Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Blishin ajattelu on mukavan poikkeava siinä suhteen, että ihminen muokkaakin itsensä sen sijaan, että muokkaa ympäristöään. Tässä tulee esiin sekin, mitä liian harvoin näkee tieteiskirjoissa; älyllistä elämää on muussakin muodossa, vaikka tarkemmin tarkasteltuna tätä ajatusta ei niin pitkälle viedäkään kuin olisi mahdollista. Takaa tuntuu kurkistavan Blishilläkin, ehkä vahingossa, että vain ihminen on älykäs. Tosin tässähän ei ollut tarkoituskaan edes käsitellä muita mahdollisia älykkäitä elämänmuotoja vaan leikitellä ajatuksella ihmisen itsensä muokkaamisesta. Kolmas tarina oli raskain luettava, ei vain pituudeltaan, mutta myös oman tietoni rajoittamana. Tarinan voisi nähdä paremmassa valossa kun olisi enemmän tietoa mikroeläimistöstä, alkuelämistöstä ja bakteereista. Tässä tarinassa tulee myös enemmän esiin Blishin biologisen puolen asiantuntevuus.
Viimeinen tähti on mahtava päätös kirjasarjalle. Kirjasarjan koko idea on muutenkin mielestäni loistava. Synkkä maailmankuva on omiaan luomaan upeaa lukufiilistä, eikä siis ollut mikään ihme, että luin tämän ohuen kirjan vajaassa kahdessa vuorokaudessa. Henkilöt pysyvät aikalailla samankaltaisina. Cassie, Evan ja Zombi olivat suosikkejani. Haka oli aika omanlaisensa, mutta niin kuin sanoin kirjasarjan toisessa arvostelussa, tyttö muuttui toisen kirjan aikana mukavammaksi. Sam muuttui kaikkein eniten. Onhan se tietysti selvä, että jos joutuu lapsisotilaaksi, sehän muuttaa ihmistä. Mutta silti poika ärsytti joissain kohdissa. Juoni ja juonikuviot pysyivät hyvinä ja kokonaisina. Ja loppuratkaisu oli hyvä, onnistunut ja ennen kaikkea yllättävä. Koko kirjasarja on yksi kaikkien aikojen parhaista joita olen lukenut. Harmittaa vain, että se loppui jo. Haluaisin vain lukea lisää :)
Ehkä enemmän lapsille sopiva aika helppo lukuinen. Itse olisin tykännyt enämmän pienenä.
Monet todella pitävät tästä kirjasarjasta, mutta itselleni ei vaan yksinkertaisesti nappaa niin yhtään. Kaksi ensimmäistä kirjaa luin, tämän toisen puoliksi pakottaen, ei mielestäni tempaa mukaan niinkuin kirjan pitäisi. Sanoisin peräti että tylsä.
Luin kirjan takakannen suhteellisen pitkään kirjastossa pyöriskeltyäni etsiessäni mielenkiintoista kirjaa, ja tämä lähti samantien mukaan. Kirjan idea rakkausesta sairautena oli niin kiehtova. Onhan rakastuminen meidän maailmassammekin tavallaan sosiaalisesti hyväksytty psykoosin verrattavissa oleva tila... Idea oli siis aivan mahtava, mutta toteutus ei niinkään. Jotkin kohdat kirjan maailman kuvaamisessa olivat mielestäni ristiriidassa toistensa kanssa, se ärsytti. Kuitenkin mahtavan idean takia lähtee silti 2,5 pistettä.
Tämä teos oli nopeasti luettu ja ihan hyvä vaan. Olipahan taas pitkästä aikaa todella turhauttava tarina, oikein kiristelin hampaitani. Olen viime vuosina alkanut sietää lapsia kirjoissa, mutta tämä teos palautti mieleen, miksi olen joskus kammonnut tällaisia tarinoita. Hahmot olivat ihan käsittämättömän ärsyttäviä. Koen kyllä, että tämä seikka on meriitti kirjalle, mutta minulle se oli henkilökohtaisesti tuskastuttavaa. Vaikka kuinka yritin pitää mielessä, että kyseessä on 6-12 vuotiaita lapsia, purin silti hampaita yhteen ihan jatkuvasti. Toinen minua ärsyttänyt asia oli se, miten epämääräisesti kuvattiin poikien päätymistä saarelle ja sitä miten he soputeuivat siellä oloon. Kukaan ei tuntunut kaipaavan vanhempiaan tai muita läheisiään, kaikki olivat vaan heti leikkimässä ja pitämässä hauskaa. Ei tuntunut uskottavalta. Muutamaa päähenkilöä lukuunottamatta kaikki hahmot olivat kuin yhdestä puusta veitettyä, melkoista massaa. No, loppua kohden teos parani ja sen klassikkostatus alkoi näkyä. Ihmisten raadollisuutta oli kuvattu hyvin, sitä miten valta ja halu valtaan turmelee riippumatta iästä. Minulle tämä tarina ei antanut oikein mitään kirjallisena teoksena, eikä se tuntunut minun mielessäni osuvan oikein kauhukirjallisuuden puitteisiinkaan. Tai sitten olen vain turruttanut mieleni kauheammalla kauhulla kuin mitä tämä edustaa.
Aivan mahtava kirja. Nappasin sen kirjakaupasta ilman suurempia odotuksia vain että olisi jotain luettavaa. No kirjahan osoittautui niin mukaansatempaavaksi ja kiehtovaksi että tuli luettua se muutamassa päivässä. Ja nyt jatko osaa etsimään! Pitänee lukea englanniksi koska suomennosta ei varmasti malta odottaa!
Yksi parhaista kirjoista joita olen koskaan lukenut( ja niitä on paljon). Kannattaa ehdottomasti lukea. Odotan kärsimättömästi seuraavan osan suomennosta, toivon että se on yhtä hyvä ja mielenkiintoinen. Juoni oli niin mukaansa tempaava että luin kirjan yhdellä kerralla ja en jaksa odottaa että saan tietää mitä tapahtuu seuraavaksi.
Tämä kirja oli taas todella hyvä ja rakastin sen lukemista. Se oli pakko lukea yhdeltä istumalta ja hihitin vaikka kuinka monta kertaa sitä lukiessani. Voin vain kuvitella, miten hulluna perheeni minua pitää. Tosin luulisi heidän olevan tottuneita siihen, muutamia Kerstinin kirjoja on tässä tullut luettua, osa moneenkin kertaan. Mutta taas todella hyvä kirja Kerstiniltä ja mielestäni parempi kuin edellinen osa.
Pidin kirjasta paljon, mutta odotin siltä ehkä hieman enemmän. Rakastan Rakkaus ei katso aikaa- trilogiaa, mutta mielestäni tämä kirja ei aivan yltänyt sen sarjan tasolle. Toivottavasti seuraava osa nostaa sarjan pisteitä minun silmissäni. Mutta kirja oli kaikkiaan hyvä ja viihdyttävää lukemista. Suosittelen sitä kaikille, jotka rakastavat rakkauskiemuroita ja pitivät edellä mainitusta sarjasta. Ja oikeastaan suosittelen tätä kaikille muillekin. ;)
Sujuvasti alkava, mutta juoneltaan laahaava nuortenkirjasarjan jatko-osa. Eniten harmittaa, että sarjan suomentaminen jätettiin kesken.
Lue koko arvostelu täältä: http://haaveenakirjailijanura.blogspot.fi/2016/06/kirja-arvostelu-c-j-daugherty-night.html
Todella hyvä kirja. Kirjassa on paljon luettavaa, mutta äkkiäkös sen luki, oli sen verran koukuttava! Ei tarvinnut pettyä tähänkään kirjaan, kuten ei aiempiinkaan osiin. Mielestäni hyvä päätös tälle trilogialle :)
Ehdottomasti hyvä kirja. Kirja on koukuttava, eikä se ole kokonaan ennalta arvattava. Suosittelen!
Kauan jouduin kirjaa odottamaan mutta lopulta odotus palkittiin. Kirjailijat saavat kirjaan aina jotain uutta ja kirjasarja pysyy mielenkiintoisena. Kirjan lukemista on pakko jatkaa että saa tietää mitä kaikki asiat tarkoittaa. Mielestäni yksi parhaista soturikissat kirjoista.
Piti skipata kaikki muut luku-urakat ja käydä tämän kimppuun kun sain sen kirjastosta. Laina-aikaa on lyhyesti ja tämä tiiliskivi oli yli 800-sivuinen. Siitä on aikaa kun olen viimeksi sukeltanut Engelsforsin maailmaan joten vähän aikaa sai taas hakea, että mitä on tapahtunutkaan ja kuka on kukakin. Hiukan ehkä taustalla auttoi juuri katsomani Cirkeln- elokuva, jonka kautta pääsi vähän perille miten koko tarina alkoi. Tämä sarja ei ole kyllä pettänyt yhdenkään kirjan kohdalla. Kansien välissä on tapahtumaa riittämiin ja hyvin erilaisia henkilöhahmoja. Kukaan ei oikeastaan noussut suosikiksi, mutta pystyin samaistumaan osaan nuorten ajatuksista ja tunteista. En tiedä oliko tähän ehkä tungettu jo vähän liikaakin kaikkea koska kirja on todella paksu, mutta juoni pysyi kyllä hyvin kasassa ja loppua kohden tuli vastaan vähän ylläreitäkin. Loppu oli minusta jotenkin todella kiva ja siitä jäi hyvät fiilikset itselle. Kaiken kaikkiaan erittäin viihteellinen päätösosa tälle taikaa tursuavalle trilogialle. Suosittelen ehdottomasti lukemaan, jos noidat ja magia kolahtaa.
Olen lukenut nyt 500 sivua, ja olen suorastaan joutunut väkisinmakaamaan aivoni, että olen kyennyt siihen. Kirja on vain niin sairaan tylsä ja jaaritteleva.
Sarjan ainakin tällä erää lopettava teos, joka oli selvästi edellista osaa parempi luomus. Pidin juonesta, koska se oli tarpeeksi monisyinen ja eteni useammalla taholla. Harper saa vihdoinkin selvitettyä häntä pitkään vaivanneen ongelman, joka minusta päättää sarjan hyvin, vaikkakin lopussa jätettiin vielä mahdollisuus jatkaa tätä sarjaa. Minusta ei kyllä tarvitsisi, tämä sarja on hyvä tällaisenaan. Harper oli parempi hahmo tässä kuin edellisessa osassa ja onneksi nyt Tolliver joutui hiukan syrjään, jotta Harper sai tehdä asioita helpommin. Tarinassa olleet mysteerit olivat kiinnostavia, mutta loppuratkaisuihin päätymiset olivat taas hiukan tympeitä. Harperin kyky hiffata asioita pettää aina sillä hetkellä, kun sitä tarvittaisiin eniten, joka jätti ikävän maun suuhun. En myöskään välittänyt tarinassa olleestaan jahkailusta ja saman tilanteen uudelleen ja uudelleen läpikäymisestä. Epätasalaatuinen teos, mutta silti kiinnostava.
Helposti ja nopeasti luettu kirja, joka ei kyllä juonellaan hämmästyttänyt. Rikos kirjassa oli kyllä yllättävän raaka, josta pidin, mutta muuten en juurikaan kokenut mitään kovin erikoisia sävähdyksiä suuntaan tai toiseen hahmojen tai juonen osalta. Tarina oli melko yllätyksetön, mahdolliset syylliset oli helppo karsia pieneen joukkoon ja sitten se oli vain ajan kysymys, kunnes oikea syyllinen hermostui ja teki tyhmyyksiä. Niin kuin tuntuu olevan perusidea sarjan kahdessa ensimmäisessäkin teoksessa. Hahmot olivat aika pahvisia ja itseään toistavia. Pidin Harperista kahdessa aikaisemmassa kirjassa, mutta tässä hahmo alkoi tympiä. Harper on välillä ihan käsittämättömän toivoton näkemään asioita, kun taas välillä on todella skarppi huomaamaan pienempiäkin yksityiskohtia. Syö hahmon ja tarinan uskottavuutta, kun niissä tilanteissa missä pitää hiffata asioita, hahmo ei huomaa ja tällä tavoin tarinaa viedään eteenpäin tai puolestaan jäädään jahkaamaan jotain ihan itsestäänselvyyttä. Tämän tarinan valopilkku hahmona oli Manfred. Toki hyvin ylispeksattu hahmo, mutta juuri sen takia erottui muista positiivisesti. Pieni silmien pyörityshetki oli kyllä se, kun Manfredista tehtiin kummajainen sillä, että tällä oli tatuointeja ja lävistyksiä. Puh, please. Tämän kirjan eduksi ei myöskään voi laskea turhan pitkää petileikkikuvailua. Minulla ei ole mitään tällaisia kohtauksia vastaan, mutta kylläpä se tuntui tässä päälleliimatulta. Mutta, kaikista negatiivisista seikoista huolimatta ihan luettava kirja.
Valinta muistutti monella eri tapaa nälkäpeliä, mutta kun sen pienen yksityiskohdan ohi päästiin niin pystyin rakastumaan kirjaan. En odottanut tältä mitään, ajattelin, että tämä on yksi niistä kliseistä, joissa on täydellinen päähenkilö, jonka elämä on täydellistä. Tämä ei kyllä todellakaan ollut sellainen. Kirjan teksti oli mukaansa tempaavaa ja mielenkiintoista. Olisin ehdottomasti lukenut kirjan yhdeltä istuimalta, mutta en voinut illan takia. Hahmot olivat mielenkiintoisia ja olin iloisesti yllättynyt kun jokaista kolmeakymmentäviittä tyttöä ei esitelty, koska siinä olisi todennäköisesti mennyt mielenkiinto. Odotan ehdottomasti jo jatko-osaa, enkä tiedä jaksanko odottaa syyskuuhun asti. Toisaalta pakko kai se on. Lisämaininnan haluaisin vielä ehdottomasti antaa ihanasta kannesta! Suosittelen ehdottomasti!
Kun vaihteeksi tulee mahdollisuus tutustua suomalaiseen Cthulhu-kirjallisuuteen, niin ei sitä voi jättää välistä. En kadu kirjan lukemista sillä muutamat novelleista olivat erittäin hyvin kirjoitettuja, mutta suurimmalle osalle en oikeastaan lämmennyt. Yksi novelleista vaikutti täysin vitsiltä ja hyvin harvasta välittyi se pelon ja epätietoisuuden tunne, josta pidän paljon. Kokonaisuudessaan teos on kahden tähden arvoinen, vaikka muutamat yksittäiset novellit ansaitsisivatkin enemmän kuin neljä tähteä.