Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Tämä osa on ehdottomasti paras tähän astisista lukemistani sarjan kirjoista. Juonessa on paljon uusia käänteitä, eikä vauhdikkailta ja surullisiltakin tilanteilta voida välttyä. Kirjasarja paranee huomattavasti loppua kohden ja tunnelmakin alkaa tiivistyä.
luin kirjan jo puolvuotta sitten, mutta pakkohan sitä on tulla kommentoimaan. Kirja oli mielestäni kerrassaan mahtava. Kaikin puolin onnistunut teos oli hieman edeltäjäänsä parempi, mutta niinhän se yleensä on :)
Pidin tästä kirjasta enemmän kuin ensimmäisestä osasta, tässä teoksessa tuntuu tapahtuvan paljon enemmän kuin aiemmassa osassa ja päästään kunnolla käsiksi zombimeininkiin.
Kirja kertoo Amerikan sisällissodan aikaisesta orjuudesta ja etenkin laki, missä orjanomistajilla oli oikeus hakea vapaisiin valtioihin paenneet orjat takaisin omistukseensa on tarinan perusta. Kirjailija on saanut kimmokkeen tarinaansa todellisen henkilön, karanneen orjan Margaret Garnerin teosta. Tarinaa kerrotaan kahdessa aikajanassa: nykyhetki sijoittuu vuodesta 1873 eteenpäin, takaumat parikymmentä vuotta aikaisempaan aikaan. Kertomus kuvataan pääosin entisen orjanaisen Sethen ja tämän tyttären Denverin näkökulmasta. Perheen elämänkokemukset ovat rankkoja ja menetykset raastavia. En viitsi spoilata, joten juonesta ja muustakaan sisällöstä ei sen enempää. Alkuteoksen nimi Beloved on tarinaan osuva. Mielestäni suomennettuun nimeen ei olisi tarvinnut tehdä omaa tulkintaa.
Lue lisää ...
Kirjassa on omaperäinen kerronta, joka voi ajoittain tuntua oudolta. Kummalliselta tuntuvia, selittämättömiä asioita tuodaan esiin, mutta niihin palataan myöhemmin useampaankin kertaan, jolloin asioiden tarkoitukset selviävät. Tarina avautuu pikkuhiljaa. Kun tyyliin pääsee sisälle, huomaa kuinka hienoa kerronta on tuoden mystiikan tuntua tarinaan. Tarina on todella vaikuttava ja jää kummittelemaan mieleen pidemmäksi aikaa.
Tavattoman raikas ja viihdyttävä nuortenkirja! Jokainen viidestä päähenkilöstä oli selvästi oma persoonansa ja jotenkin he vain kasvoivat kiinni sitä mukaa, kun kirjaa luin. Juoni on omaperäinen ja nautin kirjoistustyylin yksinkertaisuudesta. Tiedän, ettei tällaisten kirjojen suomentaminen ole varmasti aivan helppoa, mutta jotenkin suomennus tuntui joissain kohdissa kömpelöltä ja etenkin huumorilla höystettyjä kohtia olisi voinut vähän hioa. Suosittelen kaikille vapaille, nuorille sieluille!
Helppo- ja nopealukuinen tarina, jossa oli paljon hauskoja ideoita ja juttuja. Harmi vaan kokonaisuus meni hieman sekavaksi jossain vaiheessa, joka latisti kiinnostusta, ja hahmot jättivät kylmäksi. Olisin kovasti halunnut välittää Milasta ja pitää muistakin hahmoista, mutta en saanut niihin oikein mitään kontaktia, en kiintynyt kehenkään. Isoisä oli ehkä kiintoisin hahmo, koska siinä tuntui olevan enemmän luonnetta kuin muissa yhteensä. Herra Kunnas oli sitten ehkä liian karikatyyri ja lattea hahmo ollakseen kiinnostava. Mutta kyllä hahmoissa oli potentiaalia, sitä ei voi kieltää. Minun kiinnostusta tästä söi jo heti alussa tullut niin vahva young adult -fiilis, joka toki on minun ongelmani lukijana eikä kirjan.
Itse myös kallistun tuolle "ihan hyvä" linjalle. Kieli oli todella kaunista ja tarina oli täynnä tunteita. Pidin Sunan vahvasta ja itsenäisestä henkilöhahmosta. Fantasiamaailma oli mielenkiintoisesti rakennettu, ja tarinassa oli sopivasti jännitystä. Kuitenkin mielestäni "se joku" jäi puuttumaan tarinasta, olisin kaivannut jotain enemmän. Hieno suoritus esikoiskirjaksi!
Ihan samaa hyvää tasoa kuin aiemmatkin osat. Välillä tylsähköä luettavaa, mutta ei liian usein. Kirjan loppu hieman yllätti kokonaisuudessaan, mutta hyvä loppu ehdottomasti hyvälle trilogialle.
Yhtä hyvä ellei jopa parempi kirja kuin ensimmäinen osa. Pakkohan täsät on pitää, jos piti ensimmäisestä osasta. Ei tätä voi jättää lukematta kun alkuun on päässyt.
Hyvä kirja. Alku vaikutti vähän pitkäveteiseltä, mutta aika nopeasti kirja kyllä tempasi täysin mukaansa. Pakko oli lukea melkein kerralla loppuun :)
Tässä osassa päästään vihdoin eeppisyyden pariin. Lyran ja Wilin matka kuolleiden maahan ja sieltä palaamisen jälkeinen taistelu oli runsasta ja palkitsevaa. Pidin tästä kirjasta sarjasta eniten, vaikka en ihan ymmärtänyt sen naisen matkaa sinne pyörillä kulkevien otusten maahan ja Lyran ja Wilin rakastuminen tapahtui vähän yhtäkkisesti. Mutta kirjan muut tapahtumat korvaavat nämä kaksi esimerkkiä.
Pidin aluksi kirjassa väitettyjä haamuja vain lasten mielikuvituksen tuotteena, mutta aloin uskoa, kun yksi imee yhden Serafina Pekkalan noidan mielen tyhjäksi. Ja kaiken huipuksi kirjan naisvihollinen pystyy kontrolloimaan näitä paholaisia. Leen ja Hesterin kuolema oli kirjan toinen surullinen kohta.
Kiintoisa ajatus, että ihmisen sielu olisi erillään ruumiista eläimen hahmossa. Tämä oli hyvä kirja, mutta siitä en pitänyt, kun Lyran Pantalaimon meinattiin leikata.
Half Lost on Half Bad trilogian voimakas lopetus. Tartuin sarjan ensimmäiseen osaan mielenkiinnolla viime vuonna. Lukaisin toisen osan heti perään ja jäin odottamaan kolmatta kieli pitkällä. Sain sen viikko sitten lukulaitteelle esitilattuna ja imaisin kirjan siltä istumalta. Sally Green kirjoittaa voimakasta tekstiä. Se on helppolukuista, ei kiertele ja imaisee lukijan synkkään maailmaan, missä minä viihdyin. Sarja on väkivaltainen. Moni nuortenkirjasarja on nykyään täynnä taistelua, sotaa ja hengissäselviytymistä. Mikä ei ole ihme, koska katsokaa uutisia. Katsokaa maailmaa, jossa elämme. Olen itse joutunut selittämään lapselle moneen otteeseen kuluneen vuoden aikana, mitä on terrorismi ja miksi joku haluaa tappaa viattomia ihmisiä. Maailma on paska paikka. Selitä se viattomalle. Maailma on täynnä sotaa, väkivaltaa ja kärsimystä. Sally Green on kirjoittanut omaan maailmaansa mustien ja valkoisten noitien sodan ja diktatuurin. Tarinan kertoo puoliksi musta ja puoliksi valkoinen noita, Nathan Byrn. Hän näyttää kuinka selviydytään ja kasvetaan sodan keskellä. Mieleeni tuli väistämättä Syyrian sota, mutta myös kaikki historian sodat ja selkkaukset. Millainen aikuinen kasvaa sodan nähneestä lapsesta? Toisista kasvaa taistelijoita, heitä joita tarvitaan sotimiseen ja sodan päättämiseen. Toisista kasvaa jälleenrakentajia, heitä, joita ilman maailma ei pyöri. Sally Green on luonut henkilöhahmonsa tämän idean ympärille. Tiedätte keihin Nathan ja Gabriel, tarinan rakastavaiset, kuuluvat. Miten heille käy, jos ja kun sota lopulta päättyy? Nathan on hyljeksitty erilaisuutensa takia. Identiteettiään testaavan nuoren on helppo samaistua häneen. Nathan on kovis ja hänellä on rakastettavan pistävä huumorintaju. Hänellä on myös heikkoutensa, musta puolensa, ja hänen on voitettava niin sota kuin omat demoninsa. Yksi Half Bad trilogian kantavia voimia on juuri sen päähenkilö, nuori eksynyt poika, jota elämä ei ole kohdellut hyvin. Hän on puoliksi paha ja silti hänessä on enemmän hyvyyttä kuin mitä kukaan haluaa uskoa. Onneksi Nathanilla on veljensä, Arran, ja isoäitinsä, jotka ovat olosuhteista huolimatta aina yrittäneet suojella ja rakastaa häntä. Sarjan toisessa osassa Nathanin rakastettu Annalise pettää hänet kuollettavalla tavalla, mutta silti Nathan ei ole yksin. Ilman Gabrielin rakkautta Nathan olisi todella eksynyt. Sally Green haluaa kirjasarjallaan sanoa, että kenestäkään ei kasva vain hyvää tai vain pahaa. Jokaisessa on kumpaakin ja yleensä hippunenkin rakkautta ja ymmärrystä voi pelastaa mustaan hukkuvan. Ja lopulta hyvä ja paha ovat vain kaksi tapaa nähdä sama asia. Kuka on oikeassa? Kauheuksien keskellä Nathanista kasvaa hyvin voimakas noita, jota kaikki oppivat kunnioittamaan ja myös pelkäämään. Nathan joutuu sodan keskellä tappamaan paljon. Hän myös menettää paljon ja katkeruus ja viha ovat ottaa nuoresta miehestä vallan. En kerro juonesta enempää, mutta sanon sen verrran, että Half Lost on hyvin voimakas päätös sarjalle, jota olisin mielelläni lukenut enemmänkin. Ihailen sarjan kansitaidetta. Se on kiteyttävää ja visuaalisesti yksinkertaisen kaunista. Half Lost'in kannen puun tarkoitus avautuu vasta kirjan viimeisillä sivuilla ja se on sydämenpysäyttävä.
Kirja oli mielenkiintoinen ja kirjoitustyyli kiva. Tykkäsin tosi paljon kirjan alkupuoliskosta, loppupuoliskosta en niinkään. Karoun ja Akivan romanssi oli ajoittain liian nopeasti etenevä ja kliseinen. Karoun menneisyyden arvasin heti kun Akiva alkoi vertailemaan häntä Madrigaliin. Kaiken kaikkiaan kuitenkin hyvä kirja ja kerronta sopivan vauhdikasta.
Tätä lukiessa hirvitti niin paljon vallan sokaisema ja mielipuoli Jim Rennie ja hänen värväämät apulaispoliisit, että harkitsin Barbaran pidätyksen kohdalla lukemisen lopettamista. Lopun Inferno oli todella elävästi kuvattu.
Tässä kirjassa raivostutti Carrien äidin kiihkoileva hihhulointi. En ole oikein koskaan sietänyt kiihkouskovaisia, mutta tässä on jotain kieroutunutta jumalkatsomusta. Lopun täystuho oli erittäin viihdyttävää.
Ensimmäinen lukemani Stephen Kingin kirja on minusta parempi kirjana, kuin elokuvana. En säiky helposti, joten tämä oli minulle mielyttävää jännitystä.
Mahtava selvinneiden kertomuksista koostuva kirja. Mieleen jäi parhaiten sokean japanilaisen kertomus.
Koko kirjasarjan paras osa! Vastaukset saadaan kaikkiin kirjasarjan aikana tulleisiin kysymyksiin. Pimeys laskeutuu Velhomaailmaan ja taikaministeriö kukistuu aika kirjan alussa. Mutta ihmekkös tuo, kun Velhomaailmassa käytännössä kaikilla on ase. Roadtrip tyylinen etsintäretki tekee hallaa kolmikon välisille suhteille, mutta vaarojen keskellä ystävyys voimistuu. Viimeinen taistelu tuo karmeita menetyksiä. Tämä on koko sarjan verisin kirja. Kaikkein pahinta minun mielestäni oli se kun Fred kuoli. Hän oli Georgen ohella minun lempihahmoni. Epilogi jää vähän vaisuksi
Pelko... Se kuvaa tätä kirjaa hyvin. Koko maailma on pelon kourissa. Valonpilkahduksia tuo humoristiset kolmiodraamat.
Tämä kirja sai minut raivostumaan moneen kertaan, kun Taikaministeriö osoitti olevansa korruptoitunut ja hullun johtama. Pimento on kaikista ärsyttävin hahmo. Percy Weasleynkään nuoleskelu ei ollut mitään kivaa luettavaa. Lisäksi minulle ei ole vieläkään selvinnyt mitä merkityksellistä on Luna Lovekivassa.
Tämä kirja pelotti minua loppua kohden, kun luin tämän lapsena. Kaikista mielenkiintoisempia olivat koetukset ja huispauksen maailmanmestaruuskisat.
Kiehtova kurkkaus Harryn vanhempien menneisyyteen tekivät tästä kirjasta suosikki Potterini ennen kuin luin seuraavat osat. Huispausosuudet olivat parhaimmat koko kirjasarjasta.
Tämä kirja tuo synkkyyttä Tylypahkaan, jota ei ollut edellisessä kirjassa. Sen lisäksi kirjassa tuodaan ensikertaa esiin rasismi, johon vain epäsuorasti viitattiin Viisasten kivessä. Tylypahka on vaarallinen, koska 50 vuoden takaiset tapahtumat toistuvat uudelleen. Asiaa ei yhtään auta se, että suojautumista pimeyden voimilta opettaa henkilö, josta ei ole opettamaan silloin kun näitä taitoja eniten kaivattaisiin. Huumori ja uuden arvoituksen ratkaiseminen tekevät tästä kirjasta yhtä hienon lukukokemuksen, kuin edellisestäkin. (Tämä oli muuten ihka ensimmäinen kirja minkä olen itse lukenut, sillä äiti luki ensimmäisen ääneen.)
























