Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
En ollenkaan pitänyt alusta. Ärsytti sen verran Alexin suuttumiset, turhautumiset melkein joka ikiseen asiaan. Mutta onneksi jatkoin lukemista ja olen kyllä todella tyytyväinen. Suosittelen!
Pidin paljon, tosin saman tapainen kuin aikaisemmat kirjat. Mahtavaa, kun kappaleiden hupaisat nimet olivat taas mukana. Henkilöhahmot olivat mielenkiintoisia ja sai nauraa riittävästi. Suosittelen jos on ikinä edes vähän pitänyt Riordanin aikaisimmista kirjoista.
Sujuvasti kirjoitettu ja helposti luettava teos, jossa oli kuitenkin ihan liikaa toistoa sarjan ensimmäisestä osasta. Juonellisesti tämä teos ei ollut kovin erikoinen tai edes mitenkään mieltä vaivaava. Tapahtumat tapahtuivat aika selkeässä, odotetussa järjestyksessä, ja tämä teki juonesta hyvin ennalta-arvattavan. Eipä sillä, että se olisi kauheasti haitannut. Se, mikä menetettiin juonessa, saatiin takaisin päähahmossa. Harper on edelleen minusta kiinnostava ja mainio hahmo, joka jättää aika helposti Tolliverin jalkoihinsa. Sarjan jatkoa ajatellen, kaipaisin seuravaan osaan hiukan syvyyttä ja jotain, joka jättäisi vahvempia muistijälkiä. Voinee olla, että tästä ei muista paljokaan parin viikon päästä.
Kingin uudempi tuotanto on jotenkin paljon soljuvampaa tekstiltään ja juoneltaan kuin mihin olen häneltä tottunut. Tässä tarinassa oli hyvä juonen kuljetus, kiinnostavat hahmot ja ylimääräisen selittelyn määrä oli aika minimissä. Kun liikoja oli karsittu pois, oli kokonaisuus sujuva. Vaikka tätä kirjaa onkin kehuttu pelottavaksi, en saanut oikein mitään kauhun värähdystä oikein mihinkään suuntaan. En nyt sinänsä koe sitä ongelmaksi, mutta ehkä minua hiukan harmitti sen puute, koska odotin sitä koko kirjan ajan. Kirjassa oli ripoteltu sinne tänne täkyjä lukijoille, erityisesti pidin valtavasti viittauksesta Joyland-huvipuistoon. Neljän tähden teos ehdottomasti, tuttua Kingin laatua tämäkin.
Kirja oli koskettava ja se kertoi tärkeistä asioista mistä nuoret usein eivät piittaa. Kirja piti otteessaan loppuun asti, henkilöt olivat hyvin rakennettuja ja juoni kuljetti lukijaa kuin siivillä. Suosittelen, varsinkin nuorille.
Hallusinatsioneja kokoelmassa on historian havinaa. Se sisältää suomalaisia kauhutarinoita vuosilta 1864–1918. Kirja alkaa Juri Nummelinin esipuheella, jossa luodaan lyhyt katsaus sekä ajan ulkomaisiin kauhuklassikoihin että kotimaiseen tarjontaan. Jokaisesta kokoelmaan päätyneen tarinan kirjailijasta on myös suppea esittelyteksti novellien alussa. Tarinoita on niinkin tunnetuilta kirjailijoilta kuin Zachris Topelius ja Aleksis Kivi, mutta itse olin eniten vaikuttunut tuntemattomamman Kyösti Wilkunan tarinoista. Niitä kokoelmassa olikin ilahduttavasti 4 kappaletta. Monissa tarinoissa käytetään vinkeää vanhakantaista tai murteellista kielitä, mistä välittyy tarinoiden ajan henki. Sivumäärältään kirja ei ole mittava, mutta tarjoaa hyvän mahdollisuuden tutustua suomalaiseen kauhukirjallisuuden historiaan. Kaikki tarinat eivät suinkaan hätkähdyttäneet hienoudellaan eikä varsinkaan kauhullaan, vaan kokoelman kiinnostavuus itselleni on nimenomaan historiallisessa näkökulmassa.
Uuden maan päätarina jatkuu siitä, mihin edelliset osat loppuivat. Harmi, kun en huomannut, että edellisten osien kertaus oli kirjan lopussa. Toki ilmankin tuli toimeen, vaikka vuosien varrella edellisistä osista palasia oli jo unohtunut. Juoni etenee, mutta kerronnassa keskitytään paljon henkilöiden menneisyyteen. Toby kertoo lapsenlailla uteleville crakelaishumanoideille - uusihmisille - tarinoita menneistä tapahtumista ja vähän muustakin. Henkilöistä keskitytään ensisijaisesti Zebiin. Koska tapahtumia käydään läpi tarinoiden kautta, kerronta on melko kepeää, humorististakin välillä. Hahmoina hyväuskoiset ja luottavaiset, laulavat ja kehräävät crakelaiset ovat hauskoja, tosin myös rasittavia jatkuvine kysymyksineen. Varsinkin nuori Mustaparta, joka alkoi oppia ihmisten juttuja, kuten kirjoittamaan, sulatti sydämen.
Ilmeisestikin viimeinen sarjan teos, ainakaan uusia kirjoja ei ole vuosien varrella tullut ja tässä osassa Harper saa viimein vastauksia häntä askarruttaneisiin kysymyksiin. Edellinen kirja oli minusta vauhdikas ja täynnä vaarallisia tilanteita, mutta tämä osa polkee ehkä taas vähän liian ponnettomasti eteenpäin ja tuntuu ettei itse asiaan päästä kuin vasta kirjan loppusivuilla. En kyllä paljon ole lueskellut mitään rikosromaaneja tai muita sen tyylisiä teoksia joten ehkä se paikallaan junnaaminen vaan on osa kirjaa, tiedä häntä. Kaikesta huolimatta nämä neljä kirjaa ovat olleet ihan viihdyttäviä ja vaihtelua arkeen kaiken kaikkiaan. Kelvollista aivot narikkaan viihdettä, jossa ei kuitenkaan ehkä sukelleta liian syviin vesiin vaan liidetään pinnan tuntumassa ja pidetään lukijan mielenkiintoa yllä erinäisin tapahtumin. Jos True Blood kolahti niin näistä saa ihan hyvää korviketta niille kirjoille hetkellisesti. Ei ainakaan aika mennyt hukkaan näitä lukiessa vaikka nyt eivät omaan suosikkilistaan ylläkään.
Virkistävällä tavalla erilainen, mutta loppua kohden turhan kiirehtiväksi muuttuva kirja. Siinä Noaidin tytär pähkinän kuoressa.
Lue koko arvostelu täältä: http://haaveenakirjailijanura.blogspot.fi/2016/05/kirja-arvostelu-essi-tammimaa-noaidin.html
En tiedä mikä asia sai koko sarjaan hurahtamaan, ärsytti koko aika ihan Zo:sta lähtien monikin asia ja 12 kirjan tarina ja miljoona taistelua ja sotkua ja kuolemaa oli survottu niin pieneen aikaan. Olisi ollut mm parin kolmen vuoden sisään asiat, eikä joka viikko ja kuukausi uusia taisteluita, eihän siinä kerkeä pahiskaan levätä! Kyllä teinit nopeasti saavat uusia kumppaneita, mutta jos kuolee raa'alla tavalla ja sitten olet toisen pojan kainalossa ja olet niin rakastunut. Nuo asiat eniten ärsyttää. Mutta luin innolla kuitenkin kaikki osat ja heti varausta kirjastoon tämän viimeisenkin kohdalla! Kiitos näistä kirjoista, toimiva kerrontatapa tietenkin osana miksi luki vaikka ärsytti ja jokunen todella onnistunut hahmo oli myös mukana. Kokonaisuus kyllä ok, vaikka kritiikkiä jaksaisin jauhaa pitemmänkin aikaa ja joka pikkuasiasta. Olen vain kriittinen ja samalla myös liian utelias ja ahne, jonka takia varmaan sarjan kokonaisuudessani luin.
Olen alkuperäisen kirjan lukenut useamman kerran vuosien varrella, joten tämä juhlajulkaisu vaikutti ihan mielenkiintoiselta idealta. Se ei kuitenkaan yltänyt edes alkuperäisen Houkutuksen tasolle. Kirja tuntui tosi pitkäveteiseltä ja hahmojen uudet nimet oli sekavia ja muutamaan kertaan piti pysähtyä miettimään, että kuka se tämäkin hahmo nyt taas olikaan. Jotenkin tuntui myös, että Beaun ja Edythen väliltä jäi uupumaan se jokin, joka taas Bellalta ja Edwardilta löytyi. Beau tosin oli rennompi ja mukavampi hahmo kuin Bella. Kirjan loppu oli ihan kiva, joskin aika täyteen pakattu.
Tätä kirjaa voin suositella lukijalle, joka pitää nopeasta juonenkehittelystä ilman turhaa kuvausta - niin, itse asiassa ilman juuri minkäänlaista kuvausta. Parasta antia kirjassa olivat kaiketi tiedot muinaisen Egyptin arkielämästä ja tavoista, mutta minimalistinen kuvaus sekä töksähtelevä ja kuiva dialogi veivät kokonaisuuden pahasti miinukselle. Voisi sanoa, ettei kirjan idea sinänsä ollut hassumpi. Kirja oli vain melko huonosti kirjoitettu. Toisaalta, johonkuhun tällainen tyyli voi vedota - itseäni ei vain oikein sytyttänyt. Voin suositella kokeilemaan, mikäli muinainen Egypti kiinnostaa.
Kirja oli mielestäni tylsä ja pitkästyttävä. Luin n. puoleen väliin väkisin, kunnes tajusin, että on maailmassa parempiakin kirjoja ja että turhaan kulutin aikaani tähän. Kaikki oli niin synkkää, ihmiset niin lapsellisia ja henkilöhahmot jotenkin niin ohuita. Ainoa jolla oli edes jotain pohjaa oli tohtori Faraday.
Suomen alppihiihtomaajoukkueen entinen mitalitoivo Kaj Syysmaa lähtee vuokraamalleen korpimökille, joka sijaitsee jossakin Ruoveden ja Parkanon tietämillä, syrjäisessä Maahiaisen kylässä. Tarkoituksena olisi vetäytyä syrjään maailman melskeistä - ennen kaikkea entisen missivaimon ja skandaalilehdistön ulottuvilta - ja kirjoittaa jatko-osa esikoisromaanille. Lähestulkoon autioituneessa kylässä ei vaan kaikki tunnu olevan ihan kohdallaan. Vanha kansakoulun opettaja hourii outoja paikan synkeästä menneisyydestä, naapurin parantajanainen tuntuu salailevan jotakin ja lisäksi metsässä tuntuu kekriyön lähestyessä liikkuvan outoja hahmoja, jotka eivät taida edustaa ihan sitä tavanomaisinta faunaa... Ja mikä mahtaa olla Määhieszö maan alanen?
Alultaan ihan lupaava, mutta loppua kohden puhtiaan menettävä kirja. Noin keskivaiheilla juoni lässähtää ja pahasti. Loppu onkin sitten vain jatko-osan petailua, eli mitään ei selviä ja jos juonesta haluaa päästä perille, on pakko lukea kirjasarjan seuraava osa. Kaiken kaikkiaan hyvin tavanomainen nuortenkirja, jota piristää kohtuullisen hyvin kirjoitettu päähahmo ja muutamat sivuhahmot.
Hyvin epätasalaatuinen novellikokoelma Kingiltä. King tuppaa aina romaaneissaan kertoilemaan vähän sitä sun tätä, jolloin tarinasta tullee pitkä ja tylsistyttävä. Olin toivonut, että novellimuoto olisi rajoittanut tätä Kingin ominaisuutta, mutta ei. Ei niissä nyt kaikissa laverreltu, mutta ihan liikaa kaikesta huolimatta. Parhain novelli oli kirjan nimikkonovelli Anteeksi, oikea numero. Siinä oli hyvä fiilis ja se oli paikoitellen jopa pelottavakin. Esikaupunkielämää novellissa oli hauska lovecraftmainen tunnelma, ja Sadekausi oli sopivan ällöttävä. Nämä olivatkin ehkä ne onnistuneimmat tämän teoksen novellit, muista en jaksanut kiinnostua.
Kiinnostava ja nopeasti luettava tarina, joka nappasi heti mukaansa. Minä pidin Harperista ja Tolliverista, ihan toimiva kaksikko. Harperissa oli aika paljon Sookieta, mutta oikeastaan vaan ne hyvät puolet; Harperista onneksi puuttui se jahkausvivahde joka Sookielta löytyy. Juoni ei ollut kovin erikoinen, mutta minusta muuten ihan hyvin tehty jännityskertomus. Kyllä tämän parissa vietti ihan mielellään iltapäivän.
Sarjan ensimmäisen kirjan lukemisesta oli jo melko pitkä aika, mutta tarinan vaiheet palautuivat mieleen ensimmäisen varsinaisen luvun aikana. Kirjan kartta aiheutti ensin hämmennystä, koska tällä kertaa kansilehdille on kuvattu toinen myyttien yhdeksästä maailmasta. Koska osa tarinasta kulkee edelleen ensimmäisen kirjan maailmassa, olisi ensimmäisestä kirjasta löytyvä kartta myös mukava olla käsillä. Murteiden käyttö sai ensin huolestumaan, että kirjassa käy Jar Jar Binksit ja joistakin hahmoista tulee Disneymäisiä pellejä, jotka käyvät ärsyttämään. Murteiden käytön johdonmukaisuus ja vakavammat hetket tarinassa onnistuvat kuitenkin tasapainoittamaan maailman Potter-henkiseksi, jossa uskalletaan leikitellä fantasia-olioiden kanssa enemmän Dragonlancen kuin Tolkienin perinteistä muistuttaen. Useiden uusien paikkojen ja hahmojen lisäksi myös ensimmäisestä osasta tuttuihin henkilöihin tulee enemmän syvyyttä ja kaikki hahmot näyttäytyvät omine heikkouksineen epätäydellisinä nuorten kirjaan sopivalla tavalla. Tarinaa kuljetetaan nyt kahdessa haarassa ja myös tallimestarin haara kantaa mainiosti. Minulle mieluisimmat kohdat löytyivätkin ehkä hieman yllättäen tästä tarinan haarasta. Toivonen onnistuu kuvaamaan viikinkimytologiaan pohjautuvaa maailmaa siten, että mittakaava on todellisen suuri kokonaiseksi maailmaksi. Toisen kirjan myötä esiin tulleiden maiden, kansojen ja myyttisten olioiden sekä paikkojen määrä kasvaa mittoihin, joiden varaan voi rakentaa loputtomasti seikkailuja. Kirjan loppu on mielestäni paremmin tasapainossa ensimmäiseen osaan verrattuna. Lukijaa palkitaan muutamilla suurilla ratkaisuilla, mutta loppuasetelma jättää vahvan cliffhangerin seuraavalle osalle.
Enpä tiedä, mitä tästä oikein pitäisi sanoa. Juoni oli kangerteleva ja paikoitellen vähän sekavakin. Ei jäänyt sellainen fiilis, että haluaisin lukea seuraavat osat..
Tämä on paras osa koko sarjasta, pidin siitä paljon jo lapsena ja nyt aikuisena tuntui edelleen hyvältä kirjalta. Tarina oli hyvä toiminnallinen seikkailu, jossa oli kaikkia kiinnostavia yksityiskohtia. Tykkään Rapanhapakosta hahmona tosi paljon.
Tämä on vähiten hyvä kirja koko sarjasta. En pidä taistelukertomuksista muutenkaan ja tässä se oli toteutettu jotenkin epämääräisesti. Kirja ei ollut hyvä päätös sarjalle.
Tämä oli lempparini sarjasta lapsena ja nyt aikuisena huomasin pitäväni tästä edelleen eniten. Reaalimaailman ja fantasiamaailman yhdistelmä toteutettu toimivasti ja tarina rakennettu muutenkin kiinnostavasti.