Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Tätä lukiessa hirvitti niin paljon vallan sokaisema ja mielipuoli Jim Rennie ja hänen värväämät apulaispoliisit, että harkitsin Barbaran pidätyksen kohdalla lukemisen lopettamista. Lopun Inferno oli todella elävästi kuvattu.
Tässä kirjassa raivostutti Carrien äidin kiihkoileva hihhulointi. En ole oikein koskaan sietänyt kiihkouskovaisia, mutta tässä on jotain kieroutunutta jumalkatsomusta. Lopun täystuho oli erittäin viihdyttävää.
Ensimmäinen lukemani Stephen Kingin kirja on minusta parempi kirjana, kuin elokuvana. En säiky helposti, joten tämä oli minulle mielyttävää jännitystä.
Mahtava selvinneiden kertomuksista koostuva kirja. Mieleen jäi parhaiten sokean japanilaisen kertomus.
Koko kirjasarjan paras osa! Vastaukset saadaan kaikkiin kirjasarjan aikana tulleisiin kysymyksiin. Pimeys laskeutuu Velhomaailmaan ja taikaministeriö kukistuu aika kirjan alussa. Mutta ihmekkös tuo, kun Velhomaailmassa käytännössä kaikilla on ase. Roadtrip tyylinen etsintäretki tekee hallaa kolmikon välisille suhteille, mutta vaarojen keskellä ystävyys voimistuu. Viimeinen taistelu tuo karmeita menetyksiä. Tämä on koko sarjan verisin kirja. Kaikkein pahinta minun mielestäni oli se kun Fred kuoli. Hän oli Georgen ohella minun lempihahmoni. Epilogi jää vähän vaisuksi
Pelko... Se kuvaa tätä kirjaa hyvin. Koko maailma on pelon kourissa. Valonpilkahduksia tuo humoristiset kolmiodraamat.
Tämä kirja sai minut raivostumaan moneen kertaan, kun Taikaministeriö osoitti olevansa korruptoitunut ja hullun johtama. Pimento on kaikista ärsyttävin hahmo. Percy Weasleynkään nuoleskelu ei ollut mitään kivaa luettavaa. Lisäksi minulle ei ole vieläkään selvinnyt mitä merkityksellistä on Luna Lovekivassa.
Tämä kirja pelotti minua loppua kohden, kun luin tämän lapsena. Kaikista mielenkiintoisempia olivat koetukset ja huispauksen maailmanmestaruuskisat.
Kiehtova kurkkaus Harryn vanhempien menneisyyteen tekivät tästä kirjasta suosikki Potterini ennen kuin luin seuraavat osat. Huispausosuudet olivat parhaimmat koko kirjasarjasta.
Tämä kirja tuo synkkyyttä Tylypahkaan, jota ei ollut edellisessä kirjassa. Sen lisäksi kirjassa tuodaan ensikertaa esiin rasismi, johon vain epäsuorasti viitattiin Viisasten kivessä. Tylypahka on vaarallinen, koska 50 vuoden takaiset tapahtumat toistuvat uudelleen. Asiaa ei yhtään auta se, että suojautumista pimeyden voimilta opettaa henkilö, josta ei ole opettamaan silloin kun näitä taitoja eniten kaivattaisiin. Huumori ja uuden arvoituksen ratkaiseminen tekevät tästä kirjasta yhtä hienon lukukokemuksen, kuin edellisestäkin. (Tämä oli muuten ihka ensimmäinen kirja minkä olen itse lukenut, sillä äiti luki ensimmäisen ääneen.)
Kaikkihan nyt Potterit tietää. Orpopoika, joka saa tietää olevansa velho ja ainut, joka voi tuoda rauhan velhomaailmaan. Kirjailijan lennokas kerronta ja päättymättömät yksityiskohdat tekevä sen, että kirjasta voi löytää aina jotain uutta. Täydellinen sarjan avaus
Kirja tuntui laahaavan paikallaan, koska henkilöt piilottelevat suurimman ajan Kabuki teatterin kulisseissa. Lopputaistelukaan ei ollut niin piinaavan jännittävä, kuin olisin odottanut, mutta ihan kohtuu hyvin päätetty sarja.
Tämä kirja tuo syvyyttä osaan hahmoista, kertomalla heidän taustoistaan ja paljastamalla jotain näillekin uusia asioita. Pidin erityisesti Hinetoshin ja hänen siskonsa välisistä kohtauksista.
Ihan kelvollinen sarjan avaus, mutta minua ärsytti suunnattomasti se, ettei Hinetoshi luottanut itseensä kirjan alussa. Kiinnostus heräsi, kun hän kohtasi taistelussa kadonneen siskonsa.
Tämä kirja ei oikein avautunut minulle samalla tavalla, kuin edelliset osat. Asiat tuntuivat yksinkertaisemmilta, kun ainoana päämääränä oli selvitä hengissä areenalla. Mutta nyt on täysi sota. Peetan muistojen muuntelu vei myös sympatiani tätä henkilöä kohtaan, vaikka tiesin, ettei hän ollut siihen syyllinen. Myös lopun teloitus meni vähän ohi.
Uusi peli oli vielä edellistäkin piinaavampi. Mi´ten voisi selvitä kuolemankamppailusta uudestaan, jos on juuri ja juuri selvinnyt kerran aikaisemmin. Katniss ylittää itsensä kerta toisensa jälkeen.
Hyvä kirja. Katnisin tunteet mahdottomalta tuntuvassa pelissä oli kirjoitettu tosi hyvin. Kun miettii mitä itse tekisi tuollaisessa tilanteessa pelko käy ylivoimaiseksi.
Parhainta kirjassa oli tapahtumat, mitkä kuvattiin Jacobin näkökulmasta. Vampyyreihinkin löytyi vihdoinkin, jotain syvyyttä, kun kerrottiin, miten Bella koki vastasyntyneen elämän.
Kirjassa harmitti se, että siinä ei päästy seuraamaan taistelua vastasyntyneit vastaan, vaikka elokuvassa se oli mukana. Sen tietysti ymmärtää, sillä Bella ei ollut näkemässä sitä ja tarina kerrottiin hänen näkökulmastaan. Edelleen kiinnostuin vain niistä kohdista, missä oli ihmissusia mukana.
Ei ollut mitenkään yllättävä, koska olin elokuvan nähnyt, mutta ei tämä kuitenkaan sellainen ollut, että se ansaitsisi kaikki haukut, mitä tästä on sanottu.
Tämä on ensimmäinen kirja, jossa uskoin aivan taistelun viimehetkiin asti, että tämä ei voi mitenkään päättyä hyvin. Hornanmalja on ajatuksenakin niin hirveä, etten ole aikaisemmin moiseen esineeseen törmännyt missään kirjassa
No nyt se myrkyn lykkäs! Kirja saa loppupuolella niin kauhun valtaan, että ei usko enään onnellisiin loppuihin, ei ainakaan tämän kirjan kanssa. Hyvät ihmiset muutetaan pahoiksi Hornanmaljalla. Varsinkin Luken sisaren muutos sai minut vaipumaan epätoivoon. Pidin siitä, kun hän Lasikaupungissa sai taivuteltua Claryn äidin suostumaan Luken kosintaan ja nyt tämä hieno ihminen on jotain aivan muuta.
Tämä kirja vastasi vasta loppupuolella siihen, miksi Claryn veljestä voisi tulla uhka, vaikka sehän kuoli Lasikaupungissa. Kirjan loppu sai epäilemään, että tuleekohan seuraavassa kirjassa jotain pahaa vastaan, josta ei haluaisi lukea.
Tässä päästiin vihdoinkin kuuluisaan varjometsästäjien alkukotiin. Lopputaistelu oli hienosti kuvattu ja ihan selkäpiitä karmi, kun Claryn isä, jonka nimeä en nyt tällä hetkellä muista, mutta en jaksa ruveta etsimään paljasti suunnitelmansa. Lukuiloa vähän laimensi, kun eräs tuttavani spoilasi, mikä on Jacen todellinen tausta.
Ei tämä huono kirja ollut, mutta oli suurimmalti osin vähän pitkäveteinen, tai sitten minä en ollut oikein motivoitunut lukija. Loppupuolella kiinnostus kasvoi.
























