Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Vain puoliksi kuningas sijoittuu melko perinteikkääseen fantasia maailmaan kuninkaineen ja prinsseineen. Niin ikään asetelma on perinteikäs. Kuninkaan kruunun tavoittelussa ei keinoja kaihdeta – juonitellaan, petetään ja taistellaan. Tarina tapahtumat pääpiirteittäin koostuu orjuudesta, pakomatkasta ja taistelusta kuninkaan valtaistuimesta. Teemallisesti kirja käsittelee ystävyyttä, petturuutta ja kostoa.
Erittäin hyvä lopetusosa sarjalle. Ehdottomasti paras osa!!!!!!!!!! STINE ON PARAS KIRJAILIJAAAAAAAAAAAAAA
Itse en ole lukenut twilighteja, ja tuskin tulen niitä koskaan lukemaankaan -millä ei tosin ole mitään sen kanssa tekemistä mitä tästä kirjasta tykkäsin. Itse kirjan kannet ja takakannen teksti eivät houkuttaneet itseäni alun perin lukemaan kirjaa. Toisin kuin twilightin elokuvat -joista en ole erityisemmin pitänyt- tykkäsin paljon The Host elokuvasta ja sen innoittamana halusin lukea myös kirjan -mitä yleensä en tee, sillä kirjaa on tylsä lukea jos on katsonut ensin elokuvan sillä tietää mitä suunnilleen tulee tapahtumaan. En voi väittää, etteikö asia olisi edelleen hieman haitannut minua; kirjassa ei paljoa ollut isompia juonenkäänteitä joita en olisi jo ennalta tiennyt. Siitä huolimatta minun on pakko ylistää kirjaa. Itse tykkäsin siitä erityisen paljon ja luin koko kirjan alle viikossa, joka on itselleni nopea tahti. Jotkut sanoivat kirjan olleen hieman tylsä, hassua kyllä en itse pitänyt sitä mitenkään tylsänä, vaikka tosiaan tiesin suunnilleen jo kirjan sisällön. Kirjan sivumäärä kauhistutti minua alkuunsa -tähän asti lukemani kirjat ovat olleet keskimäärin 400 sivun mittaisia- mutta sivujen paljoutta ei huomannut lukiessa, kun tarina sieppasi mukaansa, eikä kirjaa melkein tohtinut laskea käsistään ennen kuin sen oli saanut luettua. Kirja sai minut välilä kyyneliin, välillä nauramaan hahmojen mukana ja olisin jopa tahtonut sen jatkuvan pitempään. Toki aina kirja poikkeaa hieman elokuvasta, mutta voin sanoa tykkääväni molemmista edelleen hyvin paljon. Suosittelen siis kirjaa myös muille, vaikken kehotakkaan ensin katsomaan elokuvaa, sillä on mukavampi lukea kirjaa tietämättä mitä tulee lopulta tapahtuman ;) Itseäni jäi myös mietityttämään, että onkohan joskus kirjasta mahdollisesti tulossa jatkoakin?
Alku oli hyvä, mutta sitten kirjan tyyli alkoi mennä liian oudoksi. Rajallinen kaupunki oli kiinnostava idea, mutta tarinan käsittely olikin sitten jotain muuta kuin odotin. Jotenkin tuntui, että mukana oli liikaa kaikkea ylimääräsitä ja asioita olisi pitänyt pohtia itse enempi, mutta kun kiinnostavuus ei riittänyt.
Periaatteessa kirjan idea on kiinnostava: yritys kirjoittaa realistinen kuvaus lähitulevaisuudesta eikä pelkästään spekuloida joitain kaukaisesta tulevaisuudesta. Se ei kuitenkaan jaksanut pitää kiinnostusta yllä, vaan pidin kirjaa tylsänä. En tiedä, onko kyse siitä, että nyt tiedetään asioiden menneen toisin vai siitä, että Vernen kirjoitustyyli ei kuitenkaan suuressa osassa kirjoja ole kovin mukaansatempaava (kuten siis ei tässäkään).
Tämä on yksi suosikeistani Vernen kirjoista! Kiinnostavaa seurata matkaa maapallon syvyyksiin ja saada selville mitä sieltä löytyy.
Kirja on mainio jatko osa. Tunnelma oli kuitenkin erilainen kuin ekassa.
En tiedä mitä kirjalta odotin, tai odotinko mitään. Varautunut ainakin olin, sillä tiesin kirjailijan olevan varsin nuori kirjoittaessaan kirjan. En tiedä olinko pettynyt, mutta en silti liiemmin pitänytkään kirjasta. Jotkut kohdat tuntuivat epäloogisilta ja olisin ehkä kaivannut jotain hieman enemmän kirjaan. Ei kirja kuitenkaan sisältänyt pelkästään ei-niin-hyviä kohtia, oli joukossa paljon hyvääkin! En siis varsinaisesti sano, ettei kirjaa kannattanut lukea, mutta tämä kirja ei ollut erityisesti minun mieleeni :)
Ihan ok. Itse en mahdottomasti kirjasta pitänyt, mutta juoni oli hyvä. Se miksi en kirjasta pitänyt oli kirjailijan tyyli kirjoittaa ja kertoa/kuvailla asioita. Se ei tuntunut hyvältä. Kirja sopii hyvin nuorillekkin lukioille.
Valasta pidin monessa mielessä enemmän kuin edellisestä osasta, mutta silti se ei aivan yltänyt sen tasolle. Se mikä Valassa herätti mielenkiintoni oli sen salaperäisyys, sillä edellisen osan luettuani ei mielessäni ollut kuin yksi kysymys, nyt mieleni kihisee kysymyksiä. Haluan ehdottomasti tietää mitä seuraavaksi tapahtuu, vaikka kirja ei ollutkaan edeltäjänsä tasoinen. Se mikä myös herätti mielenkiintoni oli lopussa oleva Gierin kirje lukijoille! En ymmärrä miksi kiinnostuin siitä niin kovasti. Joka tapauksessa voin vain suositella tätäkin kirjaa, mutta ehdottomasti vain silloin jos olet lukenut jo Lupauksen. Ylipäätään suosittelen Gierin teoksia varsinkin heille jotka kaipaavat helppolukuista lukukokemusta!
Oraakkelin kirjan takakansiteksti ei antanut paljoa muuta kuin mielenkiintoisen alkutilanteen. Odotin mielenkiinnolla millainen tarina näiden puitteiden ympärille oli saatu rakennettua, koska olihan asetelma nyt todella kiinnostava. Mutta valitettavasti kokonaisuus oli pettymys, mielenkiintoinen alkuasetelma ja hyvä alku typistyivät hiukan liian happomatkailuhenkiseksi. Olihan se hyvin ominaista Dickin kirjoitustyyliä, mutta olisin silti toivonut, että hänen muista tarinoistaan tuttu mystisyys ja henkisyys ei olisi puskenut ihan niin voimalla läpi. Tarinan kerronta oli muuten onnistunutta, se eteni hyvin ja tarpeeksi nopeasti, loppu oli vaan sitten pettymys. Kirjassa esiintyi paljon erilaisia hahmoja, enkä oikeastaan osaa edes sanoa, kuka oli päähahmo vai oliko siinä lainkaan sellaista. Hahmoista ei kerrottu paljoa, mutta ei sitä osannut edes kaivata; tapahtumat olivat paljon tärkempiä. Ehkä tästäkin tarinasta olisi saanut enemmän irti, jos tämän olisi päässyt lukemaan heti sen ilmestyessä 1960-luvulla. Odotukset taisivat minulla olla turhan korkealla, koska kokonaisuutena kirja oli luettava, muttei mitenkään erikoinen.
Olen katsonut kirjasta tehdyn elokuvan ennen kirjaa ja epäilin siksi, että en pitäisi suuresti kirjasta. Nyt kirjan luettuani olen kuitenkin sitä mieltä, että kirja oli mahtava! Elokuva ei ollut läheskään niin hyvin tehty, mutta arvostelen kirjaa en elokuvaa joten... Hahmot kumosivat minut aivan täysin, varsinkin Vael. Hän on ihana päähenkilö ja haluaisin lukea hänestä paljon, paljon lisää. Myös muut hahmot kuten Jamie ja Jeb painuivat mieleeni. En itse henkilökohtaisesti pidä tulevaisuudesta kertovista kirjoista, mutta nyt käsitykseni niistäkin muuttuivat. Katsotaan luenko näitä lisää. Vieras oli kaunis kirja. En ole ennen törmännyt kirjaan jonka sisältö olisi kaunista. Niin puhdasta ja herkkää. Teksti oli helposti luettavaa ja kuten sanottua kaunista. Tämä kirja muutti myös minun käsitykseni Stephenie Meyeristä. En ollut kuvitellut, että hänen tekstinsä olisi tällaista. Nyt haluan ehdottomasti lukea lisää tämän teoksiaan. Suosittelen ehdottomasti!
En tiedä miksi tykästyin kirjaan niin paljon. Tykkäsin siitä, kun tulevaisuudessa kaikki oli ihan erillasta ja kirjoitustyyli oli todella kaunista. Juoni oli hyvä ja kirjahan on aina hyvä, jos haluaa jo päästä lukemaan toisen osan , vai?
Kirjasarjan ehdottomasti parhain osa. Oli mielenkiintoinen alusta loppuun. Tosin, jotkut kohdat jouduin lukemaan useamman kerran, kun en heti kärryille päässyt. Kirjan juoni oli parempi ja jännittävempi kuin ensimmäinen.
Tästä on nyt jonkin aikaa, kun kirjan luin. Muistan kirjasta sen, että luin sen muutaman päivän aikana ja oli todella koukuttava ja mielenkiintoinen juoni. Tykkäsin sivuhahmoista, erityisesti Haymitch ja Cinna olivat hyviä. Mielestäni kirjassa alku oli vähän tylsä, ja kirjassa oli muutama ei niin kiinnostava kohta. Lukukokemuksena kuitenkin loistava!
Ihan hyvä, parempi kuin toinen ja kolmas. Tuntui jotenkin teennäiseltä, en tiedä. Paikoin vähän tylsä.
Kirja oli mukaansa tempaava enkä nostanut katsettani kirjasta hetkeksikkään! Kannattaa lukea loputkin osat
Mielestäni huonompi kuin aiemmat osat, oli jotenkin niin pitkäntuntuinen kun kokoajan oli sotaa. Mutta hyvä kirja, ei siinä mitään.
Melko hyvä, vaikka pidinkin enemmän edelisestä osasta.
Kirja oli oikein vauhdikas ja viihdyttävä ja upposi minuun, sillä pidän historiasta. Aikamatkustusjuttu ja atomium-hommelit vaikuttivat aika omituisilta ja monimutkaisilta, mutta kirjan loppua kohden aloin jotenkin ymmärtää niitä. Kirjan juoni on aivan samanlainen kuin muissakin samantapaisissa kirjoissa: ylivoimainen pahis juonii maailmanloppua ja tehtävää lähetetään suorittamaan nuorisokopla, jonka jäsenistä vähintään kaksi rakastuu toisiinsa. Hohhoijaa. Minusta lopetuskaan ei ollut hiuksianostattava, sillä jotkin asiat olivat ennalta-arvattavia, mutta seuraava osa tekee kyllä mieli lukea.
Luin tohtori Jekyllin ja herra Hyden ensi kertaa helppolukuisena englannilla ja pidin siitä valtavasti. Mielenkiinnosta luin myös tämän Keskiyön kirjaston version ja tarina on juuri sellainen kuin muistan sen englanninkielisessä kirjassakin olleen. Mielestäni Jekyllin ja Hyden tarina on tosi kekseliäs ja mielenkiintoinen, ja se on ehdottomasti yksi suosikkiklassikkojani. Minusta takakansitekstissä ei pitäisi paljastaa, että Jekyll ja Hyde ovat sama henkilö, sillä jos sitä ei tietäisi, kirjan lukeminen olisi paljon mielenkiintoisempaa.
Tässä päästiin jo tutustumaan ihmissusiin vähän lähemmin Alciden kertomuksien avulla. Tässä oli pelottavinta Billin vapauttamisyritys. Monella tapaa onnistunut kirja kuin aikaisemmatkin osat.
Trilogian ensimmäisen osan Hävityksen tapahtumapaikkana on Alue-X. Toisessa osassa Hallinnassa ollaan rajan toisella puolella, tutkitaan aluetta ja koko ilmiötä ylipäätään. Viimeisessä osassa Hyväksynnässä kerrotaan tarinaa kolmella eri aikajanalla ja näkökulmasta. Controlin ja Haamulinnun tarina jatkuu siitä mihin edellinen osa Hallinta päättyi. Toisen näkökulman tapahtumat sijoittuvat samalle paikalle kuin Alue-X muutoksen kynnyksellä majakanvartijan vinkkelistä. Kolmas tarinalinja kertoo johtaja/psykologin vaiheista ulkopuolisen kertojan vinkkelistä ennen 12 retkikunnan matkaa Alue-X:lle. Siis kahdessa tarinalinjassa ollaan ajassa ennen ensimmäisen osan Hävityksen tapahtumia.
Komisario Chenin ja senesalkki Zhu Irzhin seikkailut jatkuvat tutuilla uomillaan. Tapahtumia käydään maassa ja helvetissä, unohtamatta taivaallisen väen mukana oloa. Chenin demonivaimolla Inarilla on myös osuutensa tarinassa. Tarina on itsenäinen, vaikka on eduksi lukea edelliset osat ensin. Sivuosissa on edellisen osan henkilöitä.