin kirja olisi voinut jatkua kahellakymmenellä sivulla tai uusi kirja :D koska jotkut asiat jäi mietityttämään niinkuin yleensä aina jääkin. Rakastin loppua ja mielestäni tämä kirja oli loistava. Pidin tästä vaikka monet eivät syttyneetkään minä sytyin <3

Hyvä kirja. Kun sain tämän käsiini (vihdoinkin) en voinut kirjaimellisesti lopettaa lukemista. Tämä oli mielestäni loistava kirja. Oli ehkä hitusen huonompi kuin outolintu, mutta tätä minä luin nautiskellen. Minä pidän Trisistä todella. Minua aina vain pimittää se että päähenkilö salaillee jotain ja jää siitä kiinni ja niin edelleen... Trisillä on kiva luonne. Terävän päämaja kohtaus oli myös todella jännää luettavaa. Myös yllätyin kun Uriah on divergetti. Minua myös harmitti mitä Marlenelle ja Shaunalle ja kaikille muille kävi. Loppukin oli niin hämmentävä että oli pakko ostaa englanninkielinen jatko-osa. Arvostelustani rajasin puolet tällä kertaa pois kun alkaa väsyttää.

Ihana kirja! Löysin tämän kirjan täältä risingshadowista. Lainasin tämän kirjastosta ja tämä oli todella hyvä! Ihmissusi juttu taas toimi jopa yllättävän erillaisesti. Raisastakin pidin todell paljon. Minusta hän oli jopa loistava tähän kirjaan. Hän ei kertaakaan ärsyttänyt minua tässä kirjassa. Raisan luonne on minusta kiintoisa ja minusta oli ihan kiva seurata hänen ja Mikaelin ihanaa romanssia. Hänen reaktionsa moniin asioihin teki kirjasta todellisemman. Tykkäsin tästä kirjasta. Loppu olisi ehkä pikkuisen voinut olla parempi tai loppunut toisin mutta tämäkin riittää. Loistava kirja kuitenkin! Uhanalainen on jo tilauksessa.

Oli kyllä taas tosi hieno teos Clarelta. Minä suorastaan jo rakastuin tähän sarjaan. Pakko kyllä sanoa että Clary & Jace on ihana pari!!!!! Heti kun Jacea kuvailtiin ekassa niin rakastuin jo häneen. (Joo ehkä vähän outoa) :D Juoni taas oli hyvä ja todellä yllättävä "pahis" Simon oli sarjan alussa todella rasittava mutta samalla suloinen. Kolmannessa hän oli ihan kiva mutta tässä pidin hänestä taas enemmän. Itseasiassa kaikki kirjan hahmot kävivät koko ajan mielenkiintoisammaksi ja se teki taas myös kirjasta mukavempaa luettavaa. Tykkäsin myös Maian ja Jordan jutusta lopussa. Oli myös hassu sattuma että olin juuri paneutunut mytologiaan ja muihin mystisiin blaah blaah juttuihin koska ne ovat minusta tosi kiinnostavia, joten törmäsin Lilithiin ja hänen tarinaansa. Sitten sain tämän kirjan käteeni ja törmäsin häneen taas. Muutenkin tykkäsin kun Lilith kertoi hänen "feimeistä ystävistään" Pohjimmiltaan loistava kirja!!!!!!!! Jace<33333

Todellakin tykkäsin tästä! Itseasiassa tooooodella paljon! Tämä oli erillaista ja jopa rankempaa tekstiä kuin muissa lukemissani kirjoissa. (Jos nälkäpeliä ei oteta mukaan) Tris oli todella mielenkiintoinen hahmo. Olen usein törmännyt pieniin ja vaatimatomiin hahmoihin jotka yleensä osoittautuvat rohkeiksi, erityisiksi ja erillaisiksi miltä päälleppäin näyttää. Pidin Trisistä paljon. Tris ja Neljä... Niin ihana pari :) Pidin Neljästä todella paljon myös. Juoni oli ihan hyvä. Vähn synkkä mikä tekee kirjasta vielä kiintoisamman. Pidin näistä uskalialaisten "tempuista" Turhan moni kuitenkin kuoli kirjassa, joka kyllä kuvastaa sitä miten julma oli kirjailian luoma maailma. Olisin halunnut että edes Will olisi jäänyt henkiin. Luin tämän englanniksi eka ja sain sellaisen tuloksen että englannin kielinen kirja oli parempi, mikä ei ollut yllätys.

Ahh... Miten minä rakastankin näitä "kielletty rakkaus" kirjoja mitä nyt nykyään tulee aina vastaan. Toisaalta en kyllästy sellaisiin kirjoihin ikinä. Päähenkilö oli kuitenkin joissakin kohdissa vähän tylsä tai jopa liian pikkutyttömäinen <--(en keksinyt tuohon oikeaa sanaa) ja kirja jumitti joissain kohdissa. Juoni oli vähän ennalta-arvattava. Kumminkin rakastuin tähän kirjaan. Muut hahmot olivat mielenkiintoisia ja koko kirja oli mielenkiintoinen. Minulla ei kyllä tullut kyllä sellaista - nyt on pakko lukeä tämä kirja - tunnetta. Luin sen rauhassa ja aloin todellakin pitää tästä.